WHO:n uusi suositus. Sokerin määritelmä hämärtyi

WHO  julkaisi tällä viikolla sokerin saanti koskevan suosituksensa. Uudessa suosituksessa todetaan, että vapaiden sokerien (free sugars) saanti tulisi olla alle 10 energiaprosenttia päivässä (< 50 grammaa 2000 kilokalorin energiatasolla).

Vapaiden sokereiden rajoittamiseen <10 E%:een on suosituksen mukaan hyvät perusteet lihavuuden näkökulmasta. Vapaiden sokerien edelleen vähentäminen alle viiteen prosenttiin päivittäisestä energiansaannista olisi lisäksi eduksi hampaiden terveydelle. Tämä jälkimmäinen suositus on ns. ehdollinen (conditional recommendation).

Huomattavaa suosituksen sokerimäärittelyssä on se, että nyt EI puhuta vain lisätystä sokerista. WHO tosiaan käyttää läpi suosituksen ja myös  lehdistötiedotteesssa termiä free sugars. Tässä vaiheessa alkaa ravitsemustieteilijän kellot soida. Vapaita sokereita on nimittäin terveellisisssäkin elintarvikkeissa kuten luonnon jogurtissa (myös siinä Partaäijässä), maidossa, hedelmissä, marjoissa ja juureksissa (porkkanassa 5,4 g/100 g).

Ilmeisesti Iltasanomissa kellot eivät soineet, kun tällainen lööppi ilmestyi katukuvaan. Tai ehkä lööppitoimitus todella tiesi mitä tekee, mutta teki sen silti -tällä lehti myy. (Kuvasta kiitos Hanna Partaselle Twitterissä).

Näyttökuva 2015-03-07 kello 7.51.32

Harmillista on, että WHO:n lehdistötiedotteessa ei määritelty sitä mitä WHO vapailla sokereilla suosituksessa tarkoittaa. Asia löytyy selvästi kirjoitettuna itse suosituksesta sivulta 4.

”Free sugars include monosaccharides and disaccharides added to foods and beverages by the manufacturer, cook or consumer, and sugars naturally present in honey, syrups, fruit juices and fruit juice concentrates.”

Kuten aina, harva jaksaa lukea asiaa lehdistötiedotetta tai uutispätkää pidemmälle, niinpä väärinkäsitykset pääsivät liikkeelle. Kuluttajana toivoisi, että ”oikeaan tietoon” ammattinsa puolesta keskittyvät henkilöt (toimittajat) ottaisivat selvää mistä on kyse, ja selventäisivät. Osa syyllinen on mielestäni kyllä myös WHO, koska ei tiedotteeseen selittänyt vapaiden sokerien määritelmää. Vielä lisäksi on todettava, että onhan ravitsemustieteen käsitteet sokereiden osalta toki melko monimutkaisia.

Sitten asiaan. WHO:n suositus sokereista tarkoittaa siis

  • Kaikkea lisättyä sokeria* kotona ja elintarviketeollisuudessa (karkit, limsat, leivonnaisten sokeri, sokeroidut jogurtit, ripottelu sokeri, intiaanisokeri, jne.)
  • Hunajaa
  • Erilaisia siirappeja
  • Hedelmämehujen luontaisia sokereita

Uutta on se, että hunaja ja hedelmämehut mainitaan erikseen. Harmi, että WHO ei selvästi selitä määrittelyssä että hedelmät ja marjat sellaisenaan EIVÄT kuulu vapaiden sokereiden listalle, vaikka niissä de facto onkin vapaita sokereita. Se mitä ei kuulu WHO:n määritelmään pitää siis osata poissulkea edellisen luettelon perusteella.

WHO:n suositus sokereista ei siis tarkoita 

  • Hedelmien luontaisia sokereita
  • Marjojen luontaista sokereita
  • Juuresten ja erilaisten kasvisten sokereita
  • Maidon, jogurtin, viilin, piimän, luontaista laktoosia sellaisenaan tai pilkottuna (laktoosi on ”sokeri”)

Syö siis päivittäiset hedelmäsi ja marjasi edelleen rauhassa, mutta täysmehun käyttö olisi paras pysyä suomalaisen juomasuosituksen tasossa eli korkeintaan yksi lasi päivässä.

