No ei nyt välttämättä, asia ei liene näin yksioikoinen. LDL-C (eli totaali LDL kolesteroli) ei itsessään ole paha, mutta korkea LDL-P (partikkelimäärä) on. Tähän liittyy myös triglyseridit, koska korkea triglyseridiarvo indikoi korkeata LDL partikkelimäärää. Näin sanoo Sarah Hallberg, vähähiilihydraattisia diettejä potilastyössään hyödyntävä, nykyinen tutkija:

Q: The Virta treatment includes a Low Carbohydrate-High Fat diet; what results are you seeing on patients’ cholesterol profiles?
Hallberg:
We see HDL go up and triglycerides go down: HDL-C went up statistically significantly, from an average of 46 to 53; Triglycerides went down from an average of 176 to 132, also a statistically significant amount. The newest science indicates that LDL-p is a key marker for risk of cardiovascular disease, and our results show LDL-p to be unchanged.
[

Amla uute saattaisi olla yksi hyvä vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttava keino alentaa LDL:aa ketoosilla ja muutenkin.
Amla vs. Drugs for Cholesterol, Inflammation, and Blood-Thinning
https://www.youtube.com/watch?v=_QfhK6R14C4

A comparative clinical study of hypolipidemic efficacy of Amla (Emblica officinalis) with 3-hydroxy-3-methylglutaryl-coenzyme-A reductase inhibitor simvastatin.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22529483

Olipa kerran Hölmölän sairaala, jossa tehtiin jalkojen amputaatioita poistamalla aina potilaan vasen jalka hoitostandardin mukaisesti. Viereinen Bembölen sairaala protestoi ja poisti aina potilaan oikean jalan.
Asiasta tehtiin tutkimus: Sadalta ensimmäiseltä potilaalta poistettiin vasen jalka ja sadalta seuraavalta oikea jalka. Tuloksia tarkasteltaessa molempien toimintatapojen tulos oli yhtä hyvä: 50% operaatioista onnistui.
Johtopäätös: Hoitostandardia ei ole syytä muuttaa.
Sen pituinen se.

Kiinnostuneille, aihetta kauempaa seuranneille ja asiaan vihkiytymättömille suosittelen lukemaan Science of Nutrition -blogin kritiikin Taubesin kirjoista, ja samaan syssyyn voi lukea myös Nina Teicholz -kritiikkiä.

No ei. LDL:stä juuri haittaa vasta onkin.

Ketoosin hyödyistä ruokahalun kontrollissa tuli äskettäin mielenkiintoista lisänäyttöä. Ketoaineiden syöttäminen vähensi ruokahalua ja ja nälkähormoni greliinin erittymistä kun verrattiin rypleokeriin (isokalorinen vertailu). Ehkä ketoosissa pysyminen on avain ruokahalun hillintään vähähiilihydraattisen ruokavalion yhteydessä, mutta miten saada ihmiset pysymään siinä vuosikausia, ja voiko vuosien mittaisella ketogeenisella ruokavaliolla olla haittoja? Vai pitäisikö ajatella, että ketogeenista ruokavaliota toteutaan 2-4 viikon jakso aina 2-3 kuukauden välein riippuen painostatuksen kehittymisestä?

Gardner on myös rakennellut ihan mielenkiintoisen carb-pyramidin, korostaen terveellisiä carbeja, ja tästä päästäänkin ruoan laatuun ja tutkimukseen. Ruoan ja ruokailun laatu, lähtien amerikkalaisesta perustasosta, joka voi olla monien mielikuvitukselle liian shocking-to-be-believed, oli se mitä lähdettiin parantamaan. Ajatus ei ollut pitäytyä tiukasti jossakin dieetissä, vaan hyvästä perehdytyksestä edeten vapaa laiduntaminen tasolle, jota yksilö pystyisi ylläpitämään.

Gardnerin tutkimussuunnitelmansa sanoin ”Sen sijaan, että etsitään yhtä parasta kaikille-sopivaa ruokavaliota, tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, onko dieetin menestys suurempi, kun erilaiset ruokavaliot sovitetaan erilaisille ihmisille yksilöllisten erojen perusteella.”

Yhteenvetona tuloksista Reijo siis poimii sen, että dieettien välillä ei löydetty eroja eri markereiden välillä? Ja toisena sen, että tämä on suurin satunnaistettu karppaustutkimus. Ja laihdutustuloksissakaan ei ollut eroja, mitään uutta ja mullistavaa ei löydetty? Jos tämä vaikuttaa bias-tarkoitushakuiselta, niin kyseessä ei ole kangastus.

Valitettavasti tutkimus on maksumuurin takana, mutta uskotaan muiden tietoja tästä. Jälleen kerran, taas, low carb high fat ryhmä ylsi liian korkealle, 135g/d hiilareita n. 34% E. Tutkija itsekin käyttää dieeteista nimeä ”healthy low-fat ja healthy low-carb”, indikoiden tiettyä poikkeamaa varsinaisesta low-fat dieetistä (atkins max 100g, keto alle 50g / pv). Oikeasti tässä verrattiin moderate carb 35% vs normal carb 51%, ja molempien painotus oli terveellisten ruokavalintojen suuntaan. Hyviä tuloksia saatiin molemmista.

Gardner itse ilmaisee New York Timesissa pettyneensä siihen, että insuliiniresistanteille ei ollutkaan hyötyä tällä matalamman carb -osuuden dieetistä (mitä hän oletti). Tutkimusasetelma mielestäni jättää sen mahdollisuuden avoimeksi, että hiilareiden osuus nousi vapaassa laiduntamisessa liian korkealle.

Ja jälleen kerran ponnahtaa tämä Hallin tutkimuspilotti tai -kummitus isokalorisesta ketogeenisestä, kun kerran eksyttiin tähän vertailuun oikein syvälle. Tätä on käsitelty juurta jaksain Knuutin blogin insuliiniresistanssi -mielipiteissä; eikö teillä todellakaan muuta ole?

En enää ihmettele sitä, miksi Taubes on haukkunut ravitsemusestablismenttia. ”Kaikenkarvaisiin ravitsemustiedon haastajiin” saatiin juuri uusi jäsen, koska tämä logiikan puute houkuttaa löytämään epäjatkuvuuskohtia näistä väitteistä, eikä se näytä olevan alan ulkopuolisellekaan kovin vaikeaa.

IMO suuri painon pudotus on henkisesti paljon helpompaa ketoosilla, mutta toki on aivan mahdollista vähärasvaisellakin. N. 8 tunnin syönti-ikkuna on varmasti hyödyllinen oli millä dieetillä tahansa.

Oppikirjaesimerkki isosta ”negatiivisesta” RCT:stä on WHI-tutkimus (Beresford SA ym. JAMA 2006;295:643-54), jossa ”terveellinen” ruokavalio (mukaan lukien punaisen lihan vähentäminen) ei ehkäissyt paksu- ja peräsuolisyöpää.

Ioannidis muun muassa totesi: ”…Conversely, “negative” results offer high information gain, because they change our probably false beliefs about potentially effective interventions…” (Am J Clin Nutr 2016;103:1385-6).

”Negatiivisen” RCT-näytön tulisikin siten informaatioarvon valossa muuttaa näitä vääriä uskomuksia intervention (oletetusta) tehosta.