Veriryhmädieetti on tutkitusti humpuukia

Veriryhmädieetti pysyy sitkeästi tapetilla. Siitä ei ole koskaan seurannut karppauksen veroista buumia, mutta aiheeseen törmää toistuvasti ihmisten parissa liikkuessa. Dieetti kiinnostaa erityisesti maallikoita. Veriryhmädieetin keskeinen oppi-isä on luontaislääkinnästä väitellyt lääkäri  Peter D’Adamo, jonka kirjaa Eat Right 4 Your Type on käännetty yli 60:lle kielelle ja myyty yli 6 miljoona kappaletta.

Ravitsemustieteen alan huippulehti American Journal of Clinical Nutrition julkaisi hiljattain systemoidun kirjallisuuskatsauksen veriryhmädieetin tieteellisestä näytöstä.

Menetelmät

Kirjallisuuskatsaukseen haalittiin tutkimuksia, jotka saivat olla satunnaistettuja kliinisiä tutkimuksia, väestötutkimuksia ja tapausselostuksia. Kyllä -myös tapausselostukset kelpuutettiin! Mukaan kelpuutettiin tutkimuksia, jossa verrattiin suoraan veriryhmädieetin noudattamista johonkin muuhun ruokavalioon minkä tahansa terveysmittarin suhteen  tai minkä tahansa ruokavalion terveysvaikutuksia eri veriryhmissä. Mukaan kelpasi mm. laihduttamis-, kolesteroli-, sairauden esiintyvyys-, allergiatutkimukset jne..

Katsauksesta poissuljettiin koeputkitutkimukset, koe-eläintutkimukset, narratiiviset katsaukset, kommentit, kirjeet ja mielipiteet.

Scam free zone.

Tulokset

Erilaisista lääketieteellisistä tietokannoista löytyi kaikkiaan 1003 artikkelia, joissa mainittiin veriryhmädieetti. Näistä 16 näytti alustavasti täyttävän em. kriteerit abstraktien perusteella, mutta lähemmässä tarkastelussa vain yksi tutkimus todella täytti ne.

Tämä ainoa kriteerit täyttävä tutkimus selvitti vähärasvaisen ruokavalion vaikutuksia LDL-kolesteroliin, kun koehenkilöt ryhmiteltiin MNS-veriryhmän mukaisesti. Kontrolliryhmä söi tavanomaista ruokavaliotaan. Tutkimuksessa( n=254, RCT, 18 kk) saatiin viitteitä siitä, että vähärasvainen ruokavalio saattaa vähentää LDL-kolesterolia enemmän niillä, joilla NN-veriryhmä ja vähiten heillä joilla on MN-veriryhmä. Tämän tutkimuksen laatu oli kuitenkin heikko, sillä asteikolla A-D, se sai arvon C  (A= paras, D=huonoin).

Yhtään pätevää tutkimusta ei löytynyt ABO-veriryhmän osalta.

Muut 15 abstraktien perusteella alustvasti päteviltä näyttäneet tutkimusjulkaisut jakautuivat seuraavasti: 8 narratiivista katsausta, 2 kirjettä, 1 väestötutkimus mikrobiootta profiilista, 1 mielipidekirjoitus, 1 havainnoiva tutkimus veriryhmän vaikutuksesta Prick-testien tuloksiin ilman ruokavaliohuomiota ja yksi aterikoe jossa seuratiin suoliston alkaalisen fosfataasin muutosta. Yksi näistä hylätyistä 15 tutkimuksesta on muuten suomalainen Mäkivuokko et al. 2012, joka jätettiin katsauksen ulkopuollelle siksi, ettei siinä tutkittu lainkaan ruokavalion vaikutusta (vaan veriryhmän vaikutusta suoliston mikrobiflooraan).

Tutkijoiden kommentti

Belgialainen tutkijaryhmä mainitsee kirjallisuuskatsauksen diskussiossa, että vuosina 1996 ja 2004 julkaistuissa D’Adamon veriryhmädieettikirjoissa sanottiin kliinisten tutkimuksien valmistuvan kahden vuoden sisällä (eli viimeistään vuoteen 2007 mennessä). Nyt vuonna 2013 näitä tutkimuksia ei kuitenkaan ole yhtään enempää kuin kirjojen julkaisuhetkinä yli yhdeksän vuotta sitten. Tuo ainoa kriteerit täyttänyt tutkimus oli siis tehty  jo vuonna 1997. Tutkijoiden päätelmä on selvä, kuluttajaa on valistetteva ettei veriryhmädieetti perustu tieteelliseen näyttöön ja edistykseen.

