Kihti on tuki- ja liikuntaelinsairauksien luokkaan kuuluva sairaus, jossa (yleensä) alaraajan pienempiin niveliin, kuten ukkovarpaaseen, syntyy virtsahapon eli uraatin kertymisestä johtuva tulehdus. Uraatti kertyy niveleen piikikkäiksi kiteiksi aiheuttaen kipua ja inflammaatiota.

Ruokavaliolla on tunnettu vaikutus kihtioireisiin. Ravinnon sisältämät puriinit ovat uraatin ”raaka-ainetta”, prekursoreja. Perusohjeet ruuan osalta ovat säilyneet samana vuosikymmenten ajan (katso täältä), mutta viime vuosina on saatu merkittävää uutta tietoa.

Veren uraattipitoisuutteen vaikuttaa paitsi uraatin raaka-aine puriinit, myös munuaisten kyky poistaa syntynyttä uraattia elimistöstä. Useat eri ruokatekijät vaikuttavat munuaisten kykyyn erittää uraattia. Uraattia erittyy myös suolistoon (ulosteeseen), mutta tämän reitin merkitys on ilmeisesti huomattavasti munuaisia pienempi.

Munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä kihti voi olla vaikeampi

Munuaisten vajaatoiminnassa uraatin eritys munuaisten kautta on heikentynyt, ja sen vuoksi vähäisemmätkin muutokset ruokavaliossa voivat vaikuttaa uraattipitoisuuteen veressä. Mitä pidemmälle munuaisten vajaatoiminta on edennyt sen heikompi on uraatin eritys, ja sitä suurempi merkitys voi ruokavaliolla olla.

Virtsaa emäksisemmäksi muuttavat ruuat lisäävät uraatin poistoa elimistöstä

Ruuat, jotka aiheuttavat virtsan pH:n nousua (emäksisyyttä), näyttävät lisäävän jonkin verran uraatin poistoa elimistöstä. Emäksisemmässä virtassa uraatti imeytyy munuaisten tubuluksissa huonommin takaisin päin vereen ja siksi sen erittyminen virstaan lisääntyy. Vastaavasti happamampi virtsa lisää uraatin takaisin imeytymistä munuaisesta verenkiertoon. Aihepiirin tutkimuksia voi lukea tästä, tästä ja täältä. Virtsan pH:ta nostavalla ruokasoodallakin (sodiumbicarbonate) on tutkimuksessa saatu sama vaikutus eli uraatin erittymisen paraneminen.

Virstan pH:n pienetkin muutokset saavat aikaan merkittävän fysiologisen vasteen, osittain siitä syystä, että pH-asteikko on logaritminen (kahden peräkkäisen luvun ero on aina kymmenkertainen).

Tällaisia virtsaa emäksisemmäksi tekeviä ruokia ovat muun muassa hedelmät, marjat, vihannekset ja juurekset. Sen sijaan runsas lihan ja juuston käyttö tekee virtsasta happamampaa (pH laskee) ja silloin munuaisten kyky poistaa uraattia heikkenee –jogurtin, maidon ja useiden palkokasvien, kuten soijan, virtsaa happamoittava vaikutus on lihaa vähäisempi.

Nämä tiedot tukevat sitä, että kihdistä kärsivän kannattaa painottaa muita proteiinin lähteitä kuin lihaa ja lihavalmisteita, vaikkakin yleinen suositus (max 350 g/vko) lienee tässä suhteessa hyvin siedetty.

Maitotaloustuotteet lisäävät uraatin eritystä munuaisten kautta, ja vähentävät siten veren uraattipitoisuutta

Maitotaloustuotteet vähentävät veren uraattipitoisuutta keskimäärin 10-15 % kiihdyttämällä uraatin eritystä munuaisissa. Tutkimuksia on tehty maidolla, juustolla ja heraproteiinilla. Väestötutkimuksen mukaan maitotaloustuotteiden käyttö liittyy pienempään veren uraattipitoisuuteen, kun taas lihan ja merenelävien runsas käyttö liittyy kohonneeseen uraattipitoisuuteen.

Vähärasvaiset maitotaloustuotteet ovat siten eläinproteiinin lähteistä todennäköisesti paras lähde hankalasta kihdistä kärsivälle. Lisäksi kannattaa huomata, että maitotaloustuotteita välttelevän voi olla hyvä ottaa kalsiumilisää sen vuoksi, että kalsiumlisä itsessään voi yhden satunnaistetun tutkimuksen mukaan vähentää hieman uraattitasoa.

Pavut, soija ja muuta palkokasvituotteet voivat olla uskottua paremmin siedettyjä kihdissä

Runsaasti papuja, kikherneitä, linssejä ja herneitä käyttävillä näyttäisi olevan lihaa syöviä pienempi kihdin riski ja matalampi veren uraattipitoisuus, huolimatta palkokasvien melko runsaasta puriinipitoisuudesta.  Esimerkiksi kidney-papujen on havaittu vähentävän uraatin muodostusta maksassa. Lisäksi soijan ja herneiden virtsaa happamoittava vaikutus on on huomattavasti pienempi kuin lihan –tämä saattaa olla toinen selitys sille, että palkokasvit lienevät puriinipitoisuuttaan parempia kihdissä.

