Olisiko rasvarauhan aika?

Torstai-iltainen  A-talk alkoi toimittaja Markku Liimataisen kysymyksellä ”mikä on se uusin ja ratkaiseva tieto eläinrasvojen terveellisyydestä”. Kari Salminen sai vastata ensiksi, ja hän viittasi Siri-Tarinon, Menten ja Skeaffin kokoomatutkimuksiin (nimesi ne myöhemmin). Salminen jätti tietenkin mainitsematta kaikkein uusimman Mozaffarianin vaihtotutkimuksen ja Jakobsenin vaihtotutkimuksen, joissa on yhtä ratkaisevaa tietoa molemmissa. Siinä sitä mentiin, eikä tutkimuksiin palattu kunnollla missään vaiheessa. Väittelyn varhaisessa vaiheessa Taija Somppi keskeytti ratkaisevasti Mikael Fogelholmin juuri, kun tämä oli viittaamassa Duodecimissa referoimiinsa tutkimuksiin.

Edellisessä blogikirjoituksessani luulin kalunneeni asiaa riittävästi, mutta  torstai-iltainen jätti edelleen epäselväksi sen, että mitkä ovat nämä tärkeimmät tutkimukset.  Pieni tutustuminen niiden todelliseen antiin on paikallaan. Ne todistavat, että kannattaa tehdä rasvarauha. Tutkijat ovat yhtä mieltä, miksei tulkitsijatkin?

Siri-Tarino, Mente ja Skeaff & Miller:  tyydyttynyt rasva ei ole itsenäinen riskitekijä (3-0)

A-talk ohjelmassa vilahti kaksi Siri-Tarinon kokoomatutkimuksen kaltaista tutkimusta “Mente” ja “Skeaff & Miller “. Mente  et al. (2009) totesi samalla tavalla kuin Siri-Tarino et al.: tyydyttyneet rasvat eivät ole itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, mutta tutkijat eivät testanneet  rasvojen vaihtokauppa -analyysiä tässä kokoomatutkimuksessa. Kolmas meta-analyysi Skeaff  JM & Miller J 2009 päätyi myöskin samaan lopputulokseen. Siis 3-0. Tyydyttynyt rasva ei ole kokoomatutkimuksien mukaan itsenäinen sydän- ja verisuonitautien tekijä.

Mikä on itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä? Itsenäinen tarkoittaa sitä, että  on tutkittu vain henkilöiden tyydyttyneen rasvan saantia, eikä ole samanaikaisesti huomioitu mitä muiden energiaravintoaineiden saannille on tapahtunut (onko samanaikaisesti lisätty hiilihydraatteja, tyydyttymättömiä rasvoja, proteiineja vai kaikkia näitä).

Viitteet:

1) Mente A et al. A systematic review of the evidence supporting a causal link between dietary factors and coronary heart disease. Arch Intern Med. 2009 Apr 13;169(7):659-69.

2) Skeaff CM and Miller J. Dietary Fat and Coronary Heart Disease: Summary of Evidence from Prospective Cohort and Randomised Controlled Trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173–201. DOI: 10.1159/000229002 Published online: September 15, 2009

3) Siri-Tarino PW et al. Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. AJCN Am J Clin Nutr (January 13, 2010). doi:10.3945/ajcn.2009.27725

Jakobsen, Mozaffarian ja Skeaff & Miller: rasvan vaihtokauppa on eduksi (3-0)

Käytännössä vaihtokauppa voi tarkoittaa, että n. 20 grammaa voita/päivä on vaihdettu vastaavaan määrään öljyä ( niukka 20 ml). Tämä tarkoittaa viiden energiaprosentin vaihtamista päikseen henkilöllä, jolla on suurehko energiankulutus. Tässä ne viimeiset suuret kokoomatutkimukset (3 kpl), joissa on osoitettu rasvojen vaihtokaupan kannattavan. Ja viitteenä suora lause tutkimuksista, mitä niissä kirjoitetaan tyydyttyneen rasvan vaihtokaupasta monityydyttymättömää

1) Jakobsen MU et al. Major types of dietary fat and risk of coronary heart disease: a pooled analysis of 11 cohort studies. Am J Clin Nutr 89: 1425-1432, 2009. First published February 11, 2009; doi:10.3945/ajcn.2008.27124

”For a 5% lower energy intake from SFAs and a concomitant higher energy intake from PUFAs, there was a significant inverse association between PUFAs and risk of coronary events (hazard ratio: 0.87; 95% CI: 0.77, 0.97); the hazard ratio for coronary deaths was 0.74 (95% CI: 0.61, 0.89).”

