Tutkimuksen ja uskomuksen ero ravitsemustieteessä
Kirjoitettu 18. Kes, 2012 kirjoittanut Reijo Laatikainen alueella Uutiset
Ravitsemukseen liittyvät argumentit käyvät kuumana. Tyypillistä on, että tietty joukko ihmisiä ryhtyy uskomaan yhteen asiaan, dogmaan, ja sokeutuu sen syövereihin. Tästä voidaan käyttää myös nimeä sitoutumisen eskalaatio. Siltä ei ole suojassa gurut, asiantuntijat, tuotteiden markkinoijat, bloggaajat eikä maallikot. Ei kukaan.
Todellinen tiedemies- ja nainen kuitenkin kyseenalaistaa omat uskomuksensa ja ravistelee itsensä irti uskonnollisista piirteistä. Hän ei alistu omille peloilleen, että on saattanut olla aiemmin väärässä. Ja kun tutkimusnäyttö vaatii, hän muokkaa näkemystään.
Tässä kaksi esimerkkiä itsensä kyseenalaistajista: Ronald Kraus punaisesta lihasta ja rasvoista sekä Jessica Biesiekirski viljoista ja vatsaoireista. Aiemmin olen esitellyt Dariush Mozaffarianin.
Rasvatutkija Ronald Krauss et co
Ronald Krauss
Ronald Krauss on maailman vaikutusvaltaisimpia lipiditutkijoita. Vasta hänen tutkijaryhmänsä meta-analyysi (Siri-Tarino et al. 2010) tyydyttyneistä rasvoista sai maailmanlaajuista huomiota -vaikka oli asialla vasta muita tutkijaryhmiä selvästi myöhemmin. Ronald Krauss tunnetaan erityisesti LDL-kolesterolin partikkelikoon tutkijana, hänellä on myös useita patentteja ja kehitteillä olevia analysointimenetelmiä liittyen LDL-partikkelikokoon.
Aiemmin Krauss oli julkaissut tutkimuksia, joiden mukaan tiukan hiilihydraattirajoituksen aikana runsas tyydyttyneen rasvan määrä vähentää aterogeenisten tiheiden (pienten) LDL-partikkelien määrää. Tämä on teoreettisesti eduksi sydäntaudeissa. (Krauss et al. 2006)
Krauss halusi varmistua ilmiön paikkansapitävyydestä ja muista tilanteista, joissa se pätee. Kuvaan kuuluu, että aiemmissa väestötutkimuksissa runsas punaisen lihan syönti liittyi sydän- ja verisuonitautiriskiin. Krauss tutkijaryhmineen teettikin tutkimuksen, jossa erittäin runsaasti punaista lihaa syöville karppaajille annettiin ohjeeksi käyttää joko runsaasti maitotaloustuotteita eli käytännössä voita/kermaa jne. tai toisaalta kasviöljyä. Krauss uskoi, että tulos olisi sama kuin vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa.
Mutta. Kahdeksan viikon kohdalla tutkimuksen päättyessä karppaajat, jotka painottivat tyydyttynyttä rasvaa pärjäsivät huonommin kuin ne karppaajat jotka painottivat kasviöljyä. Ero tuli nimenomaan pienten aterogeenisten LDL-partikkelien määrässä -kasviöljyn eduksi.
Tämän tutkimuksen perusteella Krauss on muokannut mielipidettään, ja sanoo kesäkuussa 2012 kutakuinkin seuraavasti: Karppaajan kannattaa rajoittaa punaisen lihan syöntiä. Ravinnon rasvoilla ei ole ensisijaista merkitystä, jos punaisen lihan käyttöä rajoitetaan, joskin runsaasti monityydyttymättömiä rasvoja sisältävät ruuat näyttävät olevan terveydelle edullisempia kuin runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävät ruuat.
Ronald Krauss oli utelias, tutki ja selvitti, ja tarkensi mielipidettään. Eikä häntä tunnu haitanneen että tutkimuksen rahoitti Jenkkien karjankasvattajien etujärjestö, tai että punaista lihaa liputtaneet karppaajagurut Eades, Taubes, Feinman, Volek tai Dr. Briffa harmistuisivat asiasta.
Mielenkiintoista ja silmiinpistävää kuviossa on se, että edellä mainitut karppausgurut eivät ole nostaneet Kraussin tutkimusta omissa blogeissaan selkeästi esiin, vaikka tutkimus julkaistiin jo vuonna 2011.
