Uutta tietoa kananmunien ja terveyden välisestä yhteydestä kuopiolaistutkimuksista (vieraskirjoitus)

Tämä kirjoitus on tutkija Jyrki Virtasen kirjoittama vieraskirjoitus. 


 

Jyrki Virtanen, FT, ravitsemusepidemiologian dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti

Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

http://www.uef.fi/nutritionepidemiologists

Viimeisen vajaan kahden vuoden sisällä olemme julkaisseet kolme tutkimusta, joissa on selvitetty kananmunan ja ravinnon kolesterolin yhteyttä tyypin 2 diabeteksen, sydäninfarktin ja muistisairauksien riskiin (1-3). Tutkimustemme perusteella näyttäisi siltä, ettei ravinnon kolesteroli tai yksi sen päälähteistä, kananmuna, ole kohtuullisilla käyttömäärillä yhteydessä näiden sairauksien riskiin edes perinnöllisesti alttiilla ihmisillä. Tässä kirjoituksessa esitellään tarkemmin kananmunatutkimustemme tuloksia sekä muuta tekemäämme tutkimusta. 

Kananmunatutkimusten satoa

Miksi tutkia kananmunan terveysvaikutuksia?

Kuten usein epidemiologisessa tutkimuksessa, myös kananmunan ja ravinnon kolesterolin yhteyttä sairastumisen tai kuolleisuuden riskiin on lähdetty selvittämään esimerkiksi ihmisen fysiologiaan ja aineenvaihduntaan liittyvän tiedon pohjalta tai sitten kokeellisten tutkimusten perusteella, joissa on nähty vaikutuksia sairauksien riskitekijöihin. Suuri ruokavalion kolesterolipitoisuus on eläinkokeissa heikentänyt sokeriaineenvaihduntaa ja lisännyt matala-asteista tulehdusta (4,5). Toisaalta pienissä ja lyhytkestoisissa ihmisillä tehdyissä kokeellisissa tutkimuksissa kananmunien lisääminen ruokavalioon on muun muassa vähentänyt veren insuliinipitoisuutta ja insuliiniresistenssiä (6) sekä tulehdustekijöiden pitoisuutta (7-9), jotka kaikki liittyvät suurentuneeseen tyypin 2 diabeteksen riskiin. Tästä lähti idea tutkia sitä, minkälainen yhteys on kananmunan syönnin ja tyypin 2 diabeteksen riskin välillä meidän KIHD-tutkimusaineistossamme (1). Toki väestötutkimuksia kananmunien syönnin yhteydestä tyypin 2 diabeteksen riskiin oli jo aiemmin julkaistu (10-16), myös suomalaisesta tutkimusaineistosta (10), mutta tulokset eivät olleet kovin selkeitä.

Diabetes

Tutkimuksen seurannan aikana 432 miestä sairastui tyypin 2 diabetekseen. Tyypin 2 diabeteksen riski oli 41 % pienempi noin neljä kananmunaa viikossa syövillä miehillä verrattuna niihin, jotka söivät keskimäärin yhden kananmunan (n. 55 g) viikossa. Kananmunien syönti oli yhteydessä myös pienempään veren paastoglukoosipitoisuuteen. Yhteydet säilyivät, vaikka huomioon otettiin mahdollisia sekoittavia tekijöitä, kuten fyysinen aktiivisuus, painoindeksi, tupakointi ja kasvisten syönti. Runsaammalla kananmunan syönnillä (noin 1 per päivä) ei kuitenkaan havaittu merkittävää lisähyötyä. Ravinnon kolesteroli ei ollut yhteydessä riskiin, eikä kolesteroliaineenvaihduntaan liittyvällä apolipoproteiini E:n fenotyypillä ollut vaikutusta yhteyksiin.

