Hedelmien, marjojen ja kasvisten ravintoarvot

Edellisessä kirjoituksessa vertailin erilaisten hiilihydraattipitoisten ruokien kuten viljan, papujen ja perunan ravintoarvoja. Täydennän ravintosisältöjen vertailua vielä vihannesten, hedelmien ja marjojen hiilihydraatti-, kuitu-, folaatti (foolihappo)-  ja C-vitamiinipitoisuuksien vertailulla. Marjat ja hedelmät eivät ole keskeisiä magnesiumin, sinkin, raudan ja muiden B-ryhmän vitamiinien lähteitä, joten jätän nämä ravintoaineet vertailun ulkopuolelle. (Kuva yllä, ½ kiloa päivässä: Kotimaiset kasvikset ry)

Käytän vihannesten sijaan kielen käyttöön vakiintuneempaa kasvis-sanaa, vaikka vihannekset olisi tarkempi ilmaisu. Esimerkiksi ravitsemussuositus ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta käyttää otsikoinneissa kasvikset-sanaa vihannes-sanan asemasta.

Tahottoman virheen mahdollisuutta ei voi poissulkea näissä(kään) laskelmissa. Lähteenä olen käyttänyt Fineli-tietokantaa ja sieltä voikin jokainen tarkistaa laskemien tietoja ilmaiseksi.

Hdelmät ja marjat

Hedelmät ja marjat

C-vitamiini

Marjat ja hedelmät ovat erityisen hyviä C-vitamiinien lähteitä. Vielä 1900-luvun alkuopuoliskolla suomalaisten C-vitamiinin saanti oli ilmeisesti talvisaikaan perunan, puolukan ja muutaman muun ruoka-aineen varassa. Nykyään hedelmien ja marjojen saatavuus on erinomainen ja suomalaiset saavatkin keskimäärin C-vitamiinia yli suosituksen, joka on 75 mg/vrk. Naisten C-vitamiinin saanti oli Finravinto 2012 tutkimuksessa n. 120 mg/vrk ja miesten vastaaavasti n. 110 mg.

Olen valinnut esitykseen tavallisimpia hedelmiä ja marjoja. Appelsiinin voi mielessään muuttaa 2-3 mandariiniksi. 3 pienehköä klementiiniä, satsumaa tai mandariinia on ravintoarvoltaan lähellä yhtä keskikokoista appelsiinia, ja painoakin on saman verran suurinpiirtein.

C-vitamiinin suhteen usein ylivoimoimaisena pidetyn tyrnimarjan C-vitamiinipitoisuus vaihtelee ilmeisesti kasvupaikan ja muiden tekijöiden mukaan. Finelin mukaan 100 gramma tyrnimarjaa sisältää kuitenkin vain 45 mg enemmän C-vitamiinia kuin mustaherukka 100 gramma kohden. Banaani, omena, persikka, viinirypäleet, mustikat ja puolukat eivät ole erityisen hyviä C-vitamiinien lähteitä.

Marjojen ja hedelmien C-vitamiinipitoisuus (mg) per 100 g.

C v 100 g

Edellinen vertailu on hieman keinotekoinen, koska eri marjoja ja hedelmiä syödään erilaisia määriä. Tyrnimarjoja syödään tyypillisesti vähän kerrallaan, banaani syödään usein kokonaan. Siksi tyypillisten annoskokojen vertailu täydentää pitoisuusvertailua. Olen määrittänyt annoskoot ensiksi kappaleina tai desilitroina oman näkemykseni ja Finelin perusteella. Annoskoot ovat seuraavat:

  • Vadelma, 2 dl (100 g)
  • Tyrnimarja, 1 dl (50 g)
  • Metsämustikka, 2 dl (120 g)
  • Puolukka, 1 dl (60 g)
  • Kiivi, kuorittu, 1 kpl, keskikokoinen (95 g)
  • Persikka/nektariini, kuorittu, kivetön, 1 kpl (137 g)
  • Mustaherukka, 1 dl (50 g)
  • Mansikka, 2 dl (100 g)
  • Appelsiini, kuorittu, 1 kpl (190 g)
  • Omena, ulkomainen, kuorittu, 1 kpl (200 g)
  • Mango/papaija keskiarvo, kuorittu, 0,5 kpl (120 g)
  • Viinirypäle, keskiarvo, kivetön  30 % 500 g laatikosta (150 g)
  • Banaani, kuorittu, 1 kpl keskikokoinen (125 g)

Olen asettanut taulukoihin punaisen katkoviivan osoittamaan tasoa, jolla 50 % päivittäisestä ravintoaineen suosituksesta täyttyisi. Punainen katkoviiva kuvaa diagrammeissa tasoa, jossa 50 % päivittäisestä saantisuosituksesta täyttyy.

Marjojen ja hedelmien C-vitamiinipitoisuus (mg) per arvioitu syötävä annos.

C v annos

Folaatti

Folaatin (foolihapon) saanti on Suomessa vuodesta toiseen noin 10 %:a alle suosituksen väestötasolla (Finravintotutkimukset). Suositus on 300 μg/pv, paitsi hedelmällisyysiässä oleville naisille 400 μg/pv. Käytän kuitenkin vertailun perustana arvoa 300 μg/pv.

Kasvisten ja hedelmien käyttö on 3-4 -kertaistunut 1950-luvulta ja silti folaatti on ongelma. Selitys on se, että palkokasvit, siemenet, pähkinät ja täysjyväviljat ovat parempia folaatin lähteitä. Hedelmistä folaattia on reilusti appelsiinissa, kiivissä, mansikassa ja vadelmassa. Muissa hedelmissä ja marjoissa selvästi vähemmän. Listan perää pitää suunnilleen samat marjat ja hedelmät kuin C-vitamiinissa.

Marjojen ja hedelmien folaatti-pitoisuus (μg) per 100 g).

Näyttökuva 2015-01-18 kello 15.06.40

 

Marjojen ja hedelmien folaatti-pitoisuus (μg) per arvioitu syötävä annos. 

 

Folaatti

 

Kuitu

Usein kuulee sanottavan, että marjat ja hedelmät ovat hyviä kuidun lähteitä.

Ne eivät todellisuudessa ole erinomaisia kuidun lähteitä. Annoskoko luonnollisesti vaikuttaa merkittävästi. Kuitumäärät per 100 g ja muut yksityiskohdat löytyvat alla liitteenä olevasta SlideShare -diasarjasta.

Jos omenan söisikin kuorineen, kuten ehkä monet tekevät, saa kuitua 0,2-1,0 grammaa enemmän per 100 g. Finelin mukaan kotimaisen kuoritun ja kuorimattoman omenan ero kuidussa per 100 g on vain 0,2 g. Koska tämä tuntuu vaikealta uskoa, testasin Jenkkien USDA:n tietokantaa. Sen mukaan ero kuidussa on 1 g/100g.

