Aivan uunituoreessa katsauksessa tutkijat kävivätkin läpi kaikki väitetyt syöpää hoitavat ruokavaliot, kuten raakaravinnon, emäksisen ruokavalio, karppauksen, ketogeenisen ruokavalion, makrobioottisen ruokavalio, Gersonin ohjelman ja Budwigin ohjelman. Mistään näistä ei löytynyt tieteellistä näyttöä syövän hoidossa ihmisellä. Päinvastoin joistakin niistä saattoi olla vahinkoa potilaalle.

Tutkijat toteavat: ”We evaluated the following diets: raw vegetables and fruits, alkaline diet, macrobiotics, Gerson’s regime, Budwig’s and low carbohydrate or ketogenic diet. We did not find clinical evidence supporting any of the diets. Furthermore, case reports and pre-clinical data point to the potential harm of some of these diets. … ”

Lähde: Anticancer Res. 2014 Jan;34(1):39-48. Counseling patients on cancer diets: a review of the literature and recommendations for clinical practice.

Tässä vielä systemoitu katsaus vegetaristien (ei siis vegaanien) riskistä sairastua syöpään. On saman suuntainen kuin tuo väestötutkimus jonka linkitit. Syöpään sairastumisriski vegetaristeilla 18 % pienempi.

IGF-1 pyöritellään teoriatasolla tuossa WCRF:n katsauksessa, mutta niin kuin tuosta kuvasta näkyy ei listalla ole ”IGF-1:tä nostavat ruuat ”. Jos näyttöä olisi se olisi sielä. Lykopeenia sisältävät ruuat esimerkiksi ovat.

Maitoa usein väitetään kovasti syöpää aiheuttavaksi juuri IGF-1:tä teoreettisesti nostavan vaikutuksen vuoksi. Se kuitenkin näyttäisi (ehkä kalsiumin ja ”probioottien” jne. vuoksi) suojaavan suolisto- ja rintasyövältä, vaikka onkin erittäin runsaasti käytettyn eturauhassyövän riskitekijä. Kun 30 gramma pekonia/pv riittää lisämään suolistosyövän riskiä 28 % niin erittäin runsaasti maito käyttävillä (yli 1,3 litraa/pv) on ”vain” 13 % suurempi eturauhassyövän riski.

Mihinkään yhteen teoreettiseen riskitekijään tarrautuminen ei syövän ja ravinnon kohdalla toimi ellei samalla pohdi, mitä terveyttä edistäviä teoreettisia tekijöitä ruoka myös sisältää. Teorian lisäksi pitäisi olla vähintään väestötason näyttö.

Kyynikko täällä taas: hiukan tuntuu saman sarjan jutulta kuin esim. ”maitotuotteet & IGF-1 –> syöpä” tarinat jotka olivat ainakin taannoin esim. paleopiireissä kovaa valuuttaa. Tosin sitten kun katsotaan kokonaiskuvaa katsaus-/meta-analyysitasolla, niin …

Sanotaanko vaikka niin, että pari rottakoetta ja vegaanibiaksen omaavan lääkärin videobloggaus ei oikein vielä riitä kanan tai kalan kulutuksen leikkaamiseen.

”Downregulation of the IGF-1R leads to massive apoptosis of cancer cells. These characteristics make it an attractive target for anticancer therapy.”

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ijc.11487/full

IGF-1:tä voi pudottaa vähentämällä metioniinin saantia. Toimii ainakin rotilla:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15924568

Samalla elinikä piteni 30%. Tässä Gregerin kooste metioniinista ja syövästä:

http://nutritionfacts.org/video/starving-cancer-with-methionine-restriction/

Siinä taas ei puhuta IGF-1:stä mitään eli metioniinirajoitus voi vaikuttaa syöpään muullakin tavalla. Tämän perusteella kana ja kala eivät näytä hyviltä vaihtoehdoilta syövän ehkäisyn ja paranemisen kannalta.

Valmistustavalla lienee melko iso vaikutus. Eli pitkälti samaa mieltä kanssasi. Hauduttaminen ja keittäminen ovat hyviä tapoja syövän kannalta.

Punainen liha ja vähän kuituja/hiilareita sisältävä ruokavalio kutistaa (vähentää monimuotoisuutta) suoliston mikrobiottaa. (1)

Lisäksi runsas punaisesta lihasta saatava hemirauta vaikuttaa epäedullisesti suoliston pintaan. Hemirauta lisää koe-eläinten suolen epiteelin vaurioita, muuttaa mikrobiflooraa gram-negatiivisia suosivaksi ja lisännee suoliston gram-negatiivisten bakteerien erittämän endotoksiinin LPS:n pitoisuutta. (2)

Naudan liha vähentää myös bifidobakteerien määrää ja lisää suolistossa tapahtuvan proteiinien fermentaatiota selvästi enemmän kuin kala (3).Tämä tutkimus osoitti, että sitä enemmän proteiinia ajautuu suoliston mikrobeille fermentoitavaksi, mitä järeämpi oli paistometodi (hauduttaminen paras).

