Ehkäiseekö ja hoitaako ruoka sairauksia?

Otsikon kysymys saattaa tuntua monista eriskummalliselta, onhan jo ammattikuntani nimeen ravitsemusterapeutti* istutettu sana hoito, terapia. Eikö ole itsestään selvää, että ruoka hoitaa? Ei ole, näin on väitetty arvovaltaiselta taholta.

Välillä (sosiaalisesta) mediasta muodostuu yltiöpositiivinen kuva yksittäisten ruokatekijöiden vaikutuksista -erityisesti tämä koskee väitettyjen ”superruokien” tehoa. Toisaalta keskustelu lisäaineiden väitetyistä haitoista saa usein kauhutarinan piirteitä. Molemmat äärilaidat ovat joutavanpäiväistä liioittelua. Valitettavasti joukko hyväuskoisia uskoo näitä veistelyitä.

Itseäni jää joskus kaivamaan lisäksi se, että ravintoasioissa vaikutusvaltaiset ja akateemisesti meritoituneet henkilöt saattavat latoa liian jyrkkiä mielipiteitä pöytään. Jyrkkiä mielipiteitä asioista, joissa mielestäni ei kuuluisi olla jyrkkä. Tällainen mielipide voi pahimillaan vesittää muiden samalla asialla olevien aihepiirin ammattilaisten työtä.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen jyrkän mielipiteen -teemaa Helsingin yliopiston, elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen professori Marina Heinosen ja minun twitter-keskustelun pohjalta. Marina Heinonen on yksi niitä harvoja elintarvike-, ravitsemus- ja lääketieteen professoreja, jotka ottavat osaa keskusteluun somessa ja ovat tavallaan ”laskeutuneet” kansan pariin. Arvostan monella tapaa hänen työtään.

Professori: ruoka ei ehkäise, ei hoida

Minulle kehkeytyi tosiaankin pieni ajatusten vaihto Marina Heinosen kanssa kesä-heinäkuussa 2015 siitä, että voiko ruoka ehkäistä sairauksia tai hoitaa niitä. Juttu lähti liikkeelle Pauli Ohukaisen tviitistä. Koko kommenttisarjan voi lukea täältä, pitkän tviittisarjan keskivaiheilta.

Heinosen mukaan ”ruoka ei ole lääke -ei hoida, paranna eikä ehkäise sairauksia”.  Hän mainitsi tuolloin osallistuvansa mahdolliseen keskusteluun, jos ja kun kirjoitan aiheesta blogiini.

Marina Heinonen näyttää viestineen samansuuntaisesti aiemminkin, esimerkiksi Helsingin yliopiston Studio Generalia luennolla 2012:

” Ruoka ei myöskään ole lääkettä, joten ruualla ei hoideta eikä paranneta terveyttä (Päivi Leppänen Marina Heinosen luennosta).”

Miten on mahdollista, että ruoka ei muka ehkäise sairauksia?

Spekuloin sitä miten Marina Heinosen yksi työnantaja EFSA vaikuttaa asioihin. Heinonen kuuluu EFSA:n tieteelliseen asiantuntijaryhmään, joka on vastuussa on elintarvikkeiden ja ravintolisien terveysväittämien hyväksymisestä EU:n alueella. EFSA on EU:n ruokaturvallisuusviranomainen, joka tarkistaa tieteellisen näytön yksittäisiä elintarvikeita ja ravintolisiä koskevien terveysväittämähakemusten taustalta. Lopullinen tarkoitus on sallia tai hylätä tieteellisen näytön perusteella markkinoinnin pohjaksi tarkoitettuja terveysväittämiä, ja siten suojella kuluttajaa harhaanjohtamiselta. Tämä on tärkeä tavoite.

EFSA:n pykälien mukaan ”lääkkeellinen väite” on kielletty kokonaan, mutta ”terveysväite” ei.  Suomeksi: elintarvikkeista ja ravintolisistä ei saa sanoa tai kirjoittaa ”ehkäisee tai hoitaa tai parantaa sairautta X”, mutta sen sijaan ”auttaa alentamaan kolesterolia, joka sydäntautien riskitekijä” saa sanoa, jos tämä on tieteellisesti osoitettu todeksi. Biomarkkereihin, eli elimistöstä mitattuihin veri- ym. muiden arvojen muutoksiin perustuvia väitteitä saa siis esittää, mutta ehkäisevää tai hoidollista suoraa tehoa ei saa.

