6 syytä miksi ravitsemuskeskustelu velloo ristiriitaisena

THL:n tutkimusprofessori Markku Peltonen kuvaa viime viikkoisessa blogikirjoituksessaan ”Tutkimusten ”nollatulokset” ymmärretään ravitsemuskeskustelussa vaarallisen väärin” sitä, miten tutkimuksissa välillä ilmenevät 0-tulokset sekoittavat ravitsemuskeskustelua (1).

Peltosen pääpointti on, että ns. neutraali tulos eli nollatulos tarkoittaa medialle ja maallikoille usein sitä, että aiempi tutkimustulos ja -tieto aiheesta olisi ollut väärä ja siten hylättävä. Pointti on tärkeä, sillä on paljon ravitsemustutkimusta, jossa oletettua ravintotekijän terveyshyötyä ei ole voitu osoittaa, vaan vaikutus on ollut neutraali. Peltonen nosti siis tärkeän asian esiin.

Peltonen ei kirjoituksessaan kuitenkaan mainitse ravitsemusasiantuntijan kannalta kaikkein kivuliainta asiaa.

Osa ravitsemuksesta tuottaa myös aivan päinvastaista tutkimustietoa kuin mihin on aiemmin uskottu tai mitä on pidetty selkeänä. Esimerkkinä tästä on esimerkiksi kuukausi sitten julkaistu ruotsalaistutkimus, jossa maito näytti lisäävän mm. osteoporoottisen lonkkamurtuman vaaraa naisilla (2).  Tutkimuksen tulos ei ole ns. nollatulos, vaan aiemman tiedon vastainen negatiivinen tulos.

Valaisen tätä ja muutamia muita, ehkä vieläpä vielä tärkeämpiä, ilmiöitä ristiriitaisena vellovan ravitsemustiedon taustalla. Sopalla on monta hämmentäjää.

Tutkimustulokset ovat joskus aidosti ristiriitaisia

Äskettäin ilmestyi syövän, liikapainon, tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä kuuden muun sairauden osalta tutkimuskoosteiden analyysi (3). Analyysin nimi on ”Associations between food and beverage groups and major diet-related chronic diseases: an exhaustive review of pooled/meta-analyses and systematic reviews”.  Tätä tutkimuskoostetta varten analysoitiin 304 systemoitua kirjallisuuskatsausta, yhteisanalyysiä tai meta-analyysiä.

Viimeistään tämän tutkimuksen jälkeen luulisi olevan selvää, että osa ravitsemustutkimukseen liittyy täysin vastakkaisten tulosten kanssa eläminen. On tietenkin toinen kysymys kuinka luotettava tai tosi mikäkin vastakkainen tulos on, mutta yhtäkaikki vastakkaista tietoa löytyy rutkasti.

Alla oleva kuva havainnollistaa analyysin tuloksen kunkin ruuan/juoman osalta. Vihreällä nuolella merkityssä sarakkeessa on niiden tutkimuskoosteiden määrä, joiden mukaan ko. ravintotekijä edistää terveyttä tavalla tai toisella, harmaan nuolen sarakkeessa neutraalien (nollatulosten) koostetutkimuksien määrä ja punaisen nuolen sarakkeessa terveydelle negativisten koosteiden määrä.

Maito Fardet

Keltaisella alleviivatun maidon kohdalla voidaan muun muuassa nähdä, että terveyttä edistäviä tutkimuskoosteita löytyi 27, nollatuloksia 59 ja terveyden kannalta haitallisia tuloksia 14. Tätä taulukkoa vasten alussa mainitsemani ruotsalaistutkimuksen tulos ei tunnu enää kovin mullistavalta.

Taulokosta voidaan lukea lähes jokaisen ruoka-aineen kohdalta täysin vastakkaisia tuloksia. On pidettävä mielessä se, että nämä eivät ole edes yksittäisiä tutkimuksia vaan tutkimuskoosteita. Tutkimuskoosteet nielevät tyypillisesti sisäänsä 10-20 erillistä tutkimusta. Ristiriitaista tietoa siis on.

Tutkimusten massan ja laadun synteesistä syntyy kokonaiskäsitys eri ruokien terveellisyydestä. Tämä analyysi kertoo lähinnä massasta, se ottaa vähemmän kantaa laatuun.

Tutkimustulosten erisuuuntaisuudelle on erittäin monia selityksiä. Tässä muutamia ehkä tärkeimpiä:

  • Yksi ruoka saattaa suojata yhdeltä sairaudelta, mutta olla riskitekijä toiselle. Esimerkiksi maitotuotteet saattavat suojata suolistosyövältä ja toisaalta lisätä eturauhassyövän riskiä. Efekti on kutakuinkin yhtä suuri molempiin suuntin.
  • Erilaisella tutkimusmetodilla voidaan saada poikkeavia tuloksia. Esimerkiksi etenevien väestötutkimusten tulokset ovat usein erilaisia kuin poikkileikkausten tai ekologisten tutkimusten.
  • Eri väestöissä voidaan saada eri tuloksia, esimerkiksi Aasian kehittyvät valtiot vs USA/Eurooppa.
  • Interventiotutkimuksissa sitoutuminen satunnaistamisella määrättyyn ruokavalioon on usein melko kehno
  • Ruoka-ainetta voi verrata lääkkeelliseen yhdistelmäpilleriin, siinä on monta vaikuttavaa ainetta. Ruoka-aineessa on yksinkertaisesti liikaa ”liiikkuvia osia”, jotta aina tulisi sama tulos riippumatta ketä tutkitaan, miten suurella altistemäärällä ja miten pitkään.

