Iäkkäille omat ravitsemussuositukset

Työryhmän projektijohtajana toimi Merja Suominen, joka on aiemmin väitellyt iäkkäiden ravitsemuksesta.

Ikääntyneelle väestönosalle on tänään julkistettu uudet ravitsemussuositukset Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimesta.

Iäkkäiden ravitsemussuositukset lähteävät siitä, että ikääntymisen myötä  useat elintoiminnot, nälän ja janon tunne heikkenevät. Tämä puolestaan altistaa iäkkäät henkilöt erilaisille virheravitsemustilanteille. Virheravitsemus, kuten esim. aliravitsemus, puolestaan aiheuttaa suurentuneen sairastumisriskin ja hitaamman paranemisen eri sairauksista. Virheravittu vanhus voi siten sairastua  yhdenaikaisti useisiin kuluttaviin sairauksiin ja toipua niistä hyvin hitaasti. Tällaiset vanhukset kuluttavat tietenkin myös paljon terveydenhuollon voimavaroja, ja kärsivät inhimillisesti ottaen paljon. Keskeinen keino ehkäistä tällainen kierre on varmistaa iäkkäiden riittävä ravitsemus.

Enää ei tuijoteta kronologiseen ikään

Suosituksen lähtökohta ei ole ollut niinkään ihmisten kronologinen ikä vaan pikeminkin biologinen ikään. On tunnistettu se tosiasia, että iäkkäissä on paljon henkilöitä, jotka elävät kotona joiden fyysinen kunto ja ravitsemustila voi hyvinkin olla työssäkäyvän 20 vuotta nuoremman tasolla. Kaikkein kuormittavimpia ja pahimpia ravitsemusongelmia esiintyy vanhuksilla, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa.

Iäkkäillä on erityisiä ravitsemusvirheitä

Iäkkäiden perusongelmia ravitsemuksessa ovat esim.
  • riittämätön D-vitamiinin saanti
  • riittämätön kuidun saanti
  • riittämätön proteiinin saanti
  • riittämätön energian saanti
  • riittämätön nesteen nauttiminen

Suosituksessa puhutaan myös ”hauraista lihavista”. Pitkäaikainen lihavuus pitää kehossa yllä lievää tulehdustilaa, joka aiheuttaa lihaskatoa (sarkopeniaa). Keski-iän lihavuus vaikuttaa keskeisesti vanhuuden toiminnan vajeisiin. Mitä terveempi keski-ikä sen terveempi vanhuus. Kannaksi kuitenkin otetaan, että vanhuksien laihduttamisella ei ole erityisiä terveyshyötyjä, joskin liikunta- ja virtsanpidätyskyky saattaa korjaantua mikäli runsaista liikakiloista päästään eroon. Sydän- ja verisuoniterveyteen laihduttaminen ei ratkaisevasti vaikuttane.

Sen sijaan ikääntyneiden anoreksia on iso ongelma. Tahaton painonlasku on tavallista, ja johtunee osittain ruokahalun vähentymisestä, ja perussairauksista, kuten infektioista. Tilannetta pahentaa usein riittämätön liikunta. Suosituksessa puhutaankin hauraus-raihnausoireyhtymästä (HRO). Sen tunnusmerkit ovat sarkopenia (vanhuuden lihaskato) ja tahaton laihtuminen. HRO:hon liittyy erittäin suuri riski sairastua vakavasti.

Keskeiset suositukset

Valtion ravitsemusneuvottelukunta painottaa suosituksissaan moniammatillisen työn merkitystä. Ravitsemusongelmien syyt ja seuraukset ovat hyvin moninaiset. Siksi vanhusten ravitsemustilasta pitää huolehtia kaikkien terveydenhuollossa työskentelevien ammattilaisten ja tietenkin vanhusten läheisten.

Kaikille ikääntyneille suositellaan tai erityistarpeina pidetään:
  • 20 mikrogrammaa (800 IU) D-vitamiinia (kaikille >60 v.) ympäri vuoden
  • proteiinia 1-1,2 g/kg (HRO:ssa 1,5-2,0 g/kg)
  • 1-1,5 litraa juomaa per päivä
  • kuitua 25-35 g/pv
  • alkoholia ei suositella, mutta ylärajoina pidetään:  korkeintaan 1 alkoholiannos/pv tai korkeintaan 7 alkoholiannosta per viikko
  • laihduttamiseen ei kannusteta, ellei lihavuus uhkaa toimintakykyä, fyysinen kunto tärkempää
  • suositellaan pienten aterioiden rytmiä (5-6 ateriaa/välipalaa /pv)
  • kiinnitetään erityistä huomiota rauhalliseen ruokailuhetkeen ja ruuan esillepanoon ruokahalun herättämiseksi
  • täydennysravintovalmisteita suositellaan niille, joilla paino on laskenut yli 3 kg /kk (esim. lonkkamurtuman, infektion, leikkauksen vuoksi)
  • painoa ja ravitsemustilaa arvioidaan kerran kuukaudessa, esim. MNA-testillä

Suosituksessa ei oteta kantaa rasvan ja hiilihydraattien osuuteen ruokavaliosta. Siten suositus ei ole energiaravintoainesidonnainen niinkuin koko väestöä koskeva suositus. Suosituksesta ei löydy myöskään lautasmallin kuvaa. Hiilihydraattien merkityksestä todetaan, että ne saattavat viedä tilaa proteiinilta vanhuksen ruokavaliosta. Toisaalta täysjyväviljaa, erityisesti ruista,  pidetään hyvänä kuidun lähteenä. Vähärasvaista ruokavaliota ei suositella, vaan riittävää rasvan saantia pidetään yhtenä keinona lisätä ruokavalion energiapitoisuutta, ja siten taata riittävä energian saanti.

Suosituksen lopuksi esitetään seikkaperäisiä ehdotuksia millä keinoin edellä mainittuihin tavoitteisiin päästään. Siinä on hyviä käytännön vinkkejä kaikille hoitotyötä tekeville, niin ammattilaisille kuin läheishoitajillekin.

Suositus sisältää paljon asiatietoa, ja on hyvin ajankohtainen.  Kolmenkymmenen vuoden päästä Suomessa on ennusteiden mukaan 1,5 miljoonaa yli 65 -vuotiasta. Jos tämän porukan ravitsemustila on silloin huonolla tolalla, niin lasku yhteiskunnalle tulee olemaan mammuttimainen lisääntyneen sairastuvuuden ja laitoshoidon tarpeen vuoksi. On arvioitu, että tällä hetkellä 10 % vanhuksista kärsii aliravitsemuksesta, vuonna 2040 se voi tarkoittaa 150 000 aliravittua vanhusta, jos kehitystä ei saada käännettyä.

Tärkeä suositus on saatu aikaiseksi. Toivottavasti asia leviää laajalti. Suositus sai myös mietteliääksi, voisiko koko väestöä koskeva suositus liikkua samaan suuntaan ja irtaantua liian tarkasta energiaravintoaineiden osuuksien suosittelusta? Jotenkin tässä suosituksessa on hyvä vire.

Lähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuositukset ikääntyneille 2010. Suositukset saatavilla www.edita.fi/netmarket ja myöhemmin www.ravitsemusneuvottelukunta.fi

Aiheesta myös Merja Suomisen väitöskirjassa Ikääntyneiden ihmisten ravitsemus ja ravitsemushoito suomalaisissa vanhainkodeissa ja sairaaloissa.