Rasvojen varjossa lymyää kohonnut verenpaine
Kirjoitettu 27. Jou, 2010 kirjoittanut Reijo Laatikainen alueella Blogi
Kulunutta vuotta on hallinnut tuttu juttu. Rasvasota. Eikä rasvojen tarinalle näy päätöspistettä. Viimeisin merkittävä kokoomatutkimus asiasta on Ramdsenin ja kumppaneiden meta-analyysi, jossa ruoditaan kriittisesti rasvateorian kulmakivitutkimusta, suomalaista mielisairaalatutkimusta, sekä esitetään, että tyydyttymättömän rasvan vähentämisen tuoma hyöty rasvanvaihtotutkimuksissa onkin selitettävissä transrasvan saannin vähenemisellä ja omega-3 rasvahappojen saannin lisäämisellä, eikä monityydyttymättömillä rasvahapoilla. Keskustelu jatkuu siis tulevanakin vuonna.
Ottaen huomioon rasvojen saaman huomion medioissa ja julkisissa keskusteluissa sekä tapahtuneet muutokset rasvankäyttötottumuksissa, on oikein, että asiasta keskustellaan, ja että tieto tarkentuu. Nyt ollaan jo yhtä mieltä, että tyydyttynyttä rasvaa ei pidä korvata ainakaan huonoilla hiilihydraateilla, ja että transrasva ei ole hyväksi, kun taas kalanrasva on. Mutta mistä muusta pitäisi keskustella kiivasti, tai jopa rasvojen sijaan?
Emeritusprofessorit: hoitakaa verenpainetta eikä kolesterolia
Suomen kuvalehdessä ilmestyi juuri joulun alla eläkkeelle siirtyneiden ja kiistanalaisten emeritusprofessoreiden Pentti Tuohimaan ja Matti Järvilehdon kirjoitus ” Kolesteroliteoriassa on suuria aukkoja”. Samaiset professorit julkaisivat keväällä lehdistötiedotteen artikkelistaan, jonka saivat läpi Medical Hypotheses -nimisessä julkaisussa, ja tästä seurasikin laaja julkinen keskustelu useilla verkkosivuilla ja lehdistössä. Professorit ottavat nyt askeleen uuteen suuntaan ja kertovat mihin kiinnittää huomiota kolesterolin sijaan. He julistavat nyt miten verenpaine, eikä kohonnut kolesteroli, on todellinen vihollinen verisuonille ja toteavat mm. ”Siksi verenpaineen hoito on edelleen tärkein keino ehkäistä valtimoiden kovettumista”.
Ovatko kohuprofessorit oikeassa verenpaineesta?
THL:n johtaja Pekka Puska toteaa verkossa luettavissa olevassa esitelmäaineistossaan vuonna 2008 ”Verenpaine on silent killer, aliarvostetty riskitekijä…eniten globaalisti kuolemia aiheuttava riskitekijä”. WHO, jossa Pekka Puska oli töissä ennen siirtymistään THL:n johtoon, julkaisi vuonna 2009 raportin (Mortality and burden of disease attributable to selected major risks), jonka mukaan verenpaine on varakkaissa maissa suurin ennenaikaisten kuolemien ja toiminnan vajauksen riskitekijä (kuva 1)
Vuonna 2009 Harwardin tutkijat tekivät myös vastaavantyyppiset laskelmat amerikan osalta (Danaei et al. 2009). Mukana tutkimusjoukossa oli myös epidemiologian professori Dariush Mozaffarian, joka on saanut paljon julkisuutta rasvakeskusteluissa. Niiden tulos on hyvin samankaltainen kuin WHO:n analyysin (kuva 2). Verenpaine on suurin osallinen ennenaikaisissa kuolemissa.
Pelkkää Suomea koskevaa tilastoa verenpaineen merkityksestä suhteessa muihin ravinto- ja elämäntapatekijöihin on vaikea löytää. Verenpaineen Käypä Hoito -suositus vuodelta 2010 kuitenkin toteaa ”Suomalaisten verenpaine on kansainvälisessä vertailussa edelleen korkea… ja sairastuvuus ja kuolleisuus aivohalvaukseen ja sepelvaltimotautiin on runsasta”. Lisäksi Finriski 2007 tutkimus osoitti, että väestömme lievä vuosikymmeniä jatkunut verenpaineen aleneminen on pysähtynyt. Suomen tilanne ei näytä siis ainakaan paremmalta kuin muissa länsimaissa. Itseasiassa jopa Yhdysvalloissa verenpaineen hoito onnistuu paremmin kuin meillä Suomessa.