Tämä kaikki laimentaa tutkimustuloksia ja aiheuttaa eri suuntaisia tuloksia.

Mediaa kiinnostaa uutinen, ei vallitseva ”totuus”

Maallikot rakentavat käsityksensä ruuan terveellisyydestä pitkälti median kautta. VRN:n ruokapyramidi vilkaistaan kerran pari ja ”that’s it”.  Ei ihmiset jaksa mitään suositustekstejä lukea ja vertailla kriittisesti uutisoituihin asioihin.

Media elää uutisten myynnillä. Uusi, entisen tiedon vastainen tieto myy ja kiinnostaa. Viikko toisensa jälkeen on menossa ”ravintosota”, kuten lööpeistä saamme lukea.

Otan esimerkin. Minua jurppii miten vähän massiivinen ja tärkeä Predimed-tutkimus sai suomalaisessa mediassa huomiota verrattuna joihinkin makeutusaine-, riskitekijä- tai koe-eläintutkimuksiin. Edes alan ammattilaislehdet Suomen Lääkärilehti, MediUutiset ja Duodecim eivät kirjoittaneet tutkimuksesta enempää kuin jostakin yksittäisestä väestötutkimuksesta. Kyse oli sentään NEJM:ssä julkaistusta kaikkien aikojen suurimmasta satunnaistetusta ruokavaliotutkimuksesta, jossa terveellisellä ruokavaliolla pystyttiin vähentämään sydän- ja verisuonisairastuvuutta merkittävästi suhteessa toiseen ei-niin-surkeaan ruokavalioon. Kaiken maailman ylireagoivat, pelottelevat ja ylilupaavat koe-eläin- tai koeputkityöt saavat enemmän julkisuutta.

Ohimennen sanoen, on arvioitu, että noin 10 % koe-eläin tutkimuksissa lupaavista löydöksistä on lopulta osoittautunut aidosti merkityksellisesti ihmisessä (4).

Viimeisen parin vuoden aikana ilmestyneitä laajoja pohjoismaisia systemoituja kirjallisuuskatsauksia, jotka tehtiin uusia ravitsemussuosituksia varten, ei ole näkynyt mediassa. Edellä maintsemastani superlaajasta tutkimuskoosteiden analyysistä en ole myöskään havainnut yhtään uutista suomalaisessa mediassa. Ehkä syy on se, että se on liian hyvin sopusoinnussa ravitsemussuositusten kanssa, sillä ei ole uutisarvoa?

Jatkuva hälyttävien minisignaalien ja eriävien mielipiteiden metsästys, ja niiden käyttäminen jopa tiedejournalistisen toiminnan normina ja peruarvona johtaa  tasapainoharhaan (5). Tällainen toimintapa on tiedejournalismin pohjana kyseenalainen.

Ruotsalainen maitotutkimus (2) poiki mojovia otsikoita (kuvassa alla), mutta laaja äskettäin ilmestynyt usean eri tutkimuksen meta-analyysi (6) jogurtista ja muista maitotuotteista ei päässyt suomalaismedian otsikoihin. Amerikkalaislehti Forbes sentään kelpuutti meta-analyysin (kuva). Hyvät uutiset jäivät piipitykseksi huonojen, kyseenalaistavien uutisten rinnalla, vaikka olivat arvoltaan yhtä painavia tai painavampia.

Sairastumisella liioittelevasti pelottelu on tiedejournalistien tunnistama keskeinen ongelma nykyisessä terveysuutisoinnissa. Monta muutakin puutetta on tunnistettu 500 tiedeuutisen analyysissä. (7)

Maitouutisia

Ravitsemustutkimusten ehtymätön ristiriitaisten tulosten virta on medialle toiveunen toteutumista. Kiinnostavaa uutisointia riittää. Miten tämä sitten vaikuttaa median itsensä ja asiantuntijoiden uskottavuuteen sekä kansalaisten terveysvalintoihin onkin kyseenalaista.

Jo yliopistojen lehdistötiedotteissa on liioittelua

Median syyttäminen sotkuista on asiantuntijoiden peruspahe. Onneksi asia ei ole näin yksinkertainen.

Juuri British Medical Journal -lehdessä ilmestyneessä kahtakymmentä brittiyliopistoa koskeneessa tutkimuksessa havaittiin, että 33-40 % yliopistojen lehdistölle lähettämistä tiedotteista sisälsi liioittelua tai väärää tietoa (8). Tutkimus käsitti yhteensä 460 lehdistötiedotetta terveysaiheisiin tutkimuksiin liittyen vuodelta 2011.

Tutkijat päättelivät, että mediaa ei ole yksin syyttäminen ristiriitaisesta tutkimustiedosta, vaan osasyyllinen on itse yliopistot, niiden PR-henkilöt ja tietenkin itse tutkijat jotka ovat hyväksyneet tiedotteet yhteistyössä tiedottajien kanssa.