Marjojen ja hedelmien kuitupitoisuus (g) per 100 g.

kuitu 100 g

Marjojen ja hedelmien kuitupitoisuus (g) per arvioitu syötävä annos.

 

 

kuitu

Hiilihydraatti

Hedelmien sisältämästä hiilihydraatista varoitellaan karppauspiireissä. Hedelmistä hiilihydraattipitoisimpia ovat banaani ja viinirypäleet. Varsinkin viinirypäleitä saattaa joiltakin kulua kokonainen laatikko kerralla, jolloin hiilihydraatin saadaan lähes 80 g. Kiivin ja marjojen hiilihydraattipitoisuus on alhainen; vadelman erityisen vähäinen.

Painonhallinnan kannalta olisi hyvä valita enimmäkseen vähemmän hiilareita sisältäviä hedelmiä. Nopean energian saamiseksi esimerkiksi ennen treeniä taas banaani ja viinirypäleet toimivat paremmin kuin marjat.

Hiilihydraattipitoisuus (g) per 100 g.

HH 100 g

Marjojen ja hedelmien hiilihydraattipitoisuus (g) per arvioitu syötävä annos.

 

HH annos

 

 

kasvikset

 

Kasvikset

C-vitamiini

Kuten hedelmien ja marjojen myös kasvisten C-vitamiinipitoisuus vaihtelee suuresti. Kaalit, pinaatti ja varsinkin paprika ovat hyviä C-vitamiinin lähteitä. Monet juureksett ovat melko huonoja C-vitamiinin lähteitä.

Kasvisten C-vitamiinipitoisuus (mg) per 100 g.

Näyttökuva 2015-01-18 kello 15.20.55

 

Kasvisten C-vitamiinipitoisuus (mg) per arvioitu syötävä annos.

Olen määrittänyt annoskoot ensiksi kappaleina tai desilitroina oman näkemykseni perusteella,  ja tämän jälkeen katsonut Fineli-tietokannasta miten paljon kappale tai dl painaa. Annoskoot ovat seuraavat:

  • Sipuli 0,5 kpl (keskikoko), 27,5 g
  • Tomaatti 1 kpl (keskikoko), 125 g
  • Kurkku 5 cm pätkä, 60 g
  • Jäävuorisalaatti (kourallinen), 50 g
  • Parsakaal, keskikokoinen annos, 100 g
  • Kukkakaali, keskikokoinen annos, 100 g
  • Punajuuri, keskikokoinen annos, 60 g
  • Porkkana, keskikokoinen annos, 65 g
  • Pinaatti, keskikokoinen annos, 50 g
  • Paprika, keskikokoinen annos,  60 g

Näyttökuva 2015-01-18 kello 15.29.31

Folaatti

Folaatin lähteinä hyviä ovat kaalit, punajuuri ja erityisesti pinaatti. Salaatit kuten jäävuorisalaatti ovat melko hyviä muttei niin hyviä lähteitä kuin yleisesti kuulee sanottavan.

Kasvisten folaatti-pitoisuus (μg) per 100 g.

kasvikset folaatti

Kasvisten folaatti-pitoisuus (μg) per arvioitu syötävä annos.

kasvikset annos folaatti

Kuitu

Kasviksissa on kuitua painoyksikköä kohden vähemmän kuin edellisen kirjoitukseni yhdellä hännän pitäjällä eli valkealla leivällä. Kasvikset eivät siten ole erityisen hyvä keino lisätä kuidun saantia. Tämä on ehkä yllättävää kun monien vihannesta olemus on kova ja rapea. Selvästi paremmin kuitua saa täysjyvåviljasta, pavuista, siemenistä ja pähkinöistä. Tosin samalla tulee enemmän kaloreitakin.

Kasvisten kuitupitoisuus (g) per 100 g.

Näyttökuva 2015-01-18 kello 15.42.07

 

Kasvisten kuitupitoisuus (g) per arvioitu syötävä annos.

 

Näyttökuva 2015-01-18 kello 15.48.41

Hiilihydraatti

Kasviksissa on erittäin vähän hiilhydraattia, pitoisuus on tyypillisesti 1-7 g/100 g. Eniten hiilihydraattia on porkkanassa ja punajuuressa, ja niidenkin hiilihydraattimäärä vastaa vähähiilihydraattisinta hedelmää eli kiiviä. Vertailun vuoksi keitetyssä riisissä on hiilihydraattia 45 g/ 100 g.

Kasvikset sisältävät myös erittäin vähän rasvaa ja hiilihydraatteja. Siksi niitä pidetäänkin usein vapaasti käytettävänä. Esimerkiksi yhdestä kilosta esimerkkini kasviksia saa 242 kcal (diasarja alla).

Kasvisten hiilihydraattipitoisuus (g) per arvioitu syötävä annos.

 

Näyttökuva 2015-01-18 kello 15.58.04

Puoli kiloa päivässä

Oheisella vertailulla pyrin havainnollistamaan kuinka paljon kasvisten, marjojen ja hedelmien valinnalla on merkitystä ravintoaineiden saantiin.

Muodostin kolme erilaista luokkaa joissa kussakin on reilu puoli kiloa kasviksia, hedelmiä ja marjoja (tarkat määrät näkyvät taulukosta).

  • Perussetti
  • Ärtyvän suolen setti
  • Karppaussetti

Huonnoimmista aineksista valitun puolen kilon annoksen (”perussetti”) sisältämä C-vitamiinia ja folaattipitoisuus on vain 18 % parhaasta (tässä esimerkissä ”Karppaussetti”). Perussetistä saa vain 23 % suositellusta folaattimäärästä ja C-vitamiini jää alle suosituksesta. Jos perussettiä käyttävän viljat eivät ole täysjyvää,  tai ruokavaliossa ei ole papuja, siemeniä tai pähkinöitä jää folaatin ja kuidun saanti todennäköisesti liian alhaiseksi.  Kuten se keskimäärin suomalaisella jää.

Myös ärtyvän suolen ruokavalioon sopivat järkevät kasvisvalinnat lisäävät tuntuvasti ravintopitoisuutta perussettiin nähden. Ärtyvän suolen oireyhtymässä ei ole mitenkään ongelmallista suunnitella ruokavaliota, jossa on riittävästi folaattia, C-vitamiinia, kuitua ja muita tärkeitä ravintoaineita, kunhan asiaan paneudutaan ammattitaidolla.

