WHO: lihavuus useiden syöpien riskitekijä

WHO:n alainen syöpätutkimuslaitos IACR  on lisännyt uuden tutkimusnäytön perusteella 8 uutta syöpätyyppiä lihavuuteen liittyväksi. Uusi yli 1000 tutkimusta kattava näyttö perustuu monilta osin Maailman syöpätutkimussäätiön  (WCRF) johdolla tehtyihin väestötutkimusten meta-analyyseihin ja todennäköisen syy-yhteyden varmentaviin koe-eläin ja in vitro -tutkimuksiin. Tulokset on julkaistu arvostetussa New England Journal of Medicine (NEJM) -tiedelehdessä.

IACR listaa lihavuuden liittyvän 13 syöpätyyppiin, aiemmin vuonna 2002 julkaistulla listalla oli viisi lihavuuteen liittyvää syöpätyyppiä. Yhdenkään syöpätyypin osalta mitä on tutkittu tarpeeksi, ei ole havaittu sitä, että lihavuus vähentäisi syövän riskiä.

Jokainen viiden (5) yksikön nousu painoindeksissä (BMI) liittyy syöpäriskiin seuraavasti:

Riski jokaista viiden painoindeksiyksikön nousua kohden normaalipainon ylittävältä osalta
1. Kohdun rungon syöpä 7,1-kertainen
2. Ruokatorven adenokarsinooma 4,8-kertainen
3. Maksasyöpä 1,8-kertainen
4. Munuaissyöpä 1,8-kertainen
5. Mahalaukun yläosan syöpä 1,8-kertainen
6. Haimasyöpä 1,5-kertainen
7. Aivokalvosta leviävä aivosyöpä (Meningeooma) 1,5-kertainen
8. Multippeli myelooma (plasmasolusyöpä) 1,5-kertainen
9. Sappirakon syöpä 1,3-kertainen
10. Paksu- ja peräsuolen syöpä 1,3-kertainen
11. Rintasyöpä 1,1-kertainen
12. Munasarjan syöpä 1,1-kertainen
13. Kilpirauhasen syöpä 1,1-kertainen

Viiden painoindeksiyksikön nousu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 165 cm pitkä nainen lihoo 65 kilosta 77 kiloon tai 180 cm pitkä mies lihoo 80 kilosta 96 kiloon. Edellisten syöpätyyppien lisäksi IACR löysi jonkin verran näyttöäsen puolesta, että lihavuus olisi myös  eturauhassyövän ja miesten rintasyövän riskitekijä. Näiden syöpien osalta näyttöä ei kuitenkaan pidetty riittävänä.

Olen koostanut seuraavan taulukon, jotta asian voisi laittaa perspektiiviin muiden riskien kanssa, .  Lihavuus lisää useiden eri tyyppisten syöpien vaaraa kun taas prosessoitu liha liittyy lähinnä ruuansulatuskanavan syöpiin. Vaikka taulukossa on esitelty alkoholin osalta vain rintasyöpä niin alkoholi kyllä lisää useiden muidenkin syöpien, erityisesti yläruuansulatuskanavan ja maksasyövän vaaraan.

Riskin lisäys
Prosessoitu liha ja suolistosyöpä 1,18-kertainen lisäys per 50 g/pv
Alkoholi (etanolina) ja rintasyöpä 1,1-kertainen lisäys per 10 g etanolia/pv
Tupakka ja keuhkosyöpä 8,4-kertainen lisäys jos tupakoi

NEJM:issä julkaistun artikkelin mukaan on vahva koe-eläinnäyttö siitä, että lihavuus lisää erilaisten syöpien riskiä. Lisäksi on vahva mekanistinen tutkimusnäyttö siitä, että lihavuuden aikaansaamat muutokset sukupuolihormonien määrässä ja toiminnassa sekä lihavuuteen liittyvä matala-asteinen tulehdus ovat keskeisiä mekanismeja, miten syöpä ja lihavuus liittyvät toisiinsa. Lihavuuteen liittyvät kohonnut veren insuliiini- ja IGF-1 -pitoisuus voivat myös lisätä syövän riskiä, mutta näyttö näistä on huonompi kuin edellisistä mekanismeista.

IACR:n sivustolla  Cancer & Obesity ilmoitetaan lihavuuden aiheuttama laskennallinen taakka syöpätautien osalta. IACR:n mukaan  vuonna 2012 Suomessa olisi ollut 1645 syöpätapausta, jotka selittyisivät laskennallisesti suomalaisten liikapainolla.  Kun tämä yhdistetään tietoon, että Suomessa on ollut 2010-2014 Syöpärekisterin mukaan vuosittain noin 31 000 uutta syöpätapausta niin voitaisiin arvioida, että noin 5 % suomalaisten uusista syöpätapauksista voisi selittyä liikapainolla.

