Vähähiilihydraattisen ruokavalion, niinkuin ruokavalion yleensäkin, terveysvaikutukset ulottuvat sydän- ja verenkiertoelimistöä laajemmalle. Tässä VHH:ta käsittelevässä kirjoitussarjan viidennessä osassa keskityn munuaisten terveyteen. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on iskenyt läpi laihdutusdieettinä, joten siihen liittyvä tutkimus on myös keskittynyt painonhallintaan ja siihen läheisesti liittyvään sydän- ja verisuonisairauksiin. Ehkäpä tämän vuoksi munuaisten terveyden osalta tutkimusta on tehty melko vähän. Suuri osa alla olevista tutkimustiedoista koskeekin proteiinin ja tyydyttyneen rasvan saannin lisääntymistä, eikä niinkään kokonaisvaltaisesti VHH:ta.
Kirjoituksen alalaidassa oleva taulukko summaa päätulokset.
VHH ja munuaisten toiminta
Munuaissairaudet ovat aikamme vitsaus. Mitä pidempään elämme, sitä enemmän munuaisten vajaatoimintaa eli nefropatiaa ilmenee. Jonkinasteista munuaisten vajaatoimintaa on alle 40 -vuotiaista 5 %: lla, mutta 60 -vuotiaista jo n. 20 %:lla ja yli 70 -vuotiaista jopa puolella (Coresh et al. 2007). Mm. aikuistyypin diabetes, tupakointi ja huonosti hoidettu verenpaine johtavat munuaisten vajaatoimintaan, joka puolestaan pahimmillaan vie munuaistuhoon, jota hoidetaan dialyysillä (keinomunuaishoito) ja munuaisen siirrolla. Munuaispotilaat sairastavat erittäin runsaasti myös muita sydän- ja verisuonisairauksia.
Erityisesti proteiinin tiedetään vaikuttavan munuaisten toimintaan. Proteiinin keskeinen osa on typpi, jonka erittyminen tapahtuu munuaisten kautta. Siten proteiinin saannin lisääntyminen johtaakin kiihtyneeseen munuaisten toimintaan (hyperfiltraatioon) ja munuaisten adaptiiviseen tilavuuden lisääntymiseen. EI ole kuitenkaan varmuutta onko tällä adaptiivisella muutoksella mitään merkitystä munuaisten varsinaiselle sairastumiselle. Rasvan määrällä tai laadulla saattaa myös olla itsenäisiä vaikutuksia munuaisiin.
1. VHH normaalissa munuaistentoiminnassa -ei vaikutusta 12 kk:ssa.
VHH:n vaikutusta munuaisten toimintaan on selvitetty australialaisessa tutkimuksessa (Brinkworth et al. 2009). Tutkijat valitsivat tutkimukseen sellaisia potilaita, joiden munuaisten toiminta oli lähtötilanteessa normaali, mutta joilla oli merkittävä liikapaino. Heidän satunnaistettiin joko VHH:lle tai vähärasvaiselle ruokavaliolle. VHH:lla hiilihydraattien saanti oli keskimäärin 14 g/pv kun taas vähärasvaisella se oli 162 g/pv. Proteiinin saanti oli vastaavasti 124 ja 85 g, ja rasvan 99 g ja 49 g. Potilaiden lukumäärä oli 68 ja BMI keskimäärin 34. Tutkimus kesti yhden vuoden.
VHH:lla paino aleni n. 15 kg ja vähärasvaisella n. 12 kg. Munuaisten toiminta säilyi hyvänä molemmissa ryhmissä. Kaikki munuaisfunktion suureet eli seerumin kreatiini, glomerulusfiltraationopeus ja albuminuria (virtsan valkuaisainepitoisuus) säilyivät muuttumattomina molemmissa ryhmissä. Tämä on toistaiseksi vaakuttavin tutkimus aiheesta VHH ja munuaiset.
