Makeutusaineet ja terveys

kirjoittanut | 15.11.2009 | Blogi

Tämän kirjoituksen pointti: Käytä kaikkia makeutusaineita kohtuudella.

Keinomaketusaineiden turvallisuudesta keskustellaan nettipalstoilla. Lisäaineet ja keinotekoiset makeutusaineet joutuvat helposti mediankin hampaisiin. Tulos on, että monet terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat uuskäännyttämään sokerilimuihin ja -mehuihin takaisin siirtyneitä henkilöitä. Kohu-uutiset vailla perustaa vievät lisätyn sokerinkulutuksen tielle. Se tie johtaa väärään suntaan.

Keinomakeutusaineet

Keinomakeutusaineilla tarkoitetaan usein kalorittomia makeuttajia. Niiden makeus on satoja tai tuhansia kertoja suurempi kuin verrokkina pidetyn sokerin.  Sakariini, syklamaatti, asesulfaami K, neohesperidiini ja taumatiini ovat energiattomia makeutusaineita. Aspartaami on fenylalaniinin ja aspirgiinihapon eli aminohappojen yhdistelmä. Näitä aminohappoja saamme myös tavallisesta ruuasta. Keinomakeuttajia käytetään runsaasti makeisten, limonadien, mehujen ja jogurttien makeuttajina, nimenomaan ”kevyt” -tuotteissa.

Keinomakeutusaineille on määritelty turvallinen saanti, joka perustuu ADI -arvoon. Keinomakeutusaineiden ADI-arvot eivät ylity helposti. Jos päivittäin syö useamman kevytjogurtin, juo pari litraa kevyt-limsaa ja laittaa vielä sokerittomia makeisia kyytipojaksi saatetaan lähestyä suurinta sallittua saantisuositusta. Syklamaattia ja sakariinia ei suositella raskaana oleville tai imettäville naisille, tämän suosituksen perusta on hieman epäselvä.

Synnynnäistä fenylketonuriaa (PKU) sairastavat henkilöt ei pysty hajottamaan fenyylialaniinia, joten heidän on vältettävä aspartaamia sisältäviä elintarvikkeita. Aspartaami metaboloituu fenylalaniiksi. Nämä elintarvikkeet on siksi merkittävä tiedolla ”Sisältää fenyylialaniinin lähteen”. Muille kuluttajille tällä ilmoituksella ei ole merkitystä.

Muutoin keinotekoisilla makeutusaineilla tekemäni kirjallisuuskatsaus ei tuonut esiin ilmeisiä haittoja. Eräs katsausartikkeli esitti, että migreeniä sairastavilla keinomakeutusaineet voivat lisätä kohtauksen riskiä lievästi.

Ainoa kohtuukäyttöön liittyvä suuremman mittakaavan ongelma saattaa olla säännölliseen käyttöön liittyvä lisääntyvä makeiden ruokien haluttavuus, varsinkin jos keinomaketusaineita käytetään välipalan omaisesti ilman välitöntä ruokailua. Makeaksi maustetun ruuan syönti siis lisää makean syöntiä edelleen, vaikka kyse olisi keinomakeutusaineesta. Samanlainen vaikutus on myös sokerilla.

Toisaalta, ei ole olemassa vakuuttavaa todistusaineistoa, jonka mukaan keinomakeutusaineet auttaisivat painonhallinnassa oleellisesti. Joissakin tutkimuksissa sokerijuomien korvaaminen keinotekoisesti makeutetuilla on johtanut lievään painon laskuun, mutta väestötasolla tätä tulosta ei ole voitu vahvistaa.

Ylivilkkaus, ADHD tai levottomuus ei ole ollut yhteydessä keinotekoisiin makeutusaineisiin, mutta kylläkin kofeiini- ja sokeripitoisiin juomiin (esim. kola-juomiin).

Maissisiirappi

Maissisiirappi on erittäin yleinen sokerin korvike USA:ssa. Maissisiirapissa fruktoosin osuutta on lisätty keinotekoisesti suhteessa glukoosiin, jolloin siitä tulee makeampaa kuin sokerista. Liika keinotekoisen fruktoosin saanti saattaa johtaa epäsuotuisiin vaikutuksiin. Tällaisia ovat mm. kohonnut verenpaine, lihavuus ja munuaissairaudet. Tosin maissisiirapin merkityksestä lihavuuden, munuaissairauksien ja diabeteksen syntyy kiistellään edelleen tiedepiireissä.

Onneksi maissisiirappi on meillä harvinaisuus. Maissisiirappiin liittyvät haitat uutisoidaan mediassa välillä leväperäisesti siten, että koko keinomakeutusaineiden ryhmä joutuu huonoon valoon. Jos uutinen koskee maissisiirappia, niin suomalaisille sillä ei ole juuri merkitystä.

Sokerialkoholit

Makeutusaineet sorbitoli, mannitoli, ksylitoli, isomalti, laktitoli ja maltitoli eivät ole sokereita vaan sokerialkoholeja, joita kutsutaan myös polyoleiksi. Ne sisältävät energiaa kuten tavallinen sokeri, mutta ne imeytyvät sitä hitaammin ja epätäydellisemmin. Niillä onkin alhainen glykeeminen indeksi. Näiden tekijöiden vuoksi esim. diabeetikoille tarkoitettuja suklaita ja leivonnaisia on perinteisesti makeutettu sorbitolilla.