Although it is common to blame media outlets and their journalists for news perceived as exaggerated, sensationalised, or alarmist, our principle findings were that most of the inflation detected in our study did not occur de novo in the media but was already present in the text of the press releases produced by academics and their establishments. ”

Voisi toiveikkaana kuvitella, että Suomessa asiat ovat aivan toisin  ja meillä lehdistötiedotteet eivät lupaa liikaa. Oman kokemukseni perusteella en usko tilanteen olevan parempi jos en huonompikaan kuin Briteissä.

Kuvassa alla yksi liioitteleva lehdistötiedote viime ajoilta.

Volekin study

Googlen ylivalta ja tapa toimia

Kuluttuja etsii terveystietoa netistä ja työväline tiedon haussa on Google. Google painottaa hakutuloksisaan sellaisia nettikirjoituksia joissa on runsaasti keskustelua, linkkejä molempiin suuntiin, joita luetaan toistuvasti ja joita jaetaan sosiaalisessa mediassa. Tässä kohtaa viralliset laitokset ja asiantuntijabyroot hierovat lähtökuopissa vielä silmiään, kun tekniikkaa halussa pitävät toimijat ovat jo kalkkiviivoilla.

Jos et ole tavannut tehdä Google-hakuja ravinnosta tai et ole varma mitä tarkoitan niin, kokeile seuraavia hakuja (edelleen maito esimerkkinä). Havaitset millaiset jutut kukoistavat Googlen etusivulla. Kokeile myös omilla hakusanoilla tai ravintoaiheilla. Huomaat saman mallin toistuvan. Asiantuntijatahojen mielipide jää täysin maallikoiden, bloggaajien ja erilaisten kaupustelijoiden jalkoihin.

Google osoittaa sen, että terveyspäättäjät eivät pysty ohjaamaan terveyskeskustelua tai sitä mitkä ravitsemustrendit nousevat pintaan. Se on kansan käsissä.

Kaikenlaiset liioittelijat

Hyvän tutkijan pitää varmaankin olla hitusen hurahtanut, jotta jaksaa painaa vuodesta toiseen pettymysten, yksitoikkoisen ja hidastempoisten asioiden parissa. On kokonaan eri juttu, kun tutkija on niin hurahtanut omiin oppeihinsa ja uskomuksiinsa, ettei missään olosuhteissa tunnusta esimerkiksi vastakkaisen tiedon olemassa oloa lainkaan.

Tätä porukkaa on niin asiantuntijoissa kuin kaikenlaisten uusien suuntausten edustajissa. Olen kuvannut yhden esimerkin tässä kuvasarjassa (s. 7→). Tälläinen liioiteltu yksioikoisen näkemyksen toistaminen kiinnostaa mediaa, varsinkin jos kyse on vallan kukkuloilla olevasta henkilöstä. Siinä on sitä kaivattua väriä, joka myy.

Varsin moni lehdistössä ja sosiaalisesa mediassa gurun maineeseen noussut ”ravintotietäjä” saa elantonsa kirjoja myymällä, ”luonon jauheita” tai ravintopillereitä myymällä. Esimerkiksi monet paleoruokavalion gurut pyörittävät paradoksaalista kyllä merkittävää ”pillerikauppaa”. On kai melko selvää, että jos on oma lehmä ojassa, sortuu helpommin liiotteluun ja sulkee silmänsä myynti-intressien vastaiselta tiedolta.

Sekä Googlessa että perinteissä mediassa kaikenlaiset liioitellut ja kärjistetyt kommentit pääsevat suhteettomasti esiin, tulipa ne asiantuntijan tai kaupustelijan suusta.

Individualisti uskoo tapauskuvauksiin, ei tieteeseen

Aikakautamme leimaa toisaalta usko tieteelliseen kehitykseen ja tekniikkaan, mutta toisaalta myös lisääntynyt usko rajatietoon sekä indivualismi.

Värikäs parin henkilön tarinaan perustuva puolivillainen tieto lyö laudalta esimerkiksi tuon harmaan ja hajuttoman 304 tutkimuskoosteen analyysin. Erilaiset ”success story’t” ovat sosiaalisessa mediassa kovaa valuuttaa. Harvemmin siellä pörrää mikään tutkimuskooste.

Tapauskuvauksien tarinat ovat hyvin usein vastakkaista tietoa sille, mitä olemme ennen kuullut terveellisestä ravitsemuksesta. Viimeksi on innostuttu esimerkiksi voikahvista.

Potilastarinoiden todenperäisyyden kyseenalaistaminen ja onnistumiskertomuksien valikoitumisongelma ei nouse keskustelun aiheeksi. Indivualisti nauraa partaansa niille, jotka uskovat totuuden löytyvän ”old school”in tieteellisestä konsensuksesta tai tutkimusten määrästä.

Media on ymmärtänyt ilmiön ja ryhtynytkin hellimään tapaustarinoita ja rajatietoa (9,10), tällä tavalla sosiaalisessa mediassa päällimmäisenä kiertävät tarinat päätyvät myös median peruskauraksi.