Kaikkinensa ”sokerin” määrittelyt vaihtelevat mielestäni liian paljon eri suosituksissa. Tätä tähdentääkseni tein seuraavan vertailun siitä mitä sokereilla tarkoitetaan eri suosituksissa.

  • Amerikan sydänliitto (AHA): suositus koskee vain lisättyä sokeria, korkeintaan 5 E% (<25 g/pv)
  • Suomen sydänliitto: Puhdistettua sokeria enintään 10 % päivittäisestä energiasta. Tarkempaa määrittelyä puhdistetulle ei ole.
  • Suomalainen ravitsemussuositus 2012: Lisättyjen sokereiden saannin tulisi jäädä alle 10 prosenttiin päivittäisestä energiasta. Tähän lasketaan kotona ja teollisuudessa lisätty sakkaroosi, glukoosi, fruktoosi, fruktoosi-glukoosisiirappi ja tämän kaltaiset tärkkelyspohjaiset makeuttajat (siirapit).

Kuten edellisestä näemme WHO on nyt ottanut eri linjan kuin muut suosituksien antajat, sillä se käyttää termiä ”vapaat sokerit”, ja kattaa lisätyn sokerin lisäksi myös hedelmämehujen ja hunajan sokerit.

* Kaikki lisätyt mono- ja disakkaridit lasketaan eli käytännössä tämä tarkoittaa sakkaroosia, fruktoosia ja glukoosia. Teoriassa tämä tarkoittaa myös lisättyä laktoosia ja galaktoosia, joiden lisääminen lienee hyvin harvinaista.

Jälkikirjoitus 13.3.2015

Helsingin sanomat näyttää tehneen saman virheen kuin Iltasanomien lööpin tekijä. Näin kansakunta menee entistä enemmän sekaisin asiasta.

Hesarilta ilmestyi juuri nettiin teksti ja laskuri jotka osoittavat, että WHO:n suositus todella hämärsi ja hämäsi heitä, jotka eivät ole perehtyneet ravitsemukseen. Helsingin sanomien mukaan kaikki elintarvikkeissa esiintyvä sakkaroosi, glukoosi, fruktoosi, laktoosi jne. lasketaan tähän WHO:n uuteen sokerisuositukseen. Tämä ei pidä paikkaansa, kuten yllä selitän, ja kuten voi lukea WHO:n suosituksesta.

Testasin laskuria itse laittamalla aamiaiseksi pelkän appelsiinin, maustamattoman jogurtin (2,5 dl), kananmunan ja annoksen veteen keitettyä kaurapuuroa ilman mitään lisukkeita. Katsokaapa mitä laskuri antoi vastaukseksi.

Koska Hesari on käsittänyt väärin suosituksen pääsisällön ja yksityiskohdat niin luonnollisesti laskurikin johtaa vääriin johtopäätöksiin. Ruuissa on kyllä (luontaisia) sokereita tuon mitä laskuri näyttää, mutta niitä ei kuulu laskea mukaan maksimaaliseen sokerimäärään.

Laskurin tulisi sisällyttää aamiaisen sokerilaskelmaan luontaiset sokerit ainoastaan mehuista, mutta ei hedelmistä, eikä marjoista, kasviksista tai maitotuotteista. Lisäksi laskurin pitäisi pystyä erottelemaan lisätty sokeri, glukoosi, fruktoosi, hunaja ja siirappi elintarvikkeiden luontaisesta sakkaroosista, laktoosista, glukoosista ja fruktoosista eri elintarvikkeissa. Lähes mahdoton tehtävä. Tarkoitus laskurilla on ollut tietenkin hyvä, mutta kuten edellä totean, sokereiden käsitteet eivät ole ihan yksinkertaisia perehtymättömän käsissä.

Tässä Fineli-tietokannassa tehty esimerkki siitä, miten paljon terveelliseksi tiedetyissä elintarvikkeissa on luontaisia sokereita yli 80 g tässä esimerkissä. Varsinainen suositus on siis <50 g/pv vapaita sokereita lisätystä sokerista ja mehuista, ehdollinen suositus <25 g/pv, 2000 kcal energiatasolla. (Klikkaa suuremmaksi, kuva lisätty 14.3.2015)

[16.3.2015 Vaikuttaa siltä, että WHO on nyt korjannut lehdistötiedotteensa. Nyt siellä lukee, että sokerikiintiö ei kata maitoa, kasviksia eikä hedelmiä. Toki on myös mahdollista, että minulla on ollut väärä tiedote käytössä, tai että en huomannut ko. mainintaa tiedotteesta useasta lukukerrasta huolimatta]

Näyttökuva 2015-03-14 kello 9.37.51

 

 

Kirjoituksiani sokerista:

Näin sokerin kulutus on muuttunut Suomessa

Sokerin terveyshaitat suhteessa tyydyttyneeseen rasvaan

Särkeekö sokeri sydämen?