”Until the health effects of blood type diets have been substantiated, the widespread claims should be clarified so that consumers are aware that the advertised health benefits are theoretical and not supported by scientific evidence”

Veriryhmädieetti on siis, ainakin toistaiseksi, puhdasta uskomushoitoa.

Lopuksi

Veriryhmädieetin kaltaista humpuukirumpua lyödään terveysbusineksessa monella saralla. Sama konsepti toistuu myös ideologioiden kauppaamisessa. Pubmed’stä on helppo löytää kymmeniä, satoja ja jopa tuhansia viitteitä, jotka pintapuolisesti näyttävät tukevan esitettyä hypoteesia (lue ravintolisää, palvelua, dogmaa tai terveydenhuollonvälinettä), mutta lähempi tarkastelu osoittaa tutkimuksien olevan laadultaan kehnoja tai jopa täyttä potaskaa suhteessa esitettyyn väitteeseen. Näihin vipuihin tuntuu oman kokemukseni mukaan menevän milloin duunari, milloin lakimies ja milloin mikrobitutkija. Kukaan ei ole suojassa.

Nämä terveyden kauppakaverit osaavat nyhjätä tyhjästä, ja kutoa satua taikurimaisesti. Patrik Borg kirjoittaa veriryhmädieetistä blogissaan:

” Veriryhmädieetti on kirja joka jäi vahvasti mieleen. Mutta siksi että se oli minusta hienosti laadittu ja erittäin vakuuttavan oloinen kirja – ei silti vakuuttava, vaikka miten avarakatseinen haluaisin olla niin kyllä tämän kirjan kohdalla oma raja ylittyi. Mutta se kuinka tyhjästä pystyy nyhjäämään niin uskottavan kokonaisuuden oli minusta aika huikea suoritus ja osoittaa tekijältään intoa ja varmaan vilpitöntä uskoa omaan systeemiin. Ei tuollaista voisi muuten kasata.”

Ihmisten huijaaminen muka niin vahvoilla tieteellisillä tutkimuksilla on yksi syy siihen, miksi pyrin toistuvvasti tuomaan esiin tutkimusten hierarkian, joka on nykyaikaisten hoitosuosituksien takana niin ravitsemus– kuin lääketieteessäkin. Tutkimusevidenssin järjestykseen laittaminen on keskeinen väline asiantuntijoiden päättäessä, mikä on tehokasta ja terveellistä, ja mikä ei.

Lapsi ei saa kuitenkaan mennä pesuveden mukana. Kaikki mikä on jäänyt esim. ravitsemussuosituksien ulkopuolelle, ei ole tutkimatonta. On tehtävä pesäero pinnan alla muhivan tutkitusti tehokkaan ilmiön ja humpuukin välillä, esimerkiksi todellisen muotidieetin ja muotidieetiksi eräiden asemoiman välille. Arvannet, että jälkimmäisellä tarkoitan esim. järkevää karppausta.

Eikö ole loistavaa, että yksi tutkijaryhmä halusi ja jaksoi selvitttää veriryhmädieettejä koskevan näytön asteen? Nyt ehkä entistä laajempi joukko ihmisiä hylkää veriryhmädieetin, ja keskittyy niihin asioihin joista on tieteellistä näyttöä ja siten aitoa hyötyä.

Lähde

Cusack L. et al. Blood type diets lack supporting evidence: a systematic review. The American Journal of Clinical Nutrition (01 July 2013), doi:10.3945/ajcn.113.058693

Aiheeseen liittyviä muita kirjoituksiani

Laihduttajan gluteeniton dieetti on todellinen muotidieetti

Laihdutuspillerit, lähes aina turhaa toivoa täynnä

7 thoughts on “Veriryhmädieetti on tutkitusti humpuukia”

  1. En epäile ollenkaan etteikö asia olisi noin, mutta mitä enemmän seuraan näitä ravintojuttua sitä varmempi olen, ettei kukaan tiedä mitään varmaa. Joten odotellaan ja katsotaan.

