Olinkin ihmeissäni, että on karppaus unohdettu tyystin kommenteissa… Arin esittämille väitteille 1-4 ei ole tieteellistä näyttöä ja/tai ne sisältävät väärää tietoa. Faktoja löytyy mm. blogistani hakusanoilla ”sokerin saanti”, ”margariini”, ”rypsiöljy”, ”auringonkukkaöljy”, jne. Koska asiat on käsitelty niin moneen otteeseen blogissani, en lähde näitä enää erittelemään uudestaan. Kiitos hyvästä yrityksestä Ari, 😉 !

[Tästä keskustelusta ei tule hiilarikeskusteluketjua, kannatan sinänsä hiilirikuorman leikkausta tietyissä tapauksissa mm. vähän liikkuvilla liikapainoisilla]

”meidän olisi syytä yhteiskuntana ja asiantuntijoina tehdä asioita radikaalisti erilailla kuin ennen. Ei liene kovin hedelmällistä iskeä päätä seinään vanhoilla konsteilla, tutkia samoja juttuja, hioa samoja strategioita, aina vaan uudestaan. Uusia innovatiivisia strategioita todella kaivattaisiin lihavuuden pitkäaikaisten hoitotulosten parantamiseksi.”

(mitä tietysti täydestä sydämestäni kannatan), niin on niin paljon ammatillisia, taloudellisia ja teollisuuden intressejä, että mitään ei tapahdu (esimerkkinä vaikkapa peruuttaminen sokerin haittaverosta).

Jos ehdottaisin esim. seuraavia asioita, jotka poikkeavat radikaalisti nykyisestä, pään iskemistä seinään muistuttavista toimenpiteistä, niin ne törmäävät heti ravitsemustieteilijöiden asettamaan ”muuriin” ja teollisuus- yms. politiikkaan:

1. on luovuttava kaikista alle 100v nuoremmista kasviöljyistä

2. vaihtoesteröidyt margariinit pitää kieltää (sotkevat sokerianeenvaihdunnan)

3. hiilihydraattien määrää pitää rajoittaa reilusti nykyisestä (ei enää 6 annosta edes kokojyvätuotteita), viljojen sijaan kasviksia

4. tyydyttyneiden rasvojen määrää tulee lisätä (parempi nälän hallinta)

5. sokerin saantia tulee rajoittaa nykyisestä 16%E (29,3kg/365=80g/pvä=320Kcal=16% 2000Kcal konttorirotan tai vanhuksen päivittäisestä energiasta) mielellään 5%:iin, jota WHO:kin kannattaa
Kuitenkin niissä tapahtuneet muutokset ovat tapahtuneet yhtä jalkaa lihavuus- ja diabetesepidemian pahenemisen kanssa. Ei tarvitse mennä ajassa takaisin kuin 60-70-luvuille, jolloin nämä ongemat olivat huomattavasti harvinaisempia.

Kiitos hyvästä yrityksestä, Reijo!

Tuon tutkimuksen figure 3 kuvaa kyllä hyvin miten paljon yksilölliset vasteet poikkeavat. Tämä on myö mielenkiintoinen tutkimus sillä tutkittavat olivat itsensä kontrolleja, jolloin nähtiin miten eri ihmiset vastaavat erilaisille ruokavalioille. Figure 3 kertoo miten yksilöiden energiankulutus ja PAV muuttui eri ruokavalioilla. Yksilötason tuloksia ei tosin pidä tulkita yli, koska niin moni asia ruokavalion lisäksi saattaa selittää hyvää/huonoa tulosta yksilötasolla hoitojaksoilla, jotka eivät tapahdu valvoituissa metabolic ward olosuhteissa.

En malta olla vielä laittamatta tätä metabolic ward-tutkimusta, jossa 108 liikapainosta suljetiin neljän seinän sisään kolmeksi viikoksi ja kaikki saivat vain 800 kcal/pv. Laihdutustulos vaihteli 0,9-12,7 kilon välillä (!) ollen keskimäärin 5 kiloa. Vaikka kuinka huomioi lihavuuden vaikeusasteen lähtötilanteessa, on ero yksilöiden välillä järkyttävän suuri. Edellistä tutkimusta vasten voi peilata sitä, että normaalipainoiset laihtuvat 3 viikossa pienemmällä kalorirajoituksella keskimäärin enemmän, 6 kg (tai 4,2 kg vs. baseline), eikä selvästi vähemmän kuten olettaisi pienemmän lähtöpainon ja pienenmmän kalorivajeen vuoksi, kts. tutkimus. Toki varovaisuutta tulkinnassa kun verrataan eri tutkimuksia, mutta silti.