22 thoughts on “WHO:n uusi suositus. Sokerin määritelmä hämärtyi”

  1. Minusta WHO:n uusi suositus oli sittenkin vähemmän dramaattiinen, kuin on annettu ymmärtää. Kun pienet yksityiskohdat sivuutetaan, vahvin tuki tulee edelleen sille, että lisätyn (käytän nyt tätä termiä) sokerin osuus energiasta tulisi olla max 10 %. Tämä tarkoittaa 2000 kcal energiatasolla (= normaalipainoinen nainen) max 50 g sokeria/pv, ja enemmän syövällä miehellä taas max 70 g/pv. Suomessa asiaa on erityisesti sotkenut se, että sekä lehdistö että THL puhuvat koko ajan tasosta max 25 g/pv. WHO:n raportissa tähän oli heikko näyttö ja vain suhteessa karieksen ehkäisyyn. Tässä käytetty aineisto tuli Japanista ja tilanteessa, jossa ymmärtääkseni esim. hampaita ei fluorattu. Lisa TeMorengan sokeria ja lihavuutta koskevasta meta-analyysistä (joka on myös WHO:n taustamateriaalissa) löytyy näyttöä sille, että 20 E% sokeria lihottaa, mutta ei sille että 10 E% olisi painonhallinnan kannalta oleellisesti huonompi kuin 5 E%. Suomessa saadaan liikaa sokeria, mutta pidän nykyistä suositusta ihan käypänä.

    1. Laktoosittomissa tuotteissa ei ole maitosokeria, koska se on pilkottu glukoosiksi ja galaktoosiksi. Lasketaanko tämä teollisesti muokattu sokeri tähän <10 E% suositukseen?

  2. WHO on menossa hyvään suuntaan. Toivottavasti se heijastuu mahdollisimman pian myös Suomen suosituksiin ja sitä kautta kansan terveyteen.
    Mitä tulee Fogelholmin viimeiseen lauseeseen, niin jos kerran Suomessa hänen mielestään saadaan liikaa sokeria niin olisi kai kohtuullista silloin vähentää sitä eikä pitää nykyistä suositusta käypänä. Mitä haittaa vähentämisestä kenellekään on?

  3. Sokerin käytön vähentämisestä ei ole haittaa kenellekään. Kyse on siitä, koska vähentämisestä ei enää ole todistettavaa hyötyä – tämä nimittäin tulee vastaan ennen nollaa. Suosituksen alentaminen ei kuitenkaan vähennä saantia, nämä ovat kaksi eri asiaa. Suomessa saanti on keskimäärin liian korkea ihan hyvään suositukseen verrattuna. Joku voisi ehdottaa, että laskekaa vain suositus niin alas kuin sielu sietää, ehkä se vetää keskiarvon mukanaan. Terveyspsykologiset näytöt eivät kuitenkaan lainkaan tue tätä. Itse asiassa mahdottomilta tuntuvat suositukset jopa vähentävät ihmisten halua yrittää saavuttaa niitä, kun ns. usko omaan pysyvyyteen (self-efficacy) heikkenee. Lopuksi vielä kerran: ravitsemussuositukset pyritään laatimaan vahvimman olemassa olevan tieteellisen näytön perusteella. Sokerin osalta tämä puoltaa <10 E% suositusta, joka meillä onkin.

  4. ”Mitä haittaa vähentämisestä kenellekään on?”

    Sille joka syö sokeria, sen vähentämisestä ei ole haittaa, mutta elintarviketeollisuus, leipomoteollisuus, makeisteollisuus, limubisnekset sun muut paljon sokeria tuotannossaan käyttävät ja sitä myyvät voivat olla eri mieltä. Ja uskoisin, että ko teollisuus tästä voi nostaa melkomoisen mölyn. Niin monessa käänteessä nyky-yhteiskunnassa kun ihmisillä tai niiden terveydellä ei sitten niin taida olla väliä, bisneksien hyvinvoinnilla pelkästään.