Viljoja ja papuja välttelevien kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti riittävästi foolihappoa sisältäviin kasviksiin ja hedelmiin, sekä täydentää ruokavaliota muilla hyvillä folaatin ja magnesiumin lähteillä, kuten siemenillä ja pähkinöillä. Toki siemenet ja pähkinät tulisi kuulua kaikkien ruokavalioon ellei allergia tai muu syy estä niiden käyttöä.

Perussetti

Ärtyvän suolen setti

Karppaussetti

Lopuksi

Ei ole samantekevää mitä kasviksia, marjoja ja hedelmiä lautaselle valitaan. Huonosti valittu kasvis-hedelmäsetti jättää aukon C-vitamiinin, folaatin ja kuidun saantiin.

Hedelmät ja marjat ovat terveyttä edistäviä, mutta niiden terveysvaikutukset eivät perustu pelkästään kuituun, C-vitamiiniin, folaattiin, kaliumiin ja vähäiseen hiilihydraattipitoisuuteen, vaan terveyttää edistää mm. niiden polyfenolit ja muut fytokemikaalit. Siitäkin huolimatta lienee järkevää painottaa valinnoissaan kasviksia ja hedelmiä, joissa on runsaasti suojaravintoaineita.

Edellisen kirjoitukseni vertailut täysjyväviljasta ja sen ”verrokeista” täydentävät tämän kirjoituksen sisältöä. Tähänkin vertailuun pystyin ottamaan vain osan tavallisista kasviksista, hedelmistä ja marjoista, joten vertailun ulkopuolelta löytyy joitakin erinomaisia ruoka-aineita.

Alla olevissa diasarjoissa on diagrammeja täydentäviä tietoja.

Jälkikirjoitus 21.1.2015

Keskustelussa on noussut esiin pakastamisen ja muun ruuan laiton merkitys. Kasvisten, hedelmien ja marjojen käsittely ja varastointi vähentää erityisesti C-vitamiini- ja folaattipitoisuutta.

Asiaa on mielestäni tutkittu yllättävän vähän. Summaan tähän sen minkä sain selville.

Pakastaminen

Pakastaessa marjoista vähenee C-vitamiinin ja folaatin määrä n. 20-40 %, jos ne syödään pian sulattamisen jälkeen.  Sulaneen marjan seisottaminen valolle ja hapelle altistuneena vähentää nopeasti C-vitamiinipitoisuutta lisää.  Pakastamisajan pituus vaikuttaa hävikkiin. 12 kuukauden pakastamisessa vadelmasta näyttäisi häviävän noin 40 % sen C-vitamiinista, kun taas 3 kuukaudessa hävikki on keskimäärin 20 %:n tasoa. Tiedot perustuvat muutamaan tutkimusartikkeliin ja USDA tietokannassa tehtyihin vertailuihin. (1,2,3,4,5)

Kasvisten pakastamisessa häviää keskimäärin 20-50 % C-vitamiinista 12 kuukaudessa, tosin vaihteluväli on suuri 10-90 %. Lyhyessä yhden kuukauden pakastamisessa ei eroa C-vitamiinipitoisuudessa ole nähty. (3).

Purkittaminen

Edellä mainutun lähteen  mukaan (3) purkittaessa häviää hedelmien ja kasviksien C-vitamiinista tyypillisesti 60-90 %. Finelissä voi tehdä tuoreen ja purkitetun ananaksen vertailun. Sen perusteella tuoreessa ananaksessa C-vitamiinia on 30,6 mg/100 g ja purkitetussa 7,5 mg/100 g. Hävikki purkituksen seurauksena on siis 75 %.

Keittäminen

Keittämällä kasvisten C-vitamiinin hävikki on noin 50 % (3). Höyryttäminen ja mikroaaltouuni ovat jossain määrin hellempiä menetelmiä C-vitamiinin kannalta.

Kasvisten, hedelmien ja marjojen kypsentäminen, purkittaminen ja pakastaminen yli 6 kuuden kuukauden ajan vähentää selvästi C-vitamiini- ja folaattipitoisuutta. Lieneekö tässä selitys sille, että useat tutkimukset ovat osoittaneet, että käsittelemättömillä kasvikunnan tuotteilla on paremmat terveysvaikutukset? Aiheesta on kirjoittanut äskettäin Juhana Harju.

Miten tämä vaikuttaa laskelmiini?

Esimerkeissä olen käyttänyt tuoreita kasviksia ja hedelmiä laskennan perustana. Siksi pakastettuina syötyjen marjojen C-vitamiini- ja folaattipitoisuuksista voi juustohöylätä mielessään pois ainakin 20 %, vuoden varastoinnin jälkeen melkein puolet.

Pakastetun ja sen jälkeen keitetyn pinaatin C-vitamiinista on jäljellä enää 7 % verrattuna tuoreeseen pinaattiin (3).

Toisaalta on hyvä muistaa, että joidenkin ravintoaineiden, kuten tomaatin lykopeenin ja porkkanan beta-karoteenin imeytyminen paranee kuumentamisen seurauksena.

[Korjasin mustaherukan kuitu- ja folaattipitoisuutta koskeneen virheen 21.1. Samin komentin pohjalta. Kasviksia koskevan osion väliotsakkeissa ollut virhe korjattu 28.1.2015, Janinan Twitter-viestin perusteella ]

28 thoughts on “Hedelmien, marjojen ja kasvisten ravintoarvot”

  1. Kiitos havainnollisesta kirjoituksesta!

    Harmi huomata, että lempikasvikseni porkkana pärjää niin huonosti näillä asteikoilla. No, on se siltikin varmaan parempaa puputettavaa moneen muuhun ruoka-aineeseen verrattuna 🙂

    Taidan silti lisätä puputuspainotusta parsakaalin suuntaan, se kun putoaa myös.

  2. On se tuottelias mies, kiitos jälleen 🙂

    Kasvisten vitamiinipitoisuudet lienevät raakojen pitoisuuksia ja kypsennys vähentänee jonkin verran? Muutkin asiat tietysti vaikuttaa ja näistä on ollut keskustelua jo aiemmin, joten ei tästä sen enempää. Mainitsin vain, kun ensimmäisenä ehdin 😉

  3. Vanhemmissa kirjoituksissa on muuten kommentointi ilmeisesti joulutauon jäljiltä edelleen pois käytöstä. Lienee vahinko?

    1. Pidän lähes kaikissa kirjoituksissa kommentointimahdollisuutta auki reilun viikon. Se on oman ajan hallinnan ja jaksamisen vuoksi tehty ratkaisu 🙂

  4. Porkkanan ”huonous” kyllä yllättää. Kannattaako sitä syödäkään?
    Toinen yllätys on mustikka. Mihin sen supermaine oikein perustuu?