Lopuksi

Terveelliseen ravitsemukseen liittyvä ristiriitainen tieto on yhtäältä aidosti havaittavissa tutkimuksissa, mutta toisaalta se on uudistuneen mediakentän ja yhteiskunnallisen muutoksen synnyttämää. On väärin nimetä vain yksi ja ainoa tekijä, tai syyttää ainoastaan ”vastapuolta”. Me ravitsemusasiantuntijat voisimme ainakin tunnustaa, että tutkimustieto ei ole useinkaan 100 %:n yhdensuuntaista. Tätä on lapsellista yrittää lakaista maton alle.

Median, Googlen, somen ja muiden ”tietäjien” toiminnalle ravitsemusasiantuntijat eivät paljoa voi. Yksi keino kuitenkin on. Aina voi omalla toiminnalla ja viestinnällä (blogi, media, some) pyrkiä luomaan vastapainoa liioittelevalle uutisoinnille. Tässä pelaa massavaikutuksen laki. Mitä enemmän asiantuntijoita on liikkeellä tasapainottavilla äänillä sen parempi lopputulos. Passiivisuus ei ainakaan tilannetta paranna.

PS. Ymmärrän hyvin, että minunkin kirjoitukset toimivat joskus ristiriidan lähteenä, vaikka ovatkin rikka rokassa 🙂

[Maitotaloustuotteet korjattu maidoksi ensimäisessä kuvassa ja siihen liittyvässä tekstissä 14.12.2014]

[Tiedebarometri 2013:n mukaan rajatietoon uskominen ei ole lisääntynyt. Siten väitteeni rajatietoon uskomisen lisääntymisestä on kyseenalainen, kts. Sami U:n kommentti alla]

Lähteet

1. Tutkimusten ”nollatulokset” ymmärretään ravitsemuskeskustelussa vaarallisen väärin. THL:n tutkimusprofessori Markku Peltosen blogikirjoitus.

2. Michaëlsson Karl, Wolk Alicja, Langenskiöld Sophie, Basu Samar, Warensjö Lemming Eva, Melhus Håkan et al. Milk intake and risk of mortality and fractures in women and men: cohort studies BMJ 2014; 349:g6015

3. Fardet A, Boirie Y. Associations between food and beverage groups and major diet-related chronic diseases: an exhaustive review of pooled/meta-analyses and systematic reviews. Nutr Rev 2014;72(12):741-62

4. Van der Worp HB, Howells DW, Sena ES, Porritt MJ, Rewell S, O’Collins V, et al. Can animal models of disease reliably inform human studies? PLoS Med 2010;7:e1000245

5. Rasvasodan voittaja julistetaan mediassa. Jussi Riekin blogi.

6. Chen M,  Sun Q, Giovannucci E, Mozaffarian D, Manson A, Willett W, Hu F. Dairy consumption and risk of type 2 diabetes: 3 cohorts of US adults and an updated meta-analysis. BMC Med 2014; 12(1): 215

7. Schwitzer G. How Do US Journalists Cover Treatments, Tests, Products, and Procedures? An Evaluation of 500 Stories. PLoS Med 5(5): e95.

8. Sumner Petroc, Vivian-Griffiths Solveiga, Boivin Jacky, Williams Andy, Venetis Christos A, Davies Aimée et al. The association between exaggeration in health related science news and academic press releases: retrospective observational study BMJ 2014; 349:g7015

9. Janne Huovila. ”Kansa ei enää tottele”: Karppaus individualistisen ja universalistisen ravitsemuspuheen ristiaallokossa Helsingin Sanomissa vuosina 2010–2012. Sosiaalilääketieteen aikakauslehti 2015;51(1):

10. Sami Saramäki. Järki vai tunteet? Image-lehti 6.12.2014.

27 thoughts on “6 syytä miksi ravitsemuskeskustelu velloo ristiriitaisena”

  1. Hyvä kirjoitus.

    Olen lisäksi miettinyt ravitsemustieteilijöiden tapaa esiintyä julkisuudessa. Asiantuntijoiden olisi tärkeää jaksaa pukea viestinsä positiiviseen muotoon ja olla provosoitumatta, vaikka vasta-argumentit olisivat ihan huuhaa-tasoa. Olisi myös hyvä kertoa, että on huomannut vastapuolen huolen (ruuan turvallisuudesta, terveellisyydestä tms.). Ihmismieli on viritetty niin, että suurta tunnetta (huolta) ei voi kumota faktapläjäyksellä, vaan se voi jopa pahentaa asiaa. Vasta-argumentaationkin pitäisi liikkua lähempänä tunnetasoa.

    Esim. tuoretta kouluruokakohua kommentoineen yleisönosastokirjoituksen ydinviesti olisi voitu esittää tässä järjestyksessä: ”On hienoa että vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa ravitsemuksesta. Ja aivan oikein, kasvisten ja hedelmien syömistä suomalaisten olisi hyvä lisätä reippaasti. Olisikohan päiväkodeissakin tosiaan mahdollista osallistua näihin talkoisiin? Jos niukka budjetti ei anna myöten kasvisvalikoiman kasvattamiseen, niin vähintäänkin päiväkodissa tapahtuva asennekasvatus on todella tärkeää. Mitä tulee rasvan laatuun, niin tämän huolen suhteen ravitsemustieteellinen tieto on huojentavaa, sillä…. ” Ja loppuun vielä jokin positiivinen ja keskusteluvalmiutta osoittava kommentti.

