Yhdysvaltalainen ravitsemusterapeutti Maryann Tomovich Jacobsen on kirjoittanut tämän vieraskirjoituksen. Voit vierailla hänen blogissaan osoitteessa http://www.raisehealthyeaters.com/ . Toivon vilkasta kommentointia. Jos haluat jättää komentin vain suomeksi, se sopii hyvin. Vien suomenkieliseltä puolelta kommentteja englanninkieliseen osioon. Toki olisi hienoa, jos kommentointi käytäisiin pääosin kirjoittajan omalla kielellä. Minimitoive: osallistukaa kirjoituksen lopussa olevaan galluppiin 🙂
Limonadit, välipalat, leivonnaiset, keksit ja pikaruoka ovat kaikki osallisia lasten lihavuusepidemiassa. Lähes kaikki huomio on ollut siinä, mitä lapset syövät.
Tämän seurauksena lihavuusepidemian ratkaisuna on pidetty sitä, että lapset saataisiin syömään “terveellistä ruokaa”, kuten hedelmiä, kasviksia ja täysjyväviljaa. Lasten terveellisten ruokailutottumusten kampanjat ovat alkaneet. Olen kuitenkin huolissani siitä, että tällainen lähestymistapa raapaisee vain pintaa – eikä sillä ole todellista vaikutusta.
Ravitsemusterapeuttina ja perheiden ravitsemuksesta kirjoittavana uskon kolmeen keskeiseen tekijään lasten terveellisten ruokailutottumusten edistämisessä. Kyllä, yksi niistä on se, mitä lapset syövät. Mutta toiset kaksi saattavat olla vieläkin tehokkaampia ja niistä on parempi aloittaa, kun puhutaan terveydestä ja sairauksien ehkäisystä perheille.
Miten vanhemmat ruokkivat lapsiaan
30 vuotta sitten, kun lasten lihavuus ei ollut vielä ongelma, lapset eivät syöneet pelkästään “terveellistä ruokaa”. Lapset joivat virvoitusjuomia ja söivät leivonnaisia, mutta heillä oli myös mahdollisuus syödä tasapainoisesti koostettuja aterioita.
Olennaisin ero on siinä, miten he söivät. Oli todennäköisempää, että toinen vanhempi kävi töissä ja toinen oli kotona valmistamassa päivän aterioita. Tämän vuoksi useampi lapsi söi kunnon aterioita perheidensä kanssa ja heillä oli kunnon ateriarytmi.
Se, miten vanhemmat ruokkivat lapsiaan on oleellinen tekijä lasten ruokailutottumusten kehittymisessä. Säännölliset ateriat ja välipalat keittiön pöydän ääressä opettavat lapsille, että syöminen on etusijalla. Se ei ole jotain, mitä tehdään televisiota katsellessa, kun ollaan kyllästyneitä tai pelkästään siitä syystä, että ruokaa on tarjolla.
Kun puhutaan siitä miten syödä, vanhempien asenteet ja teot ovat ratkaisevassa asemassa. Tutkimustieto puoltaa auktoritatiivista tyyliä kontrolloivan ja määräilevän tyylin sijasta. Tämä on havainnollistettu Ellyn Satterin Division of Responsibility -mallissa: vanhemmat päättävät milloin, mitä ja missä syödään ja lapset päättävät siitä, syövätkö he ja kuinka paljon.
Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole: vuonna 2007 Appetite -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa 85 prosenttia 142 haastatellusta perheestä kertoi yrittäneensä saada lapsensa syömään enemmän ruoka-aikaan käyttämällä perusteluita, kehumista ja ruokapalkintoja.
Miten vanhemmat syövät
Kaikki tietävät vanhempien olevan lapsilleen roolimalleja – myös syömisen suhteen. Jos vanhemmilla on jotain ongelmia ruoan kanssa, on todennäköistä, ei kuitenkaan takuuvarmaa, että sillä on jotain vaikutusta lapseen. Tämän takia on tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, miten vanhemmat syövät.
Vanhempien oletetaan roolimalleina syövän ”terveellistä ruokaa”, kuten lastenkin. Tämä aiheuttaa vanhemmille syyllisyyttä, koska he virheellisesti uskovat tarvitsevansa vuorokauteen lisätunteja syödäkseen täydellisesti – käyttäytymismalli jota he eivät välttämättä koskaan ole onnistuneet ylläpitämään.
