Näin myös USA:ssa

Mikko, kivikauden ruokavaliolla ja karppausruokavaliolla ihmiset eivät pysy sen paremmin hoikkina kuin suositusten mukaisemmallakaan, laihtuvat kyllä nopeammin. Siitä on tässä blogissa keskusteltu ja niitä tutkimuksia on ilmestynyt ja referoitu riittävästi, mm. täällä.

Ruotsalaisen kivikauden ruokavaliotutkijan tutkimuksessa koehenkilöt kertoivat, että kivikauden ruokavaliota on vaikeampi noudattaa kuin suosituksen mukainen.

Vastaanotolla tapaan tukuttain potilaita, jotka ovat jättäneet karppauksen, koska eivät pidä siitä. Mielipiteitä karppauksen muka paremmasta toteutuvuudesta voit toki heitellä, mutta tutkimusdataa siitä ei ole.

Kuten tuossa diasarjassa totesin, en väitä että suositusten mukainen ruokavalio olisi paras. Sitä ei ole verrattu vegaani-, karppaus- tai paleoliittiseen ruokavalioon suorassa pitkäkestoisessa tutkimuksessa ilman laihdutuspäämärrää. Se pitäisi ensiksi tehdä, ennen kuin voisi väittää että suositusten mukainen on terveellisempi. Sen sijaan höpöpuheet siitä, että sen noudattaminen olisi T2D- ja lihomisbuumin takana voisi lopettaa.

Blogini oikeassa reunassa on kysely. Se lähti liikkeelle siitä, että itse uskon, että terveellisesti voi syödä monella tavalla.

Itse en usko lihavuusongelman häviävän minnekään ennenkuin yhteiskunta rupeaa puuttumaan tiukemmin epäterveellisen ruuan myyntiin ja markkinointiin. Tupakoinninkin kohdalla se on se mikä on purrut. Paljon paremmin kuin valistus, luulisin.

Terveyskeskuksissa ei ole ravintoterapeutteja, siellä työskentelee ravitsemusterapeutteja. Tästä edes edellytän, että tämä nimistys menee oikein kommentoijilta. Pidän sitä tahallisena kiusaamisena/ärsyttämisenä, että ravitsemusterapeutteja nimitetään ravintoterapeuteiksi (katso Antti Heikilälle vastaukseni).

Mikko, tuo ”eivät voi kontrolloida hiilareiden ylensyöntiä” on jo lähtötasona kapea, sanoisinko tarkoituksellisen kapea. Esim. roskaruoka sisältää runsaasti myös rasvaa.

Muutoinkin nuo tokaisut a la ”kasvisrasvan syömisestä harva nauttii joten syökää voita” ovat … No, hassuja. Toki voita voi syödä kohtuudella osana terveellistä ruokavaliota. Kuten sokeria. Tai alkoholia. Ongelmia ei synnykään kohtuukäytöstä. Ja eikös tuolla logiikalla voitaisi sanoa myös että ”harva nauttii vihannesten syömisestä joten syökää X”?

Samoin tuo mututuntuma siitä minkä blogiporukan keskuudessa on enemmän terveitä tms. on irrelevanttia, ottaen huomioon sen että a) otanta ei ole millään tavalla edustava, b) epäonnistujien ääntä ei kuulla, c) mitään kontrollia ei mihinkään suuntaan ole eikä d) tutkimusnäytön perusteella yhtä ainutta ”oikeaa” ruokavaliota painonhallintaan, sv-tautiterveyteen tms. ole olemassa. Tämän viestin luulisi tulleen selväksi näistä kommenttiosioista noin n kertaa – pois lukien niiden taholta joille on yksi ainut oikea ratkaisu aina ja iänkaikkisesti aamen.

Ja suositusten mukaista ruokavaliota edustavia tahoja ei tässä keskustelussa pahemmin näy tällaista kantaa tuputtamassa.

http://time.com/2863227/ending-the-war-on-fat/

Sittenhän meillä ei myöskään näemmä ole ylipainoa, diabetestä tai sydän- ja verisuonitauteja?