Lihasta kun puhutaan, niin mielellään nostaisin enemmän esille myös sen valmistustavan. Grillaaminen ja käristäminen on mahdollisesti yksi syy syövän ja punaisen lihan välillä.

Grillattessa syntyy karsinogeenja, joten ihan järkeen käypää, että korkeissa lämpötiloissa lihan polttaminen voi altistaa syövälle.

eläinstudeissa on osoitettu, että nämä aineet aiheuttavat syöpää koe-eläimillä (1,2). [Reijo muokkasi linkit]

Myös tutkimukset, jotka ovat pyrkineet erottelemaan lihan valmistustapaa ovat antaneet viitteitä siitä, että BBQ-liha yhdistyisi syöpään, kun taas alhaisemmissa lämpötiloissa valmistettu liha ei niinkään (1, 2.

Sitten vielä jos grillaamisesta tykkää niin marinaadeissa kannattaa suosia valkosipuli-, sipuli- ja sitruunamehupitoisia marineedeja, joista erityisesti valkosipuli näyttäisi laskevan karsinogeenisten aineiden määrää.

Mitä mieltä Reijo olet valmistuksen vaikutuksista…?

Kiitos vastauksistasi. Täsmennän sanomaani.

Ihmiset, jotka ovat ottaneet terveytensä omiin käsiin tarvitsevat tietoa ruoka-aineiden vaikutuksista.
Mielestäni kuvaavin ei-ammatilaisille sopiva mittari on taudin ja kuolemanvaaran elinikäinen kertymäriski.

Keuhkosyöpäkuoleman vaara Suomessa 75 vuoden ikään mennessä on 2.2%. Jos puolet saadaan pois savuttomuudella, niin 1 henkilö sadasta välttyy tältä.
Tupakka on myrkkyä ja kallista, joten kaikkien kannattaa olla savuttomia.

Ruoka-aineiden kohdalla tilanne on toinen. Monien aineiden hyötykäyrä lienee u-muotoinen: Pieni annos vastaa terveysvaikutuksiltaan lääkettä. Annosta voi lisätä ilman lisähyötyjä, mutta ylisuuri annos aiheuttaa jo haittoja. Tämä koskee vettäkin.
Mahtaako u-vaste koskea myös punaista lihaa? Jos koskee, niin Ravintosuositus pitäisi muotoilla eri lailla. Niin kauan kun tämä on epäselvää, joutuu arvioimaan minkälaisen riskin ottaa syödessään lihaa.

Ihminen kuolee todennäköisesti yhteen juttuun, mutta hän voi sairastua useisiin tauteihin.

Mille biolääketieelliselle tutkimukselle tämä ei olisi ongelma? Koskee ihan yhtä paljon useita kroonisten sairauksien farmakologisia hoitoja, vitamiinihoitoja, liikuntahoitoja kuin ravitsemustiedettä. Kyse on absoluuttisten ja suhteellisten riskien muutoksista. Jos absoluuttisia riskejä tuijotettaisiin pelkästään (eli sitä mistä Martti aloitti) niin ketään ei kiinnostaisi tehdä mitään muutoksia käyttäytymiseensä. Absoluuttiset kuoleman ja sairastumisen riskit ovat lähes aina pieniä kun jotakin ajanjaksoa mietitään. Mietitäänpä vaikka autolla ajoa ja turvavyötä. Sama juttu. Aika monta tuhatta ihmistä saa turvavyöt päällä Suomessa ajella, että jonkun henki tai vammautuminen vuodessa säästyy. Samalla tavalla aika monelle saa syöttää D-vitamiinia, että yksi lonkkamurtuma estetään.

Sairastumisriskit ottavat kantaa koko väestöön jossa on mukana myös hyvin pieniriskiset ihmiset kuten lapset, nuoret jne. Jos tuo paksusuolen syövän riski sitten laskettaisiin pelkästään vanhuksissa luvut olisivat toisenlaiset. Pitää elää riittävän vanhaksi, jotta riski realisoituu. Ja yksi ihminen voi kuolla vain yhteen sairauteen, jos on kerennyt kuolla sydäntautiin, ei voi enää kuolla paksusuolen syöpään vaikka se olisikin voinut olla laskennallisesti mahdollista, esim. huonon ruokavalion ja lihavuuden vuoksi.

Absoluuttisen ja suhteellisen riskin problematiikkaa on pohdittu ennenkin ja tässä on asiasta aika hyvä kirjoitus.