Näissä kaikissa puhutaan 5:2 paastosta tai vuoropäiväpaastosta (3 paastopäivää 6:n päivän aikana). Tämä luonnollisesti aivan eri asia kuin aamupäiväpaasto josta tässä aamiaiskirjoituksessani on kysymys

Jos ihmiset kykenevät paastoilemaan 5:2 tyylillä (tai vielä parempi vuoropäiväpaastolla), ja sillä laihtumaan tai pitämään painon kurissa niin siitä on hyötyä. Itse epäilen tällaisten jippojen käytännön toimivuutta pitkällä ajalla. Vastaanottotyön havainto, kukaan ei ole halunnut jatkaa 5:2 paasto 8-10 viikkoa pidempään. Yhden henkilön muistan joka pitää 6:1 paastolla painon kurissa.

Liika ravinnon saanti on pahasta, jos päivän tai kahden paasto auttaa kalorikontrollissa niin se lienee terveydelle eduksi.

Äskettäin tuli ulos satunnaistettujen tutkimusten meta-analyysi vuoropäiväpaastosta/kevyemmästä 5:2. Tulokset: yhtä hyvä kuin suora kalorirajoitteinen ruokavalio eli perinteinen tapa laihtua.

Mark Mattson on ollut mukana kahdessa satunnaistussa tutkimuksessa, joista yksikään ei koske aamaistutkimuksia. Yksi tutkimus oli sellainen jossa tutkittiin 3 aterian vs. yhden jättiaterian päivttäisen vaikutuksia. Ja toinen oli 5:2. Tutkimukset löytyy tästä.

Sivustollani on muuten Jussi Riekin vieraskirjoitus paastoista. Kokopäiväpaasto keskustelu voisi jäädä muuhun yhteyteen, koska se ei liity suoraan aamiaiskeskuteluun. Jos aamiaiseen liittyvää dataa löytyy niin sitähän olisi mukava käydä läpi.

Johns Hopkins -yliopiston Health Review esitteli tuoreimmassa numerossaan Mark Mattsonin käsityksiä ja tutkimuksia:
http://www.johnshopkinshealthreview.com/issues/spring-summer-2016/articles/are-there-any-proven-benefits-to-fasting

Artikkelin otsikko kertoo, että epäilyjä tutkimusnäytön riittävyydestä toki esiintyy:
”Expert Advice. Are There Any Proven Benefits to Fasting?”

Mutta yhä enemmän on tutkijoita, jotka ymmärtävät että kolme kertaa päivässä syöminen on vain kulttuurinen käytäntö, piintynyt tapa, josta voi myös oppia pois.

Tuuli kyllä puhaltaa tutkijoiden piirissä paastomyönteiseen suuntaan, mistä New York Times kirjoittikin keväällä otsikolla ”Fasting Diets Are Gaining Acceptance”.
http://well.blogs.nytimes.com/2016/03/07/intermittent-fasting-diets-are-gaining-acceptance/?_r=0

Mikään ei tietenkään estä ketään kokeilemalla itsellään, miltä päivittäinen pätkäpaasto tuntuu. Samassa NYT:n jutussa kerrottiin tri Mark Mattsonin tehneen näin jo 35 vuotta. Ilmeisesti hyvin tuloksin.

Linkitä jokin ”kiistaton” näyttö tähän perään. Katsotaan mitä Mattson tai joku muu on näyttänyt ihmisellä toteen. Perusteeton väite tämä ”kiistaton” kun edellä mainituissa tutkimuksissa juuri ei mikään labra-arvo tai paino muuttunut pätkäpaastolla paremmaksi (vaikka syövät 500 kcal vähemmän).

Oikeat ihmisillä tehdyt paastotutkimukset perustuvat vuoropäiväpaastoihin suurimmalta osalta, ja sen on ihan eri juttu kuin aamupäiväpaasto.

Fiksuinta olisi nykytiedon valossa paastota illalla, jos nyt joskus on viisasta paastota. Juuri ilmestyi tutkimus, jossa iso dinneri johti huonoon lopputulokseen laihtumisen kannalta, kun päivät muut kalorit oli samalla tasolla kuin kontrolleilla.

Käytännön työssä vastaanotolla ei tule koskaan ylipainoisia potilaita vastaan, jotka kertovat syövänsä runsaasti aamulla ja päivällä –ja olevansa vaikka klo 18.00 lähtien paastolla. Sen sijaan niitä jotka paastoavat iltaan saakka ja syövät koko illan ja painivat paino-ongelman kanssa on pilvin pimein.

Tunnen tuon Fungin toiminnan Twitteristä useamman vuoden ajalta. Hänen ideologiansa tuntuu olevan karppaus (VHH) yksin parantaa, usein niin kiivasti ja yksipuolisesti että karvat nousi pystyyn. Hän kuuluu heimoon, jonka suuri tehtävä puskea karppausta eteenpäin.

Joo, ja pysytään asiassa. Karppauksesta on keskusteltu tuskaisen paljon tässä blogissa. Tökkinyt jo pidempään sen puskeminen.

Yleensä kaloreiden saannin vähentäminen, tässä -539 kcal, merkittävästi parantaa insuliinisensitiivisyyttä. Katso esimerkiksi tämä.

Hienoa jos tästä oli apua. Laitan aina muutaman virheen kirjoitukseen jotta näen luetaanko jutut oikeasti ?
(Mic Macit oli muuten farkut 70/80-luvulla)