Jos taas itsekuri löytyy niin paasto on todella hyvä ratkaisu ja jos elää paastomaista elämäntyyliä niin se tasaa aika nopeasti ja pudottaa ylimääräisen painon sekä tuo muitakin hyötyjä.

Lisäksi tuo teollisuuden luoma herkuttelu -mielikuva joka viittaa roskaruokaan, ym. pullamössöön pitäisi saada pois. Herkutella voi monella terveellisellä ravintoaineella. Ehkä siinä pitäisi vaan käyttää oikeita termejä, eli ei herkkuja vaan juurikin sitä, mitä pistää suuhunsa. jos syö pullaa niin pullamössöilyä. Herkuttelu -sana piilottaa tuon kaiken kuran, herkku -mielikuvan alle.

Pitää myös tiedostaa ettei liikunnan puute ole se, mikä lihottaa eikä se edes auta kaikkia. Lihomisen aiheuttaa syömishäiriö, eli liikasyöminen – Syöminen yli tarpeen, erityisesti pitkälle jalostettua ravintoköyhää ruokaa.

Suomessa on myös maito-ongelma. Maitopropagandaa tyrkytetään ihan koulusta asti ja mainoksia näkee jopa työpaikan ruokaloissa. Suomessa juodaan maitoa tai käytetään maitotuotteita reilusti yli tarpeen ja biologisesti se on buustiruokaa lapsen kasvuun aikuiseksi. Erityisesti lehmänmaidon biologinen tarkoitus on kasvattaa 800 kiloinen lehmä. Se buustaa myös lihomista, ainakin näillä määrillä mitä Suomessa käytetään. monissa teollisessa ruoassa on käytetty maitoa tai siinä uitetaan kaikkea marjoista, hedelmiin, viljaan ja sokeriin. Luonnollisesti tälläinen aivopesu pitäisi lopettaa ja tuoda veden juomista esille joka auttaisi myös laihdutuksessa.

Moni ihminen myös tiedostaa, että syö epäterveellisesti, mutta ei välitä. ”ihan sama, tää on hyvää” on tuttu lause. Tähän ei taida auttaa muu kuin panostaminen terveystietoon koulussa sekä vähentää lasten ja teinien altistusta roskaruokamainonnalle. Suurin osa kummiskin tietää että kasvikset ja ns. luonnollinen ja prosessoimaton ruoka on terveellistä mutta siitä ei osata eikä edes haluta tehdä hyvää koska kuten jo edellä mainittu, ruokateollisuus tekee halvemmalla valmiiksi liian hyvää keinotekoisten mausteiden avulla, jotka huijaa aisteja, jonka takia ihmiset syö liikaa ja heidän suolistobakteerikanta kärsii. Tämä taas edistää sairauksia ym. terveyshaittoja.

Itse pyrin vastaanotolla siihen, että henkilö itse löytää / oppii kokemuksen kautta, mitkä tekijät hänelle ovat ns kriittisiä painonhallinnan kannalta. Toiselle se tuntuu olevan se ateriarytmi, toiselle taas riittävän runsas kasvisten saanti, joku muu taas saa pidettyä homman hallinnassa, kunhan vaan liikunnalle on riittävästi aikaa.

Pistä toimeliaan miehenä Vilho tällainen seminaari pystyyn! Olen mukana.

Yleisesti vielä, kuten tuolla FB:n puolella kirjoitin, tämä oli sellainen aihe josta oli vaikea saada pitävää otetta, enkä ollut ihan tyytyväinen lopputulokseeni oikein ikinä. Ajattelin lopettaa kuitenkin hauduttelun, ja pukata jutun ulos. Varmaan sen vuoksi tässä sotkeentuu asioita toisiinsa jossain määrin randomisti, ja pointista voi olla vaikea saada kiinni. Ehkä avain tälle jutulle oli se epämääräinen ja kiusaava tunne siitä, että media tiputtelee patenttiratkaisuja lihavuuden korjaamiseksi tasaisella tahdilla, vaikka patenttiratkaisuja ei tutkitusti ole.

Tuohon 5-kohtaan liittyen. Näin varmaan on, ja veikkaan ettei sellaista tutkimusta tulekaan. Purcellin tutkimuksessa, porukka alkoi tippua pois pienemmän laihdutuksen ryhmästä kun kyllästyivät siihen että paino ei tippunut.

