Tuli tuon maitouutisen innoittamana googlattua netistä tappaako maito todellakin ja kyllähän se sen tekee, tosin hyvin hitaasti. Maito ei todellakaan ole se osteoporoosin selättäjä eikä lisäkalsiumista ole sanottavaa näyttöä sen torjumisessa. Maito ei ole niin terveellistä kuin Suomenkin ravitsemussuositukset antavat ymmärtää. Vielä kun lisäksi suositellaan rasvatonta maitoa, josta esim. arvokas K2 vitamiini on lähes kokonaan poistettu, ei jäljelle jää kuin lihottava kurri. Kaikkien täysrasvaisten maitotaloustuotteiden ehkä suurin terveyttä edistävä tekijä on juuri tuo K2-vitamiini, jota ei suuremmassa määrin saa juuri mistään muusta (paitsi Japanissa natosta) Eurooppalaisessa ruokavaliossa. No, fermentoidut kasvikset, kuten hapankaali, on toinen lähde.

Näille tiedoille löytyy googlettamalla ihan riittävästi tukea eikä tarvitse olla ravitsemustieteen ammattilainen ymmärtääkseen tutkimusten tuloksia. Toki netissä on paljon huuhaata ja monet tieteellisetkin tutkimukset ovat vääristeltyjä ja suorastaan teollisuuden tarkoitusperiä palvelevia (hyvä esimerkki ILSI). Kokemuksen karttuessa oppii kyllä erottamaan jyvät akanoista.

Eri asia on sitten, kuinka yksittäinen tutkimus asettuu kokonaisnäkemykseen ja kuinka hyvin se on tehty. Joskus sitä on maallikon vaikea hahmottaa. Jännää, että uutisoidaan maidon tappavan, mutta kukaan ei kuitenkaan uutisoi, että punainen liha tai makkara tappaa, vaikka niiden kohdalla näyttö on käsittääkseni paljon selvempi.

On kiva, kun joku tulkkaa näitä tutkimuksia meille maallikoille. Siksi sinun blogiasi on kiva lukea. Nyt mietin noita prepiootteja – mihinkä tietoon uskoa ja mikä on vain hypetystä?!

Positiivista on, että ihmiset ovat nykyisin kiinnostuneita siitä, mitä suuhunsa pistävät, vaikka jotkin ruokavaliokokeilut ovat enemmän tai vähemmän kestämättömiä (esim. vegaani, paleo, gluteeniton, viljaton, maidoton). Oma kokemukseni on, että kun kokeilee vähän kaikenlaista, niin lopulta asiat löytävät tasapainon ja ruokavalio on oikeasti terveellinen, helpo noudattaa ilman erityisiä ponnisteluja ja ennen kaikkea ruuasta voi nauttia ja siitä saa hyvän olon. Jotain vanhaa, jotain uutta -periaatteella.

En voi kovasti ylistää ruokatottumuksiani ajalta, ennen kuin kiinnostuin ravinnosta. Klassinen tarina: olin kipeä ja tiesin, että jotain on tehtävä. Muutoksessa ruoka- ja hyvinvointiblogeilla (jotka olen arvioinut laadukkaiksi) on ollut suuri merkitys hyvinvoinnilleni.

Ihmisten aktiivisuus pitää tutkijat ja asiantuntijat varpaillaan ja estää juuttumasta paikoilleen. Ei-asiantuntijoiden väitteet ravintoasioista ja niiden saama suuri huomio saa tutkijat ottamaan selvää asioista uuden tutkimuksen avulla ja näin ollen kumoamaan tai vahvistamaan ruokahypoteeseja.

Itse seuraan vahvasti virallista ravitsemustiedettä opiskelujeni puolesta ja sen rinnalla ns. vaihtoehtoista ravitsemustiedettä. Olen oppinut katsomaan ja arvioimaan kumpaakin tietokanavaa kriittisesti ja mielestäni parasta on se, että kumpikin vaikuttaa toisiinsa myös rakentavasti, ei pelkästään jyrkällä vastakkainasettelulla. Esimerkiksi ”puhdas ruoka” -debatti on saanut ravitsemuksesta kiinnostuneita ei-ammattilaisia puhumaan vahvasti kyseistä termiä vastaan ja korostamaan ”aidon ruuan” -käsitettä eli siis ns. tavallista perusruokaa. Suuret ihmismassat ovat ymmärtäneet puhtaan ruuan -käsitteen hyvin väärin ja koko käsite on aivan harhaan johtava. Tässä linkki, jonka takaa löytyy hyvä esimerkki aiheesta: http://deliciouslyella.com/the-deliciously-ella-food-philosophy/. Olen myös erittäin iloinen siitä, että kaiken vouhotuksen keskellä on syntynyt paljon, ihan tavalliseen, terveelliseen ja luonnonmukaiseen ruokaan perustuvia blogeja, kuten http://www.hemsleyandhemsley.com/.

Ei-asiantuntijoiden joukko puolestaan on vaikuttanut positiivisella tavalla valtiotason toimintaan. Ihmiset vaativat yhä enemmän virallista tutkimustietoa ravinnosta ja toimintaa viranomaisilta. Esimerkiksi sokeriverosta ja sokerin liikakäytön haitallisuuksista käy kova keskustelu esimerkiksi Iso-Britanniassa: https://petition.parliament.uk/petitions/106651. Kuten kirjoitat dioissa, toivon minäkin kovasti, että ihmisten medianlukutaito olisi parempaa. Itse olen oppinut sitä yrityksen ja erehdyksen kautta. Tärkeintä kaikille osapuolille olisi olla mieleltään avoin ja vastaanottavainen monenlaisellle näkemyksille. Silloin asioita on mahdollisuus oikeasti muuttaa tai olla muuttamatta parhaalla katsotulla tavalla.