Karrageenin haitallisista vaikutuksista on puhuttu niin kauan kuin muistan sosiaalista mediaa seuranneeni. Silloin noin 15 vuotta sitten, karrageenista ei ollut olemassa yhtään satunnaistettua tutkimusta, joka olisi voinut osoittaa sen olevan haitallinen suolistolle tai sokeriaineenvaihdunnalle – tai muutoin terveydelle. Nyt sellaisia tutkimuksia on, käyn ne läpi tässä kirjoituksessa.
Kiinnostuin aikanaan karrageenista itsekin, ja epäilin sen olevan haitallinen suolistolle. Niinpä tein tutkijakollegojen kanssa jopa pienen tutkimuksen aiheesta.
Vastaan tässä blogissa kysymykseen: Mitä karrageenin vaikutuksesta terveyteen voidaan sanoa viimeisen 15 vuoden aikana kertyneen satunnaistettujen tutkimusten näytön perusteella? Jos sinulle ei ole tuttua, miksi juuri satunnaistetut tutkimukset ovat ratkaisevia niin lue asiasta täältä.
Mitä ruokaan käytetty karrageeni oikein onkaan?
Karrageeni on punalevistä saatava polysakkaridi, jota käytetään elintarvikkeissa esimerkiksi sakeuttamaan ja stabiloimaan tuotteita. Se ei ole yksi yksittäinen aine, vaan karrageenilla tarkoitetaan rakenteeltaan läheisten yhdisteiden ryhmää.
Ruokaan käytettäväksi on sallittu suurimolekyylipainoinen karrageeni (High molecular weight, HMW), jossa polysakkaridiketjut ovat pitkiä ja ehjiä.
Low molecular weight (LMW) karrageeni tarkoittaa pienimolekyylipainoisia karrageenin hajoamistuotteita, joissa ketjut ovat huomattavasti lyhyempiä. Sitä ei saa käyttää ruokaan, eikä elintarviketeollisuus siksi käytä sitä. Tätä LMW-karrageenia kutsutaan usein myös poligeenaaniksi. Erittäin suurilla annoksilla tätä LMW-karrageenia voidaan aiheuttaa hiirelle tulehdus suolistoon, joka muistuttaa haavaista paksusuolen tulehdusta tai Crohnin tautia.
Jos edellä mainittua eroa ei ymmärrä, voi esimerkiksi PubMed-palvelussa saatavista eläintutkimuksista –joissa on monissa on käytetty LMW-karrageenia– aivan vääränlaisen kuvan. Tässä kirjoituksessa käsitellään elintarvikkeisiin sallittua HMW-karrageenia.
Osa alla olevista tutkimuksista on tehty pelkällä HMW-karrageenilla, ja osa karrageenin ja monen muun sakeuttaja- lisäaineen yhdistelmällä. Olen siksi käyttänyt tutkimuksen otsikoissa *-merkkejä seuraavasti:
*) Käytettiin vain karrageenia
**) Käytettiin karrageenia ja monia muita lisäaineita yhdistelmänä yhtä aikaa
Ensimmäinen tutkimus, jossa ruokaan tarkoitettu karrageeni ”teki jotain” (UC-potilaita)*
Karrageenista ja muista vastaavista lisäaineista on ilma sakeana pahalta kuulostavia teorioita. Totta kuitenkin on, että melkeinpä minkä tahansa ruuan voi saada kuulostamaan vaaralliselta, jos valikoi oikein eläin- ja muita ensivaiheen teorioita synnyttäviä tutkimuksia. Satunnaistetut, kontrolloidut tutkimukset ihmisillä vasta valaisevat asiaa kunnolla.