Tämän linjauksen tarkoitus lienee ollut laittaa rajat markkinointiviestinnälle, jotta elintarvikkeiden mainonta terveysväittämin pysyisi kohtuullisissa mitoisssa (sinänsä järkevä tavoite). Tämä on lainsäätäjän linjaus, mutta sillä ei ole tekemistä sen kanssa, mikä on todellisuutta ravitsemustieteen tutkimuksissa. Lainsäädäntö ei voi määrätä, voidaanko ruualla ehkäistä tai hoitaa sairauksia. Sen ratkaisevat tieteellisten tutkimusten tulokset.

Oheinen aiemmassa kirjoituksessa julkaisemani kuva kertoo tarkemmin millaiset väitteet on toisaalta hyväksytty (vihreät ja oranssit lokerot) ja millaiset kielletty (punainen lokero).

Edellisen pohjalta luulen, että EFSA:n prosessiin osallistuvat henkilöt joutuvat lukitsemaan itsensä liiaksi näihin lainsäädännöllisiin ”lokeroihin” ajattelematta loppuun saakka sitä, onko ruualla missään olosuhteissa todella osoitettua ehkäisy- tai hoidollista tehoa.

EFSA ei seulo eikä tutki, eikä siten lausu mitään, kokonaisten ruokavalioiden, kuten Välimeren ruokavalion, terveysvaikutuksista. Se katsastaa vain yksittäisiä elintarvikkeita. Ruoka ja ruokavalio ovat kuitenkin sanoina hyvin lähellä toisiaan kielenkäytössämme. Suurin osa ihmisistä tulkitsee lauseen ”ruoka ei ehkäise, hoida tai paranna sairauksia” niin, että ruokavaliokaan ei sitä tee. En usko, että kovin moni lukija ymmärtää tuon lauseen niin, että nyt tarkoitetaankin yksittäistä elintarviketta ja sen vaikutuksia sairauksien ehkäisyyn tai hoitoon. Ruoka, elintarvike ja ruokavalio menevät auvoisesti sekaisin päivittäisessä kielenkäytössämme.

Kun sanotaan ylimalkaisesti ”ruoka” yksi ajattelee pelkkää kuitukaurapuuroa, toinen Välimeren ruokavaliota.

EFSA mutkistaa ja hankaloitaa asiaa myös siten, että sen prosessi keskittyy terveeseen yleispopulaatioon, ja sen terveisiin osaryhmiin kuten raskaana oleviin, lapsiin ja ikääntyneisiin. Se ei hyväksy käsittelyynsä (harvoja erityistapauksia lukuunottamatta) tutkimuksia, joissa koehenkilöinä olisivat vaikkapa sydäninfarktiin sairastuneet potilaat, joiden uusia infarkteja pyrittäisiin elintarvikkeella estämään.  EFSA:n prosessit ja arviointityö ei ulotu jo sairastuneisiin henkilöihin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sairailla tehdyt tutkimukset eivät kovin EFSA:a kiinnosta, eikä sen niistä siten mitään juuri tarvitse tietääkään.

Väitän edelleen, että suurin osa ihmisistä tulkitsee lauseen ”ruoka ei ehkäise, hoida tai paranna sairauksia” niin, että ei se ruoka sitten paranna sairaidenkaan tilannetta. En usko, että keskivertolukija ymmärtää tuon lauseen niin, että nyt tarkoitetaankin vain terveiden ihmisten sairauksien ehkäisyä, koska vain terveitä se EFSA tutkii.

Edellä olevat seikat saattavat selittää Heinosen lausuntoa.

Marina Heinonen perustelee ymmärtääkseni kantaansa tviiteissä varsinaisesti sillä, että ruuasta olisi vain biomarkkeri- eli välimuuttujatutkimuksia -tai kohortti- eli väestötutkimuksia. Tällainen lausunto viittaa siihen, että ruuasta ei olisi sairastumisia, parantumista tai kuolemia mittaavia satunnaistettuja tutkimuksia. Toisin sanoen, aivan kuin ne kaikkein kovimman tason tutkimukset puuttuisivat. Kuten ravitsemustutkimusta tarkemmin seuraavat tietävät ruokavaliosta on tällaisia tutkimuksia sairailla ja terveillä (kts. kymmenen kohdan lista alla).