    Tavallista keräkaalia et jostain syystä mukaan ottanut. Onko tämä vain valinnan vaikeutta, vai onko siinä jotain vikaa? Finelin mukaan näyttää kaalissa olevan folaattia 30 mg ja C:tä 37 mg / 100 g. Eli ihan kohtuullisesti. Kaaliahan on aika helppo syödä vähintään tuo 100 g ja on halpaakin. (Olisi joskus ihan kiva nähdä jonkinlainen hinta/saatavuusvertailukin eri ruoka-aineista vs. terveellisyys.)

    Tuo kasvisten hiilihydraattisuus on muuten hieman ristiriitaista. Esimerkiksi porkkanan energiasta 61 % tulee hiilihydraateista. Koska siinäkin on vain vähän hiilihydraatteja, tämä tarkoittanee, että muut kasvikset ovat lähinnä vettä?
    Eli kun kasviksissa ei ole kuituakaan, niin mihin niiden terveysteho oikein perustuu, vai onko tehoa vain parsakaalilla, pinaatilla ja paprikalla?

    1. Kasvisten syönti kannattaa aina 🙂 Ei ollut mitään erityistä syytä jättää tavallista kaalia pois. Jonnekin tuli vain raja vedettyä. On keretty kysellä jo ananasta, ruusunmarja ja lakkaakin. Fineli tietää.

      Porkkanan terveellisyyttä selittää ainakin beta-karoteeni, joka ei ollut listoilla. Kasvisten muut aineet (fytokemikaalit), joita ei luokitella suojaravintoaineiksi tuovat terveyttä. Esimerkiksi kaalien sulforafaani, mustikan antosyaani, tomaatin lykopeeni, granaattiomenan ellagiinihappo, omenan ja puolukan kversetiini, sipulin diallyylisulfidi, jne. Monet näistä kuuluvat polyfenolien luokkaan mutta ei kaikki.

      Tämä Anna-Marin Pajari artikkeli selvittää asiaa syövän, kasvisten ja marjojen osalta tarkemmin.

  5. On se hyvä, että joku osaa ja jaksaa tehdä näitä yhteenvetoja. Yritin itse etsiä tietoja kuidun liukoisen ja liekenemattoman komponentin vaikutuksista ja määristä. Tulos oli laiha: Wikipediassa oli viite kahteen tutkimukseen, joiden mukaan kummallakaan ei ole terveysvaikutuksia! EU terveysväittämistä löysin vain ulostemassan kasvatuksen kuidun hyväksytyksi väittämäksi. Tämänkään blokin kirjoituksista en löytänyt hakemaani, kun en jaksanut ihan kaikkea kuituasiaa kahlata läpi.
    Hatun nosto siis työllesi.

  6. Jäin pohtimaan, oliko vertailussa tuoreet vai pakastetut marjat? Epäilen, että finelin tietokanta perustuu tuoreisiin…mitenkähän paljon pakastaminen verottaakaan C-vitamiinia? Mutta en halua saivarrella, hyvää suuntaviivaa ja vertailua juttusi tarjoaa joka tapauksessa. Kiitokset taas kerran selkeästä esityksestä…

    1. Hyvä pointti. Kyse on tässä kohtaa tuoreista marjoista. Pakastetuissa marjoissa säilyy C-vitamiini hyvin, n. 80% jäljellä 9 kk kuluttua pakastamisesta. Mutta sitten kun ne seisoo jääkapissa, altistuu hapella ja valolle niin C-vitamiini vähenee melko nopeasti. Tässä tarkempaa tietoa.

  7. ”Marjat ja hedelmät eivät ole keskeisiä magnesiumin, sinkin, raudan ja muiden B-ryhmän vitamiinien lähteitä”

    Erinomainen lakka jäi todellakin tarkastelun ulkopuolelle. Aivan loistokasta tavaraa omassa sarjassaan.

    Täysjyvä on hyvä magnesiumin lähde, mutta ei marjat. Näinköhän?Tehdäänpä pieni vertailu:

    Ruisleipä, 100 % ruis, halkaistu täysjyväruisleipä, vaasan

    magnesiumia 37 mg / 100 kcal

    Lakka

    magnesiumia 54 mg / 100 kcal

    Eli lakassa on samaa energiamäärää kohden noin 45% enemmän magnesiumia.

    Täysjyvä on hyvä sinkin (Schwab..) lähde, mutta ei marjat. Näinköhän?Tehdäänpä pieni vertailu:

    Ruisleipä, 100 % ruis, halkaistu täysjyväruisleipä, vaasan

    sinkkiä 1,06 mg / 100 kcal

    Lakka

    sinkkiä 1,11 mg / 100 kcal

    Eli lakassa on samaa energiamäärää kohden noin 5% enemmän sinkkiä.

    Raudan kohdalla laadukkaasta päästä oleva leipä voittaa lakan hiuksen hienosti. Tosin rautaa saadakseen voi syödä vaikka veripohjaisia ruokia. Veressä on samaa energiamäärää kohden yli viisikymmentäkertainen (yli 4900%) määrä rautaa kuin niin korvaamattomassa ko. ruisleivässä.

    ”Marjat ja hedelmät ovat erityisen hyviä C-vitamiinien lähteitä. Vielä 1900-luvun alkuopuoliskolla suomalaisten C-vitamiinin saanti oli ilmeisesti talvisaikaan perunan, puolukan ja muutaman muun ruoka-aineen varassa. ”

    Lanttua on viljelty maassamme 1500-luvulta ja naurista jo esihistoriallisella ajalla. Perunaa on viljelty vain reilu parisataa vuotta.

    Keitetyssä perunassa on C-vitamiinia 8,5 mg / 100 kcal

    Keitetyssä lantussa on C-vitamiinia 90,7 mg / 100 kcal

    Eli lantussa on samaa energiamäärää kohden yli kymmenen kertaa enemmän C-vitamiinia kuin perunassa. Niin ja nauriissa on vielä enemmän kuin lantussa…

    Eli kun te alan tieteilijät puhutta suojaravinteista ja perunasta samassa yhteydessä, niin mainitkaa vain, että perunassa suojaravinteita on vähän. Tällöin osutte todennäköisimmin oikeaan. Maamme väkiluku kasvoi yli viisinkertaiseksi 1800-luvulla. Ehkä siitä kiitos runsassatoiselle ja energiapitoiselle perunalle. Torppari sai siitä samaa viljeltyä pinta-alaa kohden enemmän energiaa kuin lantusta ja nauriista. Mutta jos olet ylipainoinen ja haluat ravintoa suosi lanttua ja naurista perunan sijaan.

    Mä jatkan joskus myöhemmin. Nyt menen arvioimaan vedonlyöntikertoimia…. niistä voin saada rahaakin.. 🙂

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

    1. Tuo lanttujuttu kyllä meinaa minulta aina unohtua. Hyvä lisäys. Lakka kuuluu harvan ruokavalioon, mutta on se hyvä manitsemiesi suojarvaintoaineiden lähde.