Lähteet:
1) Ron Krauss – Saturated Fat? Red Meat? It Depends . . . (Me and my diabetes, myös podcast-muodossa saatavana 7.4.2012)
2) ”Punainen liha ja tyydyttynyt rasva karpatessa tietää ongelmia?” Aiempi kirjoitukseni Kraussin tutkimuksesta (Mangravite et al.2011).
3) Low carb diet may reduce CVD risk better than low fat diet. (ADA dispatch 9.6.2012)
Jessica Biesiekierski et co.
Jessica Biesiekierski
Jessica Biesiekierski kuuluu Monashin yliopiston (Australia) tutkijaryhmään, jonka tutkimuskiinnostus kohdistuu ärtyvän suolen oireyhtymään. Ryhmän suurin saavutus lienee FODMAP-hiilihydraattien ja vatsaoireiden yhteyden selvittäminen.
Ryhmä oli vakuuttunut omien aiempien tutkimuksiensa johdosta, että viljojen fruktaanit (yksi laji FODMAP-hiilihydraatteja) ovat vatsavaivojen takana. Kuitenkin moni asiakas väitti vatsaoireidensa johtuvan gluteenista. Tutkijat eivät täysin uskoneet tähän, vaan arvelivat oireiden johtuvan FODMAP-hiilihydraateista.
Niinpä Jessica kumppaneineen toteutti, vastoin uskomustaan, tutkimuksen, jossa selvitettiin gluteenin rooli ärtyvän suolen oireiden aiheuttajana tilanteessa, jossa FODMAP-määrä ruokavaliossa oli vakioitu. Ja kuinkas kävikään? Gluteeni aiheutti osalle ihmisistä oireita, vaikka FODMAP-hiilihydraatit oli poistettu ruokavaliosta. Näin tutkijat oppivat, että osalla ärtyvän suolen oireyhtymä potilaista oireet helpottuvat paitsi rukiin, ohran ja vehnän sisältämien FODMAP-hiilihydraattien vähentämisen vuoksi myös siksi, että osa ärtyvän suolen oireyhtymän potilaista saattaa olla gluteenille sensitiivinen.
Tästä tutkimuksesta tuli uraauurtava, ja se on yksi keskeinen opinkappale sille, että gluteenisensitiivisyys ilman keliakiaa on tunnistettu aidosti oikeaksi ilmiöksi. (Sapone et al. 2012)
Lähde:
Jessica Biesiekierskin haastattelu
Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa, keliakiatutkija vastaa
Lopuksi
Nämä kaksi tutkijaa ja heidän työnsä ovat osoitus sille, että juuri omia uskomuksia vastaan toimiminen saattaa tuottaa kaikkein kiinnostavimmat havainnot tutkimuksen saralla. Sitä kautta paranee myös vähitellen hoito ja suositukset.
”The second, more recent study was funded by the National Cattleman’s Beef Association because they felt, and frankly we felt at the time, based on the evidence we had, that feeding a high saturated fat and low carbohydrate intake would have the same benefit on a high beef diet as as on a mixed protein diet, and bottom line is that when we did the study, we found out that was not the case.” (Ronald Krauss, Me an My Diabetes 17.4.2012)
Ei sitouduta uskontoomme. Pidetään silmät auki ja mieli avoimena.
Ps. Uskon, että terveellisen ruokavalion voi koostaa myös ilman viljaa tai runsaammin punaista lihaa sisältäväksi
26 vastausta to “Tutkimuksen ja uskomuksen ero ravitsemustieteessä”
Mie
18. Kes, 2012
Kraussista vielä:
Tuossa ADA:n julkaisussa mies nostaa esiin sdLDL-kantaansa
”… it is not LDL cholesterol itself which serves to identify atherogenic risk. Rather, there are increased levels of small, dense cholesterol-depleted LDL particles …”
Tämä siis huolimatta täälläkin esitellystä Sacks & Camposista (2003) joka osoitti että suhteellinen riski on kutakuinkin sama erikokoisilla partikkelijakaumilla ja triglyt kertovat siitä kaiken oleellisen. Krauss on ollut itsekin myöhemmin varovaisempi hypoteesinsa suhteen, vrt. esim. miehen ”Lipoprotein subfractions and cardiovascular disease risk”, Current Opinion in Lipidology 2010.