Yhteenveto EFSA:n periaatteista jotka keittävät soppaa tässä asiassa:

  1. Se käsittelee prosessissaan vain yksittäisiä elintarvikkeita, ei ruokavalioita
  2. Se käsittelee proseseissaan vain terveillä tehtyjä tutkimuksia, ei sairastuneilla tehtyjä tutkimuksia
  3. Se on kieltänyt lääkkeelliset väitteet täysin huolimatta siitä, että jokin ruoka/ruokavalio voi todellisen tutkimusnäyttöön puolesta omata lääkkeellisiä vaikutuksia

Näitä sairauksia ruoka ehkäisee ja hoitaa

Ruualla on tehty sairastumisia ja kuolleisuutta mittaavia satunnaistettuja tutkimuksia. Niitä on alle kokoamassani kymmenen esimerkin listassa neljä ensimmäistä.  Kolme tutkimuksista on tehty sairailla, yksi terveillä. Kyse ei ole vain biomarkkeri- tai kohorttitutkimuksista.

Loput esimerkkilistan tutkimuksista osoittavat, miten ruoka hoitoaa sairautta tai miten ruoka on ainoa tehokas hoito sairauteen. Joissakin sairauksissa, kuten diabeteksessa, hoitoa arvioidaan biomarkkerilla (verensokeri). Se ei sinänsä tee hoidollisesta vaikutuksesta vähäpätöistä, vaikka kuolemia ei lasketakaan. Ei meillä ole keliakiastakaan satunnaistetun tutkimuksen kautta tietoa gluteenittoman ruokavalion vaikutuksista kuolleisuuteen, osteoporoottisiin murtumiin tai lymfooman ilmaantumiseen. Uskomme muuntyyppisten tutkimusten pohjalta (biomarkkeri- ja kohorttitutkimukset), että ohutsuolen lymfoomat ja osteoporoottiset murtumat saadaan vähenemään, eli ehkäistyä, gluteenitonta ruokavaliota noudattamalla.

  1. Välimeren ruokavalio ehkäisi aikuistyypin diabetekseen sairastumista ilman laihtumispyrkimystä tai liikunnan lisäämistä satunnaistetussa Predimed-tutkimuksessa (Salas-Salvados ym. 2011). Ehkäisyteho oli parempi kuin metformiinilla tehdyissä vastaavissa ehkäisytutkimuksissa.
  2. Välimeren ruokavalio ehkäisi sydän- ja verisuonitautitapahtumia henkilöillä, joilla ei vielä ollut sydän- tai aivoinfarkteja (Estruch ym. 2013). Teho oli suunnilleen samaa luokkaa kuin statiinilla on ollut vastaavissa primaaripreventiotutkimuksissa, tai yhdellä verenpainelääkkeellä aivoinfraktien estossa.
  3. Välimeren ruokavalio ehkäisi jo sydäninfarktiin sairastuneiden henkilöiden uusia sydäninfarkteja satunnaistetussa tutkimuksessa (Leren ym. 1966, de Lorgeril 1993). Ehkäisyteho samaa luokkaa tai parempi kuin statiinilla sekundaaripreventiossa.
  4. Välimerellinen vain kohtuullisesti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio vähensi HbA1C:tä 2 % eli hoiti sairautta (Elhaney et al. 2010). Hoidollisen teho on vähintään samaa luokkaa kuin oraalisilla diebeteslääkkeillä.
  5. Vähäsuolainen ruokavalio hoitaa munuaistautipotilaan munuaista tehokkaammin kuin toisen munuaista säästävän ATR-salpaaja-verenpainelääkkeen määräminen ACE-estäjän rinnalle (Slagman et al. 2011)
  6. Tiettyjen ruoka-aineiden välttämiseen perustuvalla ruokavaliolla Crohnin tautipotilaat pysyivät remissiossa (oireettomina ilman tulehdusta) kuten kortikosteroidi-lääkkeellä (Riordan ym. 1993)
  7. FODMAP-hiilihydraattien rajoitus hoitaa ärtyvästä suolesta kärsiviä potilaita (Halmos ym. 2014 ). Teho ainakin samaa luokkaa kuin IBS:n hoitoon tarkoitetuilla lääkkeillä.
  8. Gluteeniton ruoka on ainoa keliakian tunnettu ja tehokas hoitomuoto
  9. Ruoka-allergioita, kuten lehmänmaitoallegiaa tai pähkinäallergiaa, voidaan hoitaa välttämällä ruokia, joissa on näitä elintarvikkeita tai niiden osia ei ole
  10. Proteiinin rajoitus ja aspartaamin sekä muiden fenyyli-alaniinin lähteitä sisältävien ruokien välttäminen fenyyliketonuriassa on sen ainoa hoito ja estää vaikean kehitysvammaisuuden (Duodecim 2009)

Tieto terveellisestä tai hoitavasta ravinnosta perustuu melko paljon väestö- eli kohorttitutkimuksiin tai biomarkkeritutkimuksiin eli välimuuttujatutkimuksiin. Ei kuitenkaan pelkästään niihin, kuten edellä olevista esimerkeistä nähdään.

