”Tämä tiedettiin jo 60-luvulla” -toteaa rasvatutkijat (osa 1)

Back to 60’s

1960- luvulla luotiin pohja sille, miltä nykyinen rasvapolitiikka -ja kauppojen rasvalevite hylly näyttää. Jo silloin meidänkin perheessä siirryttiin margariiniin.  Margariinin mainonta oli jo kovassa vauhdissa, kuten Apu -lehdestä kopiotu mainos osoittaa.

Margariinimainos 1963 Apu-lehdessä

”Tämä on tiedetty jo 1960 -luvulta lähtien”. Tämä on se kommentti, jonka esim. Antti Aro, Matti Uusitupa, Pekka Puska, Erkki Vartiainen, Petri Kovanen ja Timo Strandberg esittävät korostaessaan tyydyttyneen rasvan vaaroja. Mitä erikoista oikeastaan tutkittiin tai opittiin 1960 -luvulla?  Mitä nämä tutkimukset osoittivat, miten ne oli tehty ja mitkä olivat niiden vahvuudet ja heikkoudet?

Ristiretki 2000 -luvulle

Jotta 60- luvulla julkaistujen tutkimuksen todellisen arvon ravitsemustieteessä voi ymmärtää on pakko kerrata ja virkistää 2000 -luvun tapahtumat.

Viime vuonna rasvakeskustelu oli kiihkeää maailmanlaajuisesti. Kytevän keskustelun herätti liekkeihin tunnettujen rasvatutkijoiden Ronald Kraussin ja Frank Hu’n tutkijaryhmän meta-analyysi arvostetussa American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä (Siri-Tarino et al. 2010). Hieman aiemmin oli tehty kaksi samaa osoittavaa meta-analyysiä, jotka olivat laittaneet jo rasvakeskustelun kytemään (Skeaff  & Miller J. 2009 ja Mente et al. 2009). Tarvittiin arvovaltaiset tutkijat arvostetussa lehdessä, ennekuin jo aiemmin tunnettu asia nousi mediaan.

Oheinen kuva kuva kertoo sekä Siri-Tarinon että Skeaff&Millerin meta-analyysien tulokset (klikkaa suuremmaksi). Kaikki nämä tutkimukset ovat kaikille avoimina julkaistuja.

Yllä olevia kuvia tutkiessa havaitaan, että ”pallukat” ovat hyvin lähellä pystyviivaa (numero yhtä) ja luottamusvälit (eri pituiset poikkiviivat) ylettyvät yhden molemmin puolin (1=riski ei muutu/on sama). Mitä lähempänä pallukat ovat yhden pystyviivaa ja mitä enemmän luottamusvälit ovat nollaviivan molemmin puolin sitä selvemmin on kyse nollatuloksesta -eli yhteyttä tyydyttyneen rasvan saannilla ja sepelvaltimotaudilla ei ole. Eli suuri tyydyttyneen rasvan saanti ei selitä sepelvaltimotautia, eikä myöskään sen vähäinen saanti ennusta sepelvaltimotaudin puuttumista.

Pelkkä tyydyttyneen rasvan vähentäminen ei vähennä sydänsairauksien riskiä

Siri-Tarinon  meta-analyysiin on kohdistettu kritiikkiä. Yksi keskeinen kriitikin aihe Siri-Tarinon meta-analyysiä kohtaan Suomessa oli tulosten vakiointi LDL -kolesterolilla (pestiin pois tyydyttyneen rasvan vaikutus LDL:ään) (Schwab & Uusitupa 2011). Tämän tutkijat todella tekivät, mikä kuulostaa älyttömältä! Mutta kritiikin myötä Siri-Tarino ym. analysoivat tulokset uudestaan myös ilman LDL -kolesterolin vakiointia ja tulokset säilyivät silti samana (Siri-Tarino et al. 2010, kirjevaihtoa tutkijoiden ja kriitikoiden välillä). Tältä osin kritiikki on aiheeton.

Toinen keskeinen kritiikin aihe on kohdistunut tutkimuksen luonteeseen eli siihen, että analysoidut tutkimukset ovat ravitsemustieteen hierarkiassa toiseksi parhaita eikä parhaita. Parhaita ovat ns. satunnaistetut päätetapahtumatutkimukset, joissa tutkitaan sairastumisia ja kuolemia kliinisissä interventioissa (muutetaan ruokavaliota ja lasketaan sairastumiset).

Tätä paradigma -luokan kritiikkiä lukuunottamatta tuloksia pidetään maailmanlaajusisesti luotettavina.

Ok. Tämä väestötutkimuksista. Nyt niihin kaikkiin kovimpiin ja todistusarvoltaan vakuuttavimpiin tutkimuksiin eli  kukkulan huipun satunnaistettuihin sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimuksiin. (Jos olet sekaisin tutkimushierarkian asteikossa, vilkaise välillä tätä kuvaa, tähän mennessä on käsitelty kohta 2 nuolen vihrellä osalla)

Viime vuonna Siri-Tarinon meta-analyysin jälkeen Harvardin tutkijat julkaisivat oman meta-analyysin pikavauhtia nopeisiin julkaisuihin erikoistuneen tiedelehden PLoS Medicine -sivuilla (Mozaffarian et al. 2011). Tämän lehden erikoisuus on tosiaan se, että lehti julkaisee artikkeleita, joiden julkaisusta maksaa tutkija itse (tai hänen valtio, laitos, sponsori tms.) ja, että  julkaisuja voi vapaasti levittää ja kopioida ilman tekijänoikeusrajoitteita (Eisen et al. 2004). Sinänsähän tämä oli erikoinen veto Harvardin tutkijoilta kuten Mozaffarian, koska he ovat tottuneet saamaan läpi rasvajulkaisunsa arvostetuimmassa yleislääketieen lehdessä NEJM:issä. Alla joka tapauksessa kuvaleike tästä tutkimuksesta.

Tutkimuksessa havaittiin, että kun tyydyttynyttä rasvaa vaihdetaan päikseen monityydyttymättömään sydäntapahtumien riski vähenee jokaista 10 E % vaihtokauppaa kohden 19 % (CHD). Käytännössä siis n. 30 grammaa tyydyttynyttä rasvaa monityydyttymättömiin rasvahappoihin vaihtamalla päikseen saavutettaisiin n. 20 % vähemmän sepelvaltiomotautia. Suomalaisten tyydyttyneen rasvan saanti on miehillä nyt 31 g/pv ja naisilla 22 g eli 13 ja 12 E % vastaavasti  (Finravinto 2007, s.166).

Kaikki tyydyttynyt rasva mitä suomalaiset edelleen saavat pitäisi vaihtaa monityydyttymättömään, jotta tuo 20 % sydänhyöty voitaisiin realisoida. Aika epärealistista, ottaen huomioon, että ”kaikkein pahimmassa” eli voissakin on 100 grammaa kohden vain n. 50 % tyydyttynyttä ”kovaa” rasvaa.

Ensimmäisen kerran tätä kuvioita katsellessani, muistan ajetelleeni (mutten koskaan minnekään ehkä kirjoittanut)

Turkanen sentään, eikö näitä rasvateoriaa puoltavia tutkimuksia todellakaan ole kahta enempää -onko minua vedetty nenästä, vai olenko ollut tyhmä

Kuviota tarkastellessa huomion kerää todellakin vihreällä alueella olevat tutkimukset. Nämä tutkimukset ovat juuri ne rasvaopin kulmakivitutkimukset joihin aina viitataan, ”tämä tiedettiin jo kuuskytluvulla”. Näitä tutkimuksia on vain kaksi, sillä muiden tutkimusten luottamusvälit eivät ole 1-viivan vasemmalla puolen eli niissä ei ole osoitettu hyötyä (jos ei haittaakaan). Suomalainen mielisairaalatutkimus on näistä toinen, ja se on julkaistu kahtena tutkimusartikkelina miesten ja naisten osalta erikseen (Finnish-Men, Finnish -Women) sekä vielä kuolleisuustulokset kolmantena paperina. Toinen tutkimuksista norjalainen Oslo Diet -Heart -tutkimus. Nyt lisää suomalaistutkimuksesta.

Suomalainen menestystarina eli mielisairaalatutkimus

Nyt on siis pelikenttä viritelty mielisairaalatutkimukselle.

Tutkimusta kohtaan on heitetty monta kertaa kovaa kritiikkiä. Esim. edellä mainittu Mozaffarian osoitteli puutteita siinä viime syksynä ja esim. Lee Hooperin uudessa rasvameta-analyysistä (Hooper et al. 2011) se jätettiin pois satunnaistamisen puutteen vuoksi. Lisäksi Christopher Ramsden niittasi sen oikein maanrakoon vajaa vuosi sitten omassa rasvoja koskevassa meta-analyysissään (Ramsden et al. 2010). Yritän nyt tehdä avarakatseista työtä tutkimusta puntaroidessani puolesta ja vastaan. Olenhan altistunut sekä ylistykselle että kritiikille.