Kuvassa alla oleva diagrammi kertoo miten lihavuuden vaikutus eri syöpätyypeille jakautui Pohjois-Euroopassa 2012, Suomen vastaavaa tilastoa ei tietääkseni ole saatavissa.

obesity cancer

Lihavuus lisää siis laajasti useiden syöpätyyppien riskiä. Riskin lisäys näyttää olevan lähes samaa luokkaa kuin lihavuuden vaikutus tyypin 2 diabeteksen tai sepelvaltimotaudin riskiin. Sama viiden painoindeksin nousu lisää meta-analyysin mukaan tyypin 2 diabeteksen riskiä 55-65-vuotiailla 2,4-kertaiseksi ja iskeemisen sydäntaudin riskiä 1,4-kertaiseksi.

Terveellisen jokapäiväisen ruokavaliomallin, tupakoimattomuuden ja runsaasta alkoholin käytöstä pidättäytymisen lisäksi lihavuuden ehkäisy on keskeisin tekijä syövän ehkäisyssä väestötasolla. Laihtumisen teho syövän ehkäisyssä on vielä lopullisesti osoittamatta, mutta lihavuusleikatuilla, ja siten huomattavasti pysyvästi laihtuneilla, on meta-analyysin mukaan pienempi riski sairastua syöpään kuin vertailuhoitoa (elämäntapahoitoa) saaneilla.

NEJM:in artikkelin ensimmäinen kirjoittaja Béatrice Lauby-Secretan toteaa IACR:n lehdistötiedotteessa:

“This comprehensive evaluation reinforces the benefits of maintaining a healthy body weight in order to reduce the risk of several different types of cancer”

Lähteet

Béatrice Lauby-Secretan, Ph.D., Chiara Scoccianti, Ph.D., Dana Loomis, Ph.D., Yann Grosse, Ph.D., Franca Bianchini, Ph.D., and Kurt Straif, M.P.H., M.D., Ph.D., for the International Agency for Research on Cancer Handbook Working Group*. Body Fatness and Cancer — Viewpoint of the IARC Working Group. N Engl J Med 2016; 375:794-79

World Health Organization Report Confirms Obesity Is a Cause of Many Cancers. http://www.aicr.org/press/press-releases/2016/who-report-confirms-obesity-cause-of-many-cancers.html [vierailtu 25.8.2016]

IACR:n lehdistötiedote 25.8.2016 http://www.iarc.fr/en/media-centre/pr/2016/pdfs/pr247_E.pdf [vierailtu 25.8.2016]

Aiemmat syöpätauteja ja ravitsemusta koskavat kirjoitukseni löytyvät täältä.

Pidän ravitsemusterapeutin vastaanottoa Suomen ainoassa yksityisessä syöpäsairaalassa Docratesissa ja lääkärikeskus Aavassa Helsingissä.

3 thoughts on “WHO: lihavuus useiden syöpien riskitekijä”

  1. Niin varmaan mutta miksi lihavuus kasvattaa riskiä sairastumiseen? Lihavuushan ei ole mikään tauti, vaan oire hormonaalisesta epätasapainosta. Insuliiniresistanssi on tässä pääosassa, ja lihavat ihmiset ovat mitä todennäköisimmin insuliiniresistantteja. Insuliinirsistanssihan on myös todettu sydän-ja verisuonitautien riskitekijäksi. Yhdysvalloissa on arvioitu, että ainakin puolet väestöstä on insuliiniresistantteja, luultavasti Suomessa tilanne on sama. Tämän takia kaiken hoidon pitäisi tähdätä veren insiliinipitoisuuden vähentämiseen, ja tähän kyllä pystytään helpostikin, joskaan siihen ei ole lääkehoitoa. Oikea ruokavalio on tässä avainasemassa.

    1. Juurikin näin! Länsimaisten elintasosairauksien ytimessä on nimenomaan insuliiniresistenssi. Sääli vaan, että monien pätevien tutkijoiden jo kauan sitten esittämät havainnot insuliiniresistenssin vaaroista on vaiettu kuoliaaksi. No, nykyisin heidän saavutuksiaan aletaan jälleen arvostaa ja onneksi muutama pätevä tutkija on vielä elossakin ja pääsee nauttimaan kunnian palautuksesta. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon Joseph R. Kraft ja insuliiniresistenssin (=metabolinen oireyhtymä, syndrom X) isä Gerald M. Reaven.

    2. Lihavuutta ei voi tiivistää ”oireeksi hormonaalisesta epätasapainosta”, jo yllä mainitaan nimittäin se ettei syy-seuraus -suhde ole noin simppeli (lihavuus itsessään aiheuttaa muutoksia hormonitoiminnassa). Samoin kysymykseen ”miksi lihavuus …” löytyy vastauksia ylempää Reijon kirjoituksesta. Insuliiniresistenssi ja veren insuliinin säätely eivät myöskään linkity toisiinsa niin että ”mitä vähempi insuliinia, sen parempi”.

Kommentointi on suljettu.