Lopuksi

Edellä olevat esimerkit osoittavat, että ruualla voidaan tietyissä tilanteissa ehkäistä ja hoitaa sairauksia, jopa kaikkein kovimman luokan tutkimuksien mukaan.

On hyvä, että EFSA seuloo tiukalla seulalla terveysväittämiä ja, että lääkkeelliset väittämät on kielletty kokonaan. Näin on helpompi välttyä väärinkäytöksiltä markkinoinnissa ja kiistoilta siitä, milloin tieteellinen näyttö on riittävää. EFSA:n linjaukset eivät saa kuitenkaan siirtyä sellaisenaan yleiseen kielenkäyttöön, koska ei niitä ole sellaiseksi tarkoitettu.

EFSA kattaa omilla tutkimuksien arviointiprosesseillaan vain pienen osan ruuan ja sairauksien välisistä tutkimuksista.  EFSA ei ota edes käsittelyynsä suurinta osaa sairauksien ehkäisyä ja hoitoa koskevaa ruokatutkimusmassaa. Se ei tarkastele lainkaan sairailla, vaikkapa keliaakikoilla tai sydänsairailla, tehtyjä tutkimuksia, eikä toisaalta terveillä tehtyjä ruokavaliotutkimuksia. Se on kiinnostunut vain yksittäisistä elintarvikkeista -ja vain terveillä.

Ruoka ei ehkäise, hoida tai paranna -kannanotot, tai muut jyrkät mielipiteet, arvovaltaisen ihmisen taholta julkisuudessa saattavat johtaa ei-toivottuihin seuraamuksiin. Ristiriitaisuus ravinnon ja terveyden yhteyksistä voi korostua, aivan turhaan. Yhtäällä leviää helposti ajatus ”Ei ne [professorit, virkamiehet, tutkijat] ole ollenkaan kartalla”.  Toisaalta muualla, kenties lääkäreiden lounaspöydässä, heitetään ilmoille ”Se elintarvikeprofessori tänään vakuutteli, että ruualla ei EU:n tiedekomitean mukaan voi ehkäistä sairauksia, ei ole näyttöä ”. Ja kolmanneksi ravitsemusterapeutit pohtivat, että mitähän varten tässä ollaan olemassa, jollei juuri ruuan keinoin sairauksia ehkäisemässä ja hoitamassa?

Marina Heinosen lausunnon taustalla lienee rohkea asenne ja hyvä tarkoitus taistella kohtuutomia terveysväittämiä vastaan.

”Me tutkijat olemme kai usein liian kuivakoita ja varovaisia puheissamme. Keskusteluun pitäisi lähteä rohkeasti mukaan, jotta pääsisimme kampittamaan yleisiä, usein mutu-tietoon perustuvia uskomuksia ja käsityksiä”

Asiat vain ovat usein monisäikeisempiä kuin mitä niiden haluaisi olevan, tai mitä pykäliin on kirjattu. Väärin ymmärryksen vaara piilee aina viestinnässä. Tässä kohtaa Marina Heinosen sanoma oli liian yksioikoinen, jyrkkä -se johtaa harhaan.

Meillä Suomessa, kuten länsimaissa yleensä, oli aivan riittävän pitkään vallalla ajatus, että on ihan sama mitä syöt -ei vaikutusta terveyteen. Toivottavasti jatkuva ristiriitainen viestinä ei vie takaisin tähän suuntaan.  Ja yhtä lailla, on ollut jo aivan riittävän pitkään vallalla erilaisten vänkäreiden ”ihmeaineiden” kaupustelu -”tätä kun syöt olet ikuisesti terve”. Toivottavasti se tukahtuu omiin umpikujiinsa.

Ruoka ehkäisee ja hoitaa tiettyjä sairauksia. Mutta mitään ihme-eliksiiriä ruoka ei ole.

(Mahdolliset kommentit julkaisen kommentointipolitiikkani puitteissa)

PS. Toivon, että Marina Heinonen jatkaa kamppailua kohtuuttomien terveysväitteiden alasampumisessa ja siten kuluttajien suojelemisessa.