    Toki suuri osa haastattelujen painotuksista on puhtaasti toimittajien, jotka hakevat suurinta mahdollista vastakkainasettelua. Silti tai ehkä juuri siksi jatkuva viestintäkoulutus olisi/on varmasti hyödyksi julkisuudessa esiintyville ravitsemustieteilijöille. Julkisessa keskustelussa argumentaation pitää olla aivan toista kuin tieteellisessä debatissa. Ei riitä että on paras mahdollinen asiantuntemus, vaan pitää olla rautainen ammattitaito sen välittämiseen kaikelle kansalle.

    1. 2 lapsen vanhempana olisin valmis maksamaan vaikka 0,5-1€/lapsi/päivä jotta ruoka/välipala koulussa olisi ravitsevampaa/enempi valinnanvaraa (nykybudjetti lienee alle euron). Toki tiedän että on lapsiperheitä joilla tämä olisi mahdotonta, mutta ihmettelen tätä yhteiskuntaa jossa lapsien ravinnosta/hammashuollosta ym. säästetään.

  2. Hyviä pointteja Kaisa. Provosoituminen ei tosiaan paranna asiaa, vaikka onkin inhimillistä. Onkohan se silti niin paha että *joskus* tunne kuohahtaa?

    Toimittajissa ja medioissa on paljon variaatiota, jotkut hakee kärkästä tai outoa tulokulmaa. Toiset ovat tekemässä hyvin tasapainoista ja asiallista kirjoitusta. Joskus tämä erikoisen tulokulman tavoittelu selviää vasta haastattelun aikana tai sitten seuraavana päivänä kun otsikoineen ja kuvituksineen näkee jutun 😉

    Asiantuntijoiden on hyvä muistaa että yhteistyöhön suostumisen ehdoksi voi laittaa että saa korjata tekstiä haastattelun pohjalta ennen julkaisua. Tämä on lähes aina ollut minulle mahdollista. Yleensä on aikaa riittävästi tehdä korjaukset, sillä toimittajien kirjoittamat jutut ovat jo kyllä tosi hyvää tekstiä [ottaen huomioon sekavat haastateltavan juttuset 😉 ].

    1. Tunteiden kuohahtelu on inhimillistä, kokemusta on. Olen itse lääkäri. Silloin tällöin minullakin ärtymys nousee kun joku esittää tuulesta temmatun teorian tunnin nettitutkiskelun perusteella aiheesta, josta minulla on vuosien teoreettinen koulutus ja käytännön kokemus satojen potilaiden kohdalla. Silloin tekisi mieli lyödä meta-analyyseillä ja kaameilla potilaskohtaloilla päähän. Se vaan ei ole toimiva strategia, jos keskustelukumppani ei ole vielä tälle tiedolle vastaanottavainen.

      Kun asiantuntija pyrkii vaikuttamaan yksittäiseen potilaaseen/asiakkaaseen tai toisaalta osallistuu julkiseen keskusteluun, hänen pitää valita haluaako hän 1) olla oikeassa vai 2) vaikuttaa ihmisten terveyskäyttäytymiseen. Asiantuntijoiden välisessä keskustelussa asiat riitelevät ja voittaja voidaan ratkaista puhtaasti asia-argumentein. Maallikoiden kanssa keskustellessa on tärkeintä olla aidon kiinnostunut toisen motiiveista ja tiedoista ja etsiä yhteistä tavoitetta. Jos sellainen löytyy, tulee tarjota oma tinkimättömän tieteellinen asiantuntemus potilaan/asiakkaan/yleisön käyttöön. Mahdolliset omat/oman ammattikunnan virheet pitää myöntää heti, auliisti mutta nöyristelemättä: esim. kuvata aiemmat, huonoiksi osoittautuneet painotukset suosituksissa, kertoa tieteellisen tiedon muokkautumisesta uuden näytön perusteella ja pahoitella hämmennystä jota tällainen suositusten muutos voi aiheuttaa. Keskustelukumppanin virheitä ei sen sijaan kannata jäädä kovasti osoitelemaan, vaan tarjota rauhallisesti näyttöön perustuvaa tietoa ja rakentavaa yhteistyötä

      Joidenkin ravitsemustieteilijöiden julkisissa ulostuloissa olen ollut havaitsevinani tiettyä oikeassa olemisen paloa ja asioiden viemistä arvovaltakysymykseksi. Se ei edistä itse asiaa. Tästä minulla olisi enemmänkin sanottavaa, mutta jääköön johonkin toiseen kertaan…

      Ylläolevalla en tarkoita sanoa, etteikö esim. tämän blogin tapa ”lyödä sillä meta-analyysillä päähän” olisi tarpeen. Se on ehdottaman hyödyllistä niille, jotka ovat jo asiasta teoreettisella tasolla kiinnostuneita.

      Kuuluuko motivoivan haastattelun menetelmä ravitsemusterapeutitien koulutukseen? Olen saanut siitä paljon apua potilasyöhön, ja saman ajatusmallin soveltaminen sopivin osin julkiseen keskusteluun voisi olla hyödyksi.

      1. Voisikohan äskettäin opiskelleet vastata tuohon kysymykseesi motivoivasta haastattelusta nykyisen koulutuksen osana. Minun aikaan sitä ei muistaakseni ollut (muisti voi pätkiä). Itse pyrin kyselemään, keskustelemaan ja löytämään yhteiset ratkaisut. Joskus tuntuu onnistuvan, joskus ei. Mikään ihmesana tämä motivoiva haastattelukaan ei ole tutkimusten mukaan. Se on muuten suositettu muistaakseni Lihavuuden Käypä Hoidossakin.

