Tähän kysymykseen vastaa kanadalainen lääkäri J.Fung: ”In order to fix our broken metabolism, we need to allow free access to the energy contained within our fat stores. We need to allow fat burning (lipolysis) to proceed normally. We need to lower insulin.”

Artikkelissa on käytetty hyvin asiaa havainnollistavia vertauksia ts. väännetty meille maallikoille rautalangasta. Hän myös tunnustaa kaikki insuliiniin vaikuttavat asiat tällä lauseella: ”But remember that insulin has many inputs and is not simply carbohydrates. Cortisol, protein, fructose, insulin resistance, fibre, vinegar and countless other things play a role in determining insulin levels.”

Kuka muu on tähän mennessä tarjonnut Biggest Losereiden ongelmaan ratkaisumallin? Ja vieläpä järkeen käyvän sellaisen?

https://intensivedietarymanagement.com/fix-broken-metabolism/

Säästöliekille meno näyttää toteutuvan myös painosarjaurheilijoilla, jotka siis ovat toinen -sairaan lihavista voimakkaasti poikkeava- erityisryhmä.
Peruskysymys siis on: Onko säästöliekille siirtyminen = sairaus, vai ainoastaan ihmisen varasopeutuma nälänhädän koittaessa? Tai peräti luonnon tarkoittama aikuisuuden tila, johon kaikkien olisi tarkoituksemukaista siirtyä?
Sitten kun tämä on selvää, voidaan siirtyä pohtimaan yksityiskohtia.

Tuo 500kcal on sitäpaitsi pikkujuttu, eiköhän ruokahalun säätely saisi sen verran nälkää lisättyä, jos energiantarve olisi sen verran suurempi.

Tätä olisi kiva verrata esim. Rion olympialaisiin tähtäävään maratonariin / kuulantyöntäjään. Ainakin TV:ssä suurin pudottaja -kilpailijat treenaavat myös erittäin kovalla intensiteetillä. Jopa huippu-urheilijoilla on painopiste yleensä perustekemisessä, ei maksimisykkeen hakemisessa.

Ainakin tuo harjoittelumäärä, 3,3 tuntia päivässä, on enemmän kuin keskimääräinen harjoitteluun käytetty aika vuoden 1912 olympiakisojen ylivoimaisella kestävyysjuoksijalla, Hannes Kolehmaisella.

http://ugo.mbnet.fi/juoksuharjoittelu.html

Siis hei, lopettakaa hyvät ihmiset tämä hulluttelu. Jos treenaa lujaa, pitää myös syödä monipuolisesti, suht. paljon ja säännöllisesti. Muuten menee rikki. Ja tuo treenimäärä on liikaa ainakin jos syke on usein korkealla.

Minäpä pyydän Vilholta voisiko hän ystävällisesti laittaa tutkimusviitteen tähän ketjuun.

Minun vastaanottotyö on yksityisellä puolella jossa asiakkaat harvoin käyvät vuosisotalla vastaanotollani. Joten minulla ei ole pitkiä seuranta-aikoja. Muistan joitakin jotka olivat saaneet painon pysymään 1-2 vuotta. Sen sijaan paljon on asiakkaita, jotka ovat kokeilleet kaikki suosiossa olleet dieetit, siis myös ENE:n, ja laihtuminen ei ole onnistunut pysyvästi silti.

Tietääkseni pisin ENE:stä julkaistu tutkimus osoitti, että ainakin valikoitu porukka voi onnistua laihduttamaan ENE:lläkin.

Itse en ole ENE:n puolestajapuhuja, mutta pidän hiukan liioiteltuna myös sitä että se olisi tuomittu keino, ja aiheuttaisi säästöliekin jotenkin erityisen todennäköisesti, varsinkaan lyhyemmissä hoidoissa.

Mutta kuten tuossa toivoin, pidetään keskustelu poissa erikoisruokavaliosta kuten ENE:stä sinänsä, ja pyritään käsittelemään aihetta säästöliekin ja Suurin pudottaja -ohjelman lautta.

Jep, jätetään tämä karppaukseen menossa oleva keskustelu tähän, ja pysytään aiheessa. Tässä ei ola tarkoitus keskustella jälleen kerran karppauksen hyvistä tai huonoista puolista (joihin tuolla karppauslääkäreiden Fungin ja varsinkin Eadesin kommentilla viitannet).