Lyhyesti sanottuna tässä suomalaisessa syöttötutkimuksessa huomattiin, että maitorasvan vaihtaminen soijaöljyyn mielisairaalapotilailla vähensi tyydyttyneen rasvan saantia 27 grammaa päivää kohden (n. 10 E %) ja samalla väheni verenkokonaiskolesteroli n. 13 % naisilla ja 16 % miehillä. Samalla sepelvaltimotautitapahtumat näillä lähtökohtaisesti sydänterveillä vähenivät seuraavasti: miehillä 44 % (p=0,008) ja naisilla 37 % (p=0,04 alkuperäisessä analyysissä, mutta 0,07 painolla korjatussa analyysissä). Lisäksi yhteisanalyysinä erikseen julkaistussa tutkimuksessa sydänperäinen kuolleisuus väheni miehillä 53 % mutta naisilla ei. Tutkimus kesti yhteensä 12 vuotta (6+6) ja se toteutettiin Kellokosken ja Nikkilän sairaaloissa vuosina 1959-1971. Mukana oli n. 1 266 potilasta. Kaikkinensa erinomaiset tulokset!

Tutkimukseen sisältyy useita puutteita ja joitakin vahvuuksia. Nämä on käsitelty tarkemmin alla olevassa PowerPointissa. Potilaita ei satunnaistettu tutkimukseen, vaan potilaat tulivat Kellokosken sairaalaan, jos sattuivat kuulumaan sen väestövastuuseen, ja vastaavasti Nikkilään jos olivat sen väestövastuun piirissä. ”Klusterisatunnaistamiseksi” kutsuttu satunnaistaminen tarkoitti sitä, että arvottiin arvalla aloittaako Nikkilä vai Kellokoski ensiksi soijaöljyllä. Nikkilä aloitti soijaöljyllä ja Kellokoski voiteli leivän päälle edelleen voita (tai kovaa ”tavallista” margariinia) ja ryysti kulutusmaitoa. Kuuden vuoden kohdalla keittäjät sitten vaihtoivat maito-, margariini -ja voivarastoja, ja Nikkilän potilaat palasivat maitorasvalinjalle ja Kellokoski opetteli nyt soijaöljylle.

Tärkeää on myös huomata, että tutkimus oli sekoitus vaihtovuorotutkimusta ja rinnakkaisryhmätutkimusta. Osa potilaista oli mukana sekä ensimmäiset kuusi vuotta että jälkimmäiset kuusi vuotta, osa vain jomman kumman. Osa potilaista ”seilasi” kodin ja sairaalan väliä, niinkuin vakavasti mieleltään sairaiden on tapana. Kotona potilaat söivät mitä halusivat, ja sairaalassa sitten joko:

  1. soijaöljyllä rikastettua rasvatonta maitoa ja uutta ”pehmeämpää margariinia” (SCL Diet), tai
  2. voita, kovaa ”tavallista margariinia” ja kulutusmaitoa (NORM Diet)

Noin 50 % potilaista pysyi mukana täyden kuusi vuotta (siis jomman kumman jakson) ja noin 1/3  täydet kaksitoista vuotta. Potilas sai osallistua tutkimukseen, jos hänen sairaalajaksonsa oli minimissään 6 kuukautta pitkä (muutaman viikon olijoita ei otettu), ja kaikilta vaadittiin, että ensimmäisen sisääntulon ja viimeisen poistumisen välillä olevasta ajasta ainakin 50 % oltiin oltu sairaalassa. Kävikin niin, että keskimääräinen sairaalassaoloaika oli n. 3-4 vuotta riippuen sairaalasta ja aikajaksosta. Eli aika kauaksi jäätiin kuuden vuoden tavoitteesta.

Erikoista tässä on myös tuo margariinin vaihto. Soijaöljyryhmää varten keksittiin uusi parempi ”pehmeä margariini”. Voiryhmä käytti edelleen voita tai vanhaa ”kovaa margariinia”. Siihen aikaan margariineissa oli huomattavia määriä  transrasvaa, mutta ei ole tietoa onnistuttiinko pehmeää margariinia tekemään transrasvan rasvan suhteen paremmaksi.  Transrasvojen määristä ei ole mitään tietoa (?) artikelissa, mutta Christopher Ramsden laski, että maitorasvaryhmässä olleet Kellokoskelaiset olisivat saaneet 2 E % transrasvasta, kun Nikkilässä silloin olleet vain 0,2 E % (Ramsden et al. 2010). Tähän arvaukseen en kyllä luottaisi vaikka se tiedelehteen on painettu. Yhdessä 1990 -luvulla tehdyssä suorassa vertailevassa tutkimuksessa transrasvapitoisen margariinin ja uudenlaisen vaihtoesteröidyn margariinin vaiktukset veren rasva-arvoihin olivat hyvin samanlaiset, ja molemmat olivat selvästi parempia kuin voin vaikutukset (Noakes et al. 1998)

Kaikkinensa suomalainen mielisairaalatutkimus on aivan omassa lajissaan. Siinä saatuja erinomaisia tutkimustuloksia on voitu toistaa vain Oslo Diet-Heart -tutkimuksessa. Sen metodologia on täynnä reikiä kuin Emmental -juusto.  Se on niin monimutkaisesti ja sekavasti tehty ja kirjoitettu, että kiusaus jättää koko leikki kesken on koko ajan läsnä sitä opiskellessa.  Sitä ei pääse lukemaan ellei ota kirjastosta kaukolainaa, tai ole valmis maksamaan yli 30 dollaria per artikkeli (* 3 kpl). Sen opiskelu vaatii siis hurjaa motivaatiota, esteiden kahlaamista. Lieneekö siinä syy, etten itsekään sitä aiemmin ole  kunnolla opiskellut?

Toivottavasti se  kuuluu nykyään ravitsemustieteen opiskelijoiden perussettiin.

Tämä tutkimus on joillekin suomalaisille pyhä ja sen kritisoinnista ei pidetä. Minun ei ole tässä tarkoitus hyökätä ketään vastaan, vaan tuoda asiat sellaisina päivän valoon kun ne tiedelehtiin kirjoitettu. Ymmärrän myös omat rajoitukseni, ja sen, että osa PowerPointissakin olevasta tektistä on tulkintaa.

Ne, jotka ovat aina ihmetelleet miten tämä tutkimus oikeastaan tehtiin ja mitä siinä saavutettiin, saattavat nyt saada potkun eteenpäin, ja ehkä lukevat itsekin sen. Minun olisi pitänyt lukea se -jo paljon aikaisemmin.

PS. Jos huomaatte virheen tekstissä tai PowerPointissa, korjaan sen mielihyvin. Tekstini eivät käy läpi ennakkotarkastusta 🙂

PS. 2  Ja ensi jaksossa se toinen klassikko Oslo Diet-Heart -tutkimus

[poll id=”43″]

55 thoughts on “”Tämä tiedettiin jo 60-luvulla” -toteaa rasvatutkijat (osa 1)”

  1. Kiva teksti, ja provoisoiva. Tai minä määrittelen sellaisen tekstin automaattisesti provosoivaksi, jossa kritisoidaan joko mielisairaalatutkimusta tai Oslo Diet-heartia. 😉 Kun yhdessä blogikirjoituksessa mainittiin viime jouluna tuo Ramsdenin paperi, kirjoittelin kommenttiosioon kuinka Uusitupa vielä nykyäänkin medialausunnoissaan sanoo, että mielisairaalatutkimus on ”yksi tärkeimmistä tutkimuksista, jotka todistavat eläinrasvojen terveyshaitat”.

    Hmm… Jotkut ottavat näissä keskusteluisa esiin myös Rose et al. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2166702/) ja Anti-Coronary Club Trial (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/5953429) joissa kuulemma saatiin huonot tulokset. Tai esim Whole Health Source -blogin Stephan Guyenet kirjoitti joskus tällaista:

    ”If omega-6 causes heart attacks, why hasn’t that shown up in controlled trials? Here’s the rebuttal. First of all, it did show up in two of the first controlled trials in the 1960s: Rose et al., and the unfortunately-named Anti-Coronary Club trial. In the first, replacing animal fat with corn oil caused a 4-fold increase in heart attack deaths and total mortality. In the second, replacing animal fat with polyunsaturated vegetable oil increased heart attack death rate, and total mortality more than doubled.”

    Lisäksi joku Sydney diet-heart mainitaan mutten löydä lähdeviitettä.

    1. Niin tuo Rose Corn Oil luo aika synkän varjon vaikka tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (”p=0,05-0.1”). Tämä tuntuu Ramsdeniltakin unohtuvan.

      Rose Corn Oil on näitä 60 -luvun tutkimuksia, ja sikäli kuuluu hyvin tähän sarjaan. Siinä tosiaan sydäntapahtumia näytti tulevan noin kaksi kertaa enemmän maissiöljyä tai oliiviöljyä käyttäville kuin perusruokavaliolla olleille, vaikka maissiöljy laski kokonaiskolesterolia n. 0,8 mmol/L. Tutkimus kuului näihin RCT -päätetapahtumatutkimuksiin. Öljy annettiin erillisenä lisänä ruokailun aikaan. Koehenkilöt saivat siis öljyä 64 g/pv eli tosi paljon. Tutkimuksen taulukkoa 5 katsomalla huomaa että siinä oli tosi vähän tapahtumia. Ja ero näyttää tulevan 12-18 kuukauden kohdalla. Tapahtumien vähyydestä johtuen en ole kovin vakuuttunut tästä tutkimuksesta kuitenkaan.