Soijatuotteet ovat edellisestä huolimatta monissa tutkimuksissa lisänneet uraattipitoisuutta, ainakin maitoon verratessa –mutta kyse voi osittain olla siitä, että maitotuotteet ovat uraattia laskevia.

Väestö-, satunnaistettujen ja koe-eläintutkimuksien meta-analyysin mukaan soijan runsas käyttö olisi neutraalia tai jopa hieman eduksi uraatin kannalta. Tofu näyttäytyy melko hyvältä tutkimuksissa.

Kasviproteiineihin painottuvat ruokavaliot voi koostaa monella tavalla. Terveellisen kasvisruokavalion noudattamiseen liittyy vähäisempi kihdin riski kuin epäterveelliseen kasvisruokavalioon. Esimerkiksi sokerin runsas käyttö lisäsi kihdin riskiä tässä tutkimuksessa kasvisruokavaliota noudattavilla.

Kihtiä sairastavan kannattaisi kokeilla linssin, herneiden, papujen ja kikherneen sopivuutta, toisin kuin klassisissa ohjeissa sanotaan.

Fruktoosin, tai tavallisen valkean sokerin, runsas käyttö lisää uraattipitoisuuksia

Fruktoosin runsas saanti lisää uraatin muodostusta, sillä fruktoosi kuluttaa maksan aineenvaihdunnassaan nopeasti ATP:tä, mikä johtaa AMP:n kertymiseen ja sen metaboloitumiseen välivaiheiden kautta uraatiksi. Pienet fruktoosimäärät eivät ole ongelma, mutta suuret ovat.

Glukoosi (rypälesokeri) ei nosta uraattia. Tavallinen valkoinen sokeri (sakkaroosi) on puoleksi fruktoosia ja puoleksi glukoosia, joten sen vaikutuksen on noin puolet pienempi kuin puhtaan fruktoosin. Fruktoosia, tavallista sokeria ja glukoosia verrattiin suorassa vertailevassa tutkimuksessa.

Hunajassa on noin 20 % vettä, ja osa sen sokereista on fruktoosin lisäksi glukoosia. Siksi hunajan (51 g) vaikutus uraattipitoisuuteen on pienempi kuin fruktoosin (25 g) satunnaistetun tutkimuksen mukaan. Samaisessa tutkimuksessa ison omenan  (245 g) syöminen nosti vain minimaalisesti uraattipitoisuutta, selvästi vähemmän myös kuin hunaja.

Fruktoosin suuret annokset (200 g) sellaisenaan, nostavat satunnaistetun tutkimuksen mukaan paitsi syömisen jälkeisten tuntien myös paastossa uraattipitoisuutta noin 20 %. Jos söisi tavallista sokeria 200 g voisi vaikutuksen olettaa olevan noin puolet pienempi eli 10 %. Huomattavaa on kuitenkin, että fruktoosin tai sokerin syömisen jälkeen uraattiarvot ovat veressä muutaman tunnin paljon korkeammalla kuin tuon 10-20 %. Näin voidaan spekuloida, että pienempikin annos sokeria voisi riittää kihtioireen pahenemiseen –usein muutamaksi tunniksi korkealle nousevat uraattiarvot voivat aiheuttaa kihtioireita ilman paastoarvojen merkittävää kohoamista.

200 g annoksen tavallista sokeria voisi saada juomalla 1,5-2  litraa sokerilla makeutettua juomaa tai syömällä suurin piirtein 350 g karkkipussin.

Kihtiä sairastavan on siis hyvä välttää sokerin ja hunajatuotteiden sekä siirappien runsasta käyttöä, erityisesti virvoitusjuomina, energiajuomina, karkkeina jne. Alle 50 gramman tavallisen sokerin päiväannokset tuskin ovat ongelmallisia kihtioireen kannalta.

Hedelmät ja marjat, etenkin C-vitamiini- ja polyfenolipitoiset vähentävät uraattiapitoisuutta

Hedelmien ja hedelmistä tehtyjen juomien on tutkimuksissa nähty vähentävän veren uraattipitoisuutta, vaikka niissä onkin pienehköjä määriä fruktoosia. Marjojen ja hedelmien vaikutus on sitä suurempi uraattiin mitä enemmän niissä on C-vitamiini, kuitua ja polyfenoleja. Myös HEVI-tuotteiden virtsaa emäksisöivä vaikutus on eduksi uraatin poistolle.

Satunnaistettujen tutkimusten mukaan esimerkiksi appelsiinimehu vähentää uraattiarvoja, kuten myös kiivi. Hedelmä- ja marjamehuja (tuoremehuja) juovilla on pienempi veren uraattipitoisuus. C-vitamiinilisä on satunnaistetuissa tutkimuksissa vähentänyt myös uraattipitoisuutta veressä. Kirkas omenamehu sisältää luontaisesti appelsiinimehua vähemmän C-vitamiinia, folaattia ja polyfenoleja ja enemmän fruktoosia, ja sen onkin tutkimuksessa nähty nostavan hieman uraattiarvoja.