2. VHH normaalissa munuaisten vajaatoiminnassa -ei vaikutusta 2 vuodessa.
Tässä kirjoitussarjassa olen viitannut useamman kerran neljään vähintään kaksi vuotta kestäneeseen VHH -tutkimukseen. Ainoastaan yhdessä niistä tarkkailtiin munuaisten toimintaa tarkemmin. Sacks et al. (2009) raportoivat vakavien munuaisten haittatapahtuminen ilmaantumisesta kaikkiin vertailtaviin hoitoryhmiin yhtäläisesti kuuden kuukauden kohdalla. Sen sijaan kahden vuoden kohdalla enemmän proteiinia käyttäneillä oli vähemmän vakavia munuaishaittoja (0 vs 7 tapausta, runsasproteiininen vs normaaliproteiininen). Vakavaksi haitaksi luokiteltiin virtsan albumiini/kreatiini -suhde yli 30. Sinänsä on erikoista, ettei kirjoittajat pohdi lainkaan tätä kahden vuoden kohdalla havaittua yllättävää löydöstä, varsinkin kun liika proteiinin saanti ja munuaisfunktio on jatkuva kiistan kohde puhuttaessa runsasproteiinisten ruokavalioiden terveysvaikutuksista. Tässä tutkimuksessa runsasproteiininen VHH-ruokavalio ei johtanut vakaviin munuaishaittoihin.
VHH:n vaikutuksesta munuaisiin tiedetään melko vähän. Saatavilla olevan tiedon mukaan VHH ei aiheuta munuaisten kannalta ongelmia (<2 vuoden tutkimukset), kun munuaiset ovat lähtötilanteessa terveet
Ruokavalion merkitystä yleensäkin munuaistaudin ehkäisyssä on tutkittu pitkäaistutkimuksin erittäin vähän. VHH ei ole poikkeus. Jo kehittyneessä munuaisten vajaatoiminnassa käytetään yleisesti vähäproteiinista ruokavaliota. Näyttö tämänkin ruokavalion tehosta ennusteeseen jo kehittyneessä munuaistaudissa on puuttellinen, keskimääräistä dialyysiin joutumista voidaan viivyttää noin kahdella kuukaudella (Robertson et al. 2007).
Nefrologien (munuaislääkäreiden) mukaan munuaisten vajaatoiminta on harvinaisen vaikeahoitoinen sairaus, sen ennustetta (munuaiskuolemaa, sairauteen liittyviä sydän- tai aivoinfarktia) ei ole juuri pystytty kohentamaan edes lääkehoidoilla. Lue lisää munuaisten vajaatoiminnasta tästä.
Proteiini ja munuaiset
Runsasproteiinisen ruokavalion vaikutusta on munuaisten toimintaan voidaan tutkia sitten, että rasvan osuus pyritään pitämään vakiona ja hiilihydraatti/proteiini -suhdetta muutetaan. Tällaisia kokeita on tehty muutamia. Otan esiin vain niitä tutkimuksia, jotka on tehty lähtökohtaisesti munuaisiltaan terveillä. Munuaisten vajaatoiminnassa proteiinin merkitystä on käsitellyt edellä mainittu Roberstsonin meta-analyysi.
1.Runsasproteiinine ruokavalio ei vaikuttanut munuaisfunktioon 6 kuukaudessa
Tanskalaisten tekemässä tutkimuksessa, rasvan määrä pidettiin vakiona (30 E%), ja proteiini-hiilihydraattisuhdetta muutettiin (Skov et al. 1999) . Tutkimus oli puolen vuoden mittainen RCT -tutkimus. Koehenkilöt (n=65) saivat proteiinia joko 25 E% tai 12 E%. Vähäproteiininen ruokavalio vähensi glomerulaarista filtraationopeutta (GFR) 7,1 ml/min, kun taas runsasproteiinin lisäsi sitä 5. 2 ml/min (p<0,05). Munuaisten tilavuudessa tapahtui samankaltaiset muutokset, runsasproteiininen ruokavalio lisäsi ja vähäproteiininen vähensi munuaisten tilavuutta (p<0,05), mutta albumiinin erityksessä (munuaisten toiminnan mittarissa) ei tapahtunut muutoksi.