  8. ”Kasvisten ja hedelmien käyttö on 3-4 -kertaistunut 1950-luvulta ja silti folaatti on ongelma.”

    Näinkö? Olen tehnyt lukuisia esimerkkejä kuinka tavanomaisilla ruoka-aineilla saa vaikka alle tuhannen kilokalorin ateriakokonaisuuteen kaikki suositellut suojaravinteet, folaatti mukaan lukien. Opastan mielelläni asiassa.

    Selitys on se, että palkokasvit, siemenet, pähkinät ja täysjyväviljat ovat parempia folaatin lähteitä.

    Täysjyvässä on vähän folaattia verrattuna täysjyvän energiamäärään. Kananmunassa, pinaatissa on samaa energiamäärää kohden selvästi enemmän.

    Ruisleipä, 100 % ruis, halkaistu täysjyväruisleipä, vaasan

    folaattia 21,4 mikrog / 100 kcal

    Lakka

    folaattia 55,6 mikrog /100 kcal

    Ruisleipä saa kokoajan neniinsä lakalta. Tietty monelta muultakin, koska se on huono suojaravinteiden lähde.

    ”Usein kuulee sanottavan, että marjat ja hedelmät ovat hyviä kuidun lähteitä.

    Ne eivät todellisuudessa ole erinomaisia kuidun lähteitä”

    Totta, marjat pärjäävät ihmeen kehnosti myös monen muun suojaravinteen kohdalla. Niiden ”hyvyys” perustuu johonkin muuhun kuin finelin tunnistamiin suojaravinteisiin. Lakka piristävä poikkeus.

    ”Annoskoko luonnollisesti vaikuttaa merkittävästi, jos mustaherukoita pystyy syömään vaikkapa 4 dl litraa (yhden sijaan), saa kuitua jo lähes siitä päivittäisen tarpeensa.”

    Ööööö, tuossa taitaa olla sekä paino- että laskuvirhe. 1 dl mustaherukoita painaa 50g ja siinä on kuitua 2,9 g. Eli suositusten mukaiseen 25 g kuitua tarvittaisiin lähes yhdeksän desilitraa mustaherukoita. Lakassa on hieman enemmän kuitua kuin mustaherukassa.

    ”Hedelmien sisältämästä hiilihydraatista varoitellaan karppauspiireissä.”

    Kuka varoittelee ja kuka ei. Esim. kuoritussa mandariinissa on 8,3 hhg per 100 g. Yhdessä mandariinissa, joka painaa n. 80 g on 6,6 hhg. Eli jos syön päivässä kymmenen mandariinia (800g) saan 66 hhg ja siihen kilon vihanneksia päälle n. 15 hhg eli yhteensä 81 hhg eli energiana 324 kcal. Jos loppu energia prot. ja rasvasta niin 2000 kcal päiväsaannilla 16,2 % energiasta hh:sta. Eli ei sitä karpatessakaan tarvitse väistellä. Juu, enemmistö syö vähemmän kasviksia kuin esimerkissäni, jos näitä samoja, niin karppaus on vielä tiukempaa.

    ”Hedelmistä hiilihydraattipitoisimpia ovat banaani ja viinirypäleet. Varsinkin viinirypäleitä saattaa joiltakin kulua kokonainen laatikko kerralla, jolloin hiilihydraatin saadaan lähes 80 g.”

    No sanoisin mieluummin näin pain. Jos esim. lihavalle lapselle tuputetaan tärkkelystä (leipä, pasta, riisi, murot..) ja sen päälle banaania, on se vähän sama tilanne kuin alkoholistille, joka juo pullon kossua, tuputettaisiin antioksidanttipitoista punaviiniä palan painikkeeksi. Viinirypäleet ja banaanikin mahtuvat karppaukseen jos tärkkelys ja hh-juomat ovat poissa. Kuitenkin niiden sijaan voi syödä vähempihiilarisia marjoja, vihanneksia ja monia muita hedelmiä. Viinirypäleet ja banaani ovat energiamääräänsä suhteutettuna vaatimattomia suojaravinteiden lähteitä.

    ”Kiivin ja marjojen hiilihydraattipitoisuus on alhainen; vadelman erityisen vähäinen.”

    Jep, enemistöä hedelmistä ja marjoista voi karppaajakin syödä varsin vapaasti ellei ole sitten aivan Atkinssin 20g induktiolla.

    ”Hedelmistä folaattia on reilusti appelsiinissa, kiivissä, mansikassa ja vadelmassa. Muissa hedelmissä ja marjoissa selvästi vähemmän. Listan perää pitää suunnilleen samat marjat ja hedelmät kuin C-vitamiinissa.”

    Lakassa on jokseenkin saman verran kuin appelsiinissa.

    ”Kasviksissa on kuitua painoyksikköä kohden vähemmän kuin edellisen kirjoitukseni yhdellä hännän pitäjällä eli valkealla leivällä. Kasvikset eivät siten ole erityisen hyvä keino lisätä kuidun saantia. Tämä on ehkä yllättävää kun monien vihannesta olemus on kova ja rapea. Selvästi paremmin kuitua saa täysjyvåviljasta, pavuista, siemenistä ja pähkinöistä.”

    Juu-u…. mutta:

    Jos suhteutamme kuidun määrän ruoka-aineen sisältämään energiamäärään, putoaa ruisleipä kaikkien vihannesten ja vähätärkkelyksisten juuresten alapuolelle. Esimerkiksi ruusukaalissa on 10,4 g kuitua 100 kcal kohden ja tavan ruisleivässä on 3,4 g kuitua 100 kcal kohden. Samaa energiamäärää kohden saa ruusukaalista yli kolminkertaisen määrän kuitua!

    Tai toisinpäin ajatellen: Kun otat saman kuitumäärän leivästä kuin ruusukaalista, saat samalla yli kolminkertaisen määrän energiaa. Tärkkelyksen tuputtaminen on tuhoisaa monelle ylipainoiselle.

    Eli tämä ao. lauseesi oli todella paikallaan. Kaipaisi vain numeroiden valossa hieman tarkennusta, kuinka valtavasti leivässä on energiaa sen kuitumäärään nähden.

    ”Tosin samalla tulee enemmän kaloreitakin.”

    ”Hedelmät ja marjat ovat terveyttä edistäviä, mutta niiden terveysvaikutukset eivät perustu pelkästään kuituun, C-vitamiiniin, folaattiin, kaliumiin ja vähäiseen hiilihydraattipitoisuuteen, vaan terveyttää edistää mm. niiden polyfenolit ja muut fytokemikaalit. Siitäkin huolimatta lienee järkevää painottaa valinnoissaan kasviksia ja hedelmiä, joissa on runsaasti suojaravintoaineita.”

