Täydellistä energian saannin määrää arvioivaa lähdettä ei ole olemassa. Itse uskon ravintotaseisiin enemmän kuin ruuankäyttökyselyihin. Nämä on ne kaksi pääluokkaa. Häivikin kehittymisen arvioiminen vuosien varrella on vaikeaa, varsinkin se miten energiarikkaiden ruokien häivikki on kehittynyt. Lienee selvää että helposti pilaantuvaa menee eniten roskiin, kuten kasviksia ja hedelmiä. Sen sijaan rasvoja, sokeria, viljoja, lihoja ei välttämättä mene ratkaisevasti enemmän kuin ennenkään roskiin.

NHANES-tutkimus on Jenkkien ruuankäyttökysely, ja myös sen mukaan energiansaanti on lisääntynyt. Eli kaksi eri tavalla väestön energian saantia mittaavaa tekniikkaa osoittaa, että syömme entistä enemmän kaloreita. Tämän lisäksi on nuo mainiot annoskokovertailut joihin Anna-Liisa vinkkaa.

Ei kai palavinkaan oman optimiruokavalionsa löytänyt voi väittää, ettemmekö väestötasolla söisi älyttömästi enemmän kuin hoikempina vuosina.

Ratkaisua sitten ei olekaan ihan helppo löytää. Pitäisi haluta syödä vähemmän. Vhh-syöjät väittävät löytäneensä ratkaisun: heidän ruokavalionsa vähentää syömishaluja tai jopa estää saatua energiaa lihottamasta. Tämä ei kuitenkaan päde kuin joihinkin yksilöihin. Se, että hiilihydraatteja on hyvä vähentää ruokavaliosta vaikkei sillä keinoin itsestäänselvästi laihtuisikaan, on toinen asia.

http://www.nhlbi.nih.gov/health/public/heart/obesity/wecan/news-events/matte1.htm

Siinä on yksi syy lihavuuteen.

Tässä on kuvina esitetty 20 v takainen annos ja sen rinnalla nykypäivän annos:
http://www.nhlbi.nih.gov/health/public/heart/obesity/wecan/news-events/matte1.htm

Samasta asiasta suomeksi Hyvä Terveys -julkaisussa.:

”Kaksikymmentä vuotta sitten lapset saivat kauppareissuilta tuliaisiksi askin hedelmäkarkkeja (21 grammaa) tai Pätkis-patukan (15 grammaa). Lastenkutsuilla kymmenelle muksulle oli varattu pari litraa limsaa.

Nykymuksut saattavat saada itselleen 400 gramman karkkipussin ja puolentoista litran limupullon – tai kaksi, jos 2-packit ovat tarjouksessa. Kolmanneslitran pullo on kuollut lähes sukupuuttoon.

Annoskokojen kasvaminen on pohjoisamerikkalaista perua. Lihavuustutkijat tuntevat sen ”bageli-ilmiönä”. Termin taustana on tieto, että rinkeli painoi noin 40 grammaa rantautuessaan Amerikkaan itäeurooppalaisten siirtolaisten mukana runsas sata vuotta sitten. Nyt rinkeli painaa 110 grammaa ja sen kalorimäärä on liki kolminkertaistunut.
(…)
Eniten parinkymmenen vuoden aikana ovat paisuneet limsapullot, hedelmämehupaketit, suolaiset naposteltavat, jälkiruoat ja hampurilaiset, kertovat yhdysvaltalaistilastot. Kaikki ruokia, joissa on paljon energiaa mutta vähän ravintoaineita.

Silmä tottuu suuriin annoksiin nopeasti. Nykynuorisolle puolentoista litran limsapullo ei ole iso. Se on normaali.”

Ja juuri näin:
”Tutkimukset kertovat, että jos saa vapaasti syödä ja tarjolla on isoja annoksia, ihmisen tulee syötyä enemmän. Se ajatus, että jos nyt otan jättiannoksen, niin myöhemmin tarvitsen ja otan vähemmän, ei useinkaan toteudu.”

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/annoskoot_kasvavat

Listataan työkaluja, tarkastelen tätä nyt ”kokonaisuuden kannalta”.

Vapaasti Einsteinia lainaten ”Mihin minä loppuu siitä ympäristö alkaa”. Kukaan meistä ei ole irti ympäristöstään ja sen vaikutuksista.

– Verokohtelu, yksinkertaistettuna verotuksen kautta epäterveelliset kalliimmiksi ja terveelliset halvemmiksi suhteessa nykytilanteeseen.

– Epäterveellisten tuotteiden mainostamisen rajoitukset lapsille ja nuorille suunattuna.

– Valmistuotteiden koostumuksen (lainsäädännöllinen) parantamisen. Verotuksen kautta jälleen motivointia parempien ja tervellisempien raaka-aineden käyttöön. Selvät nimeämiskäytännöt myös mukana selkiyttämässä tuotteiden eroavuuksia sisällön/tervellisyyden suhteen.