      Sinänsä minusta tosi erikoista, että tämä tutkimus on olevinaan mukana tuossa Mozaffarianin analyysissä (viite 32), mutta se EI kuitenkaan ole pääkuvioissa mukana. Kts. Results: ”The identified RCTs included a total of 1,042 CHD events among 13,614 participants (Table 1) [1]–[8],[32]–[34].” Osaako joku selittää tämän? Moza ei sitä selitä. Ramsden ainakin selvästi näyttää toteen että sekä Rose Corn Oil ja Sydney Diet-Heart jäi pois Mozan meta-analyysistä.

      Tämä AntiCoronary Club ei ollut satunnaistettu päätetapathumatutkimus, vaan eteenpäinsuuntautuva havainnoiva avoin tutkimus. Siten sen selitysarvo ei ole suuri, eikä se edes avoimen luonteen vuoksi kuuluisi tuohon Mozan meta-analyysiin. Pitkä paperi tässä: http://bit.ly/pgyiVb Mutta siinä kyllä minun mielestä saatiin hyvät tulokset rasvahypoteesin kannalta! Voi ja ”shortening” korvattiin margariinilla ja kasviöljyllä. Lisäksi rasvaisia lihoja piti ruokavaliossa vähentää, ja kalaa käyttää ainakin neljästi viikossa. Multifaktoriaalinen tutkimus ja siksikin piti jäädä ulos Mozan meta-analyysistä.

      Sydney Diet Heart. Tämäkään ei ole mukana Mozaffarianin analyysissä, enkä löydä selitystä miksi ei ole. Olisiko syynä sen avoimuus? Mutta avoin oli mielisairaalatutkimuskin. Jokatapauksessa auringonkukka öljymargariini käyttäville tuli enemmän sydänkuolemia kuin vertailuruokavaliolla olleille, vaikka kokonaiskuolleisuudessa ei ollut eroa. Tämänkin on näitä Back to 60s tutkimuksia. Tutkimuksesta vähän lisää http://bit.ly/nDtPJg

      1. Sori, kun vastaan vähän myöhään.

        Joskus lueskelin tuosta Anti-Coronary Clubista ja siitä tutkimuksesta julkaistiin tuon linkkaamasi paperin jälkeen saman vuoden marraskuussa toinen paperi.

        ”But in November 1966, just nine months later, the Anti-Coronary Club investigators published a second article, revealing that twenty-six members had died during the trial, compared with only six of the men whose diet had not been prudent. Eight members of the club died from heart attacks, but none of the controls.”

        Tuo edellisen komenttini linkki on juuri tuo lokakuun paperi ja sinun linkkisi on saman vuoden helmikuulta.

        Minulla ei ole lukuoikeutta lokakuun paperiin, mutta tuo netistä lainaamani tekstinpätkä varmaan olisi ihan hyvä syy hankkia kyseinen paperi jossakin vaiheessa. Mikäli väite on tosi, niin aika epärehellisiä juttuja ovat tutkijat harrastaneet.

        Lisäksi vastaani tuli eilen taas tuo Masterjohnin mainitsema veteraanitutkimus. Kirjoituksessa Precious Yet Perilous löytyy kohdasta ”The longest study on the effect of vegetable oil ever conducted was the Wadsworth Veterans Administration Hospital Study…”

        http://www.westonaprice.org/know-your-fats/precious-yet-perilous

        En tiedä onko ko. tutkimuksella relevanssia, mutta tulipa mieleeni kuitenkin.

  2. Erinomaista perustyötä Reijo.
    Työsi auttaa meitä vähä kerrassaan kyseenalaistamaan suomalaiset rasvateesit, niistä johdetut ravitsemus- ja hoitosuositukset. Luettelitkin tähänastiset ”uskontotielijät”.

  3. Entä sokerin käyttö? Nikkilä SCL diet 68.5g / päivä, Kellokoski NORM diet 102g / päivä. Aika huima ero.

    Käsittääkseni myös lääkityksen määrä oli sairaaloiden/ryhmien välillä kohtuullisen suuri. Missä määrin niillä oli vaikutusta tuloksiin?

    1. Sokerin käyttössä oli tosiaan ero. Tosin sairaalan sisäisessä vertailussa (Intrahospital) Kellokoskella se meni näin: NORM 102 g ja SCL Diet 87 g. PowerPointissa esittämäni vertailut oli sairaalan sisäisiä ei sairaaloiden välisiä. Sairaalaoiden välillä (Interhospital) oli suurimmillaan tuo ero mitä sanoit. Se saattoi vaikuttaa sairaaloiden välisiin vertailuihin, joita esitettiin vain miehiä koskevassa tutkimuksessa (Turpeinen et al) . Lääkkeiden merkityksestä en osaa paljoa sanoa, mitä nyt tuohon Neomidelle kommentoin.

  4. Voita käyttäneessä sairaalassa oli mm. 2 kertaa enemmän thioridazine-lääkettä, joka on sydänvaarallista. Tämä mainitaan ainakin Ramsdenin paperissa (joka siis jätti mielisairaalatutkimuksen pois meta-analyysistään).

    1. Minulla on aikomus kirjoittaa erikseen vielä Ramsdenin meta-analyysistä. Hänen juttua lukiessa ei kannata päästää käsijarrua irti.

      Tuosta tioridatsiinista mainitsinkin lyhyesti tuossa PowerPointissani. Katsoin, että tapahtumia oli enemmän Kellokosken sairaalassa NORM ruokavalion aikana, vaikka käyttivät kolme kertaa vähemmän (0,14 per patient per day) tioridatsiiinia lääkitystä kuin SCL ruokavalion aikana (0,43). Ja tätä Ramsden ei mainitse. Tioridatsiinista enemmän: http://bit.ly/p4vkGt

      Ramsden mainitsee meta-analyysissään, että taulukossa 7 Oslo Diet Heart tutkimuksessa esitellään tarkkaan kaikki mahdolliset häiriötekijät. Lainasin Terkkosta tuon Oslo Diet Heart alkuperäistutkimuksen pitkän version (väitös), enkä huomannut tuollaista häiriötekijätaulukkoa. Joten en tiedä oliko Ramsdenin tullut kirjoitusvirhe, oliko sivu hävinnyt alkuperäisjulkaisusta vai mitä. Joka tapauksessa tuollaista taulukkoa en löytänyt. Onko joku muu sattunut kokeilemaan, löytyykö se?

      Minulla on tällä hetkellä vaikutelma, että tuo transrasva-asia margariinin osalta on täyttä arvailua. Ramsdenin laskelmat tältä osin on ihan hihasta ravisteltuja. Epäilen vahvasti osattiinko 1960 -luvulla valmistaa transrasvavapaata margariinia (”soft margarine”). Olisi toki mielenkiintoista tietää miten se poikkesi ”ordinary margarine”’sta.

  5. Kiitokset analyysistä!
    Perustuukos muuten pohdintojen lause ”in contrast increasing SFA intake by 30g from current level might increase CHD occurence” tämän ruodinnan alla olevan tutkimuksen tuloksiin?? Vai onko vain betonoitunut ajatusmaailmaan 🙂

    1. Jes, minä noteerasinkin tuon jo blogistasi. Mikä tuon VLDL:n merkitys oikein mahtaa olla?

    1. Juu, tarkoitin niinkuin ennustajana esim. sydäninfarktien suhteen vs LDL. Tuossa tutkimuksessa ei LDL heilahtanut hiilareiden saannin muuttuessa jos ymmärsin oikein ”We did not observe significant interactions between carbohydrate and saturated fat intake on LDL-C”

      Kirjoittelin muuten viikko-kaksi sitten tuosta hiilarirajoituksen vaikutuksesta LDL:ään (en VLDL:ään). Kraussin eräässä työssä hiilarirajoitus paransi painovakaiden henkilöiden LDL:ää kun SFA/PUFA suhteet ei radikaalisti muuttuneet

  6. Yritin myös näppäimistön avulla kansantajuistaa tätä VLDL- LDL- yhtälöä peilaten sitä Kovanen – Strandberg ym tuoretta lukuelämystä tulkiten:

    http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/viewtopic.php?t=3054

    Oli niin tai näin, hyvin monella (etenkin metaboliahäiriöisillä) alkaa tapahtumaan sokerihiilihydraattien (leipä, pasta, peruna jne) rajoituksen jälkeen. Enkä tietenkään tarkoita sitä liukenevan kuidun hh-määrää, joka saadaan ”rehuista” jä käsitellään lahinnä fermenraation avulla. Keho hyötyy näistä tuotteista paljon monipuolisemmiin kuin konsanaan glukoosi – fruktoosi-kuormasta. Muutos on nopein juuri VLDL/Trigly- akselilla.

  7. Huonona ns. sosiaalisen median seuraajana tulin vasta nyt perehtyneeksi tähän Laatikaisen erinomaiseen blogiin.

    Ärsyyntyneenä mm. Strandbergin, Uusituvan ja nyt viimeksi Antti Aron jatkuvasta positiivisesta viittailusta Mielisairaalatutkimukseen olin jo kirjoittanut aiheesta pienen kriittisen jutun, jolle pohdin foorumia. Nyt ei tarvitse, kun luin Laatikaisen kirjoituksen ja siihen tulleet kommentit.

    Eräs lisäkommentti. Käsitykseni mukaan Kellokosken/Nikkilän omat lääkärit määrittivät potilaiden kuolinsyyn. He tiesivät varmastikin, mikä dieetti kulloinkin oli ko. sairaalassa meneillään. Tutkimus ei siis tältä osin liene ollut sokkoutettu, mikä saattoi aiheuttaa inhimillisiä virhetulkintoja.