    Mä kuitenkin kans ihmettelen, että jos sanotaan, että joo, syömme sokeria liikaa, niin miksi nykyinen suositus ei kaipaisi päivittämistä? Kuitenkin esim.laitosruokailussa ruuan tekemisen kriteereinä on nuo suositukset ja hyvin monet syövät erilaisissa laitosruokaloissa tänä päivänä vauvasta vaariin.

    Sitäkin ihmettelen, kun tästä on suomessakin kyllä puhuttu jo useamman vuoden ajan, länsimaissa, sokeria syödään melko tolkuttomiakin määriä, että sille kannattais jotain tehdä. Mm. kakkostyypin diabeetikolle on ihan järjetöntä soveltaa samaa terveen henkilön ruokavaliosuositusta sokereineen päivineen. 2-diabeetikolle jopa ne hedelmien sisältämät sokerit voivat olla verensokerin hallinnan kannalta hankalia. Toki hedelmistä saa vitamiineja ja vähän kuitujakin, mutta saa niitä kasviksistakin, eli sen paremmin sokeri kuin nykyisin jalostuksen kautta hyvinkin makeat hedelmät eivät ole varsinaisesti välttämättömiä ainakaan joka päivä nautittuna. Tätä sokeriasiaa kannattaa myös terveen ajatella sitä kautta, että ylipainoa ei alkaisi kertyä. Kun kerran saa kerrytettyä ylimääräistä painoa, alkaa aineenvaihdunta ”sekoamaan” ja esim.2-diabeteksen ilmaantuvuus on ”helpompaa”. Eikä sitä sokeria ihan kovin paljoa päivää kohden tarvitse syödä ylimääräistä, jotta se alkaa kertymään ympärille.

    Kun otetaan huomioon vielä sekin seikka, että suomessa (kuin muissakin länsimaissa) suositukset ohjeistavat syömään kokolailla paljon muitakin hiilareita, kuten perunaa, riisiä tai pastaa, leivästä ja puurosta puhumattakaan, kokonaishiilareiden määrä päivää kohden voi nousta kokonaishiilarigrammamäärältään isoksi… Ja loppupeleissä meidän systeemi ei erottele aineenvaihdunnassa sitä, mistä lähteistä glukoosiksi muuntuva hiilari tulee, sokerista vai leivästä vai limuista. Mutta sillä kokonaismäärällä on väliä, jos sitä tulee vähänkin yli tarpeen, varastoidaan ylimäärä rasvaksi. Jokainen tietänee miten vaikeaa on se ylimäärä sitten kuluttaa eli laihduttaa.

  5. En ymmärrä tätä logiikkaa:

    free sugars, which are monosaccharides and disaccharides added to foods and
    beverages by the manufacturer, cook or consumer, and sugars naturally present in
    honey, syrups, fruit juices and fruit juice concentrates.

    Imeytyyhän mehu toki nopeammin kuin hedelmä, mutta tässä tämähän tarkoittaa että appelsiin syötynä hyvä, itsepuristettuna paha ? Vedotaanko tässä oikeasti hampaiden etuihin vai verensokerin nousuun?

    1. Tässä lienee taustalla se, että hedelmät ja marjat sellaisenaan näyttävät ehkäisevän lihavuutta, syöpää ja kardiovaskulaarisairauksia, mutta täysmehusta ei ole vastaavaa näyttöä. Hedelmien kylläisyysvaikutus on parempi kuin mehun ja ne syötynä vievät tilaa muulta (huonommalta) ruualta, toisin kuin mehu. Lisäksi tuo hammasvaikutus, jonka nostit esiin.

      Tässä meta-analyysissä sekä luonnolliset täysmehut että hedelmämehut joihin oli lisätty sokeria lisäsivät tyypin 2 diabeteksen riskiä.

      Itse puristettujen mehujen käyttö on erittäin pienen väestön osan puhaa, mehun purkkikulutus se on se todellinen asia tässä.