Yhdeksän vuotta sitten julkaistiin satunnaistettu tutkimus suolistovaikutuksista ihmisessä. Kaksitoista haavaisesta paksusuolen tulehduksesta (UC) kärsivää (kaikki remissiossa) satunnaistettiin lumeelle tai karrageenille (pillereinä) vuodeksi. Taustaruokavalioksi suositettiin karrageenista vapaata ruokavaliota. Vuoden kohdalla ulosteesta mitattavassa kalprotektiinissa ei ollut eroa lume- ja karrageeniryhmän välillä – kalprotektiini on tarkka ja kliinisessä työssä käytössä oleva suolistotulehduksen mittari. Mikään biokemiallinen markkeri ei osoittanut vakuuttavasti, että karrageeni olisi huonompi kuin lume.
Osallistujia seurattiin myös kyselylomakkeella (SCCAI), jossa tutkittavat kertoivat oireistaan. Tämän oirekyselyn perusteella kukaan lumetta saanut ei kokenut merkittävää suolisto-oireiden pahenemista. Sen sijaan karrageeniryhmästä kolme henkilöä koki oireiden pahenevan merkittävästi karrageenilla – tutkijat kutsuivat tätä relapsiksi (suolen tulehtuminen), vaikka suolen pintaa ei kuvattu endoskoopilla eikä objektiivisilla tulehdusmittareilla saatu selvää näyttöä relapsista.
Bhattacharyya S, Shumard T, Xie H, Dodda A, Varady KA, Feferman L, Halline AG, Goldstein JL, Hanauer SB, Tobacman JK. A randomized trial of the effects of the no-carrageenan diet on ulcerative colitis disease activity. Nutr Healthy Aging. 2017;4(2):181-192.
Oma tutkimus (UC-potilaita)*
Edellisestä kiinnostuneena toteutin itsekin pienen tutkimuksen. Uumoilin etukäteen, että karrageenilla voisi olla haitallisia vaikutuksia suolistoon ainakin suolistovaikutuksille herkillä ihmisillä, siihen tutkimukset koe-eläimillä ja myös tuo edellä mainittu ihmistutkimus olivat viitanneet.
Satunnaistimme haavaisesta paksusuolen tulehduksesta kärsiviä, remissiossa olevia henkilöitä joko karrageenille tai kaurakuidulle (2,0 g) seitsemän päivän ajaksi. Karrageenin annos oli suuri – se oli yli 5-kertainen verrattuna edellä mainittuun amerikkalaiseen tutkimukseen. Koeasetelma oli sokkoutettu, eli osallistujat eivät tienneet kumpaa tuotetta he saivat, sekä kaura- että karrageenijauheet tarjottiin kaakaojuomana.
Emme havainneet karrageenilla mitään tulehduksen lisääntymiseen tai suolen läpäisevyyteen viittaavia vaikutuksia, vaikka käytimme monia hienostuneita ja tarkkoja tulehduksen mittareita sekä ulosteesta että verestä. Ei yhtään mitään.
Tutkiessamme suolisto-oireita huomasimme kaurakuidun aiheuttavan tilastollisesti merkitsevästi enemmän oireita kuin karrageeni – tätä emme olleet osanneet odottaa. Vatsalle ”hellä” kaurakuitu varsin pienellä annoksella olikin oireiden kannalta hiukan huonompi kuin karrageeni isolla annoksella.
Tästä pienestä tutkimuksesta emme saaneet minkäänlaisia viitteitä, että karrageeni olisi haitallinen suolistolle. Tavallaan tämä oli itselle pettymys, koska odotukseni oli sen suuntaiset, että haittoja löytyisi.
Muutaman päivän mittainen isokin annos karrageenia tuskin tekee pahaa haavaisessa kolitiisissa, jos se on rauhallisessa vaiheessa, oli päätelmämme. Korostimme myös lisätutkimuksien tarvetta.
Laatikainen R, Lehto M, Mäkelä-Salmi N, Hillilä M, Groop PH, Salmenkari H. Randomized controlled pilot study: effect of carrageenan emulsifier on inflammation and gastrointestinal symptoms in quiescent ulcerative colitis. Food Nutr Res. 2023 Oct 30;67.
