Olen saanut valmiiksi uuden kirjani Parasta ruokaa aivoille. Ravinto muistisairauksien ehkäisijänä (Kirjapaja, 2025). Kirja on saatavilla mitä todennäköisimmin kirjakaupoissa ti 28.10.2025. Kirjoitan tekstejä ja julkaisen videoita kirjaani liittyen enemmänkin lähiviikkojen ja kuukausien aikaan. Tässä aluksi esimakua kirjasta, ensimmäinen kappale nimeltä Lukijalle.
Tekstin lopussa myös lyhyt esittelyvideo kirjasta. Videon luomista on avustettu tekoälyllä.
—————————————————————————–
Lukijalle
Joka kolmas suomalainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä muistisairauteen. Nykyinen tietotyö ja yleiset työelämän vaatimukset sekä digikanavien käyttö kuormittavat aivoja vuosikymmenien ajan ennen eläkeikää. Eläkeiän koittaessa monet meistä ovat sydänterveydeltään entistä terveempiä, ja monet aiemmin kuolemaan johtaneet syöpäsairaudetkin ovat parannettavissa. Näiden sairauksien parantuneen ehkäisyn ja hoidon myötä juuri muistisairauksien todennäköisyys itse kullakin kasvaa, koska korkea ikä on itsessään muistisairauden riskitekijä. Ei ihme, että moni on huolissaan aivoterveydestään.
Nimensä mukaisesti muistisairaudessa pettää muisti. On kuitenkin hämmentävää, kuinka laajasti muistisairaus vaikuttaa sairastuneen koko elämään. Muistin pettämisen lisäksi persoonallisuus saattaa muuttua niin, että läheistä hädin tuskin tunnistaa samaksi ihmiseksi kuin ennen. Usein muistisairaan luonne muuttuu, ja hän kieltää asioita, voi nähdä harhoja, menettää kyvyn erottaa kuvitelmat reaalitapahtumista sekä saattaa puhua ja käyttäytyä aggressiivisesti tai estottomasti. Joillakin ”onnekkailla” sairastuneilla tällaisia muutoksia ei juurikaan esiinny, vaan heidän kohdallaan sairaus ilmenee vain vaikeutena muistaa asioita.
Sairauden edetessä myös toimintakyky arjessa pettää. Yleinen tarkkavaisuus ja kyky kuunnella heikkenevät. Ajantaju katoaa: niin vuorokaudenajat kuin vuosikymmenet sekoittuvat. Rahankäytössä ja ongelmanratkaisussa ilmenee suuria haasteita. Selviytyminen jokapäiväisistä kotoisista askareista, kuten siivoamisesta, kaupassakäynnistä ja ruuanlaitosta, vaikeutuu ja muuttuu lopulta mahdottomaksi. Usein hygieniasta ja ruokailuista huolehtiminen rapautuu. Edelleen virtsan ja ulosteen pidätyskyky voi loppua, ja lopulta omaehtoinen syöminenkin voi muuttua mahdottomaksi. Tietyllä tapaa muistisairaasta tulee toimintakyvyltään uudestaan vauvaikäinen. Sairauden kulku on monella tapaa lohduton ja suorastaan tragedia niin sairastuneille kuin heidän läheisilleen.
Muistisairauksien biologiaa tunnetaan aiempaa paremmin. Aivoverisuoniperäisten muistisairauksien syynä on aivojen suurten ja pienten suonten muutokset ja vauriot – vaurioita aiheuttavat ennen muuta kohonnut verenpaine ja kolesteroli. Alzheimerin taudissa puolestaan aivoihin kertyy hermosoluja tuhoavia proteiineja: beeta-amyloidia ja tau-proteiinia. Näiden proteiinien roolia ja niiden haitalliseen sakkautumiseen oleellisesti vaikuttavia aivojen hienomekanistisia muutoksia ymmärretään entistä paremmin, vaikkakin prosessin alkusyy on edelleen jossain määrin tuntematon. Samalla on opittu arvioimaan sitä, millaisella aikajänteellä muistia ja toimintakykyä rapauttavat prosessit tapahtuvat. Sekä beeta-amyloidin että tau-proteiinin ilmestymistä aivoihin voidaan mitata verestä vuosia ennen kuin sairaus selvästi puhkeaa.
Keskeisin uusi tieto muistisairauden kehityskaaresta on ymmärrys siitä, että aivoissa tapahtuu pieniä mutta koko ajan pahenevia muutoksia vuosikymmenten ajan ennen kuin muistissa on havaittavissa mitään heikkenemistä. Tautiprosessi alkaa tyypillisesti keski-iässä – jollei jo aikaisemmin. Näin ollen muistisairauksien ehkäisy pitää aloittaa varhain. Tämä tarkoittaa käytännössä ikää, jolloin ihminen usein kokee olevansa monella tapaa parhaassa vedossa eli noin 35–50 vuoden iässä. Koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta eniten hyötyä saa, jos on asian suhteen hereillä riittävän ajoissa.