    Ilmeisesti juuri näin. Ehkä kaikkia hedelmien ja marjojen ”terveyttä edistäviä” ainesosia tai vaikutusmekanismeja ei vielä ole löydetty.

    Tämä on mun erikoisalaa (kerto- ja jakolasku) ja opastan kaikkia tässä mielelläni. Olen lukuisia kertoja osoittanut kuinka vhh:lla saa samaan energiamäärään enemmän suojaravinteita kuin VRN:n linjalla. Suomessa on toistaiseksi yksi lääkäri, lääket. tri. prof., joka on onnitellut minua havainnoistani ja jopa kiittänyt kun sai apua omaan terveydentilaansa. Ravitsemustieteen edustajia ei ole yhtään. Sen seikan toteaminen, että maallikko on oikeassa ja kaikki ammattilaiset väärässä, on kovin tiukassa.

    Sami Uusitalo
    dipl .ins. Espoo

    1. Kiitokset kun bongasit mustaherukkaa koskevan virheen. Se täytyy korjata.

      Olet useaan otteeseen osoittanut, että karppaamalla voi saada riittävästi ja joap enemmän suojaravintoaineita, kun tavanomaisella lautasmallilla. Se kyllä vaatii joidenkin vähemmän päivittäisessä käytössä olevien elintarvikkeiden lakan, lantun, kananmuna jne runsasta käyttöä, mutta onnistuu.

    2. Turhaa Sami laittaa tuo ”terveyttä edistävä” sulkuihin. Marjojen ja hedelmien hyödyllisyys on näytetty niin laajalti että ääntä kohti vain. 🙂

      Reijo: ilmeisesti meillä on kovin erilaiset näkemykset siitä mikä on hyvä tapa lisätä kuidun saantia ja mikä ei. Esim. karppaussettisi: puolet päivän kuidunsaannista ja määrältään yhdellä aterialla ja yhdellä välipalalla syötävä setti! Puhumattakaan kaikesta muusta olennaisesta. Komppaan Samia siinä mielessä että painottaisin itsekin antia suhteessa energiamäärään, en niinkään annoskokoon. Keskeinen ongelma kun on se, että ihmiset ovat niin surkeita syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

      1. Nyt en Mie ymmärrä missä meillä on erimielisyys kuidun saannissa. Nämä ovat vain esimerkkejä, ei mitään malleja ja ainoita oikeita settejä. Ja kuka käski jättää kasviksien ja hedelmien syönnin puoleen kiloon 😉

  9. ”Se kyllä vaatii joidenkin vähemmän päivittäisessä käytössä olevien elintarvikkeiden lakan, lantun, kananmuna jne runsasta käyttöä, mutta onnistuu.”

    Karppaukseen löytyy paljon sopivampia ruoka-aineita kuin lakka ja lanttu. Esim. kukka-, ruusu- ja parsakaali. Hh vähenee ja suojaravinteiden määrä kasvaa.

    Jätit käsittelemättä esim. persiljan, tillin ja basilikan.

    Esim. persiljassa on:

    folaattia 630 mikrog / 100 kcal

    Ruisleipä, 100 % ruis, halkaistu täysjyväruisleipä, vaasan

    folaattia 21,4 mikrog / 100 kcal

    Eli samaa energiamäärää kohden persiljassa on lähes kolmekymmentä kertaa enemmän folaattia kuin hyvässä ruisleivässä.

    Finelin mukaan keskikokoinen annos painaa 60 g (minulle kuulostaa kovin suurelta?) ja siinä on

    Folaattia 102 mikrog,

    Keskikokoinen annos ko. leipää painaa 35 g ja siinä on

    Folaattia 16,6 mikrog

    Samasta annoksesta leipää saat 76 kcal ja persiljasta peräti 16 kcal.

    Täysjyvä on surkea suojaravinteiden lähde. Haluttiin tai ei, mutta näin se vain on. Peruna on vielä surkeampi. Siksi vhh:lle saa enemmän suojaravinteita, kun kehnot suojaravinteiden lähteet jäävät pois.

    Persilja on ”hyvää hiilihydraattia.” Siinä on peräti 1.1 hhg / 100 g. Vesijohtovesi on erinomaista alkoholia. Yksi esimerkki idioottimaisesta terminologiasta ravitsemuksen saralla.

    1. Täysysyvän ravintosisällön mollaamisen voisit jo oikeasti lopettaa. Suurin osa ihmisistä syö hiilihydraatteja ja haluaa pitää niitä ruokavaliossa mm. makusyistä johtuen, ja täysjyvävilja on silloin maistuva hyvä folaatin ja kuidun lähde.

  10. Jep Sami, nämä ovat niitä ravitsemustieteen peruskurssilla käytyjä asioita. Yrteissä on runsaasti ravintoaineita, mutta syötkö niitä 100 g/pv?

    Toki niitä kannattaa lisäillä ruokiin ja käyttää makua, väriä ja hieman ravintoaineitakin lisäilemään, mutta ravitsemuksellinen merkitys on melko pieni. ja jos tosiaan tilaat rekka-auton lavallisen persiljaa pihaan ja alat syödä urakalla, kannattanee huomioida myös mahdolliset vieras-aineet, joita mukana saattaa tulla. Tämä taas sieltä toksikologian puolelta.

    Kannattaisi ehkä mennä vaikka avoimeen lukemaan peruskurssi ravitsemustiedettä. Ihan siksi, että osaat sitten kritiikissäsi keskittyä olennaiseen paremmin.

    1. Arvasin, että tällainen ylimielinen kiukuttelu tulee ennen pitkää alaa opiskelleilta. Olet tietenkin oikeassa, että tillin, persiljan ja basilikan käyttömäärät ovat tyypillisesti verrattain pieniä. Ei niitä käytetä 100g per päivä, mutta huomattavasti pienempi määrä riittää, jotta saa lisän suojaravintoaineisiin. Nän ollen tilli kalakeittoon, basilika juurespataan tms. on paikallaan, muutenkin kuin kulinaarisista syistä.

      En ole lukenut ravitsemustieteitä. Asia on kuitenkin sillä tavalla, että teistä koulutetuista ei yksikään ole tajunnut, että vhh:lla saa samaan energiamäärän enemmän suojaravinteita kuin VRN:n linjalla. Minä laskin tuon päässäni täysin noviisina ensimmäisinä päivinä kun rupesin näihin asioihin perehtymään. Tämän seikan toteamin on ärsyttänyt joitakin, mutta olen syytön siihen, että luoja minua tässä kohden hieman auttoi ja vielä syyttömämpi olen siihen, että alalle koulutetut eivät ole tätä hahmottaneet Eivätkä tajua vaikka väännän asian kuinka rautalangasta.Asiaa myös vähätellään kuten sinä kommentissasi.