13 % vähemmän sydäntapahtumia ja 26 % vähemmän sydänkuolemia jokaista viiden energiaprosentin vaihtoa kohden

Mozaffarian D et al. Effects on Coronary Heart Disease of Increasing Polyunsaturated Fat in Place of Saturated Fat: A Systematic  review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. PLoS Medicine. March 23 2010.

”The overall pooled risk reduction was 19% (RR = 0.81, 95% confidence interval [CI] 0.70–0.95, p = 0.008), corresponding to 10% reduced CHD risk (RR = 0.90, 95% CI = 0.83–0.97) for each 5% energy of increased PUFA, without evidence for statistical heterogeneity (Q-statistic p = 0.13; I2 = 37%).”

sydäntapahtumat vähentyvät 19 % (10 % jokaista 5 E %:n vaihtoa kohden), kun tehdään rasvojen vaihtokauppaa tyydyttyneestä rasva monityydyttymättömiin

Skeaff CM and Miller J. Dietary Fat and Coronary Heart Disease: Summary of Evidence from Prospective Cohort and Randomised Controlled Trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173–201. DOI: 10.1159/000229002 Published online: September 15, 2009

”In this regard, the meta-analysis of trials … revealed that a diet higher in PUFA and lower in SFA decreased the risk of fatal CHD; however, this was significant only after inclusion of results from the Oslo study which included smoking cessation as part of the treatment.”

korkeampi monityydyttymättömien rasvahappojen saanti ja alhaisempi tyydyttyneen rasvan saanti vähensi kuolemaan johtavia sydänkohtauksia, tämä oli tosin (tilastollisesti) merkitsevä vain jos Oslo-tutkimus otettiin mukaan (tupakkatutkimus)

A-talk väittelyssä jäi sivuseikaksi  juuri tämä asia. Uusien kokoomatutkimuksien mukaisesti rasvojen vaihtokauppa kannattaa. Kannattaa huomata, että yllä oleva Jakobsenin meta-analyysi käsitti väestötutkimuksia, joiden painoarvoa pidetään vähäisempänä kuin satunnaistettujen tutkimusten. Jakobsenin aineisto  siten on samankaltainen kuin Siri-Tarinon kohututkimuksen, molemmissa oli väestötutkimuksia, ei satunnaistettuja tutkimuksia. Sen sijaan Mozaffarianin tutkimus sisälsi vain satunaistettuja, syy-seuraus yhteydeltään voimakkaampia tutkimuksia. Skeaff & Miller olivat varovaisempia päätelmissään mutta totesivat kuitenkin rasvojen vaihtokaupan kannattavan (kts. myös taulukko 4, s.192 tässä open access –artikkelissa), tutkimukseen sisältyi sekä satunnaistettuja että väestötutkimuksia.

Kaksi tutkimusta otti siis vahvasti kantaa, ja yksi varoen, että rasvojen vaihtokauppa kannattaaPeli siis vaihtokaupoille 3-0.

Siri-Tarino ja Krauss kirjoittavat rasvojen vaihtokaupan kannattavan

Raaviskelin hieman päätäni, kun sain käsiini tämän tuore katsausartikkeli samaisen Siri-Tarinon kohututkimuksen tekijöiltä. Artikkeli on elokuulta 2010, siis reilu puoli vuotta myöhemmin kuin tämä Siri-Tarinon, Qin, Hun ja Kraussin paljon kohua aiheuttanut meta-analyysi ilmestyi. Sen nimi on

Saturated Fatty Acids and Risk of Coronary Heart Disease: Modulation by Replacement Nutrients” ja sen julkaistu lehdessä Current Atherosclerosis Reports

Katsausartikkelin abstraktin kaksi viimeistä lausetta herättivät mielenkiinnon, sillä niissä lukee

Epidemiologic studies and randomized clinical trials have provided consistent evidence that replacing saturated fat with polyunsaturated fat, but not carbohydrates, is beneficial for coronary heart disease. Therefore, dietary recommendations should emphasize substitution of polyunsaturated fat and minimally processed grains for saturated fat.”

eli kohututkijoiden mukaan on olemassa yhdenmukaista näyttöä siitä, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä, vaan ei hiilihydraateilla on edullista sydäntaudeille

Luin rivit uudestaan ja varmistin tulososiosta sekä diskussiosta -kyllä Siri-TarinoKrauss ja kumppanit ovat sitä mieltä, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä kannattaa, vaan ei huonoilla hiilihydraateilla. Tekisi mieli antaa maali ja siirtää peli 4-0 tilanteeseen rasvan vaihtokaupoille, mutta koska tämä oli vain katsausartikkeli niin olkoon sitten paitsiomaali ja peli edelleen 3-0 vaihtokaupoille.