Toinen oma tutkimus (IBS-potilailla)
Olen myös itse ollut toteuttamassa toista tutkimusta, jossa testattiin karrageenia sisältävän proteiinipirtelön vaikutuksia suolistoon. Tutkimuksen päätarkoitus oli verrata pilkottua kaseiinia sisältävää proteiinipirtelöä tavallista proteiinia sisältävään pirtelöön (lue lisää täältä).
Tutkimuksessa saatiin sivutuotteena tietoa tavallisen karrageenia sisältävän proteiinipirtelön vaikutuksesta suolisto-oireisiin kymmenen päivän aikana herkkävatsaisilla verrattuna lähtötilanteeseen eli siihen, kun tutkittavat söivät vielä vapaasti ennen koetta.
Tässä tutkimuksessa oli mukana ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiviä. Karrageenia sisältävien kahden proteiinipirtelön juominen (5 dl/pv) kymmenen päivän ajan ei lisännyt mitään vatsaoiretta verrattaessa lähtötilanteeseen. Tästäkään tutkimuksesta ei siis saatu näyttöä sille, että karrageeni olisi yleisesti haitallista suolistolle. On kuitenkin hyvä huomata, ettei tämä ollut varsinainen karrageenitutkimus, jossa karrageenia olisi verrattu lumeeseen (ensijainen aihe oli kaseiinin pilkkominen).
Laatikainen R, Salmenkari H, Sibakov T, Vapaatalo H, Turpeinen A. Randomised Controlled Trial: Partial Hydrolysation of Casein Protein in Milk Decreases Gastrointestinal Symptoms in Subjects with Functional Gastrointestinal Disorders. Nutrients. 2020;12(7):2140.
Australialainen tutkimus terveillä**
Tutkimuksemme julkaisemisen jälkeen aiheesta on ilmestynyt suurempia ja menetelmällisesti laadukkaampia tutkimuksia.
Hyvin toteutetussa australialaisessa tutkimuksessa oli mukana 22 tervettä henkilöä, ja tutkimuksessa verrattiin runsaasti ja vähän karrageenia ja muita sakeuttamis- ja emulgointiaineita sisältäviä ruokavalioita.
Tutkimuksessa havaittiin jopa yllättäviä tuloksia. Tavanomaisessa tilanteessa runsaasti näitä lisäaineita sisältänyt ruokavalio vähensi suoliston läpäisevyyttä verrattuna vähän lisäaineita sisältävään ruokavalioon – eli vaikutus oli pikemminkin suolelle edullinen kuin haitallinen. Myös veren LBP-pitoisuus oli pienempi runsaasti karrageeni ja sen kaltaisia lisäaineita sisältävällä ruokavaliolla. Tulehdusta tai suolen epiteelin vaurioitumista ei havaittu.
Sen sijaan tilanteessa, jossa stressireaktio aiheutettiin lääkkeellisesti kortikotropiinia vapauttavalla hormonilla (CRH), tulos muuttui. Runsaasti lisäaineita sisältävällä ruokavaliolla suolen läpäisevyys lisääntyi lääkkeellisen stressin seurauksena, kun taas vähän lisäaineita sisältävällä ruokavaliolla se väheni.
Tulos voi viitata siihen, että voimakkaan akuutin stressin aikana karrageeni ja sen kaltaiset aineet saattavat vaikuttaa suolen läpäisevyyteen eri tavalla kuin tavallisissa olosuhteissa. Tästä tutkimuksesta ei kuitenkaan voida päätellä, mikä oli juuri karrageenin osuus vaikutuksista, koska ruokavaliossa oli useita erilaisia emulgointi- ja sakeuttamisaineita.