    Edelleen käsitykseni mukaan tutkijat myöhemmin havaitsivat tämän virheen ja luetuttivat ruumiinavauspöytäkirjat ulkopuolisilla asiantuntijoilla. Tämä tuskin auttoi, koska mahdolliset arviointivirheethän olivat jo tapahtuneet ja kirjattu.

    Osaisiko joku minua asiantuntevampi kommentoida tätä?

    Mielestäni tästä aiheesta voisi kirjoittaa Suomen Lääkärilehteen tai Duodecimiin ja panna Mielisairaalatutkimusta puoltavat vastaamaan väitteisiinsä. Löytyisikö porukka kirjoittamaan yhteisen jutun. Minun kirjoituksiini on erityisesti Duodecimissa suhtauduttu viimeaikoina varsin kylmäkiskoisesti.

    Kari Salminen

  8. Kiitos kommentista Kari! Tuo kuolinsyyasia on myös ihan relevantti pointti.

    Minun täytyy sanoa, että kun katsoin viime syksynä A-Talkin, jossa vierailit, minua sapetti ettet myöntänyt tämän Mozaffarianin meta-analyysin olemassaoloa lainkaan. Se siitä. No A-talkin ja MOT:in ohjelmien sekä blogiini tulleiden kommenttien pohjalta lopulta ostin itselleni Mielisairaalatutkimuksen netin kautta. Tutkimukseenhan ei pääse käsiksi suoraan Terkkon koneillakaan, kun se on niin vanha (tehokas este ettei ammattilaisetkaan tutustu siihen).

    Ennen kuin olin lukenut tämän tutkimuksen minua ihemetytti, miksi huippuluokan tiedemiehet (proffat) eivät Suomessa ole opettaneet tätä tutkimusta Lääkiksessä ja Ravitsemustieteessä oppilailleen niin, että he osaavat sen unissaankin ulkoa. Sehän on aidosti yksi keskeisiä kulmakiviä koko rasvateoriassa. Luettuani tutkimuksen selvisi, että ehkä tutkimus ei kestä kriittisten opiskelijoiden tarkastelua ja varjellut puutteet tulisivat väistämättä ilmi jos se olisi osa loppuvaiheen opiskelijoiden ohjelmaa.

    Heti ensi lukemisen jälkeen minulla on ollut suorastaan möykky rinnassa tämän tutkimuksen suhteen. Tiedettyäni siis osapuilleen sen mitä se on syönyt. Nyt möykky oli vain päästettävä irti. Enkä tiedä seuraako tästä silti mitään hyvää. Totuus ei kuitenkaan pala tulessa.

    Nyt on jäljellä lähinnä suru tästä asiasta.

  9. Hei. Kiva, että vastasit näin nopeasti.

    Hieman A-talk´ista. Kärttäessäni tutkimusta voin (maitorasvan) sydänhaitallisuudesta, toivoin Puskan tai Fogelholmin ottavan esille juuri Mielisairaalatutkimuksen. Siitä olisi kehkeytynyt mukava keskustelu. Sitä he kuitenkaan syystä tai toisesta tehneet.

    A-talkìsta on aikaa vierähtänyt, joten en edes muista, tuliko Mozaffarianin juttu jotenkin esille. Siksi minulle jäi nyt epäselväksi viittauksesi siihen? Viitsisitkö hieman selventää.

    Toisaalta en kylläkään pidä tätä ”Mozzan” ym. raporttia kovin suuressa arvossa sen melkoisen sekavuuden vuoksi.

    Olisi muuten hauska ruotia joukolla Jacobsenin ym (Am J Clin Nutr 2009) artikkeli, sen vahvat ja heikot puolet. Siihenhän nyt monet rasvahypoteesin kannattajat vetoavat.

    Kari (Salminen)

    1. Kari, kiitos että pidät keskustelua yllä! Olisi kiva kun joku ravitsemustieteilijäkin lausuisi jotakin, vaan taitaa olla turha pyyntö.

      Olisin siis toivonut, että olisit tullut vastaan ja todennut, että rasvojen vaihtokauppa-analyysissä on tullut jonkimoista näyttöä sen suhteen että monityydyttymättömät rasvat vähentävät CHD:tä. Se siis silloin. Nyt Oslo Diet Heartin ja Mielisairaaltutkimuksen ”opintojen” jälkeen Mozan meta-analyysin arvo on minunkin mielestäni melko heikko. Varsinkin kun siitä jätettiin Rose Corn Oil ja Sydney Heart pois ilman, että perusteltiin miksi. Ja mukaan otettiin kuten todettu heikoin perusteluin Oslo Diet Heart ja mielisairaalatutkimus.

      Onhan tämä aikamoista. Jakobsenin juttu vaatisi minultakin vielä aikamoisen perehtymisen. Mutta sehän perustuu käsittääkseni prospektiivisiin väestötutkimuksiin, joiden painoarvo ei ole niin suuri kuin noiden RCT -tutkimuksien.

      Toivottavasti Kari seurailet tätä minun rasvakirjoitussarjaa, ja kommentoit jatkossakin. Yritän vielä tänään saada ulos HDL -juttuni. Lisäksi laitan myöhemmin jonkinmoisen energian kesällä ilmestyneeseen Hooperin rasvameta-analyysiin (Cohrane systematic review) ja tarkastelen vielä aiempaa lähemmin Ramsdenin meta-analyysin rasvoista. Sinulla on kuitenkin tähän aiheeseen liittyen aivan erityinen katsontakanta ja kokemus. Toivoisin tietysti että Aro, Uusitupa, Puska tai joku muu myös liittyisi mutta se taitaa olla turhaa toivetta.

      Sinänsä huvittavaa, että kevätkesällä ilmestyi joku ilmaisjakelulääkärilehti sellainen tabloit-versio (en muista nimeä mutta kotiin senkin sain). Siinä Uusitupa ja Matti Tikkanen kovasti olivat sitä mieltä, että keskustelu täällä sosiaalisessa mediassa lähtee käsistä ja horjuttaa koko systeemiä sekä levittää väärää tietoa. ”Kiistatta” oli taas yksi jos toinenkin asia heidän mielestä osoitettu, kaikki on jo selvää.

      Tämäntyyppinen ”kiistatta”, ”varmasti osoitettu”, ”jo 1960 -luvulla tiedettiin” mustavalkoisuus ja retoriikka on minusta ravitsemuskeskustelun pahin paise. Ravitsemusasiat eivät ole ”kiistatta” juttuja, ei ole mustavalkoisia ravintoaineita, ei edes rasvoissa. Tyydyttyneet rasvat eivät ole vain pahoja, eikä monityydyttymättömät vain hyviä. Kiistatta 🙂

      Tällä vuodatuksella HDL -juttuun

  10. Joukko proffia lähinnä Euroopasta (mukana Uusitupa) puolustaa tyydyttyneen rasvan paikkaa sydäntautien ehkäisyssä. Perusteena Mozan meta-analyysi, ja väestöissä erityisesti Suomessa tapahtuneet sydänkuolemien vähentymiset ja samanaikainen LDL -lasku. Samalla todetaan, että SFA:n roolia on nyt kyseenalaistettu tiedemaailmassa kovien tieteentekijöiden toimesta (Mozaffarian ym., Astrup ym.) Ramsdenia ei sentään mainita 🙂 Tuore pääkirjoitus: http://t.co/Yo2gG1g9

  11. ”Nyt Oslo Diet Heartin ja Mielisairaaltutkimuksen “opintojen” jälkeen Mozan meta-analyysin arvo on minunkin mielestäni melko heikko. Varsinkin kun siitä jätettiin Rose Corn Oil ja Sydney Heart pois ilman, että perusteltiin miksi. Ja mukaan otettiin kuten todettu heikoin perusteluin Oslo Diet Heart ja mielisairaalatutkimus.”

    Ensinnäkin, tietänet että meta-analyyseissä joudutaan operoimaan alan tutkimuskentän pohjalta. Tutkimusten valinta on toki aina potentiaalinen ongelmakohta, mutta etenkin tämän alan tutkimuksissa (mm. seuranta-aikojen pituudet).

    Toiseksi, Rose Corn Oilin ja Sydney Heartin poisjättämistä tuskin kannattaa surra (enemmän perusteita olisi ehkä surra FMHS:n ja Oslo Diet Heartin mukanaoloa):

    a. Rosen tutkimuksessa koeryhmät saivat käytännössä kaiken rasvansa oliivi- ja maissiöljystä, mikä nykytiedon valossa tarkoittaa rasvasuhteiden menoa päin p:tä. Toisekseen, koeryhmien jäsenet eivät mitä ilmeisemmin edes nauttineet kys. määriä rasvaa: vuoden jälkeen vain alle 60% porukasta sai tavoitemäärän öljyä. Ja erot kuolleisuudessa eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (p>0,05). Aikamoinen sillisalaatti. Mitäpä voisimme siis hyötyä Rose Corn Oilin inkluusiosta?

    b. Sydney Heart käänsi suhteet niinikään nykysuositusten kannalta päinvastoin koeryhmässä (pufa/safa, 15.1%/8.9% kok.E:stä), joten … Tajunnet varmaan.

