Kiitos kommentista Aila!

Olen pitkälti samaa mieltä. Harvardin tutkimuksen lopussa on muuten systemoitu katsaus siihen asti julkaistuista aihepiirin tutkimuksista. Siitä näkee miten ”sotkuinen” kokonaiskuva eri rasvojen vaikutuksista on. Yhdessä katsauksessa mukana olleessa tutkimuksessa (Sakamoto et al.) jopa omega-3 rasvahapot ovat olleet yhteydessä suurempaan IBD:n riskiin.

Osa tästä sotkuisuudesta selittynee sillä, että tapaus-verrokkitutkimukset ovat auttamatta virhelähteille altiitiimpia kuin etenevät kohorttitutkimukset (esim. Harvardin kohortti). Evidenssihierarkian mukaan etenevät kohortit ovat vahvempia kuin tapaus-verrokkitutkimukset.

Sinänsä saattaa olla arvokasta pohtia sitä, miksi linolihapon runsas saanti ei ole yhdessäkään tutkimuksessa ollut ”suojaava” haavaiselta kolitiilta tai Crohnin taudilta (kuten se on esim. sepelvaltimotaudilta tai tyypin 2 diabetekselta etenevien kohorttien koostetutkimuksissa). Yhden tutkimuksen mukaan on mahdollista, että vain tietyn geneettisen virheen omaavat ihmiset saattaisivat olla herkkiä omega-6 rasvahappojen suolistovaikutuksille.

Olen silti taipuvainen uskomaan, kuten olen aiemminkin blogissani kommentoinut, että on olemassa joku linolihapon saannin yläraja jonka jälkeen hyötyjä ei tule ja on mahdollista että haittoja alkaa ilmetä –varsinkin jos omega-3 rasvahappojen saanti on samanaikaisesti vähäistä. Mutta kuten kirjoitin, Suomessa linolihaponsaanti on kansainvälisesti verrattain alhaista.