  6. Minun *tulkinta* (jota ei siis todella lue suosituksessa) tästä WHO:n suosituksesta on tämä. WHO halusi asian nousevan otsikoihin kautta maailman, ja ainoa keino siihen oli se että ilmaistaan entistä tiukempi suositus vaikkakin ehdollisena ja heikkoon tieteeseen perustuvana. Näin saadaan väestölle ja ammattilaisille viesti lopulta perille, holtiton sokerin ripottelu, karkin mättäminen ja sokerilimujen juominen on oikeasti iso terveysriski.

    1. Minusta tässä WHO:n suosituksessa on sellainenkin mielenkiintoinen nyanssi, että hunaja mainitaan erikseen. Se lasketaan nyt huonoksi sokeriksi.

      Hunajan terveysvaikutuksia ylistävästi kehuvat saavat myös tällä kertaa lunta tupaan. Aiemmin hunaja on päässyt ikään kuin koira veräjästä kun sitä ei ole erikseen mainittu, ja siten hunajan luonnolllisuudella kehuminen on saanut rauhassa jatkua. Hunajan sokerit: fruktoosi (n. 40-50%), glukoosi (n. 35-40%) ja sakkaroosi (vain 1-4%)

  7. Reijo laatikainen:”Tässä meta-analyysissä sekä luonnolliset täysmehut että hedelmämehut joihin oli lisätty sokeria lisäsivät tyypin 2 diabeteksen riskiä”

    WHO.n tutkimuksen yhtenä lähtökohtana kaiketi on ollut kakkostyypin diabeteksen epidemian kaltainen leviäminen, varsinkin kehittyvissä maissa, minne ns länsimaiset ravintotottumukset sokerin (hiilihydraattien) lisääntyvä käyttö on vaikuttanut. Miten elimistö yleensä tulkitsee ja reagoi insuliinivasteellaan hiilhydraatteihin yleisesti?..eli mistä se tietää tai mitä väliä kokonaisvaikutuksessa sittenkään on sillä missä muodossa sokeri elimistöön tulee?

    1. Sitä väliä, että hedelmissä ja marjoissa tulee mukana aika pirusti muutakin kuin sokeria. Jos ne olisivat epäterveellisiä, olisi aika ihmeellistä että ne olisivat järjestään tutkimusnäytössä terveellisiä.

  8. Minun on pikkaisen vaikea ymmärtää sitä ”hätää”, jota tämä asia tuntuu osalle Suomen eturivin ravitsemusterapeuteille aiheuttavan (mukaan lukien Fogelholm).

    Toki on ihan hyvä että määritelmät ovat selkeitä ei siinä mitään, siitä sinllään kritiikki on ihan ok.

    Pelkäämpä vaan että PÄÄLLIMMÄINEN asia mikä tavallisille ”tallaajille” jää esim. Fogelholmin kommenteista nyt mieleen on se, että ei sokerin käyttöön tule kiinnittää sen kummempaa huomiota.

    Mielikuvat on käytännössä tärkeitä, ei perus jantterit mitään prosentteja laske kuitenkaan.

    Kysyn: Jos ajattelee suomalaisten etua, niin eikö tässä ennenkin olisi kannattanut käyttää tilaisuus hyväksi ja koittaa saada ihmiset lähtemään mukaan sokerin käytön vähennykseen?

    Aivan kuin olisi se maailman vakavin asia, jos sokerin saanti suosituksista syntyisi sen suuntainen väärinkäsitys, että se ylikorostaisi sokerin vähentämisen tärkeyttä.

    Enpä muista että samanlaisia puheenvuoroja nähneeni silloin kun tyydyttyneiden rasvojen kohdalla on ammuttu yli, päinvastoin..

    1. Jos tässä kohdassa annetaan harhaanjohtavasti kuva, että hedelmien & marjojen käyttöä pitäisi rajoittaa koska sokeri, niin on ihan perusteltua älähtää asiasta. Ja jos mielikuvat ovat tärkeitä ”perusjantterille”, niin eikös silloin juuri pidä tällainen väärä mielikuva oikaista?

      Mitä tyydyttyneisiin rasvoihin ja puheenvuoroihin tulee, niin et sitten varmaan nähnyt sitä somessa jaettua Fogelholmin videoitua puhetta jossa hän ottaa kantaa asiaan?