Suolan vähentäminen alentaa verenpainetta mutta ei ole kaikki kaikessa
Voimassa olevien pohjoismaisten ravitsemussuosituksien mukaan naisten suolan saannin tulisi olla enintään 6 grammaa päivässä ja miesten 7 grammaa. Uudet Sydänliiton suositukset kiristivät edelleen tavoitetta viiteen grammaan. Amerikkalaisten vireillä olevat suositukset tulevat ehdottamaan neljää grammaa päivässä. Suomalaisnaiset saavat suolaa tällä hetkellä n. 7 grammaa päivässä ja miehet 9 grammaa. Miesten suolan saannin vähentäminen viiteen grammaan on haastavaa, prosentuaalisesti tämä merkitsisi 44 % vähennystä suolan saannissa, naiset pääsisivät hieman helpommalla. Tällaisen tavoitteen onnistuminen vaatii voimakasta panostusta ja radikaaleja muutoksia ruokavaliossa tai elintarviketarjonnassa. Esimerkiksi suomalaisten suosimat vilja- ja leivontatuotteet tuovat 35 % päivittäisestä suolan saannistamme (Finravinto 2007).
Suolan vaikutus verenpaineeseen on yksilöllistä. Osa on ilmeisesti suolalle herkempiä kuin toiset. Ne jotka sattuvat olemaan suolalle herkkiä voivat hyötyä suolan vähentämisestä merkittävästi, kun taas toisille suolalla ei ehkä ole kovin suurta merkitystä.
Vähemmelle huomiolle verenpaineen vähentämisessä jää toistuvasti seuraavat tekijät:
- Alkoholin liian suuri käyttö
- Lakritsi ja salmiakki, jopa kohtuullisesti kulutettuna
- Liian vähäinen omega-3 rasvahappojen saanti
- Raakakaakon merkitys verenpaineelle
- Riittävä kalsiumin saanti, erityisesti raskauden aikaisen kohonneen verenpaineen ehkäisyssä
- Liian alhainen D-vitamiinin saanti
Viime aikoina on varmistunut, että D-vitamiini vaikuttaa reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään (RAA). Ilmeisesti se estää reniiniä, joka on verenpainetta kohottava munuiaisten erittämä hormoni. Vaikkakaan alustavat hoitokokeet eivät ole yksiselitteisesti vahvistaneet D-vitamiinin verenpainetta alentavaa vaikutusta, on epidemiologisissa tutkimuksissa osoitettu, että veren alhainen D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä korkeaan verenpaineeseen (ja siten myös aivohalvauksiin).
Lisäksi verenpaineeseen vaikuttaa myös kasvisten ja hedelmien liian vähäinen käytttö, liikunta ja liikapaino. Mielenkiinnon kohteena ovat myös runsaasti nitraatteja sisältävien kasvisten vaikutus verenpaineeseen. Nitraatit aiheuttavat verisuonten dilataatiota typpioksidin välityksellä ja voivat ainakin teoreetisesti olla eduksi verenpainepotilalle. Myös heraproteiinista on saatu mielenkiintoisia tuloksia verenpaineen alentamisessa.
Verenpaine jäytää muuallakin kuin sepelvaltimoissa
Verenpaineen ikävä puoli on, että se tekee hallaa kaikkialla valtimopuustossa. Pitkäaikaisesti koholla oleva verenpaine aiheuttaa seuraavia sairauksia:
- Sydämen oikean kammion liikakasvua ja sydämen vajaatoimintaa
- Aivohalvauksia
- Sepelvaltimotautia
- Munuaisten vajaatoimintaa
- Insuliiniresistenssiä ja siten aikuistyypin diabetesta
- Näköhäiriöitä ja muutoksia silmänpohjissa
- Muistitoimintojen heikkenemistä ja lievää sekavuutta
- Erektiohäiriöitä
Ehkäise kohonnut verenpaine ja hoida tavoitteeseen jo koholla oleva -se kannattaa.





