Ei liene kovin monta henkilöä, jotka eivät allekirjoittaisi median uutisoivan kovin ristiriitaista tietoa ravitsemuksesta. Joskus tällä on varsin ilmiselvä selitys, kuten esimerkiksi se, että hiirien käyttäytymisesta häkissä vedetään suorat johtopäätökset ihmisten käyttäytymiseen.
Mutta joskus on myös niin, että ihan pätevillä saman aihepiirin tutkimuskoosteilla (meta-analyyseillä ja systemoiduilla kirjallisuuskatsauksilla) saavutetaan melko ristiriitaisia tuloksia.
Mistä ihmeestä on kysymys? Tässä kirjoituksessa valaisen esimerkkien valossa, mitä tekijöitä toistensa kanssa ristiriitaisten koosteiden takaa voi löytyä.
1. Koosteeseen on valittu eri tutkimukset
Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi eri meta-analyysiä, joissa on analysoitu rasvojen vaikutusta sepelvatimotautiin. Chowdhury’n meta-analyysissä ”pehmeän” rasvahapon omega-6 rasvahappojen saanti ruokavaliosta ei ollut yhteydessä (RR=0,98) sepelvaltimotaudin riskiin etenevissä kohorttitutkimuksissa (1). Yhtä lailla tyydyttynyt (”kova”) rasvakaan ei ollut riskitekijä.
Sen sijaan aivan äskettäin ilmestyneessä Farvidin meta-analyysissä ”pehmeän” omega-6 linolihapon saanti ”suojasi” eli oli käänteisessä yhteydessä (RR=0,85) sepelvaltimotaudin riskiin (2). Se myös vähensi kuolemaan johtavan sepelvaltimotaudin vaaraaa, kun se korvasi ”kovaa” rasvaa. Lisäksi jokainen viiden energiaprosentin korvaaminen (tyydyttynyt rasva→ linolihapoksi) vähensi sydänkuoleman vaaraa 13 %. Miten toinen tutkimuskooste voi päätyä siihen, että eroa ei ole, ja toisessa selvä ero havaitaan?
Yksi tärkeistä syytekijöistä lienee se, että koosteisiin valittiin eri tutkimuksia. Yhteisiä tutkimuksia näissä meta-analyyseissä oli vain 5, Farvidin sisälsi 8 tutkimusta, jotka eivät olleet Chowhury’n meta-analyysissä. Chowdhury’n meta-analyysi sisälsi 3 tutkimusta, jotka eivät olleet mukana Farvidin meta-analyysissä.
Tutkimusten nimet, jotka otettiin mukaan Chowdhyr’n ja Faridin meta-analyyseihin
Varmaankin osittain juuri tutkimusten puutteen vuoksi Harvard ja jotkin muutkin asiantuntijatahot ärähtivätkin, kun lukivat tästä Chodhury’n tutkimuksesta (Dietary fat and heart disease study is seriously misleading)
Vaatii melkoista salapoliisityötä selvittää, että miksi useat Farvidin sisällyttämät tutkimukset jäivät pois Chodhury’stä. Yleensä tätä ”vertailevaa” työtä eivät erittele itse tutkijatkaan avoimesti. Eikä sitä tee kukaan mukaan. Media tietysti nautiskelee tilanteesta, ja koska ristiriita myy niin ristiriitainen tulos on voimakkaasti esillä.
Itse en tiedä syytä tutkimusten poisjättämiselle (varmaankin joku melko looginen selitys on).
2. Ryhmitellään ravinnon saanti eri kokoisiin ”koreihin”
Jatkan edellistä esimerkkiä.
Chowdhury’n meta-analyysissä mukaan otettujen tutkimuksien rasvahappojen saanti tasapäistettiin erityisellä tilastollisella metodilla. Kun alkuperäisissä tutkimuksissa omega-6 rasvahappojen saanti oli jaettu viidenneksiin, neljänneksiin tai kolmanneksiin niin Chowdhury ym. muuttivat kaikkien alkuperäistutkimuksien rasvan saantiluokittelun kolmanneksiin. Tällöin saatetaan menettää väestön ääripäät rasvan saannissa, ja joukon rasvan saantiarviot tasapäistyy.
Farvidissa ei jaettu rasvansaantiluokkia uudestaan, vaan siinä käytetiin alkuperäisiä ”high vs Low” olipa ne olleet kolmanneksi, neljänneksiä tai viidenneksiä väestöstön linolihapon saannista.
Kumpiko metodeista sitten on lopulta parempi kun erilaisia tutkimuksia verrataan, on minulle kysymysmerkki. Riippuu ehkä tilanteesta?
3. Puhutaan eri asiasta, vaikka pintapuolisesti kyse samasta
Päällisin puolin kaksi tutkimuskoostetta voi näyttää käsittelevän täysin samaa asiaa, mutta pienellä sanavalinnalla erolla voi olla isokin merkitys lopputuloksille.
Äskettäin julkaistiin meta-analyysi karppauksen ja vähärasvaisen ruokavalion tehosta laihduttaessa (3). Comparison of Weight Loss Among Named Diet Programs in Overweight and Obese Adults. A Meta-analysis.