      Vähän haiskahtaa nyt ”double standard” kommentissasi …

  9. Lapsille tarkoitetuissa tuotteissa on muuten usein maininta ’ei lisättyä sokeria’, mutta jos valmistusaineluetteloa lukee, siellä lukeekin esim. rypälemehutiiviste (ja mitä se muka on, jos ei lähinnä sokeria?) En tiedä, onko WHO:n suositus tarkoitettu vastaamaan tällaiseen harhaanjohtavaan markkinointiin, mutta hyvähän se on jos joku ymmärtää että mehuissa on lähinnä se hedelmän sokeri, eikä paljon muuta.

    1. Olipas tarkka havainto. WHO:n mukaan siis kaikki mehut, myös ne tuoremehut eli täysmehut kuuluvat nyt sokerirajoituksen piiriin. Siten myös mainitsemasi esimerkin rypälemehutiivisteen siältämä sokeri lasketaan osaksi päivittäistä saantia. Sillä ei ole enää väliä onko sokeri luontaista vai lisättyä =yhtä ”paha”.

      Summa summarum: Mehujen luontaiset ja myös lisätyt sokerit eli glukoosi, fruktoosi ja sakkaroosi lasketaan aina osaksi päivittäistä sokerin saantia.

    2. Näin ei pitäisi olla. Seuraavassa suora ote Eviran väiteoppaasta, joka tiivistää hyvin paitsi lainsäädännön vaatimuksen, myös viranomaisen tulkinnan:

      Väiteasetus määrittelee ’Ei lisättyjä sokereita’ -ravitsemusväitteelle seuraavat käytön ehdot seuraavasti: Väite, jonka mukaan elintarvikkeeseen ei ole lisätty sokereita, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteeseen ei ole lisätty mono- tai disakkarideja tai muita elintarvikkeita, joita käytetään niiden makeuttavan vaikutuksen vuoksi. Eviran tulkinnan mukaan tällä tarkoitetaan makeita elintarvikkeita, kuten esimerkiksi hunajaa tai mehua. Jos sokeria on elintarvikkeessa luontaisesti, pakkauksessa tulee olla myös seuraava merkintä: ”sisältää luontaisesti sokereita”.

  10. Onko sokerit haitallisia vain turhan, ylimääräisen energian lähteenä vai mikä painoarvo terveyshaittana annetaan fruktoosin ja myös galaktoosin itsenäiselle roolille mahdollisina/todettuina matala-asteisen tulehduksen aiheuttajina?

    1. Fruktoosi lisää suurilla annoksilla (yli 80 g päivä) inflammaatiota, ja niin tekee kyllä glukoosi ja moni muukin (esim. kerma). Galaktoosista ei ole mielestäni RCT-tason näyttöä inflammaation suhteen. Satunnaistettujen tutkimusten meta-analyysin mukaan maitotuotteet (joissa siis galaktoosi esintyy laktoosin toisena monosakkaridina) ovat neutraaleja inflammaation suhteen. Linkitin tuohon tekstini loppuun omia kirjoituksiani sokerin ”vaaroista” esim. lipidit jne. Olen myös kirjoittanut fruktoosin mahdollisista terveyshaitoista useampaan otteeseen melko laajat artikkelit ne löytyvät tästä. Tuolta löytyy tarkempaa analyysiä fruktoosista. Tässä kohtaa en usko, että WHO on miettinyt fruktoosin inflammaatiota. Se toki selviää kun lukee suosituksen ja viiteluettelon tarkasti.

  11. Mikä ero on Hedelmien luontaisilla sokereilla ja Hedelmämehujen luontaisilla sokereilla. Jos hedelmämehut on vaarallisia ja ne tehdään puhtaasti hedelmästä kun puhutaan luontaisista sokereista, niin silloin myös hedelmät on vaarallisia?

    1. Vastasin kysymykseen jo tuolla aiemmin.

      1. Sokerien kemialliset sidokset ja liitokset kuituun eivät ole samat kuumennuksen jälkeen.

        1 omena (kylmäpuristus hampailla)
        2 kylmäpuristettu omenamehu
        3 kylmäpuristettu omenamehu + 90°C pastörointi
        4 omenamehutiivisteestä tehty omenamehu, valtaosa mehuista. Kylmäpuristettu omenamehu +yli 100°C kuumennus jossa haihdutetaan vettä, että saadaan omenamehutiiviste. Omenamehutiivisteestä valmistetaan kuumaprosessilla omenamehua ja tämä pastöroidaan.

Kommentointi on suljettu.