Monet meistä ovat pettyneinä saaneet todistaa, että tehokkaiden lääkehoitojen keksiminen muistisairauksiin on ollut toivottoman vaikeaa. Nykyiset lääkehoidot hidastavat vähäisesti taudin etenemistä mutta eivät likimainkaan pysäytä sitä, puhumattakaan että ne kääntäisivät kelloa taaksepäin ja parantaisivat jo alkaneen muistisairauden. Ei kannata jäädä odottamaan ehkä joskus tulevaisuudessa keksittäviä tehokkaita lääkehoitoja vaan tehdä jo tänään se, minkä itse pystyy. Kuten tässä kirjassa kerrotaan, osa muistisairauksista voitaisiin ehkäistä tai ainakin lykätä tuonnemmaksi oikeilla elämäntapavalinnoilla, erityisesti ravintovalinnoilla. Jokaisen ulottuvilla olevia muistisairauksien ehkäisykeinoja ovat säännöllinen liikunta, pyrkimys saada riittävästi unta, aivojen sopiva älyllinen kuormittaminen, sosiaalisten suhteiden vaaliminen, liikapainon ehkäisy ja hoito, tupakoinnin ja alkoholinkäytön välttäminen, kohonneen verenpaineen, verensokerin ja kolesterolin hoito – sekä tietenkin tämän kirjan aihe, oikeanlainen ruoka ja ravintoaineiden saanti niiden kaikissa moninaisissa muodoissa. Lisäksi mainiota on se, että muistiin myönteisesti vaikuttavista ravintosuosituksista on lähes aina hyötyä myös sydänterveydelle sekä aivoinfarktin, masennuksen ja syövän ehkäisyyn.
Kerron tässä teoksessa tutkimusnäyttöön perustuen valinnoista, jotka ovat hyviä muistille. Tutkimustulosten esittelyssä painotan, kuten muissakin kirjoissani, systemoituja kirjallisuuskatsauksia, jotka yhdistävät useita erillisiä tutkimuksia ja siten antavat parhaan mahdollisen yleiskuvan vuosikymmenten aikana kertyneestä tiedosta. Kerron joissain kohdin myös koe-eläintutkimuksista, koska ne valaisevat mekanismeja, joilla eri ravintoaineet voivat vaikuttaa muistitoimintoihin. Kirjan alussa kuvaan muistisairauksien syntyprosessia, mutta lukija voi halutessaan hypätä alkuosion yli ja mennä suoraan ravitsemusasioihin.
En halua luoda minkäänlaista hypeä mistään yksittäisestä ruuasta tai ravintolisästä – tämä ei ole kirja väitetyistä ”aivojen superruuista”. Itse asiassa haluan jo tässä vaiheessa tuoda esiin sen, että yksittäisten ravintotekijöiden – kuten vaikkapa folaatin, koliinin, B12-vitamiinin tai omega-3-rasvahappojen – vaikutus muistiin ei ole radikaali vaan pieni – mutta useita sinänsä pienen vaikutuksen omaavia tekijöitä älykkäästi yhdistämällä ja niitä pitkään syömällä voi saavuttaa merkittäviä tuloksia.
Käyn kirjassa kriittisesti läpi myös ravintolisiä, joita usein näen markkinoitavan muistisairaille. Toisaalta, jos tieteellinen näyttö puoltaa jotain ravintolisää, tuon esiin, miten sen käyttöön kannattaa eri tilanteissa suhtautua. Mielestäni on tärkeää käsitellä faktoihin perustuen sellaisia ravintolisiä, joita aktiivisesti markkinoidaan muistin suojaamiseksi, vaikka niistä ei olisikaan puoltavia tutkimuksia. Näin lukija saa kuvan siitä, mitä markkinoijat jättävät tuotteistaan kertomatta.
Olen kirjoittanut tämän kirjan kaikille niille, jotka haluavat tehdä muistilleen ja aivoilleen palveluksen syömällä fiksusti, ja erityisesti niille, jotka tietävät tai arvelevat, että heillä on suurentunut muistisairauden riski. Kirja on myös niille, jotka haluavat osaltaan auttaa läheistään syömään tavalla, joka ravitsee ja suojaa aivoja. Myös terveydenhuollon asiantuntijat ja muut työkseen muistiasioihin törmäävät hyötyvät kirjan tiedoista omassa neuvontatyössään.
Helsingissä 4. elokuuta 2025
Reijo Laatikainen
.