Se onko sdLDL:llä merkitystä mittauksen kohdalla ja/tai kliinisissä käytänteissä lienee siis kenties seuraava keissi jossa Krauss saattaa muuttaa linjaansa? .-)
P.S. Kun mainitsit yllä tuon Briffan, niin meikäläisen kommenteille kävi hänen blogissaan täsmälleen samoin kuin aikoinaan Feinmanin blogissa: kaikki oleelliset jätettiin julkaisematta. Kritiikki ja keskustelu näyttää siis kelpaavan vain ja ainoastaan jos näiden herrojen egoa ei loukata olemalla eriävää mieltä.
Reijo Laatikainen
18. Kes, 2012
Minun kommenteille on käynyt niin Chris Masterjohnin, Richard Feinmanin, Dr. Briffan ja Dr. Eadesin sivustoilla. Sen sijaan Stephen Guyenet ei ole jättänyt julkaisematta minun kommentteja. Esimerkiksi Masterjohn väittää yhdessä uudessa postauksessaan että linolihappo aiheuttaa syöpää yhden tutkimuksen perusteella. Kaivoin tämän kirjallisuuskatsauksen ja meta-analyysin ja heitin vain yhden lauseen, ettei tämän meta-analyysin tulokset ole ihan linjassa kirjoituksen johtopäätösten kanssa. No eipä julkaistu. Eli yksinkertaisesti väärään tieteelliseen tutkimukseen viittaaminen riittää perusteeksi näille herroille. Mitäpä tuosta sen enempää.
Selväähän se on, ettei Krauss luovu tuosta partikkelijaukauma ajatuksesta. Hän on uhrannut siihen merkittävän osan työvuosistaan, omistaa patentteja ja johtaa useiden ihmisten tutkimusryhmää. Ja kai sillä oikeasti on jotakin väliäkin. Onhan ateroskeleroosia esim. myös niillä joilla LDL on melko matala (vaikka luonnonkansoin, eli ekologisiin alimman tason tutkimuksiin, vetoamalla toisin kuulee joskus väitettävän).
Mie
18. Kes, 2012
”Selväähän se on, ettei Krauss luovu tuosta partikkelijaukauma ajatuksesta. Hän on uhrannut siihen merkittävän osan työvuosistaan, omistaa patentteja ja johtaa useiden ihmisten tutkimusryhmää.”
Niinpä.
”Ja kai sillä oikeasti on jotakin väliäkin.”
Riippuu lähinnä siitä miten asiaa tarkastellaan. On toki huonompi asia omata tyypin B LDL-profiili kuin tyypin A LDL-profiili. Mutta jos ja kun kyse on siitä saadaanko partikkelikoon mittauksesta (ainakin toistaiseksi kallista ja hankalahkoa) irti tarpeeksi hyötyä sv-tautien/sv-tautitapahtumien ennustettavuuden ja ehkäisyn kannalta, niin olisin ainakin tässä vaiheessa skeptinen.
”Onhan ateroskeleroosia esim. myös niillä joilla LDL on melko matala (vaikka luonnonkansoin, eli ekologisiin alimman tason tutkimuksiin, vetoamalla toisin kuulee joskus väitettävän).”
Toki. LDL-C on yksi riskitekijöistä. Yksi, ei ainut.
Jari
18. Kes, 2012
Välillä, kun puhutaan tuosta partikkelikoosta, puhutaan itse asiassa kahdesta eri asiasta. Ensimmäinen puhuu siitä, onko partikkelikoolla merkitystä, kun taas toinen puhuu siitä, tuoko sen mittaus lisää tarkkuutta siihen verrattuna, että otetaan kaikki tällä hetkellä mitattavat arvot (kokonaisuutena) huoioon.
Maija Haavisto
18. Kes, 2012
Hyvä kirjoitus!
Mirka
18. Kes, 2012
Erinomainen kirjoitus!
Teme
19. Kes, 2012
Aamupalaksi beeffiä, ruuaksi beefiä…huh huh. aika rankkaa kamaa. Ei ihme, että rupee markkerit paukkuu…kyllähän Reijo on noista tulehdusarvoistakin kirjoitellut.
Olisipa hauska tietää, miten tulokseksi olisi tullut ”punaisella lihalla” joka koostuu hirvi, poro, lammas yms.”luonnon punaisesta lihasta”. Onko muuten sellaista tullut kenelläkään vastaan ?