Sydäninfarkti

Toisessa tutkimuksessa selvitimme kananmunien syönnin yhteyttä sydäninfarktiriskiin ja kaulavaltimoiden paksuuteen reilulla tuhannella miehellä, joille oli olemassa tieto apolipoproteiini E:n fenotyypistä (2). Aiemmissa väestötutkimuksissa kohtuullisen runsaankaan kananmunan syönnin (1 per päivä) ei ole havaittu lisäävän sydän- ja verisuonitautien riskiä (17). Meidän tutkimuksessa ideana oli tarkastella nimenomaan sitä, onko yhteys erilainen niillä miehillä, joilla oli perimässään niin sanottu 4-tyyppi apolipoproteiini E:ssä. Näillä henkilöillä ruokavalion kolesteroli vaikuttaa enemmän veren kolesterolipitoisuuksiin, joten oli mahdollista, että runsas kananmunien syönti voisi varsinkin näillä henkilöillä olla haitallista sydäntautiriskin kannalta. Tätä pystytään harvassa tutkimusaineistossa selvittämään, sillä muualla kuin Suomessa apolipoproteiini E4-tyyppiä esiintyy paljon vähemmän. Suomessa noin kolmasosalla väestöstä on tämä E4-tyyppi, joten sen vuoksi runsas kananmunien syönti tai kolesterolin saanti ruokavaliosta voisi olla kansanterveydellisestikin merkittävä tekijä.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan löydetty yhteyttä kananmunan tai ravinnon kolesterolin määrän ja kaulavaltimoiden paksuuden tai sydäninfarktiriskin välillä, ei edes niillä miehillä, joilla oli apolipoproteiini E4-fenotyyppi.

Muistihäiriöt

Tämä uusin tutkimuksemme oli luonteva jatko edelliselle tutkimukselle, sillä korkea veren kolesterolipitoisuus ja apolipoproteiini E4-fenotyyppi ovat sydän- ja verisuonitautien ohella myös merkittäviä riskitekijöitä muistisairauksille. Aiemmin ei ole kuitenkaan ollut tutkimustietoa siitä, miten runsas kolesterolin saanti ruokavaliosta tai runsas kananmunien käyttö vaikuttaa muistihäiriöiden riskiin näillä henkilöillä.

Tutkimuksen keskimääräisen 22 vuoden seurannan aikana 337 miehellä todettiin muistisairaus. Näistä 266 oli Alzheimerin tautitapauksia. Tässäkään tutkimuksessa runsas kolesterolin saanti ruokavaliosta tai kananmunien syönti ei ollut yhteydessä suurempaan sairastumisen riskiin koko tutkimusaineistossa eikä miehillä, joilla oli apolipoproteiini E4-fenotyyppi. Sen sijaan kananmunien syönti oli yhteydessä parempaan tulokseen osassa kognitiivista suorituskykyä mittaavista testeistä.

Tulevat tutkimukset

Kananmunatutkimus jatkuu edelleen. Teemme muun muassa metabolomiikkatutkimusta, jossa tavoitteena on yrittää löytää verestä yhdisteitä, jotka voisivat selittää yhteyttä kananmunan syönnin ja vähentyneen diabetesriskin välillä.

Miten tutkimustietoa on kerätty

 

Mitä tarkemmin ja luotettavammin sekä altiste (esim. ruoankäyttö) että tapahtuma (esim. sairauden diagnoosi) on tutkimuksissa määritetty, sitä todennäköisempää on tilastoanalyyseissä löytää yhteys näiden kahden välillä, jos sellainen todellisuudessa esiintyy. Jos jompikumpi tai molemmat on epätarkasti mitattu, on yhteyden löytyminen epätodennäköistä.

Ruoankäyttö

KIHD-tutkimuksessa ruoankäyttöä on arvioitu neljän päivän ruokapäiväkirjanpidolla, jossa tutkittavat arvioivat annoskokonsa hyödyntämällä kotitalousmittoja ja annoskuvakirjaa. Ravitsemusterapeutti ohjeisti ruokapäiväkirjojen täyttämisessä ja tarkisti valmiit päiväkirjat kunkin osallistujan kanssa. Ruokapäiväkirjojen käyttö laajoissa seurantatutkimuksissa on harvinaista. Yleensä on käytetty yksinkertaisempaa frekvenssikyselyä, jossa kysytään esimerkiksi edellisen vuoden ruoankäyttöä. Ruokapäiväkirjojen etuna frekvenssikyselyihin verrattuna on se, että niiden täyttäminen ei vaadi tutkittavilta hyvää muistia, minkä ansiosta niiden avulla voidaan saada tarkempaa tietoa ruoankäytöstä. Heikkoutena on se, että niiden täyttäminen on työlästä ja täyttöpäiviin ei välttämättä osu ruokia, joita syödään vain 1-2 kertaa viikossa. Ravintoaineiden saannin laskennassa on käytetty NUTRICA-ohjelmaa, jonka tietokannasta löytyy kattavat tiedot Suomessa käytettävien elintarvikkeiden ravintoainekoostumuksista. Esimerkiksi kananmunan käyttömääriä laskettaessa ohjelma laskee myös resepteihin sisältyvän kananmunan määrän mukaan kokonaiskäyttömäärään.

