Tilanteita voi tietenkin kuvitella mielessään ihan millaisia haluaa. Tietyssä tilanteessa puhdas transrasvakin olisi terveellistä. Tai pilaantunut liha tms.

Mitään relevanssia tällä ei kuitenkaan ole tällä tasolla jolla tämä keskustelu käydään. Mutta kyllähän sinä sen tiesit.

Miksi pistän esim. mustikan ”terveellisyyden” lainausmerkkeihin.

Kumpiko on terveellistä, suolattu perunalastu vai mustikka?

Kuvitellaanpa seuraava tilanne:

Mikko Lintunen on viisikymppinen maratoonari. Hoikka ja kuiva mies. Mikko on itä-Suomessa vaeltamassa ja hän eksyy. Mikko on vaeltanut metsässä neljä päivää eikä häntä olla vieläkään löydetty. Mikko on hädissään löytänyt hieman mustikoita, on satanut ja hän on saanut riittävästi juodakseen. Ripuli vaivaa, koska Mikko on saanut jonkin bakteerin yrittäessään hädissään löytää jotain syötävää metsästä. Veren natriumpitoisuus on laskenut vaaralliselle tasolle, Mikolle on tullut hyponatremia.

Kumpaako annat Mikolle kun etsintäryhmä löytää hänet, ”terveysvaikutteista” mustikkaa vai vähemmän terveysvaikutteista suolattua perunalastua?

Tarkoitukseni siis havainnollistaa, että ruoka-aineen ”terveellisyys” riippuu niin paljon siitä, mikä on henkilön tilanne ko. ravintoa saadessaan.

Jos olet huomannut, niin en käytä sanaa ”terveellinen” myöskään voista enkä punaisesta lihasta.

Jep, mä oon joskus karpatessa syönyt kilon kasviksia päivässä. Kyllähän se onnistuu.

Mitä tulee tähän ”tieteelliseen evidenssiin”, niin enhän mina ole tämän alan tiedemies, mutta olen mina kurkistanut fysiikkaa ja hieman tähtitiedettäkin opiskelleena aika paljon syvemmällekin maailmankaikkeuden saloihin kuin tavan lääke- tai ravitsemustieteen tohtori. Nöyränä, hattu kädessä luontoäidin edessä – siinä minun vinkkini ravitsemuskoulukunnasta riippumatta.

Sami Uusitalo
Dipl. ins. Espoo

Mikä kuituun tulee: hyöty ja välttämättömyys eivät ole synonyymejä. Ruokavaliosta ei ole ”välttämätöntä” saada mitään sellaista mitä ei saisi lisäravinnecocktailista josta löytyisivät välttämättömät amino- ja rasvahapot, mineraalit tms. tms. Olisiko tämä tällainen sitten mielekästä? Tai ”hyödyllistä”?

Ja eikös se runsas kasvisten saanti (kuten vaatimaton kilo päivässä) pitäisi nimenomaan onnistua vhh-dieetillä jos ja kun tärkkelys jää pois? Vai voi ja täysmaitoko tuovat onnen? 🙂

Nythän on noussut pinnalle nämä marja- ja viherjauheet, joita myydään ainakin luontaistuotekaupoissa. Ne eivät ilmeisesti useimmiten ole kuumennettuja, mutta onkohan niissä merkittävästi ravintoaineita jäljellä käsittelyiden ja säilytyksen jälkeen?

Minusta on muuten hieman outoa, että marjoja ja kasviksia pidetään hyvinä kuidun lähteinä vertaamalla niiden energiamäärää esimerkiksi viljan energiamäärään. Lähtökohtaisestihan pitää paikkaansa, että energiaa kohden kuitumäärä on suurempi, mutta vertailussa ei oteta huomioon annoskokoja, jotka sinä onneksi otit huomioon.

”Melko tavallinen asiakkaani syö grahamleipää 150 g päivässä (5 siivua) ja jos hän vaihtaa 100 % ruis-tai kauraleipään niin kuidun saanti lisääntyy yksin leivän osalta 7 grammasta 15-20 grammaan. ”

No varmaan ko. muutos on yleisesti ottaen terveydelle hyväksi.

Ihmettelen, miksi te ravitsemusalan ammattilaiset ette näytä suosittelevan näkkileipää tai hapankorppua. Laadukkaassa näkkileivässä on kuitua jopa yli 20g / 100 g. Näkkileipä ja hapankorppu pärjäävät paremmin myös monen vitamiinin, hiven- ja kivennäisaineen kohdalla tavan leipään verrattuna.

