Nyt 40 v myöhemmin voidaan Keysin osoittaa osuneen oikeaan. Kokonaiskolesteroli ennustaa sydänkuolleisuutta kaikissa maissa. Joten tuon kritiikin voi unohtaa, erityisesti uuden 1950-lukua vahvemman 2000-luvun evidenssin valossa.

Tämä aika ikkunaharha ei rajoitu vain LDL-kolesteroliin, kuten oheinen lainaus pohjoismaisesta suositiuksesta osoittaa (s.227): ”The evidence for replacing carbohydrates with cis-MUFA or PUFA was evaluated as limited – no conclusion for serum/plasma concentrations of total cholesterol, HDL-cholesterol, and total triglycerides. For LDL-cholesterol concentration, the evidence was evaluated as unlikely.”

Arvasinhan minä, ketun häntä kainalossa 🙂 Mutta tuo oli tarkkanäköinen havainto.

Ensiksi mun pointti ei ole olleenkaan osoittaa, etteikö käytetyn kirjallisuuden perusteella Schwabin johtopäätös olisi ollut oikea. Se on täysin oikea.

Pointti oli, että aiemmin (ennen vuotta 2000) on tehty ”gold standard” tutkimuksia, joilla on osoitettu vakuuttavasti hiilihydraattien vaihtuessa PUFA:aan (Clarke) ja mahdollisesti MUFA:aan (Mensink) LDL-kolesterolin laskevan. Sitä tietoa ei löydy kirjallisuuskatsauksesta, koska aikaikkuna on eri.

Edellisen pääpointtini ulkopuolta, vastaan haasteeseesi lisäksi näin. Metabolic ward -tutkimukset tuottavat esiin todennäköisesti tehokkaimmin todellisen eron, kun ruokavalio toteutuu maksimaalisesti. Free living -henkilöillä hoitoon (=ruokavalioon) sitoutuminen on heikompaa. Jos olemassa on pienikin ero niin metabolic ward on parempi sen löytämiseen. Siksi kai niitä tehtiin niin paljon, ja tehdään mm. karppaukseen liittyen edelleen. Jos Schwab et al. olisi löytänyt Metabolic ward-kokeita vuosilta 2000-2012 he olisivat varmaan ne esittäneet.

Näyttö hiilari-tyydyttymätön rasva vaihdosta ei ole vain metabolic ward -tutkimuksien varassa. Esimerkiksi, hiilihydraatin vähentäminen ja rypsiöljyn lisääminen alentaa LDL-kolesteroli vaikka molemmissa ryhmissä tyydyttyneen rasvan saanti on samalla tasolla (blogikirjoitukseni tutkimuksesta). Muitakin esimerkkejä on.

Tämä on minusta vähän saman tyyppinen tarina kuin transrasva. Pitkään meilläkin julkisuudessa todettiin, että transrasva on yhtä haitallista kuin tyydyttynyt rasva [poistettu suluissa oleva lause 12.9.2014]. Vasta muutamia vuosia sitten julkinen puhe kääntyi ja transrasvasta nykyisin usein todetaan, että sen on haitallisempaa kuin tyydyttynyt rasva. Ravitsemustieteessä on *pieniä* nyansseja, jotka muhii pitkään unholassa tai pinnan alla, ilman että niitä ruvetaan puhumaan ääneen johtavien ravitsemustieteilijöiden/lääkäreiden taholta. Sama on myös *osittain* koskenut sokeria ja sen vaikutuksia terveyteen (muutoin kuin lihomiseen tai triglyserideihin).

Isossa kuvassa nämä lienee pikkujuttuja, mutta näin kirjallisuutta seuraavana, ne joskus vähän ärsyttää.

Olisin varmaan joo, mutta taka-ajatuksena oli vähän niinkuin saada sinut tekemään kaikki t … eikun herätellä pohdintaa siitä, että onko kyseessä noin niinkuin kaikilta osin mielekäs vertailu 🙂

Eli ”apples vs oranges”? Puhtaat metabolic ward kokeet vs kokeet joissa vain yksi ateria syötiin osastolla? Hiilareiden lähteet näissä vs Clarke et alin tutkimusten hiilarilähteet? MUFA painotus näissä seitsemässä tutkimuksessa (MUFAlla pienempi vaikutus kuin PUFAlla)? Aika monta muuttujaa.

Näin ainakin teoriassa.

Korjattu, kiitos.

Itselle on sellainen olo usein, että kyllähän tämäkin tuloksen ristiriitaisuus ainakin osittain selviäisi jos jaksaisi ruveta penkomaan ja käyttää paljon aikaa. Siinä sitä sitten kamppailee, että onko nyt tämä ristiriitainen tulos työnteon väärti, vai hautaako tutkimuksen mappiööhön ja pitäytyy aiemmassa käsityksessään huolimatta ristiriidasta. Jokaista ristiriitaista tulosta kun ei millään jaksa selvitellä 🙂