Tuo gluteeni asia oli erittäin hyvä artikkeli, tästähän löytyy paljon potilaskertomuksia karppaajien piirissä, jossa todetaan vatsan toiminnan parantuneen huomattavasti. Mutta potilaskertomuksethan ei ole tiedettä.
Mie
19. Kes, 2012
”Aamupalaksi beeffiä, ruuaksi beefiä…huh huh. aika rankkaa kamaa”
Naudanlihan osuus kok.proteiininsaannista oli 1/3. Onko tuo nyt sitten miten rankkaa vhh-kontekstissa ylipäätään, en tiedä. Mutta jos pitää veikata, niin punaisen lihan osuus ylipäätään lienee tuota luokkaa kok.prodesta monella karppaajalla.
”Onko muuten sellaista tullut kenelläkään vastaan ?”
Eipä ole. Tosin en laskisi lammasta samaan sarjaan kuin luonnonvaraisia eläimiä (hirvet et co). Ylipäätään, riista muodostaa (ja riistaeläinten määrästä johtuen voikin muodostaa) punaisen lihan kulutuksesta vain marginaalisen osan. Esim. Suomessa hirvenlihan osuus on jotain 1/30-35 ja poron vielä paljon pienempi.
”Mutta potilaskertomuksethan ei ole tiedettä”
Potilaskertomukset ja kommentit keskustelupalstoilla eivät ole sama asia. Eivätkä yksittäiset potilaskertomukset taida yltää kovin korkealle näyttöhierarkiassa. Kuten hyvin tietänet.
Sami U
19. Kes, 2012
”Mutta. Kahdeksan viikon kohdalla tutkimuksen päättyessä karppaajat, jotka painottivat tyydyttynyttä rasvaa pärjäsivät huonommin kuin ne karppaajat jotka painottivat kasviöljyä.”
Fogelholm yms. ovat todenneet, että karppauksen eduista ei ole pitkäaikaistutkimuksia ja sitä näin ollen ei voi suositella. Miksi 8 vko. seuranta otetaan vakavasti tässä tapauksessa? Johtuuko se siitä, että karppipiireissä ei tyypillisesti väistellä tyydyttynyttä rasvaa?
”Ero tuli nimenomaan pienten aterogeenisten LDL-partikkelien määrässä -kasviöljyn eduksi.”
Eikö ihmisen terveys ole aika kokonaisvaltainen juttu? Toimiiko tällainen reduktionismi ravitsemuksen/terveyden saralla? Jäiköhän kenties miljoona seikkaa huomiotta, jotka olisivat olleet tyydyttyneelle rasvalle eduksi?
–
Tietty vaatii kanttia kyseenalaistaa omia näkemyksiään. Sitä sietäisi suositella ravitsemusneuvottelukunnallekin. Vähän rasvaa ja halleluja. Siinä on heidän viestinsä edelleen omilla nettisivuillaan.
Mie
19. Kes, 2012
”Miksi 8 vko. seuranta otetaan vakavasti tässä tapauksessa?”
Vakavasti ja vakavasti … Eiköhän jokainen asiasta kiinnostunut ja jotain tunteva tiedosta sen, että kyseessä oli riskimarkkeritutkimus ja että millainen rooli näillä on.
”Eikö ihmisen terveys ole aika kokonaisvaltainen juttu? Toimiiko tällainen reduktionismi ravitsemuksen/terveyden saralla?”
Ihan hyvä tuo ensimmäinen pointti. Mutta kyse olikin siitä, että Krauss oli nimenomaan aiemmin toista mieltä riskimarkkeridatasta koskien juuri tätä tyydyttyneen rasvan vaikutusta LDL-profiiliin. Kuten jutussa ylempänä todetaam:
”tiukan hiilihydraattirajoituksen aikana runsas tyydyttyneen rasvan määrä vähentää aterogeenisten tiheiden (pienten) LDL-partikkelien määrää”
Näinhän ei nyt ollut.
”Jäiköhän kenties miljoona seikkaa huomiotta, jotka olisivat olleet tyydyttyneelle rasvalle eduksi?”
Tutkimuksen fokus oli tarkastella nimenomaan lipidimuutoksia, joten ei voida edes olettaa/vaatia että siinä olisi tarkasteltu kaikkea muuta terveyteen liittyvä. Mutta toisaalta, eipä niitä seikkoja jotka puoltaisivat runsaan tyydyttyneen rasvan saannin terveysvaikutuksia taida ylipäätään löytyä.
”Vähän rasvaa ja halleluja. Siinä on heidän viestinsä edelleen omilla nettisivuillaan.”