Erikoista aiempiiin meta-analyysiin (4) nähden oli se, että tässä meta-analyysissä mukaan otettiin vain kaupallistetut laihdutusruokavaliot. Toisin sanoen suositusten mukainen tai Välimerellinen vähemmän rasvainen ruokavalio eivät kelvannut mukaan verrokiksi. Kun osa vähemmän rasvaisista suljetaan pois, on mahdollista että tulokset erilaiset, kun jos ne olisivat mukana.
4. Tehdään kooste eri tutkimusasetelmista
Olen huomannut, että monet mieltävät kaikentyyppiset epidemiologiset tutkimukset samanarvoisiksi tai he eivät ole tietoisia niiden painoarvosta toisiinsa nähden. Monille väestötutkimus on väestötutkimus. Sanat prospektiivinen (etenevä), case-control (tapaus-verrokki) tai cross-section (poikkileikkaus) ovat hepreaa. Etenevä väestötutkimustyyppi on näistä painoarvoltaan kuitenkin voimakkain.
Menneinä vuosikymmeninä pääosa ravintoa koskevista tutkimuksista oli tapaus-verrokki-, poikkileikkaustutkimuksia tai jopa ekologisia tutkimuksia. Viimeisen viidentoista vuoden aikana on etenevät väestötutkimukset vallanneet alaa. Tulosten erilaisuus tutkimustyyppien välillä voi johtua mm. tapaus-verrokkitutkimuksiin liittyvästä muistamisharhasta tai sairastumisen itsensä vaikutuksesta siihen, mitä kertoo syöneensä. Muitakin syitä on.
Kanadalainen tutkijaryhmä julkaisi 1990 tapaus-verrokkitutkimusten meta-analyysin, jonka mukaan runsas eläinrasvan käyttö on yhteydessä rintasyövän ilmaantumiseen (5). 20 vuotta myöhemmin amerikkalaiset tekivät etenevien väestötutkimuksien meta-analyysin, jonka mukaan runsaaseen eläinrasvan (tyydyttyneen rasvan) käyttöön ei liity suurempaa rintasyövän riskiä kuin vähäiseen eläinrasvan saantiin (6).
5. Tehdään kooste eri aikajaksolta
Kesällä ilmestyneessä ravitsemussuositustemme taustatyössä Schwabin ym. rasvoja koskevassa systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa analysoitiin rasvatutkimukset vuosien 2000 tammikuu-2012 helmikuu välillä (7). Toisin sanoen, ennen vuotta 2000 ilmestynyttä tietoa ei analysoitu. Tällainen toimintatapa ei ole ongelma, jos on kyse uudesta vasta nuoressa kehitysvaiheessa olevasta tutkimusaiheesta, ja jos vanhaa aiemmin kertynyttä tietoa ei jätetä huomiotta johtopäätöksiä tehdessä. Ravinnon rasvat ovat olleet ehkä kiihkein ravitsemustutkimuksen kohteena 1950-luvulta lähtien.
Schwabin katsauksessa pääteltiin, että hiilihydraattien vaikutuksesta veren rasva-arvoihin, kuten LDL-kolesteroliin, ei ole riittävästi tutkimustietoa. Perusteena tälle katsaus eritteli 7 erilaista tutkimusta vuosilta 2010-2012, joiden pohjalta pääteltiin, että hiilihydraatin vaihtaminen tyydyttymättömään (pehmeään) rasvaan ei vaikuta LDL-kolesterolipitoisuuteen.
” MUFA and/or PUFA versus CHO. …. The evidence was considered as unlikely regarding LDL-C concentration…”. ja diskussiossa ”A partial replacement of CHO with MUFA or PUFA was, however, not found to have an impact on the lipid profile.”
Johtopäätös on eri kuin vuonna 1997 ilmestyneessä Clarken 227 syöttötutkimuksen (”metabolic ward” -tutkimukset) meta-analyysissä (8), jonka mukaan LDL-kolesteroli laskee, kun hiilihydraattia vaihdetaan pehmeään (PUFA) rasvaan.
” Isocaloric replacement by polyunsaturated fat of carbohydrates equivalent to 5% of dietary calories would be expected to reduce blood cholesterol by a further 0.13 mmol/l”
Onko tuo 0,13 mmil/l muutos sitten käytännön kannalta merkitsevä? Siitä voidaan tietysti kiistellä. THL:n mukaan suunnilleen vastaavan kokoinen kokonaiskolesterolin nousu (2007-2012) voi olla uhka kansanterveydelle.
Ennen johtopäätöksiä, kannattaa siis lukaista millaisen aikaikkunan ko. tutkimuskooste on kattanut.
Lopuksi
On harmittavaa ravitsemusterapeutin näkökulmasta, että koosteet tuottavat niin eri tuloksia. Ei ole harva se kerta, kun näihin joutuu ottamaan kantaa potilaiden, lääkäreiden, kollegojen tai nettikansan kanssa. Ideaalista olisi, jos tutkimuskoosteet tuottaisivat aina samansuuntaista tietoa. Todellisuus vain ei ole ideaalimaailman kaltainen, sen kanssa on elettävä.
Devil is in the details.
PS. Ohessa vielä diasarja (Chowdhury vs Farvid), jonka julkaisin SlideSharessa
[Päivitetty 7.11.2014]