      2. Olen viimeisen vuoden ravinto-opiskelija Englannissa. Tässä koulutusohjelmassa motivoiva haastattelu kuuluu mukaan, ja sitä taitoa myös kysytään paljon työelämässä. Sen vuoksi se koulutukseen lisättiin muutama vuosi sitten. Suomen koulutuksesta en tosin tiedä.

  3. Mihin Reijo perustat tämän väitteesi?

    ”Aikakautamme leimaa toisaalta usko tieteelliseen kehitykseen ja tekniikkaan, mutta toisaalta myös lisääntynyt usko rajatietoon sekä indivualismi.”

    Millä perusteella usko rajatietoon on lisääntynyt? Onko sinulla faktaa vai onko kyseessä uskon asia?

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

    PS: esim. karppausinto ei perustu siihen, että uskoisi keijuihin, vaan siihen, että sillä hoikistuu paremmin kuin perinteisellä ruokapyramidilla, jossa pohjana oli tärkkelysruoat.

    1. Tämä perustuu omiin havaintoihini, viitteenä olevan Image-lehden toimittajan näkemykseen, Avec Tastulan Ylen dokumenttiin.

      Tällä en viitannut mitenkään karppaukseen. Ei viedä tätä keskustelua taas siihen miksi hiilihydraatteja pitäisi vähentää ja miksi karppaus on hyvä. Pysytään aiheessa.

  4. Image -lehdestäkö ne tieteelliset faktat löytyvät? Uskoa rajatietoon on myös tutkittu väestötasolla ja ei voi todeta muuta kuin, että tietosi ovat näiltä osin väärät. Kts. sivu 83.

    http://www.tieteentiedotus.fi/files/Tiedebarometri_2013_net.pdf

    Olen törmännyt tähän samaan virheeseen ”okkultismi on kasvanut” jo useassa kannanotossa. Nämä tahot omasta mielestään perustavat näkemyksensä faktoihin ja antavat samalla mutu-tuntumalta tietoa, vaikka faktat ovat juuri päinvastoin.

    Minä pidän itseäni äijänä, joka perustaa näkemyksensä faktoihin, jos sitä suinkin on saatavilla, vaikka olenkin ravitsemuskeskustelussa ”vaihtoehto” -jengissä.

    Sami Uusitalo
    Dipl. Ins. Espoo

    t. Sami Uusitalo
    Dipl. Ins. Espoo

    1. Tuon tutkimuksen mukaan olet oikeassa. Tältä osin Tastulan, Myllykankaan, Imagen jne. väitteet rajatiedon suosion lisääntymisestä ja myöskään omat havainnot eivät näytä pitää paikkaansa.

  5. ”Tuon tutkimuksen mukaan olet oikeassa. Tältä osin Tastulan, Myllykankaan, Imagen jne. väitteet rajatiedon suosion lisääntymisestä ja myöskään omat havainnot eivät näytä pitää paikkaansa.”

    Jep, ja listaa voisi jatkaa hyvin arvovaltaisilla nimillä.

    Tässä oiva esimerkki kuinka tiedekeskustelussakin mutu-tuntuma muuttuu faktaksi. Vaikka ihan oikeat faktat ovat täsmälleen päinvastoin.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

  6. Luin omat kommenttini uudestaan. Tarkoitukseni ei ollut valistaa huippuammattilaista siitä miten keskustellaan asiakkaiden kanssa

    1. Kyllä minua ja varmaan lukijoitakin saa valistaa 🙂 En minä tuota sinun kommenttia noin tulkinnutkaan.

  7. Siis puuttui ”:). Innostuin paasaamaan omista kokemuksistani ja yleistä tavoitteistani. 🙂 Terveysviestinnässä vähintään yhtä suuri malka on joidenkin julkiseen keskusteluun osallistuvien lääkäreiden kuin ravitsemusterapeuttien silmässä. Vrt. esim. kolesterolilääkekeskustelu, jossa kannattaisi mielestäni puhdistaa pöytää toteamalla, että takavuosina kolesterolilääkkeitä ovat ainakin jotkut lääkärit suositelleet hyvässä uskossa myös pienen riskin potilaille osin ilman suurtakaan hyötyä. Keskustelu suuren riskin potilaiden lääkityksestä voisi sitten jatkua tästä vähemmällä painolastiila.

    Jään seuraamaan blogiasi (ja ravitsemusasiantuntemusta koskevaa viestintää muutenkin) mielenkiinnolla,.

    1. Tuo oli Kaisan 4. viesti. Laitoin sen tulemaan läpi koska edellinen viesti oli mennyt poikki vahingossa (lisätiedot ”kommentointipolitiikka” ylhäällä).

  8. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Lisäisin yhden pointin individualismiin: ihmiset luottavat omiin kokemuksiinsa.