Satunnainen satusetä
27. Jou, 2010
Suola… Mitäs se näissä tutkimuksissa oikein on? Onko terveystuotteenakin mainostettu Pan-suola samassa kastissa kuin lisäaineeton vuorisuola? Mikä se ”suolan” ongelmia aiheuttava osa oikein on?
Ehkä olen vähän yksinkertainen itsekin, mutta kuvittelisin yksinkertaisen merisuolan, tai vuorisuolan olevan paljon parempi vaihtoehto, kuin hienon valkoiseksi prosessoitu, säilyvyys säilöntäainein varmistettu, ”terveellisiä” lisämineraaleja sisältävä teollisuuden tuottama pöytäsuola.
Juhana Harju
28. Jou, 2010
Reijo,
Hyvä juttu tärkeästä aiheesta. Luulisin, että osittain korkea verenpaine on jäänyt rasvojen ja kolesterolin varjoon, koska ihmisiä kautta maailman elähdyttävät erilaiset vastakkainasettelut. Korkean verenpaineen ravitsemushoitoon näyttää liittyvän vähemmän ideologisia ristiriitoja.
En muuten huomannut, että olisit maininnut kaliumia blogikirjoituksessasi. Sillä kuitenkin on paljon suurempi merkitys verenpaineen hallinnassa kuin esimerkiksi kalsiumilla tai suolan käytön rajoittamisella. Lisäksi kaliumin liian vähäinen saanti lisää suolaherkkyyttä.
Reijo Laatikainen
28. Jou, 2010
Satunnainen Satusetä, hyvä selventävä kysymys. Natrium on suolan aineosa joka nostaa verenpainetta. Sitä on sekä meri- että vuorisuolassa. Se kerää elimistöön nestettä, ja aiheuttaa monia muita ongelmia, esim. endoteelitoiminnan heikkenemistä (verisuonen kimmoisuuden häviämistä), liittyy osteoporoosin ilmaantumiseen jne. Pansuolassa osa natriumkloridista on korvattu Juhanan manitsemalla kaliumin tai magnesiumin suoloilla. Isoissa suolatutkimuksissa ei ole tietääkseni eritelty meri-, vuori- tms. suoloja pois tavanomaisesta puhdistetusta suolasta. Kyse on siis natriumin kokonaissaannista päivää kohden, joka vielä toisinaan varmennetaan mittaamalla virtsan natriumin eritys vuorokauden aikana. Silti odotan mielenkiinnolla, alkaako ”luonnonmukaisista” suoloista löytyy tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa lähivuosina. Niin paljon ne ovat esillä.
Juhana, totta kalium jäi tästä pois. Hedelmien ja kasvisten vähäinen käyttö on yhteydessä korkeaan verenpaineeseen ja osa tästä vaikutuksesta selittynee kaliumin kautta. Kalium on natriumin vastavaikuttaja ja siten erittäin tarpeellinen. Esim. Verenpaneen alentamiseen suunniteltu kasvisvoittoinen DASH-ruokavalio pyrkii nimenomaan lisäämään kaliumin ja natriumiin suhdetta. Tosin tämäkin asia on nyttemmin jos ei kyseenalaistettu ja niin ainakin saatettu uuteen valoon. DASH-ruokavalion nitraateilla saattaa myös olla oma roolinsa.
Juhana, kyllä nuo ideologiset vastakkainasettelut lienevät tosiaan se pääsyy. Ristiriita ja kina kiinnostaa, ja myös myy mediassa.
Juhana Harju
28. Jou, 2010
Reijo,
Totta myös tuo mitä sanoit nitraateista. Sen lisäksi kasvisten, hedelmien ja marjojen monilla polyfenoleilla on endoteelin toimintaa parantavia vaikutuksia. Se puolestaan pitää yllä verisuonten seinämien rentoutusmiskykykä, mikä auttaa alentamaan verenpainetta.
Reijo Laatikainen
30. Jou, 2010
Vielä pieni lisä, joka tuli mieleen Juhanan komentista. Magnesiumin runsas saanti vaikuttaa myös lievästi verenpainetta alentavasti. Senkin saanti tulee kuntoon runsaasti kasviksia, pähkinöitä, raakakaakota, hedelmiä ja kokojyväviljoja nauttimalla.