Jos haluaa nähdä rasvan väestötason tavoiteosuuden 30% kok.E:stä vähärasvaisena. Ja jos unohtaa käytännössä valtaosan muista suosituksen kohdista jotka ovat selvästi hyviä ohjeita (n-3 -rasvat, kuitu, vihannekset, suolan rajoittaminen jne.).
Reijo Laatikainen
19. Kes, 2012
”Miksi 8 vko. seuranta otetaan vakavasti tässä tapauksessa?” Hyvä kysymys, enkä tiedä vastausta. Ehkä siksi että se on Kraussin oma tutkimus.
Voin myös arvailla, että väestötutkimuksien huonot tulokset erityisesti prosessoidun mutta osaltaan myös tuoreen punaisen lihan suhteen ovat johtaneet Kraussin lausumaan tällaista. Ja ehkä lisäksi Vanessa de Mellon ja kumppaneiden munuaistaudeissa tehdyt tutkimukset joiden mukaan punainen liha nopeuttaa munuaisvauriota suhteessa valkoiseen lihaan tai kalaan?
Viesti VRN:n sivuilla muuttunee sitten kun luonnos on muokattu lopulliseksi suositukseksi. Eli ensi vuonna?
Mirka
19. Kes, 2012
Tällä kertaa kyllä komppaan Mietä. Asia kerrallaan.
Reijo Laatikainen
19. Kes, 2012
Roskapostiin tarrautuu jatkuvalla syötöllä haistattelevia, kiihkoilevia tai muutoin törkeitä viestejä.
Pidetään tunteet kurissa.
eetu
20. Kes, 2012
Eikös LA -veterans tutkimuksessa kokonaiskuolleisuus noussut kasviöljyjä käyttävällä ryhmällä (syövät yms)? Siis sydänsairauksissa kasviöljyryhmä voitti voin, mutta ei kokonaiskuolleisuudessa.
Reijo Laatikainen
20. Kes, 2012
Näin on. Palataan siis rasvatutkimuksiin.
Tästä asiasta kirjoitteli Chris Masterjohn jokin aika sitten. Uskon, että täälläkin kommentoivista karppaajista moni lukee häntä ahkeraan. Hän väittää, että tämän yhden LA Veterans tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että syöpäkuolleisuus olisi korkeampi kun käytetään runsaasti linolihappoa. Siksi myös kokonaiskuolleisuus oli korkeampi LA Veteranissa. Olen samaa mieltä, että tulos on jossain määrin mieltä vaivaava.
Hän jätti kuitenkin huomiotta, että linolihapon syöpävaikutuksia on analysoitu meta-analyysissä, jossa otettiin sekä väestötutkimukset (joissa ihmiset altistuvat pitkään) että satunnaistetut päätetapahtumatutkimukset huomioon. Ei eroa syövissä tai -kuolleisuudessa. No, vaikka meta-analyysin tulokset on tuollaiset onhan Chrisin ehdottama skenaario silti mahdollinen. Hänen toivomiansa yli 8 v kestäviä kymmeniä tuhansia potilaita vaativia tutkimuksia ei yksinkertaisesti tule ikinä mm. rahan puutteen vuoksi. Joten tuohon argumenttiin on hyvä vedota, sitä kun ei tulla syöpäpäätetapahtumatutkimuksilla varmentamaan elävässä elämässä.
Kirjoitin tällaisen vastauksen hänelle -ei julkaistu.
Linoleic acid intake and cancer risk: a review and meta-analysis
Mie
20. Kes, 2012
Reijo, huomaa että ero syöpäkuolleisuudessa LA Veteransin kahden ryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Masterjohn ei mainitse tätä tuossa Weston.A.Price -säätiön sivun blogissaan (mielenkiintoinen korrelaatio julkaisualustan ja viestin välillä, eikö totta?), kuten ei myöskään sitä että muussa kuin sv-tautikuolleisuudessa ei tilastollisesti merkitsevää eroa myöskään tullut.
Tämä tulos esiintyi muuten myös esim. Rose Corn Oilissa, jota niinikään siteerataan usein indikaationa kasviöljyjen haitallisuudesta (ei tilastollisesti merkitsevää eroa kuolleisuudessa). Varsin valikoivaa tutkimusten tulkintaa tämä tällainen. Voisi verrata siihen, että esim. nyt tämän Kraussin riskimarkkeridatan perusteella hyllytettäisiin 2000-luvun puolen laajojen meta-analyysien tulokset safa-keissin suhteen.