Biologina minua on laihduttamisessa kiehtonut ajatus hyvästä nälänhallinnasta, kun haetaan pysyvää ratkaisua painonhallintaan. Mitä vähemmän ahtaa sisäänsä sitä runsaasti tarjottavaa ruokaa, sitä helpompaa on pysyä normaalipainoisena. Se miten tämä nälänhallinta toteutuu ihmisen elämässä, se on se ydinkysymys.

Tutkimuksia on tästä aiheesta runsaasti ja muutamia niistä olen ottanut mukaan siihen omaan katsaukseeni, jonka linkki on alla. Pitäisi varmaan tehdä rajusti töitä kuten Reijo ja käydä nämä läpi: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=food+craving+obesity

Olen pohtinut painonhallintaa nälänhallinnan näkökulmasta tässä kirjoituksessani: http://turpaduunari.fi/painonhallinta-on-nalanhallintaa/

Terveisin,

Christer Sundqvist
biologi, FT, turpaduunari

Minä käsittäisin tuon säästöliekin sellaiseksi aineenvaihdunna heikkenemiseksi mikä menee yli laskennalisen ja odotetun tiputuksen; kts. liekkikuva ja ”neliökuvio” (eikö tutkijat käytä silloin sanaa Adaptive Thermogenesis tarkkaan ottaen?). Pitäisi selventää jotenkin asiantuntijapiireissä näitä käsitteitä, että tiedettäisiin mitä kulloinkin tarkoittaa. Mutta miksi toiset ajautuvat pahasti hidastuvalle aineenvaihdunnalle ja miksi toisilla ei tapahdu hidastumista juuri lainkaan?

1) Lihavuuden ehkäisyn nostaminen keskiöön. Tässä pitäisi erityisesti tunnistaa tilanteet, jolloin on iso lihomisen riski (pitkäaikainen immobilisaatiojakso, uupumus, uniapnea/muu uniongelma, alkava kilpirauhasen vajaatoiminta, voimakas sukurasite, psykososiaaliset vaikeudet, voimakas raskaudenaikainen painonnousu, aktiiviliikunnan lopettajat, tyypiä jääkiekkoilijat).

2) Yksilölliset, räätälöidyt menetelmät painonpudotuksessa, joita ainakin Patrik ja Hanna tuossa korostivat. Laaja-alaisesti ja syvästi yksilöidyt strategiat pysyvien painonhallintatuloksien saavuttamiseksi. Käsittääkseni suurissa em. RCT-tutkimuksissa ei ole hirveän pitkälle menty räätälöinnissä, ja siten tällaisesta pitkälle yksilöidyn terapian toimivuudesta ei oikeastaan ole tietoa vahvoihin tutkimuksiin perustuen. Tässä yksi ulottovuus muiden joukossa voisi olla tuo Anetten mainitsema HOT-konseptin käyttö.

3) Unen merkitystä korosti ainakin Hanna. Itselläni on aika paljon potilaita, joilla on ollut voimakkaita viitteitä uniapneasta vastaanotollani, varsin monilla tt-lääkäri löytää sitten uniapnean unipolygrafiatutkimuksessa. Kun uniapnea hoidetaan ensiksi, laihtuminen pysyvästikin onnistuu helpommin. Tästä voisinkin kirjoittaa blogiini tarkemmin, sillä varsin moni uniapnea on tunnistamatta.

4) Uskaltaisin ehdottaa, että lihavuuskirurgiaakin pitäisi käyttää paljon useammin. Se pelastaa ihmishenkiä, vähentää kärsimystä monien sairauksien näkökulmasta paremmin kuin muut hoidot vaikka ei olekaan ongelmatonta, ja on voimakkaasti kajoavaa.

5) Olisi enemmän tutkittava uusia ja vielä vähäisesti tutkittuja aihepiirejä. Esimerkkeinä, ulosteensiirto lihavuuden hoidossa (ainakin yksi tutkimus menossa), sirkadiaanisen rytmin vaikutus (onko aamupainotteinen rytmi parempi kun samat kalorit iltapainotteisesti), voisiko esimerkiksi 6:1 dieetti toimia laihdutustuloksen pysyvyyttä takaavana tekijänä vuosien saatossa, voiko säästöliekkiä ehkäistä kun kaikki eivät tutkimuksissa ajaudukaan säästöliekille (mikä erottaa heidät joilla aineenvaihdunta kohenee ja ne joilla se hidastuu laihtuessa, selittäjä ei ole aina lihasmassa nimittäin), pitkäkestoinen useita kuukausia kestävä metabolic ward study.