    Jos jokin ruokavalio auttaa yksilöä voimaan paremmin, kovin moni ei lähde sitä muuttamaan siksi, että meta-analyysin perusteella voidaan suositella jotain muuta väestötasolla. Itse 20 vuotta kroonisten kipujen vuoksi lääkärissä ja muissa hoidoissa juosseena koen kuohahduksia silloin, kun oma kokemukseni jyrätään ”asiantuntijan” mielipiteen alle. Olen täysin valmis hyväksymään, että hyvät kokemukseni esim. ruokavaliosta menevät sattuman tai placebon piikkiin. Enkä voi väittää, että sama ruokavalio auttaisi ketään muuta. Mikään tutkimusmäärä ei saisi minua kuitenkaan muuttamaan ruokavaliota, niin kauan kuin koen sen hyödylliseksi.

    Samankaltaisesta ristiriidasta on kyse myös päiväkotiruokakeskustelussa. Asiantuntijat voivat sanoa kuinka pontevasti tahansa, että pk-ruuan laatuun voi luottaa, mutta kun itse näen joka päivä sen kiisseliin hukutetun aamupuuron poikani lautasella ja iltapäivällä pyyhin mustikkapiirakan ja pannukakun muruset suupielistä, niin minä en voi luottaa. Toki en voi tällä perusteella olettaa, että ruuan laatu olisi ongelma yleisesti päiväkodeissa. Olen kuitenkin pahoillani siitä, että vanhempien aito huoli sivuutettiin asiantuntijoiden taholta asenteella ”mitään ongelmaa ei voi olla olemassa, tästä ei tarvitse keskustella enempää”.

    Maallikkona ja potilaana toivoisin asiantuntijoilta enemmän aitoa vuorovaikutusta, jossa yksilön omille kokemuksille annetaan arvoa. Se ei tarkoita, että tutkimustieto pitäisi heittää romukoppaan, vaan sen myöntämistä, että yksilötasolla kokemuksilla on todellakin merkitystä. Yksikään tutkimus ei kerro mitä juuri minun kannattaisi laittaa suuhuni juuri nyt mutta kokemukseni saattaa kertoa siitä paljonkin. Parhaisiin tuloksiin päästään yleensä, kun tutkimus- ja kokemustieto yhdistetään.

    1. Erinomainen kommentti Sannalta.

      ”koen kuohahduksia silloin, kun oma kokemukseni jyrätään ”asiantuntijan” mielipiteen alle. ”

      Jep, samoja kokemuksia. Lääkärini esimerkiksi kertoo ja katsoo tutkimuksesta million minulla on nälkä. Kuinka mina voisin sen itse tietää?

      ”kiisseliin hukutetun aamupuuron poikani lautasella ja iltapäivällä pyyhin mustikkapiirakan ja pannukakun muruset suupielistä, niin minä en voi luottaa”

      Jep, julkisessa ruokailussa näyttää joskus olevan vallalla asenne ”kunhan vain välttelemme tyydyttynyttä rasvaa, niin noudatamme suosituksia”. Halpaa kiisseliä ja jauhoa lapset täyteen. Ihmettele nyt sitten miksi lasten lihavuus kasvaa ja kunto heikkenee.

      Koulut ja päiväkodit väittävät usein noudattavansa ravitsemussuosituksia. Miljoonista lautasista, joita näin väittäen on lapsille tarjouttu, ei vielä yksikään ole ollut samannäköinen kuin VRN:n suositusten uusi esimerkkilautanen.

      Sami Uusitalo
      Dipl. ins. Espoo

  9. Tervetullutta pohdintaa hämmentävästä ravitsemuskeskustelusta Reijo! Minusta olit löytänyt koosteeseesi monia tärkeitä pointteja. Näin ravitsemusasiantuntijana on välillä itsekin hämmentynyt keskustelujen saamista mittasuhteista ja tavoista.

    Tutkimustakin tehtneenä/tekevänä tunnistan paineen mediahenkiseen tutkimusviestintään. Miten säilyttää tutkimuksen oleellinen (usein monipolvinen ja -tulkintainen) tulos mediatiedotteessa ja muussa mediaviestinnässä, jossa on pakko tehtä yksinkertaistuksia.

    Kaisa, sinulla oli erittäin päteviä kommentteja ja hyviä näkemyksiä! Erityisen hienoa oli, että ne tulivat terveydenhuollon sisältä!

  10. Millä tavalla Volekin (Ohio State Uni.) tutkimuksen lehdistötiedote oli liioitteleva? Tosin alaotsikko on minusta mielenkiintoisempi kuin pääotsikko ja jos se pitää paikkansa, niin se taitaa olla merkittävä asia millä tavalla SJV- sekä diabetesriskiä saataisiin alas.

    En ymmärrä ettei kananmunista ja siipikarjanlihasta ole yhtään positiivista tutkimustulosta (Fardetin analyysissä). Kananmunahan on tunnetusti ravinteikas ja vaaleaa lihaahan suositellaan? Voiko joku selventää?

    1. Ensiksi kyse ei ole tyydyttyneesta rasvahaposta vaan kertatyydyttymättömästä palmitoleiinihaposta (”palmitoleic acid”). Otsikko on siten heti väärin.