2. Runsasproteiininen ruokavalio ei vaikuttanut munuaisfunktioon 3 kuukaudessa
Australialaiset tutkijat havaitsivat, että kolmen kuukauden mittaiset runsas- (31 E%) ja vähäproteiiniset (18 E%) ruokavaliot vaikuttivat samalla tavalla kreatiniinipuhdistumaan lihavilla munuaisiltaan terveillä naisilla (Noakes et al. 2005). Molempien vaikutus munuaisfunktioon laihdutuksen aikana oli yhtäläinen tässä RCT -tutkimuksessa (n=100).
Lyhytaikaisissa tutkimuksissa runsas proteiinin saanti lisää munuaisten tilavuutta ja kuormaa, mutta tämä ei välity varsinaisiin munuaisen kuntoa kuvaaviin muuttujiin
Rasva ja munuaiset
Rasvan osuutta munuaistaudissa on tutkittu vielä vähemmän kuin proteiinin.
1. Tuoreessa amerikkalaisesssa poikkileikkaustutkimuksessa runsas tyydyttyneen rasvan saanti lisäsi albuminuria riskiä 1,33 kertaiseksi (ylin vs. alin saantiviidennes) (Lin et al. 2010). Muita yhteyksiä eri rasvafraktioilla tai rasvan kokonaissaannilla ei havaittu. Yksittäisen poikkileikkaustutkimuksen todistusarvo on yleisissä taudeissa vähäinen.
2. Vuonna 2010 julkaistiin aineisto amerikkalaisesta sairaanhoitajatutkimuksesta. Tämä on eteenpäin suuntautuva kohorttitutkimus, jota olen käsitellyt myös aiemissa sarjan kirjoituksissa. Tässä kohorttitutkimuksen osa-aineistossa (niiltä joilla albuminuria mitattiin), runsas eläinrasvan saanti lisäsi mirkoalbuminurian riskiä 1,7 -kertaiseksi. Myös suolan runsas saanti lisäsi riskiä 1,5 -kertaiseksi ja useamman kuin kahden viikottaisen punaisen liha-annoksen käyttö 1, 5-kertaiseksi. (Lin et al. 2010)
3. Uusi-seelantilaisessa poikkileikkaustutkimuksesssa ei havaittu yhteyttä rasvan määrän tai laadun ja munuaistaudin välillä (Metcalf et al 1993).
4. Pienessä RCT -tutkimuksessa tyydyttyneen rasvan korvaaminen linolihapolla suojasi glomerulusfiltraatiota suhteessa tavanomaiseen ruokavalioon nuoruustyppin diabeetikoilla, joilla oli lievä munuaisten vajaatoiminta (Dullaart et al. 1992).
Ruokavalion rasvan ja munuaistautien yhteyksistä on tutkittu niukasti. Olemassa olevan tiedon mukaan runsas tyydyttyneen rasvan saanti saattaa kuitenkin liittyä munuaistaudin ilmaantumiseen.