*) Ravitsemusterapeutti on suomalaisen lainsäätäjän (Valvira), vahvistama terveydenhuollon ammattinimike, jonka tarkoitus ja tehtävä on antaa ruokavalion keinoin sairauksia ehkäisevää ja hoidollista neuvontaa/ohjausta

Lähteet

EFSA:n dokumentit terveysväitteiden käsittelyprosesseista. Löytyvät täältä.

4 thoughts on “Ehkäiseekö ja hoitaako ruoka sairauksia?”

  1. Muistankin kun tämä aihe tuli twitterissä vastaan. Kiitokset mielenkiintoiseen aiheeseen palaamisesta, Reijo!

    Ymmärtääkseni Marina tarttui tähän ensimmäiseen blogautukseeni, jossa kirjoitin että Hippokrateen piikkiin usein laitettu lause ”Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokaasi” on myytti. Pointti kuitenkin siinä, ettei Hippokrates itse koskaan sellaista sanonut eikä se olisi ollut sen ajan parhaiden oppien mukaistakaan.

    Minun tarkoitukseni ei alunperin ollut ottaa lainkaan kantaa siihen, voiko ruoka olla lääkettä vai ei. Halusin kritisoida juuri tuota mainitsemaasi yltiöpositiivista kuvaa ruoan parantavasta vaikutuksesta, mitä usein näkee perusteltavan sillä että no niinhän se Hippokrateskin aikoinaan sanoi. Tämä on sekä looginen-, että argumentointivirhe ja väärin monella tasolla.

    Tämä nyt vain tällaisena pikku tarkennuksena, onhan aiheessa paljon mielenkiintoisempaakin keskusteltavaa! 🙂

  2. Hyvä Reijo,
    menipä henkilökohtaiseksi, vaikka hyvässä hengessä … Edelleen lienemme samaa mieltä siitä, että ruoka vaikuttaa terveyteen. Tässä on enempi kyse semantiikasta: elintarvike, ruoka vai ruokavalio. Mutta toki minuun on ”tarttunut” aimo annos viranomaiskieltä >10 vuoden toiminnasta EFSAn asiantuntijana. Toisaalta elintarvikelainsäädännön tuntemisesta on melkoisesti hyötyä Viikin elintarvikeopiskelijoiden tulevalla uralla. Mitä saa kuluttajaa harhaanjohtamatta väittää elintarvikkeesta (ruoka ei tässä taida olla hyvä synonyymi) on säädelty Elintarvikelaissa (EC 23/2006): ”elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liityviä ominaisuuksia”. Tämä erottaa elintarvikkeet lääkkeistä. Myös ravintolisät ovat elintarvikkeita. Olen aivan samaa mieltä siitä, että terveysväitteet ottavat kantaa yksittäisten tuotteiden ominaisuuksiin. Ja useimmiten mitataan biomarkkeria eikä esim. sairastuvuutta – tämä ei ole tulkittavissa siten, että minun mielstäni ”ruuasta (ruokavaliosta) ei olisi sairastumista, parantumista tai kuolemaa mittaavia satunnaistettuja tutkimunsia”. Terveysväitteet ovat osa elintarvikkeiden markkinointia eivätkä ne edusta ruuan (pitäisikö täsmentää ruokavalion) yleistä vaikutukseen terveyteen. Tomaattia voi edelleen väittää ravintosisällön perusteella terveelliseksi vaikka ei sillä ole terveysväitettä. Taisi ne listatut tutkimuksetkin mitattuine vaikutuksineen koskea ruokavaliota eikä yksittäisiä elintarvikkeita. Lainsäädäntökin tekee poikkeuksen erityisruokavaliovalmisteiden kohdalla: esim. keliaakikoille tarkoitetut valmisteet ehkäisevät/hoitavat sairauksia. Potilastyössä varmasti on merkitystä erilaisten ruokavalioiden räätälöinnillä. Kannatan ruokavaliomuutoksia lääkkeiden sijaan. Mutta taidan pysyä elintarvikkeiden terveellisyyden ja turvallisuuden saralla tieteellisen tiedon ja elintarvikelainsäädännön rajoissa.

    1. Kiitos kommentista Marina.

      Tämä onkin juuri se ydinkohta: ”Terveysväitteet ovat osa elintarvikkeiden markkinointia eivätkä ne edusta ruuan (pitäisikö täsmentää ruokavalion) yleistä vaikutukseen terveyteen”. Se mikä on tarkoitettu markkinointiviestinnän säätelyyn, ei saa siirtyä arkiseksi kielenkäytöksi kun puhutaan yleisölle ruuan tai ruokavalioiden terveysvaikutuksista.