Olen ottanut blogissani, Raise Healthy Eaters, toisenlaisen lähestymistavan. Se, että vanhemmat oppivat miten ruokkia lapsensa, voi auttaa parantamaan heidän omia ruokaan liittyviä ongelmiaan. Se on täydellinen mahdollisuus pohtia omia lapsuudenaikaisia ruokamuistoja ja sitä, miten ne vaikuttavat syömiseen tällä hetkellä.
Pyydettiinkö heitä syömään lautanen tyhjäksi kun he olivat lapsia? Ovatko aikaisemmat laihdutusyritykset tehneet heistä huonoon ruokaan tyytyviä tai liiaksi ruokaan keskittyneitä? Eivätkö he pidä kasviksista, koska heidät on pakotettu syömään niitä lapsina?
Vanhemmat voivat myös oppia pieniltä lapsilta huomattavan paljon siitä miten syödä, koska lapset säätelevät syömänsä ruoan määrää hyvin. Olen nähnyt tämän lähestymistavan muuttavan vanhempien syömistä parempaan suuntaan, mikä puolestaan auttaa heitä tulemaan paremmiksi ruokkijoiksi.
Miksi mitä syödä tulee viimeisenä
Terveydenhuollon ammattilaisten tapa kertoa ensin siitä, mitä pitäisi syödä, saa ihmiset häkellyksiin. Heistä tuntuu aina siltä, että he tarvitsevat lisää aikaa (tai rahaa) syödäkseen terveellisesti. Tämä saa monet luopumaan ajatuksesta, koska heidän käsityksensä terveellisestä syömisestä voi tarkoittaa jotain vähemmän tyydyttävää ja palkitsevaa tapaa syödä.
Jos me voimme keskittyä ensin siihen miten syödä, kuten ehdottamalla perheitä (vanhempia ja lapsia) syömään ateriat ja välipalat pöydän ääressä sattumanvaraisten ruokailupaikkojen sijaan, voi sillä olla suuri vaikutus. On myös hyvin tärkeää keskustella ruokailutavoista sekä nälän ja kylläisyyden tunteiden tiedostamisesta. Tämä on suhteellisen helppo ensimmäinen askel otettavaksi – ja se voi olla hyvin tehokas.
Kun se, miten syödään, on hyvin hallussa, voidaan alkaa miettiä mitä syödä edeten pienin askelin: lisätään aterioille kasviksia ja hedelmiä, kokeillaan täysjyväviljoja ja korvataan eläinrasvoja paremmilla rasvoilla.
Kaikki kolme tekijää
Ottamalla huomioon kolme keskeistä lasten terveellisiin ruokailutottumuksiin vaikuttavaa tekijää: miten ruokkia lapset, positiivisena roolimallina oleminen ja perheiden auttaminen pienten askelten tekemisessä kohti terveellisempää syömistä uskon, että meillä on paremmat mahdollisuudet kääntää nykyiset syömisen ja painonkehityksen trendit.
Mutta vieläkin tärkeämpää on se, että nämä muutokset voivat tehdä syömisestä nautittavaa ja palkitsevaa poistamalla yhtälöstä syyllisyyden ja stressin. Mikä perhe ei haluaisi sitä?
[poll id=”14″]
Maryann Tomovich Jacobsen on yhdysvaltalainen ravitsemusterapeutti, kahden lapsen äiti ja Raise Healthy Eaters -blogin luoja. Raise Healthy Eaters -blogi antaa vanhemmille yksinkertaisia ja järkeviä ravitsemusvinkkejä. http://www.raisehealthyeaters.com/
Lähteet:
Hubbs-Tait L, Seacord Kennedy T, Page MC, Topham GL, Harrist AW. Parental feeding practices predict authoritative, authoritarian, and permissive parenting styles. J of the Am Diet Assoc. 2008;108(7):1154-1161.
Patrick H, Nicklas TA, Hughes SO. The differential effects of authoritative and authoritarian feeding styles on eating behaviors. J of the Am Diet Assoc. 2004; 104 Supplement(2):61.
Orrell-Valente et al. “Just three more bites”: an observational analysis of parents’ socialization of children’s eating at mealtime. Appetite. 2007; 48 (1):37-45
http://www.bls.gov/cps/wlf-intro-2009.htm