Yhteenveto
Eri ruokavalioiden vaikutuksia munuaisten tevreyteen joudutaan arvioimaan vähäisen tutkimustiedon perusteella. Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutus munuaisiltaan terveille on neutraali, ainakin kaksi vuotta tai vähemmän käytettynä. Väestötutkimuksissa ja pienissä RCT -tutkimuksissa runsas proteiinin saanti ei ole heikentänyt munuaisfunktiota terveillä, vaikkakin munuaiset sopeutuvat lisääntyneeseen työtaakkaan (proteiinin lisääntyneeseen saantiin) lisäämällä tilavuuttaan ja filtraationopeutta. Tyydyttyneen rasvan osuus munuaistautien synnyssä on kysymysmerkki, joskin viitteitä tyydyttyneen rasvan munuaisten toimintaa heikentävästä vaikutuksesta on saatu. Munuaistautiin jo sairastuneiden lienee edelleen parasta noudattaa vähäproteiinista ruokavaliota, vaikka näyttö sen tehosta munuaistaudin etenemisen jarruttamisessa ei olekaan kovin vahva. Alla oleva taulukko yhdistää edellämainittujen tutkimuksien tulokset.
Edelleen on muistettava, että kaikki variaatiot VHH:sta eivät sisällä runsaasti tyydyttynyttä rasvaa tai proteiinia, joten tässä esitetyt tulokset eivät ole sovellavissa kaikkiin tilanteisiin. Lähteinä käytetyissä tutkimuksissa ei ole arvioitu proteiinin lähteen merkitystä munuaisten toimintaan, ja proteiinin laadun (eläin- vs kasvikunnan proteiini) merkitys munuaisfunktiolle tunnetaankin huonosti (Bernstein et al. 2007)
VHH ja munuaiset
PS. Olen pyrkinyt tasapuoliseen aineiston käsittelyyn kirjoitusta laatiessani. On kuitenkin mahdollista, että en ole löytänyt jotakin tärkeää lähdettä, tai jossakin kohden tekstiä on jokin epätarkkuus. Olen kiitollinen mahdollisista kommenteistanne ja tarkennuksista. Seuraavassa osassa käsitellään vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksia vatsaterveyteen.
Lue myös aiemmet kirjoitussarjani osat, joissa olen käsitellyt VHH:n vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, laihtumistulokseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin sairastumiseen
Lähteet
Bernstein AM et al. Are high-protein, vegetable-based diets safe for kidney function? A review of the literature. J Am Diet Assoc. 2007 Apr;107(4):644-50.
Brinkworth et la. Renal function following long-term weight loss in individuals with abdominal obesity on a very low carbohydrate diet vs. high carbohydrate diet. Journal of the American Dietetic Association 110:633-638, 2010.
Dullaart RP et al. Long-term effects of linoleic-acid-enriched diet on albuminuria and lipid levels in type 1 (insulin-dependent) diabetic patients with elevated urinary albumin excretion. Diabetologia. 1992 Feb;35(2):165-72.
Coresh et al.Prevalence of Chronic Kidney Disease in the United States. JAMA. 2007;298(17):2038-2047
Lin J et al. Associations of dietary fat with albuminuria and kidney dysfunction. Am J Clin Nutr. 2010 Oct;92(4):897-904. Epub 2010 Aug 11.
Lin J et al. Associations of diet with albuminuria and kidney function decline. Clin J Am Soc Nephrol. 2010 May;5(5):836-43. Epub 2010 Mar 18.
Metcalf PA et al. Dietary nutrient intakes and slight albuminuria in people at least 40 years old. Clin Chem. 1993 Oct;39(10):2191-8.
Noakes et al. Effect of an energy-restricted, high-protein, low-fat diet relative to a conventional high-carbohydrate, low-fat diet on weight loss, body composition, nutritional status, and markers of cardiovascular health in obese women. Am J Clin Nutr June 2005vol. 81 no. 6 1298-1306
Robertson et al. Protein restriction for diabetic renal disease. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2007, Issue 4. Art. No.: CD002181. DOI: 10.1002/14651858.CD002181.pub2.
Sacks et al. Comparison of Weight-Loss Diets with Different Compositions of Fat, Protein, and Carbohydrates. NEJM 2009: 360(9); 859-73
Skov et al.
Changes in renal function during weight loss induced by high vs low-protein low-fat diets in overweight subjects.
Int J Obes Relat Metab Disord. 1999 Nov;23(11):1170-7.