      Kaikki ateriaesimerkkini joita olen aiheeseen liittyen Christerin blokissa esitellyt ovat kaikin puolin realistisia. Ei tarvita siis ”rekka-autolllista” persiljaa. Esim. ”karppaus edullista ja ravitsevaa” artikkelin ruoka-aineet ovat kaikki saatavissa mistä tahansa kaupasta, annoskoot pieniä tai normaaleja, edullista tavallista ruokaa, eikä ne ole yhtään sen ”toksisempia” kuin esim. VRN:n esimerkkilautanen.

      ”Kannattaisi ehkä mennä vaikka avoimeen lukemaan peruskurssi ravitsemustiedettä. Ihan siksi, että osaat sitten kritiikissäsi keskittyä olennaiseen paremmin.”

      Sitten vaan iskemään realistinen ruoka-aine yhdistelmä VRN:n suositusten mukaisesti. Diplomi-insinööri tekee omansa viereen. Tarkastellaan näitä sitten kaikkien tekijöiden, suojaravinteet, toksisuus yms. valossa.

      Niin, alan professori teki siihen ensimmäiseen ”lautasmallikisaan” oman ehdotuksensa, sen jälkeen ei olla skaboihin lähdetty. Neniin tuli proffalle.

      Sami Uusitalo
      Dipl. ins. Espoo

      1. Jep, olkoon tämä viimeinen nokitteluviesti kaikkien osapuolien osalta.

  11. Reijo, erimielisyys nyt ei vallan kauhean suuri ole mutta jos sanot marjoista ja hedelmistä että

    ”Ne eivät todellisuudessa ole erinomaisia kuidun lähteitä”

    niin en allekirjoita tuota. Energiamäärään suhteuttaen vaikkapa simppeli metsämustikka (3,3 g kuitua / 100g, energiaa 44 kcal) hakkaa täysjyväruisleivän (10-13 g kuitua / 100 g, energiaa n. 200 kcal).

    1. OK, nyt ymmärrän. Käytännön työssä huomaa, että ihmisten on helpompi vaihtaa parempaan laatuun, vaikka riisi ja leipä, kuin jättää ne hyvin vähälle ja siirtyä erittäin runsaaseen kasvisten käyttöön. Alle 10 % suomalaisista syö 5 annosta tai enemmän kasviksia/hedelmiä päivässä pohjoismaisen tutkimuksen mukaan. Miehistä 75 % syö alle kolme annosta.

      Melko tavallinen asiakkaani syö grahamleipää 150 g päivässä (5 siivua) ja jos hän vaihtaa 100 % ruis-tai kauraleipään niin kuidun saanti lisääntyy yksin leivän osalta 7 grammasta 15-20 grammaan. Samaan lisäykseen saisi syödä huonosti valittuja kasviksia yli puoli kiloa. Hyvin valittuja: kaaleja 250 g (puolikas kaali) ja vadelmia/lakkoja 250 grammaa entisten gramamleipien *päälle*. Jos ne söisi grahamleivän *sijaan* niin määrät pitäisi tietysti olla suuremmat koska grahmaleivän kuitu jäisi pois.

      Kun ottaa huomioon miten huonosti suomalaiset kykenevät keskimäärin lisäämään kasvisten käyttöä niin tuo jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen voi olla useille vaikeampaa. Itse näkisin tosin mielummin sen, että suomalaiset eivät lisäisi enää leivän käyttöä vaan muuttaisivat sen laatua ja samalla ainakin tuplaisivat kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön.

      Parasta olisi tietenkin mielestäni se, että mitä hiilaria sitten onkaan ruokavaliossa se olisi valtaosin papua, täysjyvää, hedelmiä ja marjoja. Sitten päälle kilo kasviksia vielä. Ja ruokalusikka kaurakuitua, psylliumia tai chian/pellavansiemeniä kaiken kukkuraksi.

      1. ”Melko tavallinen asiakkaani syö grahamleipää 150 g päivässä (5 siivua) ja jos hän vaihtaa 100 % ruis-tai kauraleipään niin kuidun saanti lisääntyy yksin leivän osalta 7 grammasta 15-20 grammaan. ”

        No varmaan ko. muutos on yleisesti ottaen terveydelle hyväksi.

        Ihmettelen, miksi te ravitsemusalan ammattilaiset ette näytä suosittelevan näkkileipää tai hapankorppua. Laadukkaassa näkkileivässä on kuitua jopa yli 20g / 100 g. Näkkileipä ja hapankorppu pärjäävät paremmin myös monen vitamiinin, hiven- ja kivennäisaineen kohdalla tavan leipään verrattuna.

        Ok, hapankorpussa ja näkkärissä on samaa massaa kohden enemmän energiaa kuin tavan leivässä, mutta osa energianlisäyksestä tulee hyvin kylläisyyttä ylläpitävästä proteiinista. Protskua on näkkärissä ja hapankorpussa n. 30% enemmän kuin tavan ruisleivässä.

        Komppaan Reijoa siinä, että harvemmin marjat ovat erityisen hyviä kuidun lähteitä. Näiden ”terveysvaikutukset” (edelleen lainausmerkeissä Mie :)) tulevat jostain muualta ja kuitu vain kiva pieni lisä. Ja edelleenkään en pidä kuidun välttämättömyyttä todistettuna…

        Esimerkiksi lihaville lapsille hapankorppu / näkkäri olisi oiva vaihtoehto tavan leivän sijaan. Välipala

        näkkäri + 5g voita + pari siivua kalkkunaa + paprika + kurkkua + 1,5 dl täysmaitoa tuo paremman kylläisyyden kuin

        Tavan leipä + banaani + laiha margariini ja laiha maito, joka on tavallinen lihavan lapsen välipala.

        Myös ruotsalaiset lastenlääkärit suosittelevat lihaville lapsille näkkäriä kirjassaan ”painonsa arvoiset”.

        ”Kun ottaa huomioon miten huonosti suomalaiset kykenevät keskimäärin lisäämään kasvisten käyttöä niin tuo jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen voi olla useille vaikeampaa.”

        Suomalaiset ovat lisänneet kasvisten käyttöä valtavasti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Jos tärkkelyskuorma peruna, riisi, makaroni on maltillisempi, tilaa kasviksille jää enemmän.

        ”Itse näkisin tosin mielummin sen, että suomalaiset eivät lisäisi enää leivän käyttöä vaan muuttaisivat sen laatua ja samalla ainakin tuplaisivat kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön. ”

        No mikä ettei noin yleisenä linjauksena, riippuu vaan täysin tyypistä millaiset muutokset ovat paikallaan.