Palasin tammikuiseen 2010 Sirin-Tarinon et al. meta-analyysiin, varmistaakseni olinko lukenut tutkimuksen riittävän huolella. Kas, sielläkin sanotaan melkein yhtä lempeästi vaihtokauppojen puolesta (s.545) .

”Existing epidemiological studies and clinical trials support that substituing polyunsaturated fat for saturated fat is far more beneficial for CHD than exchanging carbohydrates for saturated fat in the diet, as described further elsewhere”.

Entä jos Siri-Tarino, Qi, Hu ja Krauss eivät alunperinkään halunneet sanoa, etteikö rasvojen vaihtokauppa kannata?  Tulivatko he siten väärin ymmärretyksi? Vai käänsivätkö tutkijat takkinsa puolessa vuodessa? Muita syitä?

Viitteet:

Siri-Tarino PW et al. Saturated Fatty Acids and Risk of Coronary Heart Disease: Modulation by Replacement Nutrients. Current Atherosclerosis Reports. DOI: 10.1007/s11883-010-0131-6

Siri-Tarino PW et al. Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. AJCN Am J Clin Nutr (January 13, 2010). doi:10.3945/ajcn.2009.27725

Mozaffarian: tyydyttynyt rasva ei ole itsenäinen sydäntautien riskitekijä

Nyt on todistettu, että Siri-Tarino, Qi, Hu ja Krauss ovat vaihtokauppojen kannalla. Entä sitten vaihtokauppasarnaaja Mozaffarian? Heartwire –sivustolla Mozaffarian sanoo 23.3.2010:

”This is pretty important on a policy level,” said Mozaffarian. ”It’s naturally assumed that lowering saturated fat is good for the heart, but that’s not what the evidence shows.” Simply reducing saturated fat without regard to what is substituted for it might not derive any benefit, he said.”

eli luontaisesti ajateltiin, että tyydyttyneen rasvan vähentäminen on hyväksi sydämelle, mutta näyttö ei puhu sen puolesta. Yksinkertainen rasvan vähentäminen huomioimatta sitä mikä (energiaravintoaine) tulee tilalle ei ehkä tuo mitään hyötyä.

Mozaffarian on siis samaa mieltä kuin Siri-Tarinoa ja Krauss, ei tyydyttynyt rasva ole itsenäinen sydäntautien riskitekijä.

Peli 3-3

Peli on siis tasan kolme ottelussa itsenäinen riskitekijä vs vaihtokauppariski. Täydennetään ottelua vielä parilla tehomerkinnällä. Käsittääkseni se fakta, että tyydyttynyt rasva ei ole itsenäinen sydän- ja verisuonitautien itsenäinen riskitekijä johtaa myös siihen, että tyydyttyneen rasvan vaikutus sellaisenaan sydän- ja verisuonitauteihin on pienempi kuin transrasvan tai kalan rasvan. Transrasva  vaikutti itsenäisesti sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumiseen Menten ja Skeaff & Millerin tutkimuksissa, toisin kuin tyydyttynyt rasva. Kalanrasva vaikutti itsenäisesti Skeaff & Millerin tutkimuksessa, Menten tutkimuksessa jäätetiin ihan hilkulle. Asiassa on tietenkin lisää nyansseja, ei niihin tällä kertaa.

Asia aukeaa kuitenkin parhaiten  tutkimuksesta, jonka on tehnyt kansainvälinen tutkijatiimi, jäseninä oli arvovaltaisista yliopistoista kuten Harvardista. Siinä Danaei et al. (2009) tutki mitkä 12 riskitekijää aiheuttavat eniten ennenaikaisia kuolemia Yhdysvalloissa. Näiden kahdentoista tekijän listan kärjessä oli verenpaine. Ruuan rasvaan liittyviä tekijöitä siihen sopi kolme. Ne olivat juuri transrasvojen ja kalarasvan itsenäiset vaikutukset sydän- ja verisuoniterveydelle sekä tyydyttyneen rasvanvaihtokauppa monityydyttymättömällä. Tyydyttynyt rasvan saanti ei siis ollut itsenäisesti mukana, vain vaihtokauppa monityydyttymättömiin. Katso oheinen kuva (ruokaan liittymättömiä tekijöitä poistettu).