Sairastumiset ym. tapahtumat

Tapahtumien (esim. tyypin 2 diabetes tai sydäninfarkti) rekisteröinti perustuu valtakunnallisiin rekistereihin, kuten KELA:n lääkereseptirekisteriin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusjärjestelmään ja Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteriin. Rekistereistä saadaan vuosittain tieto tutkittavien lääkityksistä ja sairaalakäyntiä vaatineista tapahtumista sekä kuolemista. Diagnoosien paikkansapitävyys myös varmistetaan tutkimuslääkärien toimesta. Esimerkiksi diabetesdiagnoosi voi perustua rekistereiden lisäksi myös tutkimuskäynnillä mitattuun veren glukoosipitoisuuteen tai sokerirasitustestin tulokseen.

Mitä tutkimuksistamme voi päätellä

Tutkimustemme perusteella siis näyttäisi, ettei ravinnon kolesteroli tai yksi sen päälähteistä, kananmuna, ole kohtuullisilla käyttömäärillä yhteydessä suurempaan tyypin 2 diabeteksen, sydäninfarktin tai muistisairauksien riskiin edes perinnöllisesti alttiilla ihmisillä.

Tutkimusten tuloksia ei voi kuitenkaan yleistää koskemaan myös suurempia käyttömääriä, kuin mitä tutkimuksessa olleet miehet käyttivät. Ylimmässä vertailuryhmässä keskimääräinen kolesterolin saanti ravinnosta oli noin 520 mg/pv. Keskimääräinen kananmunan käyttömäärä oli noin 55 g/pv, joka tarkoittaa suunnilleen yhtä keskikokoista kananmunaa päivässä. Vaikka pienissä, lyhytkestoisissa kokeellisissa tutkimuksissa kolmenkin kananmunan lisääminen päivittäiseen ruokavalioon ei ole näyttänyt olevan haitallista (6-9), on mahdollista, että pidemmällä aikavälillä tai suuremmilla määrillä sairauksien riski saattaa lisääntyä.

Diabeteksen suhteen tuloksemme poikkeaa varsinkin USA:ssa tehdyistä tutkimuksista, joissa runsaampi kananmunan syönti on yleisesti ollut yhteydessä suurempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin (18), vaikka käyttömäärissä ei suurta eroa meidän tutkimukseen verrattuna ole. Koska havaituille eroille eri maiden välillä ei ole selkeää biologista selitystä, yksi mahdollinen syy on se, että jotkin muut tekijät selittävät suuremman riskin yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa. Niiden osallistujilla runsas kananmunien syönti yhdistyykin usein epäterveellisiin elintapoihin, kuten tupakointiin, vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen tai runsaaseen prosessoitujen lihatuotteiden syöntiin. KIHD-tutkimusaineistossa kananmunien syönti ei systemaattisesti yhdisty hyviin tai huonoihin elintapoihin, joten siten yhteys pienempään diabeteksen riskiin ei todennäköisesti selity muilla elintavoilla.

Kananmuna on hyvä esimerkki ruoka-aineesta, jonka terveysvaikutuksia on vaikea päätellä sen sisältämän yhden yksittäisen ravintoaineen perusteella. Kananmuna sisältää kolesterolin lisäksi monia terveydelle mahdollisesti hyödyllisiä ravintoaineita, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan tai matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset fosfolipidit, luteiini, zeaksantiini ja hyvälaatuinen proteiini.

Vaikka yksittäisten ravintoaineiden terveysvaikutusten tutkimisille on edelleen paikkansa, entistä enemmän tullaan ravitsemustutkimuksessa keskittymään ruoka-aineiden ja kokonaisten ruokavalioiden (esimerkkinä Välimeren tai Itämeren ruokavaliot) tutkimiseen.