Huomionarvoista oli, että ruuat jaettiin osaksi ilmaiseksi (parempi toteutuvuus) ja että ruokavalion pohja oli sekä lisäaine- että niiden välttämisjaksolla tavallisen ravitsemussuosituksen mukainen –toisin sanoen kaikki tutkittavat söivät terveellisemmin tutkimuksen aikana kuin kansalaiset keskimäärin. On todennäköistä, että terveellinen ruokavalio suojaa mahdollisilta lieviltä lisäaineiden tai muiden ruokavalion komponenttien (punainen liha) haitoilta.
Muissa kuin Melbournen ryhmän tutkimuksissa ihmiset ovat syöneet omaa tavanomaista ruokavaliotaan taustalla, ja sehän ei ole missään länsimaassa keskimäärin kovin terveellinen.
Fitzpatrick JA, Gibson PR, Taylor KM, Halmos EP. The effect of dietary emulsifiers and thickeners on intestinal barrier function and its response to acute stress in healthy adult humans: A randomised controlled feeding study. Aliment Pharmacol Ther. 2024;60(7):863-875.
Belgialaistutkimus terveillä*
Tässä tutkimuksessa oli mukana 60 tervettä. Kaikki söivät ensin kaksi viikkoa karrageenista ja muista sakeuttamisaineista vapaata ruokavaliota, minkä jälkeen heidät satunnaistettiin neljän viikon ajaksi saamaan brownie-leivonnaisessa karrageenia tai yhtä neljästä muusta lisäaineesta tai lumejauhetta.
Ulosteen kalprotektiinissa, veren CRP:ssä tai muissa tulehdusmarkkereissa ei ollut eroa ryhmien välillä – karrageeni tai muut lisäaineet eivät aiheuttaneet mitattavaa tulehdusta.
Emulgointiaineilla, myös karrageenilla, havaittiin kokonaisuutena lievä negatiivinen vaikutus suolistossa syntyviin ”hyviksiin” lyhytketjuisiin rasvahappoihin (SCFA), mutta tulos ei ollut samanlainen jokaisen yksittäisen lisäaineen kohdalla.
Karrageeniryhmässä havaittiin lisäksi suolen läpäisevyyden lisääntyminen lähtötilanteeseen verrattuna. Havainto on ristiriidassa edellä mainitun australialaistutkimuksen kanssa; yksi poikkeava piirre on se, että belgailaistutkimuksessa tutkittavat noudattivat omaa perusruokavaliotansa eivätkä terveellistä suosituksen mukaista.
Karrageeni ja sen kaltaiset lisäaineet eivät siis tässä lyhyessä terveillä tehdyssä kokeessa aiheuttaneet mitattavaa tulehdusta, mutta joitakin lieviä vaikutuksia suolen läpäisevyyteen ja aineenvaihduntatuotteisiin havaittiin.
Wellens J, Vanderstappen J, Hoekx S, Vissers E, Luppens M, Van Elst L, Lenfant M, Raes J, Derrien M, Verstockt B, Ferrante M, Verbeke K, Matthys C, Vermeire S, Sabino J. Effect of Five Dietary Emulsifiers on Inflammation, Permeability, and the Gut Microbiome: A Placebo-controlled Randomized Trial. Clin Gastroenterol Hepatol. 2026;24(4):1092-1101.
Australialainen tutkimus aktiivisessa Crohnin taudissa**
Australialaisryhmä teki kuukauden kestäneen tutkimuksen karrageenin ja muiden sakeuttamiseen tarkoitettujen lisäaineiden vaikutuksesta. Tässä tutkimuksessa runsaasti emulgointi- ja sakeuttamisaineita sisältävän ruokavalion käyttöön ei liittynyt tulehdusvaikutuksia edes aktiivista tulehdusta sairastavilla Crohnin potilailla (n=24), kun vertailun kohteena oli näitä aineita välttelevä ruokavalio.
Paksusuolen seinämän paksuus väheni enemmän runsaasti lisäaineita sisältävällä ruokavaliolla kuin niitä välttävällä ruokavaliolla –tämä on myönteinen muutos. Suolen seinämän paksuuntuminen on yksi Crohnin taudin tulehdukseen liittyvistä löydöksistä.