– Koluruokailun nostaminen arvostetutuksi, herkulliseksi ja tervelliseksi tapahtumaksi koulupäivän aikana. Tieto/taito akselilla varmaankaan ei ole ongelmaa, eli lisää rahallista investointia kouluruokailuun. Pitää tehdä tavoitteella ”lasten ja nuorten tervellisin ja ravitsevin ateria päivässä”.

– Hedelmä, pähkinä ja kasvisannoksia mukaan koulusta koululaisille kotiin. Kaikki toimet mitkä blokkaa makeisten, snacksien ja limonadien kulutusta näkään auttaa tässä

Sanallisen valistuksen keinot ovat rajalliset.
Toki tällaiset ehdotukset ovat haastellisia rahan tekemiseen keskittyvissä syteemeissä.

Tässä muutama näin aluksi ja väitän että jos kokonaisuuten ei pyritä vaikuttamaan aktiivisesti voimme palata näihin samoihin juttuihin 10v päästä esim selvästi nousseiden diebeteslukujen ja lihavuuden myötä.

Piti nyt tutustua tarkemmin tuohon FADSiin:

.http://www.ers.usda.gov/data-products/food-availability-(per-capita)-data-system.aspx

”Ruuan hinta ostovoimaan nähden on kehittyneissä maissa laskenut vuosikymmenten ajan.”

Sinä linkkaat lähteeseen, joka selittää lihavuuden sillä, että ihmisillä menee hukkaan aivan sama määrä ruokaa kuin 1970. Huolimatta siitä että sen hinta ostovoimaan nähden on laskenut murto-osaan. Huolimatta siitä että ihmiset syövät enemmän ulkona kuin ennen.

Montako vuotta pitää opiskella ravitsemustiedettä, että uskoo tuohon?

Miten luotettavia nuo tilastot energian saannin lisääntymisestä ovat? Tää on FADS? USDA:n veppisaitin mukaan FADSin arviot ruokahävikistä perustuvat pääosin yhteen tutkimukseen vuodelta 1995, toki hävikkiarvioita on päivitetty jälkeenpäin, mutta niistä ei ole olemassa mitään luotettavaa aikasarjaa. Vuodesta 1970 kulutus on Valloissa muuttunut radikaalisti, nykyään valmisaterioihin ja ravintolaruokaan kulutetaan leijonanosa ravintoon menevästä rahasta.

Oikein hyviä huomioita! Julkisuudessa paljon huomiota saanut ”fitnessbuumi” ehkä osaltaan hämärtää sitä käsitystä että painoharjoittelusta on hyötyä vaikkei tähtäisikään ulkonäön kohentamiseen.

Lenkkeilyn ”kuihduttavat” vaikutukset meni puolestaan nyt vähän ohitse, ellei sitten kyse ole liki huippu-urheilutasoisista harjoitusmääristä. Todella kovaa treenatessa kroppa joutuu tietenkin sellaiseen rääkkiin että valtaosalla se tuskin kestää kovin pitkään. Sama sitten pätee toisaalta melkeinpä kaikkeen liikuntaan, myös siihen saliharjoitteluun, eikä ole keskeinen ongelma kuntoliikunnassa.

Aika pitkälti samaa mieltä siitä, että kuntosalilla käynti liian usein mielletään pelkäksi lihasten kasvatteluksi, eikä terveyden kohentamiseksi. Ehkä ajat ovat muuttumassa. Diabeetikoille suositetaan kuntosalitreeniä, ja esim. suomalaisessa maailmankuulussa DPS-tutkimuksessa potilaat saivat käydä kuntosalilla subventoituun hintaan. Erittäin monet omat laihduttavat asiakkaani käyvät kuntosalilla (jo ennen minun suositusta), ja ovat jopa hommanneet PT:n oma-aloitteisesti. Osa pitää lihaskuntotreenistä kovasti.

No ei se sokeri mikään myrkky ole. Sokerihysteriakin alkaa jo mennä vähän yli. Sokeri on mauste, joten sitä voi aivan hyvin käyttää kohtuudella. Kohtuullisessa käytössä siitä ei ole painonhallinnallisia eikä muitakaan ongelmia. Ruokalusikallinen sokeria pastakastikkeeseen ei tee kenestäkään diabeetikkoa. Valitettavasti sokeri mielletään aina karkiksi ja limsaksi, eikä mausteeksi, jollaisena se yleisesti käsitetään.

Kuten Reijo totesi, viimeisten vuosikymmenien aikaan nimen omaan ruoan saatavuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Itse asiassa suurta kehitystä on jopa tapahtunut viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Ruokaa on tarjolla joka puolella jokaiseen vuorokaudenaikaan. Myös annoskoot ovat nousseet reilusti jostain 50-luvulta.

Paljonhan kuulee tarinoita miten omat isovanhemmat ovat pysyneet 50-luvulla hoikkana syömällä voita ja sikaa, mutta samalla unohdetaan, että silloin elettiin niukkuuden aikaa, ja pieni voipaketti sekä palanen sikaa kesti hyvin pitkää, kun annokset olivat pieniä. Ei silloin voinut hakea paria-kolmea kertaa viikossa pekonipakettia lähikaupasta: ei ollut rahaa eikä todennäköisesti tarjontaakaan.