Joukko tutkimusten takana

Olemme Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa työskentelevä tutkimusryhmä, jonka tutkimus keskittyy ravinnon ja kroonisten kansansairauksien välisten yhteyksien selvittämiseen. Olemme lähes kaikki täältä Kuopiosta valmistuneita laillistettuja ravitsemusterapeutteja.

Vuosien varrella olemme tehneet lukuisia pieniä ja suurempia kokeellisia tutkimuksia eri ravintotekijöiden vaikutuksista sairauksien riskitekijöihin. Päätutkimusaineistona meillä kuitenkin on Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study (KIHD; suomeksi Sepelvaltimotaudin vaaratekijätutkimus, SVVT) (kuva). Vaikka tutkimusaineisto ei kokonsa puolesta ole kovin suuri verrattuna esimerkiksi Harvardin Nurses’ Health Study– ja Health Professionals Follow-up Study-tutkimuksiin, on KIHD yksi tunnetuimmista ja kattavimmin tutkituista prospektiivisista väestötutkimuksista maailmassa.

Tutkittavien lukumäärällä mitattuna suunnilleen saman kokoluokan tutkimus meillä on Finnish Vitamin D Trial (FIND), joka on viisivuotinen kokeellinen tutkimus D-vitamiinilisän terveysvaikutuksista. Vuoden 2016 syyskuussa lähti käyntiin viides eli viimeinen tutkimusvuosi, joten parin vuoden kuluttua pääsemme julkaisemaan tuloksia tästä tutkimuksesta.

Post doc-vierailujen myötä olemme käyttäneet myös muita tutkimusaineistoja, kuten edellä mainitut Nurses’ Health Study (19) ja Health Professionals Follow-up Study (19,20) ja näiden lisäksi samoin yhdysvaltalaiset tutkimuskohortit Cardiovascular Health Study (21-23) ja Iowa Women’s Health Study (24,25).

Sidonnaisuudet

Tutkimusryhmällä ei ole sidonnaisuuksia esimerkiksi kananmunatuottajiin tai elintarviketeollisuuteen. Jyrki Virtanen, Sari Voutilainen, Jaakko Mursu, Heli Virtanen ja Tomi-Pekka Tuomainen kuuluvat yliopiston henkilökuntaan ja saavat palkan Itä-Suomen yliopistolta. Väitöskirjatutkijat työskentelevät eri säätiöiden myöntämillä apurahoilla.

