Autofagia on ehkä liikaa hypetetty termi, siinä on samaa klangia kuin ”adaptogeenissa”. Käytetään sanaa, jonka ajatellaan tarkoittavan jotain hyvää (ja kuulostaa hienolta), mutta ainoa keino selvittää pitävästi mitä autofagian edistäminen ikääntyvälle toisi aikaan olisi laittaa vastakkain ruokavaliot jotka lisäävät autofagiaa ja toisaalta heikentävät. Eli esimerkiksi mitä liian vähäinen proteiinin/energian saanti ja siitä seuraava mahdollinen lihaskato aiheuttaa verrattuna siihen että teoreettinen suure autofagia paranee. Oma veikkaukseni on, että autofagiaan ikääntyneen ei ruokavaliomuutoksia kannattaisi lähteä tähtäämään.

Christiansen teki tutkimuksen t2d potilailla, joiden aamiainen rajoittiin tai ei. Jos ei, niin menetetyt kalorit sai korvata myöhemmin. Tälläinen glukoosikäyrä siitä syntyi:
https://www.nature.com/articles/ejcn201118/figures/1

Aamiainen piikkaa verensokerit yli 10 mmol/l, mikä on tuhoisaa sinänsä itsessään. Aamiaisen väliin jättäneet saivat kyllä enemmän glukoosia systeemiinsä loppupäiväksi, mutteivat kovin paljon enemmän. Kukin käytti lääkitystään…

Christiansen, kuten niin monet tutkijat, syötti kokelailleen 55-30-15 carb-fat-prot dieettiä. Kumma että tämä menee eettisyyskomiteassa läpi? Mutta saadaanhan ikäänkuin allergisten ylireaktiot talteen, kun ollaan hiilariyliherkkiä…

Jakubowich ei herätä luottamusta, aamiaisskipparit eivät kompensoi muilla aterioilla kuten edellä, tai sitten kaikki laitetaan laihdutuskaloreille. Data on varmasti oikeaa, mutta pakka sekoitetaan perusteellisesti jo ennen aloitusta.

Mutta ei voi olla vetämättä johtopäätöstä hänen tutkimuksistaan; jos laihdutat, niin aamusyönti on parempaa kuin iltasyönti. Laihtuminen näyttää tekevän iltasyönnistä ”vaarallista”.

Ja tämähän on eri asia kuin ”normisuoritus” tai ”painoa ylläpitävä normaali”. Christiansen edustaa tätä normaliutta. Normaliudessa aamiainen vs. illallinen on eri asia, ja uskon illalliseen…

Jälleen kerran, biokemia vaatii lähtötilanteen määrityksen. Ja dynaamisen tilan määrityksen. Ilman näitä, ihmetellään vain dataa ilman ymmärrystä.
JR

Olen pätkäpaaston ystävä, ja jos yli 12h pätkäilyn saa aikaan iltapaastolla tai aamiaisskippauksella, ihan hyvä molemmat. Itse valitsin tai oikeammin ajauduin jälkimmäiseen, kun ei ollut enää nälkä. Ehkäpä myöhäsyönti lämpimissä maissa on edesauttanut tuota kehitystä, jolloin kahvilla mennään lounaaseen…

Jos yrittää arvailla metsästäjä-keräilijöiden tapoja, niin keräily tapahtui aamulla-päivällä ja nautiskelu nuotiolla. Sitä on kai kivempi poltella iltapimeällä… jätetään nämä spekulaation heikot jäät tähän. Paleoantropologialla saadaan selville uskomattomia asioita dieetistä elämän aikana, ei kuitenkaan yksityiskohtia.