Australialaiset tutkijat eivät siis ole löytäneet tutkimuksissaan tukea sille, että runsaampi emulgointi- ja sakeuttamisaineiden saanti olisi tavallisissa olosuhteissa haitaksi suolistolle terveillä tai Crohnin tautia sairastavilla. Niinpä he päättelivätkin: ”Recommendations to avoid emulsifiers in patients with active CD are not supported.”
Huomionarvoista oli jälleen, että ruokia jaettiin tutkittaville ja että ruokavalion pohja oli sekä lisäaine- että niiden välttämisjaksolla tavallisen ravitsemussuosituksen mukainen eli terveellinen.
Fitzpatrick JA, Gibson PR, Taylor KM, Anderson EJ, Friedman AB, Ardalan ZS, Smith RL, Halmos EP. Clinical Trial: The Effects of Emulsifiers in the Food Supply on Disease Activity in Crohn’s Disease: An Exploratory Double-Blinded Randomised Feeding Trial. Aliment Pharmacol Ther. 2025;61(8):1276-1289.
Brittiläinen ADDapt-tutkimus lievästi aktiivisessa Crohnin taudissa**
Tämä toistaiseksi suurin tutkimus on vielä julkaisematta vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Sen tulokset on julkaistu vain alan konferenssissa abstraktina. Koska koko tutkimusraporttia ei ole vielä vertaisarvioitu, tuloksiin on syytä suhtautua vielä varauksella.
Tässä tutkimuksessa aktiivista Crohnin tautia sairastavia henkilöitä (n=154) satunnaistettiin vähäisesti emulgointiaineita sisältävälle ruokavaliolle tai vertailuruokavaliolle. Vertailuryhmä sai karrageenia, mutta sen lisäksi myös karboksimetyyliselluloosaa (CMC) ja polysorbaatti-80:ia sekä emulgointiaineita sisältäviä elintarvikkeita. Kyse ei siis ollut tässäkään tutkimuksessa karrageenin tutkimisesta yksin.
Lisäaineiden välttämisryhmässä oli enemmän niitä, joilla Crohnin taudin aktiivisuutta kuvaava CDAI-indeksi parani. Myös yhdistetty vaste, jossa kliinisen tilanteen paranemiseen liittyi ulosteen kalprotektiinin selvä väheneminen, oli yleisempi lisäaineita välttäneillä.
Tämä viittaa siihen, että emulgointiaineiden välttämisestä voisi olla hyötyä aktiivisessa Crohnin taudissa. Tutkimuksesta ei kuitenkaan voida päätellä, että juuri karrageeni olisi aiheuttanut havaitun vaikutuksen – altistuksessa oli karrageenin lisäksi ainakin CMC:ää ja polysorbaatti-80:ia.
Tässä tutkimuksessa tuli siis vahvoja viitteitä siitä, että useiden emulgointi- ja sakeuttamisaineiden runsas käyttö voisi olla haitallista aktiivisessa Crohnin taudissa. Odottaisin kuitenkin tutkimuksen varsinaista vertaisarvioitua julkaisua ennen pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Whelan K, Latorre MA, Rennie M, Rosiou K, Selinger CP, Pueschel L, Nothacker S, Kuhn L, Wiestler M, Bancil A, et al. DOP097 Emulsifier restriction is an effective therapy for active Crohn’s disease: the ADDapt trial – a multi-centre, randomised, double-blind, placebo-controlled, re-supplementation trial in 154 patients. J Crohn’s Colitis. 2025;19(Suppl 1).