    Kolmanneksi, Mozaffarianin tulokset ovat kyllä aivan linjassa vaikkapa useiden suht tuoreiden katsausten tulosten kanssa ylipäätään.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Saturated_fat#Dietary_recommendations

    Näytön tasosta voidaan aina olla montaa mieltä, mutta tämä on siis se alan nykynäkemys tämän hetkisen evidenssin valossa. Avainsanana rasvasuhteet & tasapainoinen saanti. Loppukaneettisi tiivistää asian erinomaisesti.

    ”Tämä mustavalkoisuus on minusta tämä koko homman pahin mätä.”

    Toivon mukaan tuomitset tämän mustavalkoisuuden yhtä jyrkästi vhh-äärireunan suhteen, jonka dogmeihin kuuluu estoton safan saannin suitsuttaminen sekä ”kasviöljyt-on-pahasta” -hokema. Ts. eräänlainen peilikuva siitä karikatyyristä, jonka he ovat luoneet vaikkapa Uusituvasta tai Arosta. Tämä käy erinomaisesti ilmi vaikkapa oman blogisi kommenttiosastolta esim. tuon vhh & rasvasuhteet -artikkelisi kohdalta.

    1. Mie, kiitos kommentista! Oli kiva saada sinutkin linjoille.

      Kyllä minä olen yrittänyt tuoda kovasti esiin tätä SAFA:lla iloittelun huonoja puolia, ja ottanut kantaa liian SFA:n vaaroista. Esim. FB:ssä linkittämässäni Iltalehden jutussa ( http://bit.ly/qOmbZJ ) ja VHH -yhteenvedossa ja esim. LDL -kolesterolin seikkailua jutuissa (http://bit.ly/q7MAMJ ). Katso vaikka yhteenveto tuosta viimeksi mainitustajutusta. Jos olisit seuraillut FB:ssä keskusteluja, tietäisit etten todellakaan ole mikään SFA:n promoaja.

      Tässä Iltalehdessä ilemstynyt esimerkikki vastauksestanii: ”IL: Voiko leivän pois jättämisellä olla vakavia seurauksia?

      RL: Itse en ole kovin huolissani leivän poisjäämisestä. Runsaalla kasvisten käytöllä voidaan kompensoida kuidun vähentyminen. Leivän poisjättö vähentää myös suolan saantia. Enemmän olen huolissani sellaisesta karppauksesta, jossa painottuvat hyvin voimakkaasti lihavalmisteet ja pelkkä tyydyttynyt rasva.”

    2. ”Mozaffarianin tulokset ovat kyllä aivan linjassa vaikkapa useiden suht tuoreiden katsausten tulosten kanssa ylipäätään.”

      Siis poliittisten vai tieteellisten katsausten? Jos tieteellisten, niin antaisitko tarkat lähdeviitteet.

  12. Mainittakoon Mozin meta-analyysistä vielä se, että väite pufan saannin riskittömyydestä korkeilla annoksilla on mielestäni kyseenalainen. Olkoonkin että Rose Corn Oil ja Sydney Heart olivat tilastollisen tarkastelun valossa merkitsemättömiä. Itse en pitäisi perusteltuna kasvattaa pufan saantia tuosta 10% kok.E, koskapa

    a) ellei lisäystä tehdä kalaa lisäämällä, on olemassa riski, että n-3/n-6 -suhteet tuppaavat heikkenemään entisestään (muu saanti muusta ruokavaliosta huomioiden) n-6 -osuuden kasvaessa
    b) merkittävää hyötyä korvaamisesta ei nähdäkseni tule elleivät saantisuhteet ole jo valmiiksi ei-ideaalit
    c) aineiston heterogeenisyys ei puolla kovin kummoista muutosta – olettaen että rasvan osuus kok.E:stä pysyy samana

    1. Mielenkiintoinen ”kardioversio” :- ) eli siis kurkistus asiaan toisesta kulmasta. Just noin. Samalla täytyy todeta, että PUFA:n kasvattaminen yli 10 E %:n ja samalla pitäminen kiinni nykyisestä suosituksesta, jonka mukaan rasvaa saa syödä kokonaisuudessaan 25 -35 E % on käytännössä lähes mahdotonta (siis isommassa mittakaavassa).

      Sellainen rajoitus näihin kaikkin Mozan meta-analyysissä olelleisiin ja yleesäkin kaikkiin rasvamodifikaatioita koskeviin päätetapahtumatutkimuksiin liittyy, että niissä rasvansaanti on liikkunut tuolla 25-45 E % välillä. Tämä on minusta tärkeää huomata. Eli tietääkseni ei ole yhtään päätetapahtumatutkimusta, jossa rasvansaanti olisi ollut yli 45 E %. Korjatkaa jos olen väärässä.

      Siten en ymmärrä mihin dataan perustuen väitetään, että hurjan rasvainen ruokavalio, siis yli 45 E % olisi terveydelle jotenkin edullinen. Ehkä surrogaatteihin ja eläinkokeisiin vedoten.

  13. ”Siten en ymmärrä mihin dataan perustuen väitetään, että hurjan rasvainen ruokavalio, siis yli 45 E % olisi terveydelle jotenkin edullinen. Ehkä surrogaatteihin ja eläinkokeisiin vedoten.”

    No, se nyt perustuu johonkin ihan muuhun kuin tutkimusnäyttöön. Jota ei siis pitemmän ajan puitteissa ole.

    Itse pidän vhh:ta jossa rasvaa tulee tuon verran tai reilumminkin periaatteessa ihan ok mallina, olettaen että muistetaan kasvisten & vihannesten tärkeys, se että prodea saa/pitää tulla myös kasvikunnasta (ja vältetään käsiteltyjä eläinkunnan tuotteita ja ylenpalttista punaista lihaa) ja että rasvasuhteet ovat kunnossa. Siis periaatteessa, koska … No, kts. mitä kirjoitin ylempänä. Väestötasolla moiselle ei (ainakaan toistaiseksi) löydy perusteita suosittaa.

    Mitä siis jää jäljelle? Välimeren ruokavalio lienee se ”safest bet”.

  14. Lyhyt kommentti rasva- ja proteiinipainotteisuuteen.
    Saattaa ääridiettejä löytyä.
    Tuntemissani hiilihydrattitietoisissa keittokirjoissa jo kuvien perusteella vihannesten osuus painottuu suorastaan reilusti. Sokerihiilihydraattien (leipä, pasta, peruna jne) osuus on olematon. Tässä ympäristössä todellakin rasvan %-osuus kohoaa korkeaksi monesti yli 50 E%., kun useimmiten proteiinin osuus on ns suositusten mukainen normaali.
    Rasvaprofiili on monipuolisempi liha- ja maitorasvoineen. Omega-3 tietoisuus on varsin hyvää, josta seuraa, että omega-6 rasvojen osuus pienenee.
    Monesti olen esittänyt ”reiluutta” asioiden tulkinnassa. Tämän ”reiluuden” puuttuessa on aika vaikeata keskustella asiallisesti. Maassamme harvoilla on ollut suvereeni ”oikeus” totuuteen. Silläkin keskustelu on tyrmätty.
    Ikävä kyllä juuri metaboliasairauksien jatkuva lisääntyminen kertoo, että podemme osaamis- ja tietovajetta.
    Asiat eivät korjaannu pelkästään lääkityksellä.

  15. Reijo:

    ”Uusitupa ja Matti Tikkanen kovasti olivat sitä mieltä, että keskustelu täällä sosiaalisessa mediassa lähtee käsistä ja horjuttaa koko systeemiä sekä levittää väärää tietoa. “Kiistatta” oli taas yksi jos toinenkin asia heidän mielestä osoitettu, kaikki on jo selvää.”

    Terveyssosiologiaa taannoin lueskelleena tuntuu, että vaikutusvaltaisen Geoffrey Rosen ”massojen valistamisen” ideologia elää ja voi hyvin 2010-luvun gerontokratiassa jota Brezhnev… eikun Uusitupa ja ystävät yrittävät ylläpitää ainoana oikeana tyylinä käydä ravitsemuskeskustelua, etenkin kun kyseessä ovat rasvat.

    http://tinyurl.com/64ttq9w

    Mie ajattelee minusta taas tuolla väestötasolla korostetusti ja suositusten sisällöstä – siitä näkökulmasta toki voidaan heittää että Välimeren setistä on eniten toistaiseksi näyttöä. Kuitenkin terapeuttisena mallina ”joka tilanteeseen” siitä ei ole, ainakaan jos se määritellään kamalan takakireästi kuten eri paineista johtuen usein päädytään tekemään.

    Ihmisiä ei huvita syödä takakireästi tai ”mallien” mukaan mutta ne ovat mainosmielessä tarpeellisia. Suomessakin VM nähdään uhkana ja haasteena, mikä johti Itämeren mallin kehittelyyn. Mitä tapahtuikaan – aiemmin pyhässä asemassa olleet viljat kutistettiin vihannesten ja marjojen tieltä ja viljojenkin sisällä rukiita korostetaan muiden (etenkin vehnän) kustannuksella.

    Suoraan sanoen en ihmettelisi, jos jossain kovassa kontrolloidussa väännössä vielä Itämeren malli (ehkä hieman modifioituna) voittaisi VM-mallin päätetapahtumissa. Surrogaateilla mitattuna sellaisia malleja on jo olemassa – erityispiirteenä mainittakoon mm. selkeä ravinnon energiamäärän spontaani lasku ja fysiologisia markkereita muutoksen selittämiseen (mm. leptiini).

