Tutkimuksen ja uskomuksen ero ravitsemustieteessä

kirjoittanut | 18.06.2012 | Uutiset | 26 Kommentit

Ravitsemukseen liittyvät argumentit käyvät kuumana. Tyypillistä on, että tietty joukko ihmisiä ryhtyy uskomaan yhteen asiaan, dogmaan, ja sokeutuu  sen syövereihin. Tästä voidaan käyttää myös nimeä sitoutumisen eskalaatio. Siltä ei ole suojassa gurut, asiantuntijat, tuotteiden markkinoijat, bloggaajat eikä maallikot. Ei kukaan.

Todellinen tiedemies- ja nainen kuitenkin kyseenalaistaa omat uskomuksensa ja ravistelee itsensä irti uskonnollisista piirteistä. Hän ei alistu omille peloilleen, että on saattanut olla aiemmin väärässä.  Ja kun tutkimusnäyttö vaatii, hän muokkaa näkemystään.

Tässä kaksi esimerkkiä itsensä kyseenalaistajista: Ronald Kraus punaisesta lihasta ja rasvoista sekä Jessica Biesiekirski viljoista ja vatsaoireista. Aiemmin olen esitellyt Dariush Mozaffarianin.

Rasvatutkija Ronald Krauss et co

Ronald Krauss

Ronald Krauss on maailman vaikutusvaltaisimpia lipiditutkijoita. Vasta hänen tutkijaryhmänsä meta-analyysi (Siri-Tarino et al. 2010) tyydyttyneistä rasvoista sai maailmanlaajuista huomiota -vaikka oli asialla vasta muita tutkijaryhmiä selvästi myöhemmin. Ronald Krauss tunnetaan erityisesti LDL-kolesterolin partikkelikoon tutkijana, hänellä on myös useita patentteja ja kehitteillä olevia analysointimenetelmiä liittyen LDL-partikkelikokoon.

Aiemmin Krauss oli julkaissut tutkimuksia, joiden mukaan tiukan hiilihydraattirajoituksen aikana runsas tyydyttyneen rasvan määrä vähentää aterogeenisten tiheiden (pienten) LDL-partikkelien määrää. Tämä on teoreettisesti eduksi sydäntaudeissa. (Krauss et al. 2006)

Krauss halusi varmistua ilmiön paikkansapitävyydestä ja muista tilanteista, joissa se pätee. Kuvaan kuuluu, että aiemmissa väestötutkimuksissa runsas punaisen lihan syönti liittyi sydän- ja verisuonitautiriskiin. Krauss tutkijaryhmineen teettikin tutkimuksen, jossa erittäin runsaasti punaista lihaa syöville karppaajille annettiin ohjeeksi käyttää joko runsaasti maitotaloustuotteita eli käytännössä voita/kermaa jne. tai toisaalta kasviöljyä. Krauss uskoi, että tulos olisi sama kuin vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa.

Mutta. Kahdeksan viikon kohdalla tutkimuksen päättyessä karppaajat, jotka painottivat tyydyttynyttä rasvaa pärjäsivät huonommin kuin ne karppaajat jotka painottivat kasviöljyä. Ero tuli nimenomaan pienten aterogeenisten LDL-partikkelien määrässä -kasviöljyn eduksi.

Tämän tutkimuksen perusteella Krauss on muokannut mielipidettään, ja sanoo kesäkuussa 2012 kutakuinkin seuraavasti: Karppaajan kannattaa rajoittaa punaisen lihan syöntiä. Ravinnon rasvoilla ei ole ensisijaista merkitystä, jos punaisen lihan käyttöä rajoitetaan, joskin runsaasti monityydyttymättömiä rasvoja sisältävät ruuat näyttävät olevan terveydelle edullisempia kuin runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävät ruuat. 

