VHH- ja paleoväen pitäisi olla tyytyväisiä 10-listaasi:

1. Siirry käyttämään kotona mineraalisuolaa
Ei ole vaikea toteuttaa. Voi olla, että m-suolaa tarvitaan enemmän makuaistin tyydyttämiseksi?

2. Lisää mineraalisuola vasta valmiiseen ruokaan pöydässä
Hyvä ohje. Kala vaatii suolaa ja näin sitä voi minimoida.

3. Vaihda leipä, karjalanpiirakat, näkkileipä ja murot sekä myslit vähemmän suolaiseen
Karppaajien syrjimiä tuotteita.

4. Vaihda leivän päällysteitä
Jos ei alustaa, niin ei päällystääkään.

5. Säästä graavilohi, kylmäsavustettu kala, mäti, silli, suolakala, makkarat ja savustettu liha herkkuhetkiin
Eliitin ruokaa, ei syödä usein/suuria määriä?

6. Kierrä einekset ja muut valmisruuat
Näin paleot ja karpit toimivat?

7. Jätä valmiit mausteseokset, kuten lihaliemet, fondit, soija- teriyaki ym. kastikkeet pois käytöstä
Hyvä ohje.

8. Lisää tavallista enemmän sitruunaa, chiliä, pippureita, sipuleita, yrttejä ja etikkavalmisteita
Hyvä ohje.

9. Syö ravintoloissa harkitusti
Hyvä ohje.

10. Opettele käyttämään http://www.fineli.fi -palvelua
Hyvä ohje.

Erityisen arvokas minulle on tuo Reijon arvio natriumin minimimäärästä, mitä ’savannikaudella’ ihminen tarvitsi.
Reippaasti liikuntaa harrastavana (3-5 Mcal/vko) tuo minimitaso on helpohko saavuttaa. Natriumia, kaliumia jne. saa hyvin mm. kananmunista.

Tuon lauseen luulen viittaavan ei-länsimaisiin yhteisöihin, joissa suolaa ei käytetä (lähes) lainkaan. Niissä verenpaine ei nouse iän myötä. Tällaisia yhteisöjä ovat Yanomamo – ja Xingu-intiaanit ja jotkin papuauusiginealaiset heimot. KTS. Suomenkielinen katsaus (viite siellä). Tässä yksi viite alkuperäistutkimukseen.

Länsimaisissa yhteisöissä on erittäin vähän henkilöitä, jotka saavat suolaa alle 5 g päivä koko elämänsä ajan. Ikääntyessä tai sairastuessa (esim. syöpään) ruokahalu heikkenee ja samalla suolan saanti tippuu kyllä useinkin tuon 5 g alle (suolan saanti on energiasidonnaista länsimaissa).

Merisuolassa on jodia, mutta jodin määrät vaihtelee ilmeisesti verrattain paljon valmisteittain. Meren elävissä myös esim. katkaravuissa, turskassa ja seissä on melko hyvin jodia. KTS. http://www.fineli.fi, (eniten-vähiten jodia, 100 eniten lista)

Materiaalissa on tutkimuksia yli 5g gramman päivittäisen suolansaannin vähentämisen vaikutuksista specifioituna Natriumiin.

Esityksessä pitäisi olla tutkimusviitteitä myös 230mg – 2300mg (Suola 575mg-5750mg )välisestä natriumin saanninsta ja ko saannin vaikutuksista sairauksien esiintyvyyteen.

Alla oleva lause ihmetyttää, lauseen mukaan natrium olisi yksin syyllinen verenpaineen kohoamiseen.

”Kohonnutta verenpainetta ei esiinny yhteisöissä, joissa
natriumin päivittäinen saanti on alle 920 mg (suolaa 135 and Cl−>100 had the best survival, and compared with this group, the Na+>135 and Cl−<100 group had significantly higher mortality (hazard ratio, 1.21; 95% confidence interval, 1.11–1.31). Low, not high Serum Cl− (<100 mEq/L), is associated with greater mortality risk independent of obvious confounders. Further studies are needed to elucidate the relation between Cl− and risk."

http://hyper.ahajournals.org/content/62/5/836.abstract

Kyllä lääkäriksi itseään kutsuvan on oltava lääkäri.

Mutta jos sanoo edustavansa/kannattavansa funktionaalista lääketiedettä, ja neuvovansa asiakkaita siltä pohjalta, voi neuvontaa antaa kuka vain, vaikkapa insinööri. Voi kutsua itseään vaikka ravitsemusasiantuntijaksi kuten tässä. Ja samalla voi kertoa olevansa funktionaalisen lääketieteen edustaja ja vieläpä kouluttavansa ravitsemuksen ammattilaisia.

Kyllä potilaan kuunteleminen ja tilanteen kokonaisvaltainen hahmottaminen onnistuu ilman FLT:tä. Mutta ongelma ehkä on se, että asiakas kokee ettei ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Joko kiireen, osaamattomuuden, empatiakyvyn puutteen tai minkä tahansa syyn vuoksi terveydenhuollon ammattilainen on epäonnistunut kohtaamisessa. Minusta on ihan ok käyttää akupunktiota ja hypnoosia apuna. Niistä on jonkin verran tutkimusnäyttöäkin. Mutta monet hivenaaine, vitamiini- ym. ravintolisähoidot menevät usein mielestäni liian pitkälle.

Suomalaisten ravintoaineiden saanti on keskimäärin erittäin hyvä lukuunottamatta folaattia ja varauksin D-vitamiinia. Kts. uusin Finravinto. Kuten on aiemmin kolottu minun ja muiden blogeissa, ravintoaineiden saanti ei sinänsä selitä kovin selkeästi terveyttä ja enempi ei ole aina parempi. Ruokavalinnat arjessa on tärkeämpi terveyden kannalta.