    Ratkaisijan roolia on vielä vaikeampi ennustaa, mutta lähemmäs ”kivikautta” tunnutaan olevan menossa. Olin viime torstaina tutkija Maria Lankisen luennolla Itämeren ruokavaliosta. Perussettiä, mutta paljon on edetty aiemmasta leivänpuputtamispakkopullasta. Nyt paras vilja onkin (täysjyvä)ruis, koska se aiheuttaa pienemmän insuliinivasteen.

  16. Timo:

    ”Monesti olen esittänyt “reiluutta” asioiden tulkinnassa. Tämän “reiluuden” puuttuessa on aika vaikeata keskustella asiallisesti. Maassamme harvoilla on ollut suvereeni “oikeus” totuuteen. Silläkin keskustelu on tyrmätty.”

    Yliopistomaailmassa itsekin huseeraavana ja skeneä seuraavana koenkin mm. Schwabin, Puskan ja Uusituvan tiedonasenteen provosoivana ja ärsyttävänä, mikä on yksi tärkeä syy myös siihen että varsinainen asia minuakin ärsyttää. Kovin moni terveysauktoriteetti ei minusta hallitse modernia tieteellistä keskustelukulttuuria ja se heijastuu myös nettipalstoilla – provosoivaan tyyliin tietenkin herkemmin otetaan provosoivasti kantaa.

    Olen kuvitellut, että akateemiseen tyyliin kuuluisi sen tyylillisen tasapainoisuuden edustaminen myös argumentoidessa proletariaatille, mutta jopa lääkäriliiton omassa Hyvä Terveys -lehdessä lukijalle joskus puhutaan kuin lapselle – vaikka ihan hyvin tekijät tietävät ettei eniten tiedoista hyötyvä kohderyhmä koko lehteen koske pitkällä tikullakaan. Näin myös lehteä lukevat tiedostajat voivat kuvitella, että asiat oikeasti ovat niin yksinkertaisia ja että totuus on yksi ja ainoa. Jälleen sanoma jää rannalle.

    Ei myöskään paranna asiaa, että monet ovat okeasti löytäneet apua mm. ylipaino- ja verensokeriongelmiinsa melko vastakkaisella ruokavaliolla mitä politbyroo on pitänyt itsestäänselvästi kaikkein ongelmallisimpina. Näin asemasota vain jatkuu ja jatkuu, sen sijaan että pyrittäisiin avoimmuuteen ja tunnustamaan kompromissien olemassaolon mahdollisuuksia.

    Sekös proletariaattia rassaa ja tätä sitten vastapuolella ihmetellään. Ikään kuin ei voitaisi keskustella väestösuosituksista ja terapeuttisista mahdollisuuksista erikseen, niin riskeineen kuin hyötyineenkin. Rosen mallia sokeasti seuraten sitoutuminen vain eskaloituu eikä kontaktia enää muodostu kasvottoman suosituksen ja kärsivän kansalaisen välille.

    Somppien uutta kirjaa iltapäivälehdessä kommentoinut Uusitupa tyrmäsi ensin ajatuksen voista terveellisenä rasvana ja kysyi, missä on lääkärin etiikka. Missä, tosiaan.

    Vaikken samaa mieltä (onneksi) aina olekaan, niin pakko arvostaa tätä uutta avoimmuutta millä asioista juuri nyt keskustellaan. Vielä kun saisi kutiteltua Reijon ja ystävät vastailemaan Duodecimiin ja vastaaviin. ^^

    1. Hyvin paljon on samoja tuntemuksia täällä päässä. Tässähän on lopulta kysymys siitä, mikä on parasta potilaille ja erilaisille väestönosille. Se pitäisi pitää mielessä. Ensisijainen tarkoitus ei voi olla pitää kiinni entisistä näkemyksistä vain sen takia että ”niin on aina ollut”. Mitä enemmän ollaan kiinni edelleen SFA:n vähentämisessä lisää, sitä vähemmän on energiaa ja aikaa muihin, tärkeimpiin asioihin. Sitoutumisen eskaloituminen ja päätöksenteon vahvistusilluusio on havaittavissa.

      ”Vahvistusilluusio” on ikäänkuin päinvastainen termi denialismille mitä nyt viljellään niitä vastaan joka uskaltavat lausua jotain kriittistä SFA:n roolista pahimpana sydäntautien aiheuttajana. Wikipedian mukaan vahvistusilluusio:

      ”Vahvistusilluusio (vahvistusvääristymä, harhakäsitys) tarkoittaa, että henkilöt ovat taipuvaisia puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota riippumatta tuon informaation totuusarvosta.”

      Juna on mennyt jo vuosia maailmalla eteenpäin rasvojen osalta ja vauhti kiihtyy. Sen osoittaa tämä ihan uusi pääkirjoitus (Mukana sellainen porukka, jotka eivät sulata SFA-kritiikkiä).

      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21906408

      Tuossa pääkirjoituksessa selvästi osoitetaan, että nyt on tiedemaailman huipullakin kovaa ristivetoa. Keskustelu ei ole pelkkää some-hömppää.

      Sinänsä koko keskustelu kärjistyy liikaa. Olen ymmärtänyt useimpien kriitikoiden (Mozaffarian, Astrup, Ramsden, Feinman, Hite jne. ) kirjoituksista, ettei heistä kukaan kannata ajatusta tyydyttyneen rasvan määrän hilaamisesta reilusti nykyistä korkeammalle. Pointti enemmänkin on se, että nyt riittää tyydyttyneen rasvan vänkääminen alaspäin, ja nyt olisi panostettava ihan eri juttuihin.

      Tätä mieltä siis olen minäkin. Ja lisäksi olen sitä mieltä, että höttöhiilareita hyysätään.

      Minua kiinnosttaa kovasti THL:n viimevuotinen julkaisu siitä, mikä selittää suomalaisten sydänkuolleisuuden vähentymistä. Paperi löytyy tästä:

      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20513263

      Tästähän on nyt tulossa se ase johon vedotaan, kun Mozaffarian paperi ei ole kovin vahva.

      Tämän THL:n analyysin mukaan Suomessa on LDL on vähentynyt n. 0,7 mmol ruokavalion rasvamuutoksen vuoksi. Ja tämä LDL -lasku on tärkein selittäjä sydänkuolleisuuden laskulle (- 80 % !) Kaipa siellä on laskelmat onnistuneet. Jään vaan arvelemaan että onko mallissa mukana oikeasti kaikki tekijät. Ihmettelen esimerkiksi sitä miksi 3-kertaistunut kasvisten ja ja 4-kertaistunut hedelmien ja marjojen syönti ei selitä tuota muutosta sydänkuolleisuudessa juuri nimeksikään.

      Suomalaisten ravitsemustrenedejä vuosikymmenien takaa tästä:
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20513259

      1. ”Pointti enemmänkin on se, että nyt riittää tyydyttyneen rasvan vänkääminen alaspäin, ja nyt olisi panostettava ihan eri juttuihin.”

        Olettaen että saanti pysyy hanskassa, niin samaa mieltä. Tosin näistä ”eri jutuista” ajatellen: mihin riskitekijään mielestäsi EI panosteta tarpeeksi ja miksi?

        Tosin tämä safa-keissi pysyy tapetilla tasan niin pitkään kuin vhh-veijarit jaksavat esittää, että sen saannilla ei ole mitään merkitystä haitalliseen suuntaan. Mukaan kuuluu toki myös high fat -ruokavalioiden promotointi huolimatta näytön hajanaisuudesta/puutteesta laajemmalla tasolla.

        ”Ja lisäksi olen sitä mieltä, että höttöhiilareita hyysätään.”

        Miten tämä mielestäsi ilmenee?

  17. Davis selvensi kantaansa sdLDL:ään tuon yo. linkin keskustelussa aivan äsken eli 16.9:

    ”I believe it is wrong to assume that triglycerides and HDL behave in perfect tandem with small LDL. While they do indeed correlate, they do not correlate perfectly and demonstrate independent behavior depending on postprandial phenomena and genetic factors like apo E and apo C.”

    Olisi kiva nähdä tuosta papereita.

    Myös keskustelussa esitetty ranskalaisen sydänkirurgin Guy-Andre Pelouzen pointit olivat kiinnostavia. Hänen mukaansa ihmisten valtimoissa on sileää lihaskudosta enemmän kuin tutkimuseläimillä, sdLDL:n koko on alle 25 nm ja siten mahtuu 26 nm railoiden valtimoiden sisäpinnan sisään. Lisäksi hän esitti, että ilman oksidaatiota LDL:llä on vaikeaa aiheuttaa sydäntauteja.

    ”Both archeo-anthropology and present studies of populations consuming paleo diets revealed strong evidence about the absence of atheroma in the paleo era despite the fact that life span was shorter. Clinical trials of diets with selected characteristics of paleodiet and also paleodiet trials in humans suggest that paleodiet is far more efficient in preventing atheroma than conventional AHA recommendations or even Mediterranean diet.”

    http://vimeo.com/27957968

    1. Olen käymässä läpi kaikenlaisia sdLDL-papereita PubMedistä. Muistaakseni siellä näkyi sen suuntaista tietoa, että triglyt ja HDL selittäisivät jotakin 60 % luokkaa sdLDL-pitoisuudesta. Eli tilaa jää muillekin tekijöille.

