Hyvä juoma Theobroma cacao

kirjoittanut | 23.03.2009 | Uutiset

Tausta

Kaakaopuun tieteellinen nimi on theobroma cacao. Se juontaa juurensa kreikankieleen jossa theo tarkoittaa jumalaa ja broma juomaa. Jo muinaiset inkat antoivat kaakaolle nimen jumalien juoma.

Tutkimusasetelma

Inkat saattoivat olla oikeilla jäljillä. Sveitsiläis-amerikkalainen tutkijaryhmä perehtyi kaakaota käsittelevään terveystieteelliseen tutkimukseen ja julkaisi siitä katsauksen – ja vakuuttui kaakaon sydän- ja verisuoniterveellisyydestä. Tutkijat viittaavat mm. hollantilaisiin väestötutkimushavaintoihin, joissa havaittiin jopa 50 % vähemmän sydän- ja verisuonitapahtumia niillä, jotka kuluttivat paljon kaakaota verrattuna niihin jotka eivät kuluttaneet kaakaota juuri lainkaan.

Pienet eteenpäin suuntautuneet tutkimukset ovat osoittaneet, että reilu kaakaon lisääminen ruokavalioon saattaa parantaa endoteelin toimintaa ja siten verisuonten kykyä laajentua. Tällaisia tutkimuksia löytyi 12 kpl ja niihin osallistui keskimäärin 20 henkilöä kuhunkin. Lisäksi tutkijat mainitsevat antioksidatiiviset, verenpainetta alentavat, verihiutaleiden kokkaroitumista ja insuliiniresistenssiä vähentävät vaikutukset.

Pohdinta

Tutkijat arvelet kaakaon mahdollisten terveyshyötyjen välittyvän flavonoidien kautta. Kaakossa on runsaasti esim. katekiini-nimistä flavonoidia. Lisäksi on arveltu, että theobromiini voi olla myötävaikuttamassa. Tutkijat muistuttavat myös, että maidon lisääminen kaakaojuomaan saattaa heikentää flavonoidien imeytymistä. Lisäksi he päättelevät, että kaakaon käyttäminen suklaan muodossa voi olla piru valeasussa sillä suklaa sisältää paljon rasvaa ja sokeria. Niiden runsas saanti saattaa puolestaan kumota mahdolliset kaakaon terveyshyödyt.

Kaikkinensa kaakaota kohtaan virinnyt tutkijoiden kiinnostus on tervetullut. Kaakaossa on vielä paljon tutkittavaa ja tähänastiset tutkimukset ovat kuitenkin kooltaan pienehköjä tai asetelmiltaan puutteellisia lopullisten johtopäätösten tekemiseksi.

Corti et al. Cocoa and Cardiovascular Health. Circulation. 2009;119:1433-1441