Pieni amerikkalaistutkimus esidiabeteksessa*
Vuonna 2020 julkaistiin amerikkalainen tutkimus, jossa 41 esidiabetesta sairastavaa satunnaistettiin 12 viikoksi joko karrageenia sisältävälle tai karrageenittomalle ruokavaliolle. Ruoka-ohjeistus perustui ravitsemusterapeutin suositukseen ”syö näitä, vältä näitä” –tutkimuksessa ei jaettu karrageenia osallistujille (aktiiviaineena tai lumeena) vaan karrageenidietin toteuttuminen riippui siitä miten hyvin tutkittavat noudattivat ohjetta ostaa kaupasta toivottuja ruokia.
Vain 13 satunnaistetuista henkilöistä suoritti tutkimuksen loppuun – kahdeksan karrageenittomassa ja viisi karrageenia saaneessa ryhmässä. Jäljelle jäävien todellista sitoutumista annettuihin ruokaohjeisiin ei tunneta tarkkaan julkaisun perusteella.
Tutkimuksen tuloksien tulkinta vaatii tarkkuutta paitsi pieneksi kutistuneen tutkimusjoukon vuoksi niin myös siksi että suurin osa tilastollisista analyyseistä karrageeni vs. lume eivät ole merkitseviä (p>0.05), ja ehkäpä tämän vuoksi tutkijat käyttävät lähtötilannevertailuja pääasiallisena viestinään. Tämä on väärin, sillä tärkein asia satunnaistetussa koeasetelmassa on tutkia aktiivihoito vs lume (karrageeni vs lume) tuloksia, eikä lähtötilanne vs loppumitaus kunkin ryhmän sisällä.
Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli ”pitkä sokeri” HbA1c. Siinä ei havaittu eroja ryhmien välillä. Myöskään oraalisessa sokeritasituksessa (OGGT) ei ollut eroja ryhmien välillä.
Sekä karrageeni että lumeryhmässä tutkittavien paino tippui kolme kiloa.
Ryhmien välillä ei ollut myöskään eroa HOMA-IR tai Matsuda indeksein mitatussa insuliiniherkkyydessä. Joissakin inflammaatiota ja insuliiniaineenvaihduntaa signaloivissa ei-vakiintuneissa biomarkkereissa havaittiin huononemista karrageenilla vs lume; tällaisten merkitys on kyseenalainen jos kliinisessä käytössä olevissa biomakrkkereissa ei ole eroja.
Systeemistä tulehdusta kuvaavassa IL-6:ssa ja suolistotulehdusta kuvaavassa kalprotektiinissa ei ollut eroa ryhmien välillä.
Huolimatta siitä, että missään sokerimuuttajassa eikä insuliiniherkkyydessä ei ollut eroa ryhmien välillä, tutkimuksen otsikolla annetaan ymmärtää että eroja olisi löytynyt. Tekisi mieli sanoa, että melkoista juonittelua.
Feferman L, Bhattacharyya S, Oates E, Haggerty N, Wang T, Varady K, Tobacman JK. Carrageenan-Free Diet Shows Improved Glucose Tolerance and Insulin Signaling in Prediabetes: A Randomized, Pilot Clinical Trial. J Diabetes Res. 2020;2020:8267980.
Saksalainen tutkimus sokeriaineenvaihdunnasta*
Vuonna 2024 julkaistiin tutkimus, jossa 20 tervettä miestä sai satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa vaihtovuorotutkimuksessa kahden viikon ajan joko karrageenia 500 mg päivässä tai lumetta.
Tutkijat totesivat: ” Carrageenan supplementation was well tolerated. There were no exposure-related adverse events.”. Toisin sanoen suolistoon liittyviä oireita ei tullut esiin karrageenilla.
Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus oli tutkia insuliiniherkkyyttä. Karrageeni ei heikentänyt koko tutkimusryhmän insuliiniherkkyyttä sen paremmin sokerirasituskokeella kuin erittäin tarkalla hyperinsulineemisella euglykeemisellä clamp-menetelmällä mitattuna.