Ok, hapankorpussa ja näkkärissä on samaa massaa kohden enemmän energiaa kuin tavan leivässä, mutta osa energianlisäyksestä tulee hyvin kylläisyyttä ylläpitävästä proteiinista. Protskua on näkkärissä ja hapankorpussa n. 30% enemmän kuin tavan ruisleivässä.

Komppaan Reijoa siinä, että harvemmin marjat ovat erityisen hyviä kuidun lähteitä. Näiden ”terveysvaikutukset” (edelleen lainausmerkeissä Mie :)) tulevat jostain muualta ja kuitu vain kiva pieni lisä. Ja edelleenkään en pidä kuidun välttämättömyyttä todistettuna…

Esimerkiksi lihaville lapsille hapankorppu / näkkäri olisi oiva vaihtoehto tavan leivän sijaan. Välipala

näkkäri + 5g voita + pari siivua kalkkunaa + paprika + kurkkua + 1,5 dl täysmaitoa tuo paremman kylläisyyden kuin

Tavan leipä + banaani + laiha margariini ja laiha maito, joka on tavallinen lihavan lapsen välipala.

Myös ruotsalaiset lastenlääkärit suosittelevat lihaville lapsille näkkäriä kirjassaan ”painonsa arvoiset”.

”Kun ottaa huomioon miten huonosti suomalaiset kykenevät keskimäärin lisäämään kasvisten käyttöä niin tuo jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen voi olla useille vaikeampaa.”

Suomalaiset ovat lisänneet kasvisten käyttöä valtavasti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Jos tärkkelyskuorma peruna, riisi, makaroni on maltillisempi, tilaa kasviksille jää enemmän.

”Itse näkisin tosin mielummin sen, että suomalaiset eivät lisäisi enää leivän käyttöä vaan muuttaisivat sen laatua ja samalla ainakin tuplaisivat kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön. ”

No mikä ettei noin yleisenä linjauksena, riippuu vaan täysin tyypistä millaiset muutokset ovat paikallaan.

”Parasta olisi tietenkin mielestäni se, että mitä hiilaria sitten onkaan ruokavaliossa se olisi valtaosin papua, täysjyvää, hedelmiä ja marjoja.”

Papujen hh-kuorma on oleellisesti pienempi kuin tärkkelyspainotteisissa peruna, riisi, pasta ja prot. osuus on suurempi ja erityisesti suojaravinteet per energiayksikkö on huomattavasti parempi. Näiden soisi olevan paremmin esillä ainakin ylipainoisuutta hoidettaessa. Herne ei aivan pärjää pavuille suojaravinteiden määrässä, mutta oiva vaihtoehto sekin.

”Sitten päälle kilo kasviksia vielä.”

Tavoite vähän yläkanttiin. Ei oikein realismia.

”Ja ruokalusikka kaurakuitua, psylliumia tai chian/pellavansiemeniä kaiken kukkuraksi.”

Hyviä lisiä. Tosin suositusten mukaiset suojaravinnemäärät saa helposti täyteen aivan tavan eväilläkin.

Sami Uusitalo
dipl. ins.
Espoo

Jep, olkoon tämä viimeinen nokitteluviesti kaikkien osapuolien osalta.

OK, nyt ymmärrän. Käytännön työssä huomaa, että ihmisten on helpompi vaihtaa parempaan laatuun, vaikka riisi ja leipä, kuin jättää ne hyvin vähälle ja siirtyä erittäin runsaaseen kasvisten käyttöön. Alle 10 % suomalaisista syö 5 annosta tai enemmän kasviksia/hedelmiä päivässä pohjoismaisen tutkimuksen mukaan. Miehistä 75 % syö alle kolme annosta.

Melko tavallinen asiakkaani syö grahamleipää 150 g päivässä (5 siivua) ja jos hän vaihtaa 100 % ruis-tai kauraleipään niin kuidun saanti lisääntyy yksin leivän osalta 7 grammasta 15-20 grammaan. Samaan lisäykseen saisi syödä huonosti valittuja kasviksia yli puoli kiloa. Hyvin valittuja: kaaleja 250 g (puolikas kaali) ja vadelmia/lakkoja 250 grammaa entisten gramamleipien *päälle*. Jos ne söisi grahamleivän *sijaan* niin määrät pitäisi tietysti olla suuremmat koska grahmaleivän kuitu jäisi pois.