Aivan, onhan niitä, koska ihmiset eivät noudata virallisia suosituksia.

Miksi?
Koska ihmiset eivät voi kontrolloida hiilihydraattien ylensyömistä. Myöskään ihmiset eivät nauti rypsiöljyn ja rasvattomien maitotuotteiden mausta, joten ”repsahtavat”, eivätkä noudata suosituksia. (Kyllä yleistän, tiedän. Monet luonnostaan laihathan kokevat rasvan maun epämiellyttävänä joten syövät mieluummin rasvatonta jogurttia)

Entä jos paleo -tyyppinen ruokavalio olisikin näille repsahtajille helpommin noudatettavissa ja lopputuloksena olisi painon normalisoituminen, ehkä hieman korkeampi kolesteroli kuin virallisia suosituksia osittain noudattamalla, mutta kokonaisuudessaan parempi terveys?

Siltikin viesti on: ”Yritä silti syödä virallisten suositusten mukaisesti, vaikka et siihen pystykään, eikä suurin osa muistakaan ihmisistä siihen pysty ja älä yritä syödä siten, millä ruokavaliolla pysyt laihana ja terveenä”

No eihän tästä ole tieteellistä näyttöä. On vain lukemattomia blogeissa raportoituja menestystarinoita ihmisistä jotka ovat vuosikymmeniä yrittäneet noudattaa virallisia suosituksia, siinä onnistumatta, mutta siirtyessään paleo/primal/atkins -tyyppiseen ruokavalioon, ovat viimeinkin onnistuneet. Ja näistä on muuten aika paljon myös ”after 5 years” -raportteja, mitä ei virallisella ruokavaliolla laihduttaneista juuri ole, koska kaikki nämä Suurin Pudottaja -raejuustolaihduttajat turpoavat parissa vuodessa pahempaan kuntoon.

Voi olla, että virallinen suositus on terveellisempi, mutta kun kukaan ei juuri sitä pysty noudattamaan. Ja yleensä nämä virallisen näkemyksen puolustajablogaajat ovat luonnostaan laihoja, jotka eivät ole koskaan juuri terveysongelmista kärsineet.

Myönnän, virallinen taho on oikeassa. En vain voi virallisen tahon ohjeita noudattaa, koska en halua olla sairas ja lihava, kuten olin.

Vielä haluan sanoa – maanviljelyksen avulla olemme lisääntyneet ympäri palloa. Tuskin paleoruokavalio olisi kestävä 10 miljardille. Mutta samaan tapaan ihmiset tekevät päivittäin asioita jotka eivät ole kestävää kehitystä, joten miksi ruokavalion pitäisi yht’äkkiä olla se ainoa asia, mikä tukee kestävää kehitystä, samaan aikaan kun ajetaan autoilla, räplätään kännykkää ja selataan internettiä?

Mielestäni näissä keskusteluissa väitellään väärästä asiasta. Onko voi terveellistä vai ei. Aivan sama, jos voita syömällä ihmiset loppujen lopuksi ovat terveempiä, koska kasvisrasvan syömisestä harva nauttii. Tätä voisi verrata tupakoinnin lopettamiseen. Harva pystyy vähentämään olennaisesti. Tupakointi joko lopetetaan kokonaan tai sitten sitä jatketaan entiseen tapaan. Samaan tapaan, virallisia suosituksia joko noudatetaan, tai sitten repsahdetaan ja syödään mitä vain ja yleensä liikaa.

Kannattaisiko väitellä mieluummin siitä, minkälaisella ruokavaliolla ihmiset pystyvät laihoina ja terveinä?

Oma tuntuma on se, että tämä internetin ”hämmentäjäblogiporukan” keskuudessa on enemmän pysyvämmin terveytensä palauttaneita, kun painonvartioissa ja terveyskeskuksen ravintoterapeutin asiakaskunnassa. Voin toki olla väärässä.