Jälkianalyyseissä (post hoc) näytti siltä, että ainoastaan liikapainoisilla karrageeni olisi voinut vaikuttaa negatiivisesti insuliiniherkkyyteen. Post-hoc-analyysejä pidetään hypoteeseja tuottavina, ei-luotettavina testeinä.
Suolen läpäisevyyttä mittaavassa testissä karrageeni lisäsi läpäisevyyttä vs lume.
Wagner R, Buettner J, Heni M, et al. Carrageenan and insulin resistance in humans: a randomised double-blind cross-over trial. BMC Med. 2024;22:558.
Lopuksi
Kokonaiskuva karrageenin vaikutuksista on jossain määrin sekava. Tutkimukset ovat laadultaan pääsääntöisesti puutteellisia.
Se, että mukana on ollut terveitä, eri tavoin sairaita ja lisäksi se, että monissa tutkimuksissa on käytetty samanaikaisesti muita sakeuttamis- ja emulgointiaineita karrageenin ohella, vaikeuttaa tulosten tulkintaa.
Suolistoltaan terveillä karrageeni ei ole lisännyt suolistotulehdusta tai -oireita, eikä se ole nostanut verensokeria tai aiheuttanut luotettavilla mittareilla insuliiniresistenssiä lumetta enempää.
Karrageenia ei voi väittää nykyisen näytön perusteella olevan yksioikoisesti haitallinen terveen ihmisen suolistolle, vaikkakin useassa tutkimuksessa on saatu signaali suoliston läpäisevyyden mahdollisesta lisääntymisestä.
Ehkä eniten huolta aiheuttaa tuo toistaiseksi julkaisematon ADDapt-tutkimus aktiivista Crohnin tautia sairastavilla. Siinä useiden emulgointi- ja sakeuttamisaineiden välttäminen näytti parantavan hoitotulosta. Tästä tutkimuksesta ei kuitenkaan voi sanoa, että juuri karrageeni olisi syyllinen, sillä sitä annettiin yhdessä CMC:n ja polysorbaatti-80:n kanssa. Toisaalta, karrageeni vähensi australialaisessa tutkimuksessa Crohnin tautiin liittyvää suolen paksuuntumista, mikä suolistoterveydelle hyvä muutos.
Haavaisessa paksusuolen tulehduksessa (UC) tehdyt molemmat tutkimukset ovat tosi pieniä. Niiden perusteella ei voi vielä väittää, että karrageeni olisi haitallinen tulehduksen kannalta UC:ssa, sillä objektiivisilla tulehdusmittareilla ei ole saatu vakuuttavaa ja yhdenmukaista näyttöä karrageenin aiheuttamasta tulehduksesta.
Selvää on, että suolistosairaiden olisi syytä välttää yksipuolista, epäterveellistä, niin sanottua länsimaista ruokavaliota. Sen sijaan nykyisten ihmistutkimusten perusteella ei ole vahvoja perusteita nostaa juuri karrageenia suureksi suoliston viholliseksi.
Yksilölliset vaikutukset karrageenille ja muille lisäaineille voivat toki olla erilaisia kuin tutkimuksien ryhmätason tulokset. On teoriassa mahdollista, että karrageeni aiheuttaa joillekin yksittäisille ihmisille vaivoja, vaikka se ei isommassa kuvassa ole sen pahempi esimerkiksi kuin lempeänä pidetty kaura.
Jotkin maitotalous- ja urheilutuotteet, kuten proteiinivanukkaat ja -patukat, saattavat sisältää muita vatsaa kiusaavia aineita. Erityisesti laktitoli (E966), maltitoli (E965), ksylitoli (E967), sorbitoli (E420), isomalti (E953) ja frukto-oligosakkaridi eli FOS (ei E-koodia) ovat tällaisia, FODMAP-hiilihydraatteja. On mahdollista, että näiden aineiden koetut vatsavaivat valuvat karrageenin piikkiin ainakin osittain –samoissa elintarvikkeissa voi nimittäin olla karrageenin lisäksi edellä mainittuja aineita.