Epätäydellinen imeytyminen voi vuorostaan aiheuttaa ripulia, ilmavaivoja, vatsan murinaa, turvotusta ja vatsakipua. Etenkin suuri määrä mannitolia, laktitolia ja sorbitolia ja jossain määrin maltitolia ja ksylitolia saattaa siksi vaikuttaa laksatiivisesti. Sokerialkoholit on arvioitu niin turvallisiksi, ettei niille ole asetettu käyttömäärärajoituksia eikä niille ole määritelty ADI-arvoa. Suun bakteerit eivät pysty käyttämään sokerialkoholeja ravinnokseen. Siksi sokerialkoholit ovat hammasystävällisiä.

Sokeri

Sokeri ei ole keinomakeutusaine. Sokeri on ruokavaliomme todellinen ongelma. On olemassa tutkimusaineistoa, joka osoittaa, että juomien sokerina nautitut kalorit tulevat normaalin energian saannin päälle. Täten limonaadien ja mehujen sokeri aiheuttavat lihomista. Sokerissa ei ole lainkaan suojaravintoaineita ja se nostaa veren sokeria nopeasti, ja aiheuttaa siten vahvan insuliinivasteen. Suomalainen tutkimus (Montonen et al 2007) osoitti, että aikuistyypin diabeteksen riski lähes kaksinkertaistuu runsaasti sokeria käyttävillä.

Sokeroidut juomat, erityisesti kofeiinia sisältävät, saattavat aiheuttaa levottomuutta ja yliaktiivisuutta lapsissa ja nuorissa. Keinotekoisista makeutusaineista ei ole samankaltaista näyttöä.

Suomalaiset viranomaiset ovat amerikkalaisten tavoin suunnittelemassa sokeriveroa sokerinkäytön hillitsemiseksi.

Lopuksi

Ihmisellä on luontainen mieltymys makeaan. Sen hallitseminen on monille ongelma. Erityisen ongelmallista on suuri sokerin kulutus. Keinotekoisilla makeutusaineilla (kalorittomat) ei ole erityisiä terveyshyötyjä, jos ei juuri haittojakaan.

Ihmiskokeissa ei ole saatu näyttöä syövän ja keinomakeutusaineiden välisestä yhteydestä. Keinotekoisia makeutusaineita ei voi pitää syyllisenä lihavuusepidemiaan eikä syöpäilmaantuvuuteenkaan. Sokeripitoiset juomat lisäävät lihavuuden ja aikuistyypin riskiä, keinotekoisista makeutusaineista tällaista näyttöä ei ole.

Makeuttajien käyttöä miettiessä kannattaa myös aina muistaa sokerin merkitys hampaiden reikiintymiselle. Keinotekoiset makeutusaineet eivät rasita hampaistoa. Ksylitoli ja jotkut muut sokerialkoholit jopa suojaavat hampaita, sokeri aiheuttaa kariesta.

Lisää makeutusaineista:

Eviran lisäaineopas, keinomakeutusaineet alkaen s. 39.

Elintarviketeollisuus vastustaa sokeriveroa

Jyrki Katainen: Sokeriverosta Financial Times -lehdelle

Bosetti et al 2009. Keinomakeutusaineet eivät aiheuta syöpää kohorttitutkimus Italiasta

Brownell et al. 2009. Katsausartikkeli. Sokerin aiheuttamat kansanterveydelliset haita ja taloudelliset menetykset. Kattava kirjallisuusluettelo.

De Castro et al. 1993. Sokeripitoisten juomien kalorit tulevat tavanomaisten ruuasta saadun energian päälle.

Gallus et al 2007. Rinta ja munasarjasyöpä saattaa jopa vähentyä, tapaus-verrokkitutkimus Italiasta

Malik et al. 2006. Sokeripitoiset juomat lisäävät lihavuutta. Katsausartikkeli.

Mattes et al. 2009. Katsausartikkeli. Keinomakeutusaineiden ruuan käyttöä lisäävästä tai vähentävästä vaikutuksesta ei näyttöä, tulokset ristiriitaisia.

Lien et al. 2006. Sokeroidut juomat aiheuttavat nuorten hyperaktiivisuutta ja levottomuutta. Norjalainen väestötutkimus.

Lim et al 2006 . Kohorttitutkimus USA:sta. Keinomakeutusaineet eivät lisää aivo- tai verisyöpiä.

Montonen et al. 2007. Suomalainen väestötutkimus, joka osoitti runsaan sokerin saannin lisäävän aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista lähes kaksinkertaiseksi.

Raben et al 2002. Keinotekoiset vs sokerijuomat. 10 viikon satunnaistettu tutkimus. Sokerijuomat lihottavat-keinotekoiset eivät.

Stanhope et al. 2008. Maissisiirappi ja fruktoosikatsaus.

Sun-Eldstein et al 2009 . Keinotekoiset makeutusaineet saattavat laukaista joillakin ihmisillä migreenin, kuten kahvi, alkoholi tai nitraatti/nitriitti.

Elintarviketieteiden yo Juuso Reinikainen kirjoittaa blogissaan asiantuntevasti ja ajankohtaisesti keinomakeutusaineista. Kannattaa tutustua.