Lähteet

  1. Virtanen JK, Mursu J, Tuomainen TP, Virtanen HE, Voutilainen S. Egg consumption and risk of incident type 2 diabetes in men: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Am J Clin Nutr 2015;101:1088-96.
  2. Virtanen JK, Mursu J, Virtanen HE, Fogelholm M, Salonen JT, Koskinen TT, Voutilainen S, Tuomainen TP. Associations of egg and cholesterol intakes with carotid intima-media thickness and risk of incident coronary artery disease according to apolipoprotein E phenotype in men: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Am J Clin Nutr 2016;103:895-901.
  3. Ylilauri MPT, Voutilainen S, Lönnroos E, Mursu J, Virtanen HEK, Koskinen TT, Salonen JT, Tuomainen T-P, Virtanen JK. Association of dietary cholesterol and egg intakes with risk of incident dementia or Alzheimer’s disease: The Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Am J Clin Nutr, julkaistu verkossa 5.1.2017: http://ajcn.nutrition.org/content/early/2017/01/04/ajcn.116.146753.abstract?papetoc
  4. Adamopoulos PN, Papamichael CM, Zampelas A, Moulopoulos SD. Cholesterol and unsaturated fat diets influence lipid and glucose concentrations in rats. Comp Biochem Physiol B Biochem Mol Biol 1996;113:659-63.
  5. Lewis KE, Kirk EA, McDonald TO, Wang S, Wight TN, O’Brien KD, Chait A. Increase in serum amyloid a evoked by dietary cholesterol is associated with increased atherosclerosis in mice. Circulation 2004;110:540-5.
  6. Blesso CN, Andersen CJ, Barona J, Volek JS, Fernandez ML. Whole egg consumption improves lipoprotein profiles and insulin sensitivity to a greater extent than yolk-free egg substitute in individuals with metabolic syndrome. Metabolism 2013;62:400-10.
  7. Ratliff JC, Mutungi G, Puglisi MJ, Volek JS, Fernandez ML. Eggs modulate the inflammatory response to carbohydrate restricted diets in overweight men. Nutr Metab (Lond) 2008;5:6.
  8. Blesso CN, Andersen CJ, Barona J, Volk B, Volek JS, Fernandez ML. Effects of carbohydrate restriction and dietary cholesterol provided by eggs on clinical risk factors in metabolic syndrome. J Clin Lipidol 2013;7:463-71.
  9. Andersen CJ, Lee JY, Blesso CN, Carr TP, Fernandez ML. Egg intake during carbohydrate restriction alters peripheral blood mononuclear cell inflammation and cholesterol homeostasis in metabolic syndrome. Nutrients 2014;6:2650-67.
  10. Montonen J, Jarvinen R, Heliovaara M, Reunanen A, Aromaa A, Knekt P. Food consumption and the incidence of type II diabetes mellitus. Eur J Clin Nutr 2005;59:441-8.
  11. Vang A, Singh PN, Lee JW, Haddad EH, Brinegar CH. Meats, processed meats, obesity, weight gain and occurrence of diabetes among adults: findings from Adventist Health Studies. Ann Nutr Metab 2008;52:96-104.
  12. Djousse L, Kamineni A, Nelson TL, Carnethon M, Mozaffarian D, Siscovick D, Mukamal KJ. Egg consumption and risk of type 2 diabetes in older adults. Am J Clin Nutr 2010;92:422-7.
  13. Kurotani K, Nanri A, Goto A, Mizoue T, Noda M, Oba S, Sawada N, Tsugane S, Japan Public Health Center-based Prospective Study Group. Cholesterol and egg intakes and the risk of type 2 diabetes: The Japan Public Health Center-based Prospective Study. Br J Nutr 2014;112:1636-43.
  14. Djousse L, Gaziano JM, Buring JE, Lee IM. Egg consumption and risk of type 2 diabetes in men and women. Diabetes Care 2009;32:295-300.
  15. Radzeviciene L, Ostrauskas R. Egg consumption and the risk of type 2 diabetes mellitus: a case-control study. Public Health Nutr 2012;15:1437-41.
  16. Shi Z, Yuan B, Zhang C, Zhou M, Holmboe-Ottesen G. Egg consumption and the risk of diabetes in adults, Jiangsu, China. Nutrition 2011;27:194-8.
  17. Rong Y, Chen L, Zhu T, Song Y, Yu M, Shan Z, Sands A, Hu FB, Liu L. Egg consumption and risk of coronary heart disease and stroke: dose-response meta-analysis of prospective cohort studies. BMJ 2013;346:e8539.
  18. Tamez M, Virtanen JK, Lajous M. Egg consumption and risk of incident type 2 diabetes: a dose-response meta-analysis of prospective cohort studies. Br J Nutr 2016;115:2212-8.
  19. Virtanen JK, Mozaffarian D, Willett WC, Feskanich D. Dietary intake of polyunsaturated fatty acids and risk of hip fracture in men and women. Osteoporos Int 2012;23:2615-24.
  20. Virtanen JK, Mozaffarian D, Chiuve SE, Rimm EB. Fish consumption and risk of major chronic disease in men. Am J Clin Nutr 2008;88:1618-25.
  21. Virtanen JK, Siscovick DS, Lemaitre RN, Longstreth WT, Spiegelman D, Rimm EB, King IB, Mozaffarian D. Circulating omega-3 polyunsaturated fatty acids and subclinical brain abnormalities on MRI in older adults: the Cardiovascular Health Study. J Am Heart Assoc 2013;2:e000305.
  22. Virtanen JK, Mozaffarian D, Cauley JA, Mukamal KJ, Robbins J, Siscovick DS. Fish consumption, bone mineral density, and risk of hip fracture among older adults: the Cardiovascular Health Study. J Bone Miner Res 2010;25:1972-9.
  23. Virtanen JK, Siscovick DS, Longstreth WT,Jr, Kuller LH, Mozaffarian D. Fish consumption and risk of subclinical brain abnormalities on MRI in older adults. Neurology 2008;71:439-46.
  24. Mursu J, Steffen LM, Meyer KA, Duprez D, Jacobs DR,Jr. Diet quality indexes and mortality in postmenopausal women: the Iowa Women’s Health Study. Am J Clin Nutr 2013;98:444-53.
  25. Mursu J, Robien K, Harnack LJ, Park K, Jacobs DR,Jr. Dietary supplements and mortality rate in older women: the Iowa Women’s Health Study. Arch Intern Med 2011;171:1625-33.