Ronald Krauss oli utelias, tutki ja selvitti, ja tarkensi mielipidettään. Eikä häntä tunnu haitanneen että tutkimuksen rahoitti Jenkkien karjankasvattajien etujärjestö, tai että punaista lihaa liputtaneet karppaajagurut Eades, Taubes, Feinman, Volek tai Dr. Briffa harmistuisivat asiasta.

Mielenkiintoista ja silmiinpistävää kuviossa on se, että edellä mainitut karppausgurut eivät ole nostaneet Kraussin tutkimusta omissa blogeissaan selkeästi esiin, vaikka tutkimus julkaistiin jo vuonna 2011.

Lähteet:

1) Ron Krauss – Saturated Fat? Red Meat? It Depends . . . (Me and my diabetes, myös podcast-muodossa saatavana 7.4.2012)

2) ”Punainen liha ja tyydyttynyt rasva karpatessa tietää ongelmia?” Aiempi kirjoitukseni Kraussin tutkimuksesta (Mangravite et al.2011).

3) Low carb diet may reduce CVD risk better than low fat diet. (ADA dispatch 9.6.2012)

Jessica Biesiekierski et co.

Jessica Biesiekierski

Jessica Biesiekierski kuuluu Monashin yliopiston (Australia) tutkijaryhmään, jonka tutkimuskiinnostus kohdistuu ärtyvän suolen oireyhtymään. Ryhmän suurin saavutus lienee FODMAP-hiilihydraattien ja vatsaoireiden yhteyden selvittäminen.

Ryhmä oli vakuuttunut omien aiempien tutkimuksiensa johdosta, että viljojen fruktaanit (yksi laji FODMAP-hiilihydraatteja) ovat vatsavaivojen takana. Kuitenkin moni asiakas väitti vatsaoireidensa johtuvan gluteenista. Tutkijat eivät täysin uskoneet tähän, vaan arvelivat oireiden johtuvan FODMAP-hiilihydraateista.

Niinpä Jessica kumppaneineen toteutti, vastoin uskomustaan, tutkimuksen, jossa selvitettiin gluteenin rooli ärtyvän suolen oireiden aiheuttajana tilanteessa, jossa FODMAP-määrä ruokavaliossa oli vakioitu. Ja kuinkas kävikään? Gluteeni aiheutti osalle ihmisistä oireita, vaikka FODMAP-hiilihydraatit oli poistettu ruokavaliosta. Näin tutkijat oppivat, että osalla ärtyvän suolen oireyhtymä potilaista oireet helpottuvat paitsi rukiin, ohran ja vehnän sisältämien FODMAP-hiilihydraattien  vähentämisen vuoksi myös siksi, että osa ärtyvän suolen oireyhtymän potilaista saattaa olla gluteenille sensitiivinen.

Tästä tutkimuksesta tuli uraauurtava, ja se on yksi keskeinen opinkappale sille, että gluteenisensitiivisyys ilman keliakiaa on tunnistettu aidosti oikeaksi ilmiöksi. (Sapone et al. 2012)

Lähde:

Jessica Biesiekierskin haastattelu

Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa, keliakiatutkija vastaa

Lopuksi

Nämä kaksi tutkijaa ja heidän työnsä ovat osoitus sille, että juuri omia uskomuksia vastaan toimiminen saattaa tuottaa kaikkein kiinnostavimmat havainnot tutkimuksen saralla. Sitä kautta paranee myös vähitellen hoito ja suositukset.

”The second, more recent study was funded by the National Cattleman’s Beef Association because they felt, and frankly we felt at the time, based on the evidence we had, that feeding a high saturated fat and low carbohydrate intake would have the same benefit on a high beef diet as as on a mixed protein diet, and bottom line is that when we did the study, we found out that was not the case.” (Ronald Krauss, Me an My Diabetes 17.4.2012)

Ei sitouduta uskontoomme.  Pidetään silmät auki ja mieli avoimena.

Ps. Uskon, että terveellisen ruokavalion voi koostaa myös ilman viljaa tai runsaammin punaista lihaa sisältäväksi