Kun ottaa huomioon miten huonosti suomalaiset kykenevät keskimäärin lisäämään kasvisten käyttöä niin tuo jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen voi olla useille vaikeampaa. Itse näkisin tosin mielummin sen, että suomalaiset eivät lisäisi enää leivän käyttöä vaan muuttaisivat sen laatua ja samalla ainakin tuplaisivat kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön.

Parasta olisi tietenkin mielestäni se, että mitä hiilaria sitten onkaan ruokavaliossa se olisi valtaosin papua, täysjyvää, hedelmiä ja marjoja. Sitten päälle kilo kasviksia vielä. Ja ruokalusikka kaurakuitua, psylliumia tai chian/pellavansiemeniä kaiken kukkuraksi.

Arvasin, että tällainen ylimielinen kiukuttelu tulee ennen pitkää alaa opiskelleilta. Olet tietenkin oikeassa, että tillin, persiljan ja basilikan käyttömäärät ovat tyypillisesti verrattain pieniä. Ei niitä käytetä 100g per päivä, mutta huomattavasti pienempi määrä riittää, jotta saa lisän suojaravintoaineisiin. Nän ollen tilli kalakeittoon, basilika juurespataan tms. on paikallaan, muutenkin kuin kulinaarisista syistä.

En ole lukenut ravitsemustieteitä. Asia on kuitenkin sillä tavalla, että teistä koulutetuista ei yksikään ole tajunnut, että vhh:lla saa samaan energiamäärän enemmän suojaravinteita kuin VRN:n linjalla. Minä laskin tuon päässäni täysin noviisina ensimmäisinä päivinä kun rupesin näihin asioihin perehtymään. Tämän seikan toteamin on ärsyttänyt joitakin, mutta olen syytön siihen, että luoja minua tässä kohden hieman auttoi ja vielä syyttömämpi olen siihen, että alalle koulutetut eivät ole tätä hahmottaneet Eivätkä tajua vaikka väännän asian kuinka rautalangasta.Asiaa myös vähätellään kuten sinä kommentissasi.

Kaikki ateriaesimerkkini joita olen aiheeseen liittyen Christerin blokissa esitellyt ovat kaikin puolin realistisia. Ei tarvita siis ”rekka-autolllista” persiljaa. Esim. ”karppaus edullista ja ravitsevaa” artikkelin ruoka-aineet ovat kaikki saatavissa mistä tahansa kaupasta, annoskoot pieniä tai normaaleja, edullista tavallista ruokaa, eikä ne ole yhtään sen ”toksisempia” kuin esim. VRN:n esimerkkilautanen.

”Kannattaisi ehkä mennä vaikka avoimeen lukemaan peruskurssi ravitsemustiedettä. Ihan siksi, että osaat sitten kritiikissäsi keskittyä olennaiseen paremmin.”

Sitten vaan iskemään realistinen ruoka-aine yhdistelmä VRN:n suositusten mukaisesti. Diplomi-insinööri tekee omansa viereen. Tarkastellaan näitä sitten kaikkien tekijöiden, suojaravinteet, toksisuus yms. valossa.

Niin, alan professori teki siihen ensimmäiseen ”lautasmallikisaan” oman ehdotuksensa, sen jälkeen ei olla skaboihin lähdetty. Neniin tuli proffalle.

Sami Uusitalo
Dipl. ins. Espoo

Lääkityksessä oleville lienee enemmän tai vähemmän rajoituksia, mutta tietänevät toivottavasti itse paremmin. Mutta entä perusterveet, voiko kaikkea syödä niin paljon kuin jaksaa?

Mitenkäs on sitten kasvisten käsittelyn laita? Tietysti pitäisi pestä huolellisesti, mutta entä onko ryöppäyksestä hyötyä? Ja entäs sitten kypsentäminen? Tiettävästi kypsä ruoka imeytyy paremmin, mutta onko siitä vastaavaa hyötyä semminkin, kun kuumennuksessa taas jotain hyödyllistä häviää?

”Ne eivät todellisuudessa ole erinomaisia kuidun lähteitä”

niin en allekirjoita tuota. Energiamäärään suhteuttaen vaikkapa simppeli metsämustikka (3,3 g kuitua / 100g, energiaa 44 kcal) hakkaa täysjyväruisleivän (10-13 g kuitua / 100 g, energiaa n. 200 kcal).