Reijo Laatikainen
20. Kes, 2012
Hyvä huomio, kiitos. Näin juuri on tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut. Täytyykin olla entistä tarkempi Chris Masterjohnin tekstien kanssa.
Mie
20. Kes, 2012
Sydänsairauksissa tarkasteltaessa kaikkia sv-tautipäätetapahtumia ero koeryhmän eduksi oli tilastollisesti merkittävä, muussa kuin sv-tautikuolleisuudessa puolestaan ei. Ei tuosta saada aikaiseksi ongelmia kasviöljyn käytön suhteen.
eetu
20. Kes, 2012
Ok, hyvä tietää. Itse kun omaan rajoitetun kapasiteetin ymmärtää tutkimuksia (tai yleensä mitään
), niin joudun poimimaan tietoa valmiiksi purekeltuna blogeista ja podcasteista. Valitettavasti näissä lähteissä kirjoittajan omat uskomukset vaikuttavat kovin usein julkaistavaan asiaan, joten vaikeaa on maallikon hahmottaa mikä on totta ja mikä ei.
Reijo Laatikainen
20. Kes, 2012
Vaikeaa näitä on hahmottaa kenen tahansa. Pitää olla alkuperäiset julkaisut saatavilla, että saa tarkistettua faktat.
Joni
20. Kes, 2012
Paljonko oli veteraanitutkimuksessa osallistujien keski-ikä? Syövän yksi olennaisimpia riskitekijöitä on ikä, ei ole ihme, ettei p-arvo saavuttanut merkitsevyyttä, kun syöpä lisääntyy ikääntyessä ja sattuman rooli sitten kasvaa.
Mie
20. Kes, 2012
Keski-ikä oli yli 60 vuotta eli tuo (sinällään hyvä) huomio ei kyllä muuta asioita mihinkään.
Mie
20. Kes, 2012
”Keski-ikä oli yli 60 vuotta eli tuo (sinällään hyvä) huomio ei kyllä muuta asioita mihinkään.”
Täydennetään ylläolevaa. Siis koska syövän riski nimenomaan kasvaa vanhemmalla iällä ja koska seuranta-aika oli pitkä (useimmilla vähintään kuusi vuotta), niin juuri tämän takiahan tällainen tutkimuspopulaatio tarjoaa otollisemman keissin ”kasviöljyjen käyttö lisääntyy -syöpäriski kasvaa” -hypoteesin tarkasteluun. Nuorillahan syöpäriski on anyway pienempi.
Reijo Laatikainen
20. Kes, 2012
Kyllä syöpä on iästä riippuvainen. Tuossa meta-analyysissä oli tämä LA Veterans ja monta muuta tutkimusta mukana. Ei eroa syövissä.
Joni
20. Kes, 2012
Niin niin:D Siis tarkoitinkin juuri sitä, että on älytöntä väittää linolihapon lisäävän syöpää tuon yhden tutkimuksen perusteella etenkin kun meta-analyysi näyttää nollatulosta ja kun veteraanitutkimuksessa keski-ikä noin korkea. Olennaisinta lienee tuo sydäntautien estovaikutus, erityisesti kun se on länsimaissa ykkössijalla!
P.S. Hyvä pääkirjoitus BMJ:ssä low-card high prot dieeteistä;)
Mirka
20. Kes, 2012
Juurikin. Täällä mainittuja blogeja en itse ole halunnut seurata, koska niiden tendenssimäisyys paistaa silmään heti. Paljon on vain halua saarnata omaa agendaansa tieteellisen näköisesti. Jopa professoritasolla, valitettavasti.
Avoimen asenteen varsin helposti erottaa pohdiskelevasta kirjoitustyylistä, jossa mikään ei ole satavarmaa.
Mutta, en voi lakata ylistämästä PubMedia. Siellä kuka tahansa voi tehdä ilmaiseksi hakuja ja saada tiivistelmät luettavakseen. Pienellä ahkeroinnilla saa aika hyvää kokonaiskuvaa tutkimusnäytön määrästä ja suunnasta. Toki keskeiset tekstit kannattaa hankkia kokonaan. Se onnistuu ilmaiseksi yliopistokirjastoista, tai, pienehköllä korvauksella varmaankin myös lähimmästä kunnan kirjastosta kaukolainapalvelusta.