  18. Mie. Et ole varmaankaan ollut paljoa kuulolla, kun olen näistä asioista kirjoitellut. Mun pointtini on siis, että kaikki se energia, jonka näkyvimmät gurumme laittavat tyydyttyneeseen rasvaan pitäisi nyt suunnata ihan muuhun.

    Tärkeätä olisi saada suomalaiset syömään se puoli kiloa kasviksia/marjoja/hedelmiä per päivä, unohtamaan sokerin ja valkoisen vehnän mussutuksen sekä lisäämään kalan ja kasvisproteiinin, erityisesti pähkinöiden käyttöä. Lihavalmisteita (prosessoituja) ja prosessoituja eineksiä vähemmäksi. Siinä minusta tärkeitä asioita! Suolan saannin vähentämiseen ei myöskään panosteta tarpeeksi.

    Hiilareita hyysää kaikki, jotka ovat sitä mieltä, että hiilarisuositus on kohdallaan. He hyväksyvät sen, että kansa lappaa entiseen malliin sokeria, makeita juomia ja kaikenlaista välipalamussua sekä valkoista viljaa. Ehkä havahduttavin kokemus tästä oli keväisessä Unileverin tilaisuudessa, jossa olin puheenjohtajana. Siellä Matti Uusitupa totesi, että koko hiilihydraatteista keskusteleminen on turhaa.

    Mie, oletko itse sitä mieltä että Suomessa satsataan riittävästi höttöhiilaireiden karsimiseen? Ja jos olet miten sen perustelet?

    Mie, kertoisitko mikä on ”sinun agenda”? Missä asioissa suomalaisten ruokavaliota voi vielä parantaa ja miksi?

    Mie, onko sinulle mahdotonta esiintyä rehdisti omalla nimellä? Tunnut olevan perillä monesta asiasta ja tiukka mies tai nainen.

  19. ”Tärkeätä olisi saada suomalaiset syömään se puoli kiloa kasviksia/marjoja/hedelmiä per päivä, unohtamaan sokerin ja valkoisen vehnän mussutuksen sekä lisäämään kalan ja kasvisproteiinin, erityisesti pähkinöiden käyttöä. Lihavalmisteita (prosessoituja) ja prosessoituja eineksiä vähemmäksi. Siinä minusta tärkeitä asioita! Suolan saannin vähentämiseen ei myöskään panosteta tarpeeksi.”

    Ok. Samoilla linjoilla ollaan täällä, enimmäkseen. Lisäisin listaan vielä alkoholin käytön kohtuullisuuden (jonka suhteen tosin ainut käytännössä toimiva keino on verotus).

    Jälkimmäiseen (prosessoidut einekset) liittyen: mikähän ihme Fogelholmiin on mennyt??

    http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Valmistin+valmisruokaa/1135269461951

    ”Hiilareita hyysää kaikki, jotka ovat sitä mieltä, että hiilarisuositus on kohdallaan. He hyväksyvät sen, että kansa lappaa entiseen malliin sokeria, makeita juomia ja kaikenlaista välipalamussua sekä valkoista viljaa.”

    Mutta nämä eivät toki ole toistensa synonyymejä. Itsekin katson, että suosituksista olisi hyvä leikata pois hh-osuutta ja lisätä proden saantia sekä ehkäpä myös rasvaa (tosin suomalaisten rasvansaanti on jo nyt lähempänä 35% kok.E:stä), mutta suosituksissa nimeonmaan kehotetaan VÄLTTÄMÄÄN luettelemiasi ainesosia.

    Voi toki olla, että tiukemmat saantisuositukset auttavat karsimaan tuota. Tai sitten eivät. Pahoin pelkään, että keskivertokansalainen tipauttaa ruisleivän ja perunan pois jos karppaus – ja sitten cheattaa jäätelöllä ja karkeilla … 🙁

    ”Siellä Matti Uusitupa totesi, että koko hiilihydraatteista keskusteleminen on turhaa.”

    No olipas se tyhmästi sanottu.

    ”Mie, oletko itse sitä mieltä että Suomessa satsataan riittävästi höttöhiilaireiden karsimiseen? Ja jos olet miten sen perustelet?”

    Nähdäkseni ravitsemussuosituksissa painotetaan yhtälailla hiilarien laatua kuin rasvojen laatua. Vaikea sanoa, miten tämä realisoituu käytännössä ravitsemussneuvojien ja -terapeuttien työssä. Sen tietänet paremmin itse. Sama koskee suolakysymystä. Sen saanti on tosin Suomessa vähentynytkin suht tehokkaasti. Vrt.

    http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2006/nro_3_2006/suomi____suolankayton_vahentamisen_mallimaa_

    ”Mie, kertoisitko mikä on “sinun agenda”?”

    Haluaisin nähdä suomalaiset terveempinä ja sopusuhtaisimpina kuin mitä heistä tulee, olettaen että nykyinen trendi mm. lihavuudessa ja DM2:n leviämisessä jatkuu.

    ”Missä asioissa suomalaisten ruokavaliota voi vielä parantaa ja miksi?”

    Luettelit yllä jo ne keskeisimmät.

    ”Mie, onko sinulle mahdotonta esiintyä rehdisti omalla nimellä? Tunnut olevan perillä monesta asiasta ja tiukka mies tai nainen.”

    Ei kait se mahdotonta ole, mutta halua ei moiseen ainakaan toistaiseksi löydy. Kaikella kunnioituksella, mutta koen nämä tällaiset ”mikset omalla nimellä” kysymykset turhana holhoamisena. Aikuisena ihmisenä päätän tällaiset kysymykset itse, joten katson tällaisten tiedustelujen olevan jokseenkin turhia.

    Tarkoitit kyllä varmaan ihan hyvää, joten ei tästä nyt sen kummempia. 🙂

    1. Se on tietenkin oma valinta tuo nimen käyttö. Pääasia kuitenkin, ettei jää osallistuminen sen takia ettei halua käyttää omaa nimeä. En tiedä mikä on taustasi, mutta toivoisin, että näissä keskusteluissa pyörisi enemmän ravitsemus- ja lääketieteen henkilöitä. Kovin on yksinäistä, ainakin silloin kun on tällainen aihe, jonka monet kokevat liian araksi. Pitäisi kai olla ruodussa.

      Verenpaine on suurempi tappaja länsimaissa ja myös USA:ssa kuin lihavuus. Verenpainelääkityistäkin Suomessa korkeintaan 1/3 on hoitotavoitteessa. Siten suolan saannin vähentyminen saisi jatkua ja mielummin kiihtyä. Suolakin jää aina taka-alalle keskuteluissa. Paitsi että Jenkeissä otettiin uusissa suosituksissa tiukka linja.

      Jaaa, mikä lie tuo Fogelin juttu, joskus lehdetkin lyhentelee näitä holtittomasti.

      ”Pahoin pelkään, että keskivertokansalainen tipauttaa ruisleivän ja perunan pois jos karppaus – ja sitten cheattaa jäätelöllä ja karkeilla … ” Tämä voi olla yksi pelko miksi virallinen taho ei hellitä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) rasvanyöriä. Pidän tätä itsekin ihan realistisena inhokuvana.

      Jos salit käyn lyhentää bitly:ssä nuo sun linkit. Ovat turhia rönsyjä.

      1. Reijo: ”Siten suolan saannin vähentyminen saisi jatkua ja mielummin kiihtyä. Suolakin jää aina taka-alalle keskuteluissa. Paitsi että Jenkeissä otettiin uusissa suosituksissa tiukka linja.”

        Joskus näkee kirjoituksia, joissa ylistetään luontaistuotekaupoista saatavan puhdistamattoman merisuolan terveysvaikutuksia, mutta en sitten tiedä onko näissä jutuissa mitään perää:

        http://hypnologia.com/lehdet/0801/terveytta081.html?keepThis=true&TB_iframe=true&height=600&width=800

  20. Jari:

    ”Olen käymässä läpi kaikenlaisia sdLDL-papereita PubMedistä. Muistaakseni siellä näkyi sen suuntaista tietoa, että triglyt ja HDL selittäisivät jotakin 60 % luokkaa sdLDL-pitoisuudesta. Eli tilaa jää muillekin tekijöille.”

    Luz et al. (2008) havaitsi TG/HDL-c -suhteen eli triglyseridi/HDL-suhteen parhaaksi pitkästä lipidimarkkerien listasta ennustamaan rankkaa valtimotautia:

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18719750/

    1. Kiitoksia Neo; aina kiva nähdä, kun noita perinteisiä kolesteroliarvoja laitetaan tärkeysjärjestykseen.

      Myös täällä saatiin aika komea kerroin, kun HDL ja triglyt yhdistettiin:

      Fasting Triglycerides, High-Density Lipoprotein, and Risk of Myocardial Infarction
      http://circ.ahajournals.org/content/96/8/2520.abstract

      ”the ratio of triglycerides to HDL was a strong predictor of myocardial infarction (RR in the highest compared with the lowest quartile=16.0; 95% CI=7.7 to 33.1”

  21. Tässä jutussa oli aiheena 60-luku ja sen seurauksena on tehty valintoja, joista osaa pidetään hyvänä, kuten tupakoinnin haittojen tunnistaminen ja kasvispuolen hyvät puolet, mutta minusta suuri kysymysmerkki on edelleen maitorasvan ja kananmunien haitalliseksi julistaminen ja sen seuraukset.