    Itse olen ratkaissut ongelman suhtautumalla uuteen tietoon ja kaikkiin tutkimuksiin myönteisen skeptisesti valiten niistä vahvalla mutu-menetelmällä sitten itselleni sopivimmat. Perusteluina mm. että näin saan kaikki hyvät placebo-hyödyt.

    Uskon sen olevan elämänmyönteisempi lähtökohta kuin kielteinen skeptisismi.

    1. Kyllä näissä asioissa ei päästä 100 % varmuuteen. Aina jää pieniä ristiriitaisuuksia tai puutteita. En suosittele ravitsemusasiantuntijan uraa kovin mustavalkoisille persoonille 🙂 Teoriassa on mahdollista, että jokin kaunis päivä tulee tutkimuksia, jotka osoittavat veriryhmädieetin erinomaisuuden. Silloin bloggaan otsikolla ”Edellinen kirjoitukseni veriryhmädieetistä oli humpuukia” 😉

      Myönteisyys on hyvä lähtökohta ja kannattaa aina. Tähän kirjoitukseen tuli nyt ehkä turhankin synkkä sävy.

      Joskus asioista ei vain ole riittävästi tietoa ja jos esimerkiksi oireilu jatkuu pitää kokeilla jotain muuta (vaaratonta) keinoa jos tutkitut keinot on jo käytetty.

  2. Itse olisin kyllä otsikoinut hieman toisin. Se, että veriryhmädieetin puolesta ei ole vielä tutkimustietoa, ei tarkoita, että se olisi huuhaata. Huuhaaksi julistaminen on mahdollista vasta sitten, kun asia on tutkittu pätevin tutkimuksin, jotka ovat osoittaneet veriryhmiin perustuvan dieetin toimimattomaksi.

    Mutta ennen tällaisten tutkimusten ilmestymistä voidaan toki tarkastella esimerkiksi niitä mekanismeja, joiden perusteella veriryhmädieetin väitetään toimivan. Mitä joskus on tullut aiheesta lueskeltua, niin kovinkaan vakuuttavalta se ei ole vaikuttanut.

    1. Ihan reilu pointti. Näin voi tokia sanoa myös monesta muusta ”ihmedieetistä” ja laihdutusvalmisteesta jota ei ole koskaan ihmisillä tutkittu. Portin voi jättää aina auki, mutta kannattaako kun ihmiset näihin kuitenkin hurahtavat?

    2. Eiköhän se kuitenkin mene nyt niin, että todistustaakka on väitteen esittäjällä? Jos siis veriryhmädieetin väitetään olevan pätevä ruokavaliomalli, pitäisi tämän perustua tutkimusnäyttöön. Nythän sitä tutkimusnäyttöä löytyi siis tasan yhden heikkolaatuisen tutkimuksen verran. Ja kun mitään veriryhmien yhteyden erilaisiin riskitekijöihin linkittäviä mekanismejakaan ei taideta tuntea niin … Jos tätä ei saisi kutsua humpuukiksi, niin mitä sitten saisi?

  3. Asiasta toiseen: mitenkäs suolistobakteeridietti? Tiede-lehdessä oli juttua, että ihmiset voidaan jakaa muutamaan eri tyyppiin suolistobakteerikannan mukaan ja näille eri tyypeille sopisi eri ruokavalio. Eli osalla on paremmin hiilareita pilkkovia bakteereja yms.

    Ovatko bakteerit muuten kasveja kun puhutaan suolistofloorasta eikä -faunasta?

    1. Ihmisten suolistofloorassa on selviä eroja. Epäilen kylläkin, että tuo jako kolmeen voi olla teennäinen ja liian suppea. Bakteerifloora voi koostua eri ihmisillä eri bakteerikantojen jakaumasta, se voi sijaita eri osisssa mahasuolikanavaa ja sen koostumus voi olla joillakin hyvin ailahteleva (herkästi muuttuva) kun toisilla se on hyvin stabiili. Suolistossa on bakteereita, hiivoja ja arkkeja, jotka kaikki muodostavat suoliston mikrobiflooran. Kasveja ne eivät ole 🙂

Kommentointi on suljettu.