 

13 thoughts on “Uutta tietoa kananmunien ja terveyden välisestä yhteydestä kuopiolaistutkimuksista (vieraskirjoitus)”

  1. Komppaan Christeria. Kananmunia menee fiiliksen mukaan, mutta eipä niiden haittoja ole tullut mietittyä, kun luomumunat maistuvatkin erinomaisilta. Munalla töihin, jatkossakin 🙂

  2. Miten Jyrki arvotat omaa kananmunatutkimustanne ja yleensä KIHD-tutkimuksia suhteessa meta-analyyseihin? Suosituksethan yleensä painottavat tutkimustiedon kertymistä, ja evidenssihierarkian huipulla on meta-analyysit/systemoidut katsaukset.

    Entä onko teiltä tulossa analyysejä ulos prossesoidun/punaisen lihan vaikutuksista ja toisaalta ruokavaliomallien vaikutuksesta (Välimerellinen tai Itämeren tai Western dietary pattern)?

    1. Viime syksynä julkaistussa meta-analyysissämme (Tamez et al. Brit J Nutr 2016) KIHD-tutkimus erottui ainoana tutkimuksena, jossa kananmunan syönti oli yhteydessä pienempään diabeteksen riskiin, kun taas USA:laisissa tutkimuksissa oli päinvastainen yhteys. Vastaavia maiden välisiä eroja on nähty myös esimerkiksi kalan syönnin ja diabetesriskin välillä.

      Eli muissa maissa tehdyt tutkimukset ei välttämättä ole suoraan verrattavissa Suomessa tehtyihin tutkimuksiin, koska ruokakulttuurit ja -tavat on erilaisia (esim. syödäänkö kanamunat paistettuna pekonin kanssa vai keitettynä leivän päällä tai onko kala pihvinä hampurilaisen välissä vai uunikalana jne.) Siten omassa maassa tehdyillä tutkimuksilla on aika suuri painoarvo.

      Harvassa tutkimuksessa suomalaisten tutkimusten lisäksi pystytään tutkimaan esimerkiksi APOE4:n merkitystä, koska muissa maissa sen esiintyminen on niin paljon harvinaisempaa. Siten se ei ole kansanterveydellisesti niin oleellinen asia kuin meillä.

      Meillä on yksi väitöskirjatutkija tutkimassa eri lähteistä tulevan proteiinin yhteyksiä sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen, ja niissä tutkimuksissa tarkastellaan myös noita eri tyyppisiä lihoja. Toisen väitöskirjatutkijan aiheena on tutkia erilaisten maitotaloustuotteiden (varsinkin hapatetut vs. hapattamattomat) yhteyksiä em. sairauksiin.

      Eri ruokavaliomalleista ei juuri nyt kukaan ole tekemässä tutkimusta, mutta sekin on listalla.

      1. Kuulostaa ihan järkevältä painottaa oman maan tutkimuksia. Tosin mitä tehdä silloin, kun oman maan tutkimus on pahasti ristiriidassa suuren tutkimusmassan kanssa? Tulee mieleen eräs BMJ:ssä julkaistu ruotsalainen maitokohortti. Kun tiedämme, että syy-yhteys-suhteita ei hyvistäkään kohorteista voi päätellä niin itselle tulee mieleen että kannattanee luottaa tutkimusmassaan.

  3. Erittäin mielenkiintoinen tutkimustulos, joka kylläkään ei ole mikään oleellinen poikkeama aikaisemmin näkemieni meta-analyysien tulosten suhteen. Siispä jatkan kananmunien kohtuukäyttöä ilman turhia murheita.