    Reijo, Mie, Kari ja kumppanit. Onko punaisen maidon käyttö normimäärissä (pari kolme lasi päivässä) teidän mielestä huono vai hyvä asia? Entä voiko muna tai pari päivässä kuulua terveelliseen ruokavalioon? Voiko kermavaahtoa nauttia marjojen kanssa hyvällä omalla tunnolla vai tuhoaako se terveyttä? Entä oivariini ruisleivän päällä?

    Minusta itsestä noissa ei ole mitään haitallista osana tässäkin ketjussa esiteltyä terveellistä ja monipuolista ruokavaliota, vaikka virallisesti esim. maitotuotteet tulisi nauttia arjessa rasvattomina.

    Tänään Turun Sanomissa oli artikkeli, jossa tarkasteltiin lasten kasvun muuttumista ja siinä vertauskohtana käytettiin 50-70 lukua. Voisin väittää että suurin muutos lasten ravitsemuksessa tähän päivään on maitotuotteiden rasvapitoisuuden aleneminen. Jos ajattelee kysymyksen olevan vain makroista tai kaloreista, niin asia voi olla helppo dissata, mutta taustalla voi olla muutakin.

    http://www.ts.fi/online/kotimaa/261293.html

    Pari lainausta TS:n nettisivulta:

    ”Nykylapset kasvavat pidemmiksi ja ovat kouluikäisinä pulskempia. Toisaalta osa pienten lasten ikäryhmistä on jopa kevyempiä kuin ennen – todennäköisesti lisääntyneen rintaruokinnan ansiosta.”

    ”Murrosiän kasvupyrähdyskin tulee aiemmin: 13-vuotiaat pojat ovat 5,5 senttiä pidempiä kuin heidän isänsä olivat samanikäisinä.”

  22. ”Reijo, Mie, Kari ja kumppanit. Onko punaisen maidon käyttö normimäärissä (pari kolme lasi päivässä) teidän mielestä huono vai hyvä asia? Entä voiko muna tai pari päivässä kuulua terveelliseen ruokavalioon? Voiko kermavaahtoa nauttia marjojen kanssa hyvällä omalla tunnolla vai tuhoaako se terveyttä? Entä oivariini ruisleivän päällä?”

    My two cents: ei ongelma. ”Neonomide” minua taannoin moitti väestötason tuijottamisesta, joten katsotaan nyt sitten yksilötasoa. 🙂 Kokonaisuuden ollessa kunnossa on kaikki kunnossa. Jos rasvan saantisi ei pohjaa pelkkiin maitotuotteisiin, niin no problem.

    ”Voisin väittää että suurin muutos lasten ravitsemuksessa tähän päivään on maitotuotteiden rasvapitoisuuden aleneminen”

    Voihan sitä väittää, mutta on toki eri asia että onko väite mielekäs.

  23. Meinasi unohtua se ”pakollinen” disclaimer: ym. kyse on siis omista mielipiteistäni enkä kehota ketään seuraamaan sen enempää kuin karttamaankaan niitä. 😉

  24. ”Voihan sitä väittää, mutta on toki eri asia että onko väite mielekäs.”
    Tottakai voikin, no problem. Muutos on kuitenkin tapahtunut ja se on tapahtunut ylhäältä päin ”määrättynä” kansan(sydän)terveyden parantaminen tavoitteena. On mahdotonta erotella sen vaikutusta nyt havaittuihin asioihin tai ongelmiin mutta se ei poista sitä mahdollisuutta että niin voisi olla.

    En muuten äkkiseltään keksi missä olisi suuria erimielisyyksiä Mien kanssa nyt kun se (mulle) suuri käytännön asia eli maitorasvakysymys on pureskeltu. Pitäisikö huolestua? 🙂 No ei kai. Sama tavoite, joten ihan hyvillä mielin tästä voi jatkaa matkaa…

  25. Mie:

    ”b. Sydney Heart käänsi suhteet niinikään nykysuositusten kannalta päinvastoin koeryhmässä (pufa/safa, 15.1%/8.9% kok.E:stä), joten … Tajunnet varmaan.”

    Tunnustan etten ymmärrä Lyonia vieläkään, ainakaan konventionaalisessa (Mie:n ilmeisesti tarkoittamassa) mielessä. Guyenet esitti plogissaan että järkevin selittäjä olisi (toki hihasta ripoteltu) HUFA-tasojen saturaatioteoria, jossa siis tietyn energia%-saannin ylittyessä vain kolmospufan määrällä on olennaista väliä sydäntautien suhteen. Jos kutospufa menee alle (noin 4% muistelen), niin säännöt muuttuu. Tämä on siis spekulointia Landin mm. kanadalaisten slaidien pohjalta. Voodoo-tulkintoja edesauttaa sekin, että silkka ALA:n kanssa kikkailu on ollut melko fail – paitsi lähinnä Lyonissa. Toki Lyonin jatko tekee tästäkin tulkinnasta vaikeampaa. (annan Reijon ensin tarttua Lyoniin tulevassa postauksessaan)

    Kiinnostava sivujuonne on sekin, että Cordainin ja ystävien mukaan kutospufan saanti metsästäjä-keräilijöillä on yleensä selvästi tuon noin 4% alle ja kolmospufan saanti selvästi tyypillisiä länkkäreitä suurempaa. Esimerkiksi !kungit Kalaharin aavikolla voivat saada kutospufaa tuon yli pähkinöistä merkittävän osan vuotta, mutta veriarvoissa outoa oli muistaakseni lähinnä huikeahko paastoinsuliini moneen muuhun ”luonnonkansaan” nähden (Kitava, Amazon jne).

    Mutta ei tästä enempää ettei hihat tyhjene tyystin.

  26. ”Ennen kuin olin lukenut tämän tutkimuksen minua ihmetytti, miksi huippuluokan tiedemiehet (proffat) eivät Suomessa ole opettaneet tätä tutkimusta Lääkiksessä ja Ravitsemustieteessä oppilailleen niin, että he osaavat sen unissaankin ulkoa. Sehän on aidosti yksi keskeisiä kulmakiviä koko rasvateoriassa. Luettuani tutkimuksen selvisi, että ehkä tutkimus ei kestä kriittisten opiskelijoiden tarkastelua ja varjellut puutteet tulisivat väistämättä ilmi jos se olisi osa loppuvaiheen opiskelijoiden ohjelmaa.”

    Opiskelen itse ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistossa ja olen hyvin kiitollinen tämän ja muiden samantyylisten, kriittisten, mutta asiallisten blogien olemassaolosta. Tähän astisten opintojeni perusteella (2 vuotta) olen saanut melko yksipuolisen ja kapean kuvan ravitsemustutkimuksesta. Mielestäni opetuksessa ei ylipäätään ole liialti kannustettu kriittisyyteen. Nykyopiskelijoiden onneksi sosiaalinen media mahdollistaa entistä monipuolisemman tiedon saannin ja antaa äänen myös virallisesta poikkeaville mielipiteille. Toki tietoa tulkittaessa tulee olla varovainen, mutta luulisin, että sinun blogisi on suhteellisen luotettava tietolähde.

    En vielä muista törmänneeni Mielisairaalatutkimukseen opetuksessa, mutta uskon, että se mainitaan sydän-ja verisuonitauteja käsitellessä. Mielenkiinnolla odotan kuinka tutkimus meille esitetään ja tästä blogista saamani tiedon valossa voin esittää muutaman kriittisen kysymyksen.

    1. Opiskelija, kiitos kommentistasi. Ilahduttaa, että opiskelijatkin ovat kuulolla. Voisitte olla enemmänkin äänessä 🙂 Teissä on nimittäin tulevaisuus!

      Tehkää opiskelijat itsellenne palvelus, opetelkaa jo varhain tutkimusten luku- ja tulkintataito. Siitä on teille aina iloa ja hyötyä.

      Kannattaa juurruuttaa mieleen tämä Harvardin proffan havainnollinen kuva siitä, millaisella tutkimusastelelmalla voidaan todellisia syy-yhteyksiä ylipäätään osoittaa (näytön hierarkia).

      http://bit.ly/tLcNKX

  27. ”Mielestäni opetuksessa ei ylipäätään ole liialti kannustettu kriittisyyteen.”

    Johtunee siitä, että opetettavat mantrat eivät useinkaan kestä kriittistä ajettelua. Vain uskonnoissa ja ravitsemustieteessä dogmiin suhtaudutaan positiivisesti.

  28. Juttelin Robert Hoenselaarin kanssa suomalaisesta mielisairaalatutkimuksesta ja tämä linkkasi kattavalle sivulleen, jos kiinnostaa vilkaista:

    http://tinyurl.com/7mxurxe

    Hoenselaar siis on joulukuussa väitellyt Pedersenin ja Uusituvan kanssa British Journal of Nutrition-lehdessä rasvakorvauksen sydänhyödyistä:

    http://tinyurl.com/7vuzsrn

    Enpä erittele enempää, kunhan totean että aika samankaltaisia pointteja kuin mitä täällä on esitetty noista 60-luvun hittitutkimuksista. ^_^

    1. Kiitos linkistä, vaikuttaa ihan asialliselta datalta miä Hoenselaar on koonnut yhteen.

Kommentointi on suljettu.