Vaikka se kuulostaisi houkuttavalle, itse en usko että luontaiset lähteet ovat aina turvallisempia kun puhutaan liikasaannin vaarasta. Tuo mainintasi perustuu käsittääkseni siihen, että väestötutkimuksissa jonkin suojaravintoaineen hyvin korkeakin saanti näyttää suojaavan sairaudelta, kun taas satunnaistetuissa kokeissa suuret määrät yksittäistä ravintoainetta ovat joko neutraaleja tai jopa haitallisia. Luulen, että tällainen ero selittyy enemmän sillä että luontaisista ravintoaineen lähteistä tuleva runsas esim. seleenin saanti liittyy ruokiin jotka muiltakin ominaisuuksiltaan/tekijöiltään ovat terveellisiä.

Itse kunnioitan näitä turvallisen saannin ylärajoja jotka ravitsemussuosituksissa on asetettu, vaikka ne eivät ole mikään tarkka raja-arvo jolla alkaa tulla haittavaikutuksia. Tässäkin suositusmäärässä on vielä hiukan turvamarginaalia. Asiaa on selitetty pohjoismaisten suositusten pitkässä versiossa sivulla 49-50. Yhtä lailla kun joku voi tarvita suositusta tai muita enemmän jotain ravintoainetta, joku ei siedä jonkin ravintoaineen jatkuvaa suurta saantia yhtä hyvin kuin keskimäärin muut.

Parapähkinän seleenin ja seleenivalmisteen seleenin imeytymisessä ei näytä olevan ratkaisevaa eroa. Sen kertoo mm. tuo tutkimuksen johon linkitin tekstissä. Ei tarvitse huolestua linolihaposta, sitä on vielä enemmän saksanpähkinöissä ja melkein yhtä yhtä paljon manteleissa. Kaikissa pähkinöissä on linolihappoa, useimmissa vielä melko runsaasti.

Allergia-alttius on jossain määrin geneettistä. Lisäksi immuniteetin puuttellinen kehittyminen esim. liian hygieenisen ympäristömme vuoksi voi olla yksi laukaiseva tekijä. Tietääkseni pähkinäallergian taustoja ei tunneta kovin tarkkaan. En usko (en ole ainakaan lukenut), että runsas pähkinöiden syöminen altistaa allergialle enempää kuin kohtuullinen käyttö tai täysi välttäminen. Korjatkaa jos muilla on tarkempaa tietoa.

Äskettäin ilmestyi mielenkiintoinen tutkimus, jonka mukaan koe-eläinten allergisoituminen voitiin estää suoliston bakteerikantaa muuttamalla. Ihmisillä näin ei vielä voida tehdä.

Maapähkinöiden suurkuluttajana minut pani tämä Reijon kirjoitus ottamaan noistakin selvää, ja huomasin, että maapähkinöissä on kovasti omega 6:sta. Miten on pitäisikö huolestua – vai onko kuutosten synninpäästö vielä voimassa?
Toisaalta maapähkinöiden rasvakoostumus lienee muuten hyvä.

Ja vielä yksi huolenaihe: kaikenlaiset pähkinät ovat kovasti vaarallisia näille allergisille. Onko tuo allergia synnynnäinen ominaisuus vai voisiko se kehittyä pähkinöiden ylenmäärisestä käytöstäkin?

Parapähkinässä on tosiaan huikea seleenimäärä ja tämän pähkinän säännöllinen käyttö saattaa hyödyttää monia, mm kilpirauhasongelmista kärsiviä henkilöitä. Jäin nyt miettimään tätä kirjoitustasi parapähkinävaroituksen suhteen. Vaikka 4-5 parapähkinästä tuleekin melkoinen seleenimäärä, niin ehkä tällainenkin määrä voisi olla turvallista, koska tässä tapauksessa seleeni tulee luontaisesta lähteestä? Elimistö kuitenkin mukauttaa imeytymistä sen mukaan, mikä on todellinen tarve kyseisen suojaravintoaineen suhteen.
Tässä viittaamassasi tutkimuksessa (seleenilisä ja sairausriski) seleenilisä taisi tulla seleenivalmisteesta? Sehän jo tiedetään hyvin, että ravintolisistä tulevat isot annokset eivät ole sama asia eikä yhtä turvallista kuin luontaisesta lähteestä tulevat isohkot suojaravintoaineannokset.
Oli miten oli; kohtuus kaikessa, myös parapähkinöiden nauttimisessa. Kourallinen parapähkinöitä joka päivä voi varmasti kääntyä jo haitaksi, mutta neljän päivittäin syödyn parapähkinän haitallisuuteen en itse jaksa uskoa. Varsinkaan silloin, jos ruokavaliossa on vähän muita runsasseleenisiä tuotteita ja jos henkilöllä on esimerkiksi kilpirauhasongelmia.