Itse näkisin, että ei tarvitse olla mitään varsinaista harmia elämässä tai ongelmaa tai suurta stressiä, joka hyvin helposti johtaa syömään enemmän kuin tarpeen olisi. Esim. aamiaisella syö terveellisesti lautasellisen puuroa ja kupin kahvia, yhen hedelmän. Tähän asti erinomainen tilanne. Työpaikkaruokailussa syö ns. terveellisen lounaan ja henkilö on vaikka laihdutus ajatuksessa ja syö salaattia enemmän kuin ennen ja pääruokaa vähemmän kuin ennen, jättää vaikka liharuoan vähemmälle.. Samoin tekee kotonaan päivällisellä. Kaikki hyvin tältä osin Samoin tekee seuraavana päivänä, paitsi että käykin niin, että iltapäivän kahvitauolla jollain on synttärit ja tarjotaan makeaa kermakakkua kahvin kanssa…eikä henkilö tohdi kieltäytyä. Ja vaikka kuinka yritää ajatella, että menen sitten illalla lenkille…sitten ja syö kakkua ihan hyvällä omalla tunnolla, ei siis suruun vaan toisen iloon. Kaikki siis ok tältä osin. Tosin illalla onkin kauhea kaatosade, ja mukulat pitää viedä harrastuksiin ja monen moista muuta sattuu ja tapahtuu, ja se iltalenkki jääkin käymättä.
Edelleen kaikki ok, kun tämmöinen sattumus on vain kerran viikossa. Joskus näitä kahvihetkiä vaan tuppaa olemaan yhden viikon osalle 5-7 kertaa :).

Mutta jos syö ns. normisti, ei laihdutusmielessä ja näitä kermakakkuja ( tai makeita jälkkäreitä ylipäänsä, karkkia silloin tällöin, jäätelöä, kuka sitä nyt varsinkin kesällä voi välttää jne.) tulee kaiken normi syömisen (siis kaloreiden) päälle niin ei ollenkaan ole vaikeaa lihoa kilon tai pari kesän aikana. Vaikka liikkuisikin. Ja niiden parinkin kilon laihduttaminen sitten onkin jo toinen juttu.

Vaatii todella suurta itsekuria, että nykyisin voi kieltäytyä kaikesta siitä ”ylimääräisestä” mitä ympäristö pursuaa ihan vaan tavallisena päivänä.

Laihdutusohjeissakin usein sanotaan, että on ok syödä vaikka kerran viikossa niitä herkkuja. Juu, niin on, mutta jos olet tuon herkkupäivän jo käyttänyt ja todellakin niitä kissanristiäisiä sattuu viikolle useammastikin…kuka pystyy aina kynsinhampain pitämään kiinni hyvistä päätöksistään ja jättää ne synttäri / läksiäis/ mitkä kahvit milloinkin väliin. Tai jos sosiaaliseen elämään kuuluu kaverit ja heidän kanssa illanvietto silloin tällöin. Tai naapurustossa järjestetään talkoot hyvän asian puolesta ja kaikille tarjotaan lopuksi grillimakkarat ja saunakaljat. Tämä kaikki siis sen tavallisen normisyömisen päälle. Kuka jaksaa päivät pääksytykseen laskea kaloreitaan? Ja liikuttuja tunteja?