        ”Parasta olisi tietenkin mielestäni se, että mitä hiilaria sitten onkaan ruokavaliossa se olisi valtaosin papua, täysjyvää, hedelmiä ja marjoja.”

        Papujen hh-kuorma on oleellisesti pienempi kuin tärkkelyspainotteisissa peruna, riisi, pasta ja prot. osuus on suurempi ja erityisesti suojaravinteet per energiayksikkö on huomattavasti parempi. Näiden soisi olevan paremmin esillä ainakin ylipainoisuutta hoidettaessa. Herne ei aivan pärjää pavuille suojaravinteiden määrässä, mutta oiva vaihtoehto sekin.

        ”Sitten päälle kilo kasviksia vielä.”

        Tavoite vähän yläkanttiin. Ei oikein realismia.

        ”Ja ruokalusikka kaurakuitua, psylliumia tai chian/pellavansiemeniä kaiken kukkuraksi.”

        Hyviä lisiä. Tosin suositusten mukaiset suojaravinnemäärät saa helposti täyteen aivan tavan eväilläkin.

        Sami Uusitalo
        dipl. ins.
        Espoo

  12. Ymmärtääkseni kasviksissa on muutakin haitallista kuin mahdolliset vierasaineet, ainakin vihreiden nitraatit, liekö jotain muutakin. Pakastevihanneksissakin kuten myös marjoissa oli jotain myrkkyjä?

    Lääkityksessä oleville lienee enemmän tai vähemmän rajoituksia, mutta tietänevät toivottavasti itse paremmin. Mutta entä perusterveet, voiko kaikkea syödä niin paljon kuin jaksaa?

    Mitenkäs on sitten kasvisten käsittelyn laita? Tietysti pitäisi pestä huolellisesti, mutta entä onko ryöppäyksestä hyötyä? Ja entäs sitten kypsentäminen? Tiettävästi kypsä ruoka imeytyy paremmin, mutta onko siitä vastaavaa hyötyä semminkin, kun kuumennuksessa taas jotain hyödyllistä häviää?

  13. Hyvää vertailua jälleen. Kuten mainitsit, sulatuksen aikana marjojen C-vitamiinipitoisuuksissa tapahtuu jonkin verran hävikkiä. Käsittääkseni sulatusaika vaikuttaa tähän hävikkiin niin, että mitä pidempi sulatus, sitä suurempi hävikki. Entä jos jäiset marjat sekoittaa kuuman puuron joukkoon, kuten monet varmasti tekevät. Tällöinhän sulatusaika on todella nopea, mutta häviääkö ravintoaineita merkittävästi lämpötilan vaikutuksesta. Toisaalta lämpötilahan on vain hetkellisesti korkea (+70C?), koska puuro jäähtyy kun marjat heittää joukkoon.

    Nythän on noussut pinnalle nämä marja- ja viherjauheet, joita myydään ainakin luontaistuotekaupoissa. Ne eivät ilmeisesti useimmiten ole kuumennettuja, mutta onkohan niissä merkittävästi ravintoaineita jäljellä käsittelyiden ja säilytyksen jälkeen?

    Minusta on muuten hieman outoa, että marjoja ja kasviksia pidetään hyvinä kuidun lähteinä vertaamalla niiden energiamäärää esimerkiksi viljan energiamäärään. Lähtökohtaisestihan pitää paikkaansa, että energiaa kohden kuitumäärä on suurempi, mutta vertailussa ei oteta huomioon annoskokoja, jotka sinä onneksi otit huomioon.

  14. Lainausmerkkejä saa toki käyttää jos ei välitä tieteellisestä evidenssistä.

    Mikä kuituun tulee: hyöty ja välttämättömyys eivät ole synonyymejä. Ruokavaliosta ei ole ”välttämätöntä” saada mitään sellaista mitä ei saisi lisäravinnecocktailista josta löytyisivät välttämättömät amino- ja rasvahapot, mineraalit tms. tms. Olisiko tämä tällainen sitten mielekästä? Tai ”hyödyllistä”?

    Ja eikös se runsas kasvisten saanti (kuten vaatimaton kilo päivässä) pitäisi nimenomaan onnistua vhh-dieetillä jos ja kun tärkkelys jää pois? Vai voi ja täysmaitoko tuovat onnen? 🙂

  15. ”Lainausmerkkejä saa toki käyttää jos ei välitä tieteellisestä evidenssistä.”

    Miksi pistän esim. mustikan ”terveellisyyden” lainausmerkkeihin.

    Kumpiko on terveellistä, suolattu perunalastu vai mustikka?

    Kuvitellaanpa seuraava tilanne:

    Mikko Lintunen on viisikymppinen maratoonari. Hoikka ja kuiva mies. Mikko on itä-Suomessa vaeltamassa ja hän eksyy. Mikko on vaeltanut metsässä neljä päivää eikä häntä olla vieläkään löydetty. Mikko on hädissään löytänyt hieman mustikoita, on satanut ja hän on saanut riittävästi juodakseen. Ripuli vaivaa, koska Mikko on saanut jonkin bakteerin yrittäessään hädissään löytää jotain syötävää metsästä. Veren natriumpitoisuus on laskenut vaaralliselle tasolle, Mikolle on tullut hyponatremia.

    Kumpaako annat Mikolle kun etsintäryhmä löytää hänet, ”terveysvaikutteista” mustikkaa vai vähemmän terveysvaikutteista suolattua perunalastua?

    Tarkoitukseni siis havainnollistaa, että ruoka-aineen ”terveellisyys” riippuu niin paljon siitä, mikä on henkilön tilanne ko. ravintoa saadessaan.

    Jos olet huomannut, niin en käytä sanaa ”terveellinen” myöskään voista enkä punaisesta lihasta.

    Jep, mä oon joskus karpatessa syönyt kilon kasviksia päivässä. Kyllähän se onnistuu.

    Mitä tulee tähän ”tieteelliseen evidenssiin”, niin enhän mina ole tämän alan tiedemies, mutta olen mina kurkistanut fysiikkaa ja hieman tähtitiedettäkin opiskelleena aika paljon syvemmällekin maailmankaikkeuden saloihin kuin tavan lääke- tai ravitsemustieteen tohtori. Nöyränä, hattu kädessä luontoäidin edessä – siinä minun vinkkini ravitsemuskoulukunnasta riippumatta.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

    1. Tilanteita voi tietenkin kuvitella mielessään ihan millaisia haluaa. Tietyssä tilanteessa puhdas transrasvakin olisi terveellistä. Tai pilaantunut liha tms.

      Mitään relevanssia tällä ei kuitenkaan ole tällä tasolla jolla tämä keskustelu käydään. Mutta kyllähän sinä sen tiesit.

Kommentointi on suljettu.