    Eräs yksityiskohta yllä jäi hieman vaivaamaan: Tutkimuksessa kananmuna on vain ”kananmuna”, siis oletettavasti sama Suomessa ja muualla maailmassa. Munan paino on ainoa rekisteröity tekijä, eli tietty grammamäärä/viikko. Yhdysvalloissa asuneena koen munien laadun ja ravintosisällön eron mahdollisesti merkittäväksi selitykseksi siitä, miksi Yhdysvalloissa tulokset ovat hieman ”eri suuntaan kallellaan”: Kananmunat eivät ole samanlaisia. Siellä munantuotanto on ilmeisesti äärimmäisen teollista, ja kanojen rehukin teollista ja kustannustehokasta. Mutta niin yksinkertainen asia kuin keltuaisen väri kertoo sen, että ravintosisältö amerikkalaisessa ”kalpeassa” munassa ei ole ihan sama kuin suomalaisessa ”tummempikeltuaisessa” munassa: Onhan tunnettua, että eläimen ravinto siirtyy eteenpäin meidän ravintoomme (esimerkkinä hiljattain julkaistu Omega3 rasvahappojen määrän köyhtyminen kasvatetussa lohessa uuden rehuseoskäytännön takia). Ja kustannustehokas rehu ei ole useinkaan sitä ravintorikkainta ja monipuolisinta muonaa.

    Siksi kannttaisi ehkä tutkia myös sitä, mitä eroja nimellisesti samoilla elintarvikkeilla on, koska se saattaisi selittää joukon alueellisia eroja, ja siten tytkimustulosten hajontaa. Samankaltaista maakohtaista vaihtelua varmaan on myös lähes jokaisen viljelyskasvin ja kotieläintuotteen kohdalla.

  4. Hyvä että kananmunakin pääsee vihdoin pannasta. Itse lisäsin munien käyttöä huomattavasti siirryttyäni ns VHH-ruokavalioon, missä kananmunien osuus on vähintään tuo tutkimuksen max tasoa..kolestrolitasot normaalit mutta sokeriarvot normalisoituivat..lieneekö syynä kok ruokavalion muutos, mitä munien käytön lisäys boostasi..huomasin kyllä testipisteissä, että vhh-ruokavalioni onkin lähes välimerelliseksi muuttunut..tai oli alunperinkin..ainoastaan viljat pääosin puuttuu..nimestä viis, pääasia että toimii.

  5. Eikös se Reijo ole niin, että korrelaatio ei osoita syy-yhteyttä. Korrelaation puuttuminen sensijaan osoittaa syy-yhteydenkin puuttumisen. Sillä syy-yhteys edellyttää aina korrelaation olemassaolon.
    Näinollen onnittelen tutkijatiimiä keltuaisen vaarallisuus-myytin murtamisesta. Harmi, ettei data riittänyt selvittämään turvallisen annoksen ylärajaa.

    1. Ei se näin mene, hyvä yritys 😉 Korrelaation puuttuminen väestötutkimuksissa ei osoita syy-yhteyden puuttumista. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa runsaalla karkkien syömisellä ei ollut korrelaatiota lihavuuteen. Tässä tutkimuksessa korrelaation puuttuminen saattaa selittyä esimerkiksi käänteisellä kausaliteetilla, tai millä tahansa muulla sekoittavalla tekijällä, joita on aina väestötutkimuksissa runsaasti.

      1. Syy-yhteys synnyttää aina korrelaation, se on matemaattinen fakta. Tuossa karkkitutkimuksessa taisi olla kyse syöntitiheydestä versus lihavuus. Energian säilymislain mukaan lihomista voi tapahtua vain, kun elimistöön imeytyy enemmän kaloreita kuin se kuluttaa. Tätä lakia ei voi kiertää lisäämällä karkkien syöntikertoja. Siis karkkien syöntitiheys ei todellakaan lihota. Tutkimustulos on ihan järkeenkäypä.

      2. Voi käydä niinkin, että korrelaatio jää tutkimuksessa erilaisista syistä havaitsematta, vaikka korrelaatio olisi olemassa.

  6. Suomessakin on eroa eri laaduilla. Syön kananmunaa raakana eli vesilasiin ja kurkusta alas.

    Käytin ensin normimunia, sitten testasin luomumunia ja niiden makuero on huomattava. Ruoalla mitä kana saa on paljon merkitystä.

    Makuero on todella suuri ja teollisuusmuna on jäänyt sen jälkeen kaupan hyllyyn.

Kommentointi on suljettu.