Se että amerikassa sanotaan, että ei ole aikaa ruoanlaittoon. pitää kyllä ihan meillä suomessakin monella paikkansa. Niin on kaiken laista harrastusta ja pyöritystä töidenkin jälkeen, että harva todella kerkiää ja jaksaa alusta asti tehdä ruokansa. Hyvin monella työpäivä alkaa aamulla aikaisin, ajetaan pitkä työmatka (tunti – tai jopa kaksi) ja illalla sama juttu, monelle päivän pituus työmatkoineen on helposti sen 11-12 tuntia, jotkut vielä nykyisin paljon tekevät ylitöitäkin normi 8 h:n lisäksi…. Nukkuakin pitäisi vähintään 7 -8 tuntia. Ja kun pitää harrastaa (jotkut harrastaa monenlaista muutakin kuin liikkumiseen liittyvää) ja viedä muksuja myös harrastamaan, ei yksinkertaisesti aikaa jää ruoan laittoon tai vaikka siihen jokapäiväiseen liikkumiseenkaan.

Eli muutoksia tarvittaisiin muuallakin koko yhteiskunnassa kuin vaan ruokavalion suhteen, kokonaisvaltaiseen terveyteen pyrittäessä. Helpommin sanottu kuin tehty. Puhumattakaan siitä miten paljon erinäiset bisnekset siellä ja täällä vaikuttavat ja yrittävät vaikuttaa meidän tapoihimme… Ja tuntuu siltä, että joka tapauksessa näissä asioissa on aina joku taho, joka tekee asioista hankalia ja aiheuttaa kovaa vääntöä ja polemiikkia antaen ymmärtää, että vain oma tapa on se oikea tapa elää ja toimia.

Loppujen lopuksi kuitenkaan ei taida olla olemassa sitä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa elää tai vaikka syödä…on vaan yksilön oma tapa ja kokemus.

Se 10% rasvaa sisältävä jogurtti onkin parasta. Ei mitään lisättyä sokeria, vaan ainoastaan maidon sokeria hieman alle 5%. Turkkilainen jogurtti luomuversiona, vaikkakin on pastöroidusta maidosta niin luultavasti sisältää moninkertaisen määrän probioottisia bakteereja noihin sokerilitkuihin verrattuna. Ainoana mausteena käytän kanelia. Ei ollenkaan absurdia (vai oliko tuo Haavikon kommentti sarkasmia?).

On aivan totta, että keskustelu etenkin netissä kärjistyy herkästi.

Ruokateollisuuden valtaa ja lobbausta muuten käsittelee yhtenä pääteemanaan Yhdysvalloissa viime kuussa ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Fed Up. Yksi sen tuottajista oli aikoinaan myös tekemässä The Inconvenient Truth -dokumenttielokuvaa ilmastonmuutoksesta. Vaikka elokuvasa esiintyy myös mainitsemaasi ”tätä poppoota” (mm. Gary Taubes ja Robert Lustig), on se mielestäni laadukkaasti tehty ja kuvaa etenkin Yhdysvaltoja piinaavan lihavuusepidemian syitä. Dokumentissa kerrotaan mm. pikaruokaketjuista, jotka ovat solmineet talousvaikeuksissa kärvistelevien julkisten koulujen kanssa sopimuksia. Koulut saavat merkittävää rahallista tukea esimerkiksi Pizza Hutilta, jos tarjoavat vastineeksi ruokaloissaan heidän tuotteitaan. Toki täkäläiset kouluruokalat tarjoavat muutakin ruokaa, mutta ei ole vaikea arvuutella, kuinka moni koululaisista päätyy mieluummin valmispizzaan, jos sitä on tarjolla. Myös virvoitusjuomajätit ovat ilmeisesti tehneet vastaavanlaisia sopimuksia, vaikkakin painostus heitä kohtaan alkaa kasvaa, ja monista kouluista on poistettu limsa-automaatit. Dokumentissa haastatellaan huomattavan ylipainoisia teinejä. Oli aika raastavaa katsoa heidän epätoivoaan: ”I don’t understand why they serve us bad food”. Ja täällähän laadutonta ruokaa on tarjolla ihan kaikkialla. Pelkästään puolen kilometrin kauppareissuni varrella on kymmenkunta pikaruokapaikkaa.