      Alaotsikkokin on kyseenalainen, kun väestötutkimuksissa palmitoleiinihappo on yhdistynyt tyypin 2 diabetekseen ja ehkä sydäntauteihinkin mutta satunnaistetuissa tutkimuksissa on palmitoleiinihappo on jopa tehdyt hyvää. Se esimerkiksi vähensi matala-asteista tulehdusta, LDL:ää ja triglyseridiarvoja tässä satunnaistetussa tutkimuksessa. Siten on ennen aikaista leimata palmitoleiinihappo jotenkin merkittäväksi sairauksien riskitekijäksi.

      Lisäksi lehdistötiedote jättää kertomatta, että alkuvaiheessa eli juuri kun alkuvaiheen ruokavaliolta (baseline) siirryttiin karppaamaan viikolle 1 aiheutettiin 500 kcalin energiavaje (3000→2500 kcal), ja tämä hyötyy valuu pelkästään vähähiilihydraattisen ruokavalion piikkiin (koska ei ole toista ryhmää joka olisi tehnyt saman kokeen vastakkaisessa järjestyksessä). Tulos olisi voinut olla aivan toisenlainen jos laihtumista ei olisi aiheutettu lainkaan (painostabiilitilanne) tai ensiksi olisi laihdutettu runsaasti hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla. Tahallinen enegiavajeen aiheuttamienn siis sotkee tuloksia mutta sitä ei kerrota lainkaan lehdistötiedotteessa. Lisää tutkimukseen kohdistuvaa kritiikkiä voi lukea tästä kirjoituksesta. Osaa tästä kritikistä voinee edelleen siirtää tähän lehdistötiedotteeseen.

  11. Reijolle kitos jälleen ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Kaisalla oli hyviä kommentteja ja kysyit motivoivan haastattelun opettamisesta ravitsemustieteilijöille. Kyllä siihen perehdytään Suomessakin.

  12. Samaa ihmettelen kuin JK yllä, miten siipikarjan liha näyttäytyy vain neutraalina tai negatiivisena?

    Sotii jotenkin sitä vastaan, millainen käsitys minullakin on eri eläinperäisten proteiinin lähteiden paremmuudesta ….

    1. Valtaosa on kuitenkin neutraaleja tutkimuksia. Revin tämän katsauksen ensi vuoden puolelle osiin, niin nähdään mistä tuo tulee.

  13. Reijo fiksuna miehenä kestää varmasti rakentavaa palautetta 🙂 ja myönsipä jopa virheensä. Näin sitä tietty toimia pitääkin, vaikka virheensä myöntäminen on inhimillisesti ajatellen ihmiselon vaikeimpia paikkoja. Erityisen vaikeaa ja kohtalokasta se on ollut vanhojen ravitsemusjäärien kohdalla, kuten Matti Uusituvan jne.

    Itse asiasta. Kumpaa uskot? a) kehoasi b) tutkimuksia

    Varmaan riippuu tilanteesta. Jos keho pyytää koko ajan viinaa ja namusia, on sen oikeassa olo kyseenalaistettava. Kenties etsittävä syytä moiseen oloon.

    Eräs lähellä virallista linjaa oleva toverini kertoi jokin aika sitten syövänsä paljon hedelmiä krapulaan. Kuulemma niitä elimistö pyyää. Näin on myös minun kohdalla. Joskus sen huomaa jo alkoholia nauttiessa. Ehkäpä tässä kohden on hyvä kuunnella kehoaan – tai sitten miettiä miksi se elimistö pyytää viinaa, joka puolestaan johtaa hedelmien pyytämiseen.

    Hattu kädessä luontoäidin edessä on hyvä olla koulukunnasta riippumatta.

    Tilastot ja tutkimukset ovat aina kuitenkin vain tilastoja ja tutkimuksia. Hoidettava on aina yksilö. Yksilön hoidossa tilastot ja tutkimukset saavat olla ainoastaan tukena. Hoidettava ja hänen vointinsa on kingi.

    Sami Uusitalo
    dipl. ins. Espoo

  14. ”…Itse asiasta. Kumpaa uskot? a) kehoasi b) tutkimuksia…”

    En tiedä uskotko tätä, mutta suomessa kuolee aika moni ihminen korkeasta verenpaineesta seuraaviin verenkiertoelimistön sairauksiin ja tapahtumiin. Keho ei välttämättä kerro tilanteesta. Verenpaineen mittaaminen ja verenpaineen hoitaminen (kaikinkeinoin, elämäntavoista lääkkeisiin) voi pidentää elämää huomattavasti. Ja sama kolesterolin suhteen merkkejä ei tule välttämättä juurikaan ennen kuin ollaan jo pitkällä sairauden suhteen.

    Tutkimusta on tehty nimenomaan selvittääksemme näiden salakavalien sairauksien kulkua ja ennaltaehkäisyä. Mielestäni tätä kannattaisi kuunnella.

    Reilu sata vuotta sitten naurettiin bakteeritutkimukselle – sairaudet aiheutuivat avaruuden miasmasta, sehän on selvä asia. Sittemmin joku on joutunut myöntämään olleensä väärässä, vaikkeivat ne bakteerit siellä kingi kehossa niin tuntuneetkaan.

    Ymmärrän myös, ettet halua myöntää olleesi väärässä, vaan mieluummin ohjaat keskustelua haluamaasi suuntaan.

    terveisin,
    Epäkingi

  15. Siirryn joulutauolle ja suljen kommentoinnin. Hyvää joulua ja loppuvuotta.

Kommentointi on suljettu.