Mutta palattaisiinko aiheeseen eli suolan lisäämiseen käytännössä?

Tämän päivän perus ruoka-aineet, mitä perus marketista ostetaan on enemmän tai vähemmän ravinneköyhää murkinaa. Fineli on hyvä tietokanta siihen, mitä ja kuinka paljon eri ruoka-aineet sisältävät, mutta vähän epäilen, että sitäkään tietokantaa ei ylläpidetä ja päivitetä kovin usein, ainakaan kovin monen ruoka-aineen osalta (eineksien ranvintoaineista siellä kyllä on jatkuvasti uusia rivejä..). Eli saako ruoasta kuitenkaan ihan kaikkea sitä mitä fineli määriksi sanoo? tuskin on kellään resursseja nykyisin alkaa tutkia edes parin vuoden välein sitä, onko esim.kalassa samoja määriä omegoita joita on ollut kun fineliin tieto on laitettu. On myös niinkin, että esim.kala-allergisen perheessä tuskin paljon kalaa käsitellään tai valmistetaan, joten on ehkä hyvä syödä kalaöljykapseleita jos muuten kalaa ei juuri tule syötyä. Ja taas tullaan loppupeleissä siihen, että miten henkilö itse kokee voivansa. Jos esim.sinkki tableteilla pysyy ihottumat kurissa, niin miksi niitä ei voisi / saisi käyttää? Tai jotain muuta vastaavaa tuotetta. Yksilön omat tuntemukset ja vointi on tärkeitä, ei vain tutkimustulokset isossa mittakaavassa.

Mitä tulee funktionaalisiin lääkäreihin, niin eikös suomessa kuitenkin myös funtionaalisen puolen lääkärin pidä olla lääkärin koulutuksen saanut henkilö? Siis että suomessa ei saa eikä voi olla lääkäri (oli se sittenmikätahansa etuliitteinen lääkäri) jos ei ole lääkärin koulutusta? Funktionaaliset lääkärit vaan vähän laaja-alaisemmin ja kokonaisvaltaisesti tutkivat ja toteuttavat lääkärin ammattiaan. Se vähä mitä minä olen heihin tutustunut, on ollut positiivista etenkin sen suhteen, että kun olen käynyt terveyskeskuslääkärillä tai vaikka työpaikkalääkärillä, on suhtautuminen asiakkaaseen ollut enemmän tai vähemmän etäinen ja lääkäri on keskustellut lähinnä tietokoneensa kanssa. Kun taas funkt.lääkärin kanssa on saanut rauhassa keskustella ja käydä läpi sitä minkä takia vastaanotolle on tullut mentyä. Monesti funktionaalisessa lääketieteessä kuitenkin käytetään myös ns.perinteistä lääkkeisiin perustuvaa hoitoa, mutta hoidossa voi olla myös muita elementtejä, riippuen niin aina tilanteesta. Myös akupunktiota…tai vaikkapa hypnoosia.

Tulihan se taas sieltä. ”Viralliset ravitsemussuositukset eivät selvästikään pelaa….Katsokaa vaikka missä jamassa tämä maa on lihavuudessa”. Jos suosituksia noudattamalla (niin että energiaa ei nautita liikaa) ihminen lihoo, niin sirkukseen töihin esittelemään tätä ihmettä.
”Fogelholm itsekkin myönsi suositusten olevan poliittiset.”
No ei tämä yhteiskunta vaan pyöri niin, että me kaikki syödään kilo grass fed -biisonia päivässä.

Tässä en edusta kenenkään suuntaa vaan puolustan omaa hyvin pientä ammattikuntaani ja sen asemaa.

Kuten niin moni aiheeseen perehtynyt on viime vuosina todennut ravintoasioissa tuntuu riittävän se että on joskus laihduttanut, tai lukenut jonkin ravitsemusta käsittelevän kirjan. Sitten voikin laittaa pystyyn oman ravitsemususkonnon.

Se minua oikeasti korpeaa, että nämä kommentointiosiot täyttyy vastaväitteistä aina kun kirjoitan jotain negatiivista suolasta, tyydyttyneestä rasvasta tai punaisesta lihasta. Sen sijaan sokeri- ja höttöhiilarikritiikki ja karppausta koskevien hyvien laihdutustulosten esittely otetaan myötäkarvaan silittäen vastaan.

Tämänkin kirjoituksen skooppi oli suolan vähentäminen käytännössä, mutta vasta-argumentoijat halusivat siirtyä suolan vähentämisen tieteellisen näytön kyseenalaistamiseen.

Tämä sama näkyy joka puolella netissä. Eittämättä tulee mieleen että miten koordinoitua ja laskelmoitua tämä jatkuva tyydyttyneen rasvan, suolan, voin ja punaisen lihan puolustaminen on.

Mitä tulee linkkien ja tutkimuksien käyttämiseen, niin miten muuten tutkimusnäyttöä puolesta ja vastaan voi ylipäätään käsitellä kuin viittaamalla tutkimuksiin? Ilman eksaktia viittausta ollaan ihan hämärässä. Tutkimuksista ja linkeistä tämänkin kirjoituksen vasta-argumentit alkoivat.

Kresser ja monet muuta funktionaalisen lääketieteen edustajat ovat tavattoman innokkaita tekemään pitkälle meneviä päätelmiä ja sitten hoitosuosituksia anekdotaalisen tiedon perusteella.