Tällä hetkellä Fed Up -elokuvaa esitetään Yhdysvaltojen ulkopuolella ainoastaan Kanadassa ja Englannissa Lontoossa, mutta toivottavasti se tulee laajempaankin kansanväliseen levikkiin.

Tässä elokuvan trailer, jos kiinnostuit.
http://www.youtube.com/watch?v=aCUbvOwwfWM

Jotenkin sitä toivoisi, että päästäisiin eteenpäin tästä SAFA/PUFA keskustelusta. Mielestäni tuosta viimeisestä rasva meta-analyysista juuri pitäis ottaa se lisätieto käyttöön mitä sieltä on saatu eikä taas palauduta siiihen samaan asetteluun SAFA vs PUFA. Eikö voida käsitellä asiaa eri tasolla kun kerran selkeästi vaikuttaa siltä, että eri SAFA:n lähteillä on eri vaikutus terveyteen. Otetaan nyt taas kerran esimerkiksi ne rasvaiset maitotaloustuotteet (juustot, jugurtit, maito). Kuinka kauan näiden tuotteiden pitää kärsiä SAFA:n huonosta maineesta ???

Mozzafarian on mielestäni oikeassa, kun on koittanut enemmänkin viedä keskutelua ruoka-aine tasolle. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että aina vain jostain merkillisestä syystä halutaan palata tähän SAFA/PUFA tasolle. Tuntuu ettei siitä rakkaasta parivaljakosta kukaan aiheesta kiinnostunut pääse eroon 🙂

Mielestäni tuo Martin heitto siitä, että onko ongelma psykologinen on myös hyvä. Luulen, että se on sitä ainakin osiltaan.

Ajatus puoltaa myös sitä miksi melko monet kokevat saavansa apua erilaisten Reijon mainitsemien ”poppamiesten” opeista . Heidän tyylinsä vetoaa jotenkin psykologisesti ihmisiin ja ihmiset saavat aikaan elämän muutoksen.

Toisaalta jos lihavuusepidemiaa lähestytään pelkästään kaloriopin näkökulmasta, niin törmätään mielestäni taas psykologiaan. Mikä saa ihmisen syömään liikaa ? Syy voi hyvinkin olla psykologinen. Pahaa oloa yksinkertaisesti tukahdutetaan syömällä paljon.

Psykologia näkökulma voisi myös selittää sitä minkä vuoksi suuretkaan panostukset ravitsemusksen alalla eivät ole näkyneet käytännön katukuvassa positiivisena muutoksena. Ylipaino ongelmaa jatkaa kehittymistään (Paitsi tosin Suomessahan tuossa nyt ainakin väliaikaisesti vaikutti lihoaminen pysähtyneen, suurimman karppausinnon aikana tosin).

Kiitos perusteellisesta selostuksesta, joka on helppo allekirjoittaa, paitsi:
Yritän muotoilla kommenttini toisin:
Jos populaatiossa P(x,y) havaitaan korrelaatio muuttujien x ja y suhteen, niin johtopäätös on:
x saattaa olla seuraus y:stä
y saattaa olla seuraus x:stä tai
x ja y saattavat olla seuraus jostain havaintijoukon ulkopuolisesta muuttujasta z.
Jos sen sijaan populaatiossa P(x,y) ei havaita korrelaatiota muuttujien x ja y suhteen, voidaan varmuudella sanoa, että x ei ole seuraus y:stä sekä y ei ole seuraus x:stä.

Eli korrelaatio on syy-yhteyden välttämätön, muttei riittävä ehto.

Täten väestötutkimuksissakin, jossa etsitään korrelaatiota vaikkapa rasvan ja kuolleisuuden välillä, tuloksen varmuus riippuu korrelaatiosta. Jos korrelaatio löytyy, on tulos suuntaa antava, mutta jos korrelaatio puuttuu, on tulos varmin mahdollinen (vaikka väestötutkimuykset eivät ole hierarkian huipulla).

Ja sitten vielä pehmentävä kysymys: Eikö totta?