Jakubowicz aiheuttaa päänvaivaa… pidin alunperin tuota fiksattu lounas -vaihteleva kalori aamiasella/illallisella merkittävänä. Olen muuttanut mieltäni, FFA ja kortisoli (heräämishormoni) takia. Ja Terence Kealeyn kirjan ”breakfast is the most dangerous meal” takia, jossa hän referoi kahta Jakubowicz tutkimusta. Laihtuminen ja sitä kautta lisätyt vapaat rasvahapot FFA muuttavat ”pelikenttää”, ja FFA ovat runsaat myös aamuisin. Samoin, aamulla ihminen on hormonaalisesti eri tilassa (insuliiniresistenssia transietisti pukkaa) kuin myöhemmin päivällä. Veren sokerit piikkaa aamutuimaan eri lailla kuin lounasaikaan, jolloin kortisolit ovat vähentyneet. Ilmiö näkyy erityisen selvänä T2D potilailla, joka Kealey itsekin oli (ja koska oli myös MD sai poikkeuksellisesti CGM eli jatkuvatoimisen glukoosimittarin lääkäriltään). Hips don’t lie, CGM don’t lie either…

Olisin siis biakseni tässä vaiheessa sitä mieltä, että paasto aamulla on parempi. Mutten vastusta iltapaastoa, ihan hyvä sekin.
JR

Pirkko

Ei ole uni kärsinyt, mutta sen olen huomannut, että jos nukkumaanmeno jostain syystä viivästyy normaalista (mulla yleensä klo 22), niin sitten tulee vaikeaa, koska nälkä voi päästä äitymään sellaiseksi, että se häiritsee jo nukahtamista, ja silloinhan ei muu auta kuin lähteä yöpalalle. 😁 Eli toteutuakseen pitää olla melko orjallinen nukkumisrytmi ja muutenkin säännölliset elämäntavat. Vaikka pidänkin yöpaastoa hyvänä ja itselle sopivana, korostaisin tässä myös joustavuutta. Jos yrittää pitää tälläisesta kulttuurisesti poikkeavasta syöntirytmistä kiinni 100 %, niin voi tulla vaikeaa, koska elämä. Jos on kyläilyjä, iltamenoja, leffailtoja tai jotain tapahtumia, joihin liittyy iltasyöminen, niin en lähtisi niissä vaikeilemaan, vaan hyväksyisin poikkeukset. Tasapainon kannalta tässäkin lienee paras sellainen 80/20 -ajattelu – etenkin, jos on painonhallintatavoitteita, koska silleen jaksaa paremmin ja pidempään.

Näin on juuri käynyt tuossa yhdessä Bettsin tutkimuksessa joka on viitteenä 21

Erittäin hyviä kommentteja myös tullut, erityisesti tuo yksilöllisten erojen nostamisen esiin. Vierastan itsekin vähän sitä, miten laajoissa tutkimuksissa ihmisten erot katoavat (ehkä kuvitteelliseen?) keskiarvoon. Varsinkin näissä ravitsemusasioissa tuntuu olevan paljon yksilöllistä vaihtelua. Itsekin lähes päivittäin ihmettelen, että miten niin monet voivat töissä porskuttaa reippaana syömättä pitkiä aikoja ja omien välipalahetkieni viettämiseen on jonkinmoinen kynnys, varsinkin kun olen edelleen lihava, siis joidenkin silmissä ”koko ajan syöpöttelevä”.

Kiitos kommentista, siinä on paljon pohdittavaa. En pidä tätä iltapaastoamista tai voimakasta keventämistä kaikille sopivana. Tutkimukset eivät ole olleet isoja, eli paljon on selvitettävää. Kronotyyppiä ei käsittääkseni ole huomioitu yhdessäkään esittelemässäni interventiotuttkimuksessa. Sen sijaan tuossa yhdessä suomalaisesa kohortissa se oli huomioitu (2). https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/07420528.2018.1515772

Eikä iltapaastoon ole mitäänm erityistä syytä pyrkiä, jos paino, vointi ja terveys on hyvä. Jos niissä ongelmia, ja paasto ei sotke muuten elämää, unta, elämän yleistä järjestystä niin sitä kannattaa ehkä kokeilla.