Ohimennen sanoen on hyvä ymmärtää, että hedelmissä ja marjoissa sokerit ovat glukoosin, sakkaroosin (valkea sokeri) ja fruktoosin sekoitteita. Juuri missään hedelmissä ja marjoissa sokerit eivät ole pelkästään fruktoosina, kuten usein virheellisesti luullaan . Esimerkiksi appelsiinissa on kaikista sokereista fruktoosia 25 %, 25 glukoosia % ja sakkaroosia 25 %. Yksi appelsiini (190 g) sisältää 4 g fruktoosia, 4 g glukoosia ja 9 g sakkaroosia. Yhdessä kiivihedlemässä (70 g) on 2 grammaa fruktoosia, 3 g glukoosia ja 1 g sakkaroosia.

Polyfenolien ryhmään kuuluvien aineiden on nähty satunnaistetussa tutkimuksessa myös vaikuttavan uraattia vähentävästi. Antosyaani-polyfenolia sisältävällä mustikalla kuvattu myönteistä vaikutusta uraattiarvoihin yhdessä tutkimuksessa, ja lisäksi eräässä väestötutkimuksessa runsas antosyaanin ja muiden polyfenolien saanti oli yhteydessä matalampaan veren uraattitasoon.

C-vitamiinipitoisia marjoja ja hedelmiä kannattaa suosia kihdissä –älä missään tapauksessa vältä niitä. On hyvä pyrkiä syömään suosituksen mukainen määrä vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja (500-800 g), tai jopa enemmän.

Foolihappo ja folaatti voivat vähentää uraattiarvoja

Suuressa kohonneesta verenpaineesta kärsivillä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että foolihappolisä vähensi hieman uraattiarvoja. Tutkimus oli yli 4 vuoden mittainen, ja foolihappoannos oli 800 µg. Folaatin runsas saanti ravinnosta liittyi eräässä amerikkalaisessa ja korealaisessa väestötutkimuksessa vähäisempään kihdin riskiin. Folaatin saanti ei ole Suomessa optimaalista, vain alle 20 % väestöstä saavuttaa suosituksen tason (330 µg/pv).

Folaattia on runsaasti palkokasveisssa, ”kukkaisissa” kaaleissa, pinaatissa, lehtikaalissa, soijassa ja joissakin hedelmissä, kuten kiivissä ja appelsiinissa ja siitä tehdyssä tuoremehussa.

Lihavuus 

Lihavuus puolestaan nostaa uraattitasoja kahdella tavalla: se lisää uraatin tuotantoa ja vähentää eritystä. Lihavuuteen liittyvä insuliiniresistenssi kiihdyttää puriinien de novo -synteesiä maksassa sekä vähentää samanaikaisesti munuaisten uraatin eritystä  – näin uraattia sekä muodostuu enemmän että poistuu elimistöstä heikommin. Pysyvä laihtuminen vähentää veren uraattiarvoja.

Alkoholin runsas käyttö 

Runsas alkoholin (etanolin) käyttö lisää seerumin uraattipitoisuutta useiden mekanismien kautta. Etanolin metabolia maksassa kasvattaa NADH/NAD⁺-suhdetta, mikä lisää laktaatin muodostusta ja heikentää uraatin eritystä munuaisten välityksellä. Samalla etanolin aineenvaihdunta lisää ATP:n hajoamista AMP:ksi, ja lopulta AMP:n muuntumista välivaiheiden kautta uraatiksi. Täten kaikki alkoholi runsaasti käytettynä on ongelmallista kihdissä.

Kertaus

• Maitotaloustuotteet ovat kihdissä hyvä proteiinin lähde, ne auttavat munuaista erittämään virtsahapon pois elimistöstä.
• Palkokasvit ovat todennäköisesti mainettaan paremmin siedettyjä kihdissä ja sen ehkäisyssä.
• Suuri osa hedelmistä ja marjoista sopii hyvin kihdissä, huolimatta siitä että niiden sokereista osa on fruktoosia. C-vitamiini-, polyfenolipitoisuus ja virtsaa emäksisemmäksi tekevä ominaisuus, on todennäköisesti vaikutuksen takana.
• Vihannekset ja juurekset lisäävät hedelmien ja marjojen ohella virtsan emäksisyyyttä –HEVI-tuotteita kannattaa syödä runsaasti kihdissä.
• Sen sijaan runsas lihan ja lihavalmisteiden käyttö heikentää hieman munuaisten kykyä poistaa uraattia, todennäköisesti suomalaisen suosituksen mukainen lihan käyttö (max 350 g/vko) on kuitenkin sopivaa kihdissä.
• Lisätty sokeri kaikissa muodoissaan suurina säännöllisinä annoksina on haitallista kihdissä. Fruktoosi on vielä haitallisempaa kuin hunaja ja sakkaroosi (tavallinen sokeri) ja vähiten haitallinen on glukoosi (rypälesokeri).

Suomalaisen suosituksen mukainen ruokavalio, DASH-ruokavalio, laskee uraattiarvoja.