      En ole ihan varma ymmärsinkö oikein tuon mitä tarkoitat erityisruokavaliovalmisteiden kohdalla. Onko niille eri säädöstö, joka sallii erityisruokavalioon kuuluvia elintarvikkeita valmistavan yrityksem esittää lääkkeellisiä väittämiä jos rajaa väitteen vain erityisryhmään (vaikka keliaakikoihin tai allergisiin)?

      Kun puuttuu kielenkäyttöön tulee siitä väkisinkin jonkin verran henkilökohtainen juttu.

  3. Kyllä Hippokrates oli oikeassa ja EFSA on väärässä. Luonnollinen ruoka pitää ihmisen terveenä.

    Itse olen menettänyt uskoni EFSAan mm. näiden kahden terveysväittämän läpimenon johdosta:
    1. Fruktoosin nostaminen paremmaksi vaihtoehdoksi sokerin sijaan syystä, että se ei nosta veren sokeria yhtä paljon.
    Se tosin rasvoittaa maksan ja haiman ja siten edesauttaa T2 diabeteksen kehittymistä – vaikka ei veren sokeria nostaisikaan.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3258689/
    Fruktoosi myös muuttaa veren rasva-arvoja haitallisempaan suuntaan:
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2682989/

    Samaan aikaan maailmalla on voimistumassa sokerin (erityisesti fruktoosin) haitoista varoittava suuntaus: WHO suosittelee 5% kokonaisenergiasta sokereista (lisäetuja 10% verrattuna) ja Credit Suisse näkee sokerin ml. fruktoosi haitat:
    https://www.credit-suisse.com/ch/en/news-and-expertise/economy/articles/news-and-expertise/2013/09/en/is-sugar-turning-the-economy-sour.html

    2. Lisäksi EFSA on päästänyt läpi terveysväittämän, joka ilmiselvästi on tarkoitettu vain markkinointitarkoituksiin ja johtaa kuluttajaa harhaan.

    > 1. Characterisation of the food/constituent
    > The applicant proposed “glucose”, “glycaemic carbohydrates” and “dextrose tablets” as the food constituents that are the subject of the health claims. The applicant indicated that the main constituent of “dextrose tablets” is dextrose, i.e. glucose monohydrate (about 89 %).
    > Glucose (i.e. dextrose) is one of the main glycaemic carbohydrates in the diet. Glycaemic carbohydrates can be classified according to their degree of polymerisation as simple (monosaccharides and disaccharides) or complex (oligosaccharides and polysaccharides). Glycaemic carbohydrates are digested and absorbed in the human small intestine, and provide glucose to body cells as a source of energy (EFSA NDA Panel, 2010).
    > The Panel considers that the food constituent, glycaemic carbohydrates, which is the subject of the health claims, is sufficiently characterised in relation to the claimed effect.
    > 2. Relevance of the claimed effect to human health
    > The claimed effect proposed by the applicant is “contributes to the maintenance of normal brain function”. The target population proposed by the applicant is the general population.
    > The Panel considers that maintenance of normal brain function is a beneficial physiological effect.

    Hiilihydraatit eivät ole mitenkään erityisen edullisia aivojen toiminnalle. Yhtä hyvin voidaan sanoa, että paaston aikana syntyvät ketoaineet ovat eduksi aivojen toiminnalle ja ovat jopa välttämättömiä – muutenhan ihmisrotu olisi aikojen saatossa jo kuollut sukupuuttoon.

    Ja miten dextroositablettien myynti edistää kansanterveyttä, jota varten EFSA kai on perustettu?

    Näin räikeä ristiriita muiden tietolähteiden kanssa ja teollisuuden intressien suosiminen on vienyt EFSA:lta uskottavuuden ainakin omissa silmissäni.

    Tästä tuli nyt vähän enemmän EFSAn arvostelua kuin ruoan terveysvaikutusten ylistystä, mutta mielestäni kritiikki on aiheellista, jotta EFSA voisi kehittää toimintaansa. Terveellisestä ruoasta ei tietääkseni kukaan sairastu, mutta nuo edellä mainitut esimerkit EFSAn läpi päästämistä terveysväittämistä voivat hyvinkin heikentää kansanterveyttä.

Kommentointi on suljettu.