Kuvasta nähdään, että tyydyttyneen rasvan vaihto monityydyttymättömään aiheuttaa USA:ssa  laskennallisesti vähemmän ennenaikaisia kuolemia kuin kalan rasvan puute tai transrasvan liika saanti. Eli tyydyttyneen rasvan vaihtaminen tyydyttymättömään on tärkeää, mutta jää kuitenkin kalan rasvan ja transrasvan taakse. Olisi hienoa, jos Suomesta tehtäisiin samanlainen laskelma, jotta varmistuttaisiin onko tilanne meillä samanlainen. Meillähän transrasvan saanti on alhaisempaa kuin USA:ssa.

On siis rauhan aika

Itse kohututkimuksen tekijät Siri-Tarino et al. ovat sitä mieltä, että rasvojen vaihtokaupat kannattaa. Itse vaihtokauppatutkija Mozaffarian toteaa, että tyydyttynyt rasva ei ole itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Tutkijat eivät ole vastakkain. Ketkä sitten?

Media tykkää laittaa asioita vastakkain, kärjistää.  Sota pysyy otsikoissa, rauha ei. Olemmeko oikeasti näistä asioista eri mieltä? Ehdotan rasvarauhaa.

Aiheesta muualla blogeissa: Veteraaniurheilija ja ravitsemusterapeutti Sannan soppa


Jälkikirjoitus: Hiilihydraatti keskustelu jäi torstaina pettymykseksi. Tarvittaisiin rakentavampaa ja syvällisempää keskustelua. Kirjoitan lähiviikkoina blogissani jatkosarjan hiilihydraateista ja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Seuraa sitä ennen uutispalstaani ja lue vaikka alunperin n. vuosi sitten kirjoittamani ajatukseni vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

37 thoughts on “Olisiko rasvarauhan aika?”

  1. Pekka Puska ja muut puhuivat ohjelmassa myönteisesti kalansyönnin lisäämisestä, mutta käytännössä on mahdotonta lisätä sitä niin, että EPAn + DHA:n päiväannoks suurenisi lähes grammalla, mikä tarvitaan parantamaan sydänpotilaan ennustetta. Suomessa potilaat lisäävät lääkärin kehotuksesta kalan syöntiä käyntännössä vain noin 10 %, eikä keskimääräinen päivittäinen kala-annos nouse juuri yli 50 gramman. Ei siitä paljon omega-3:a heru. On hurskastelua väittää muuta.

    Tutkimukset osoittavat kiistatta, että sydäntautien, masennuksen ja monen muun taudin ennuste paranee yksinkertaisesti lisäämällä ruokavalioon kalaöljyä. Se on helppoa, halpaa ja turvallista. Esimerkkinä uusin raportti Chicagosta, jossa hoidettiin laajentavaa kardiomyopatiaa kalaöljyllä: Potilaiden sydänlihas vahvistui ja sairaalahoitoa tarvittiin merkitsevästi vähemmän kuin oliiviöljyä saaneessa verrokkiryhmässä (vaikka oleviiviöljykin on tunnetusti terveellistä, mm. anti-inflammatorista). Voit lukea halutessasi lisää suomeksi tästä linkistä
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1819

    Kalaöljy lisättiin vuosi sitten valtimotautien ja veren rasvahäiriöiden Käypä hoito -ohjeisiin. Nyt se pitäisi lisätä myös masennuksen hoitosuositukseen (kuten psykiarti mauonop Rauramo on Duodecimille esittänyt) sekä dilatoivan kardiomyopatian hoitosuositukseen.

    1. Kalan syönnin runsaan lisäämisen haaste on esim. työpaikkaruokalat ja korkea hinta. Ainakaan niissä ruokaloissa joissa itse käyn, kalaa on korkeintaan kerran viikossa. Itse en ainakaan raski ostaa riittävän usein korkealaatuista kalaa. Sikäli tuossa on varmaan pointtinsa. Toisaalta, on olemassa prospektiivisia tutkimuksia, jossa kalaöljyllä ei ole saatu korjattua sydäntautipotilaan ennustetta, ja toki niitä joissa on. Niistä myöhemmin lisää. Matti, kun tunnet hyvin nuo omegat ja lisäravinteet, kerrotko mistä muulta kuin kalasta ja äyriäistä saadaan EPA:aa ja DHA:ta? Valmistelen juttua omegoista, ja kiinnostaisi selvitellä mikä on esim. USA:ssa kaupan olevien ei-kalaperäisten omegojen alkuperä. Merilevä vai joku muu? Kelpaako Matille kalaöljyn lisääminen ruokavalioon margariinin muodossa

  2. Olen kyllä hieman pettynyt siihen, ettet lupauksestasi huolimatta perehtynyt tutkimusten laatutekijöihin. Hooperin ja kumppaneiden Cochranessa ja BMJ:ssä vuonna 2000 ja 2001 julkaistu katsaus kertoi, että jos jätetään pois laskuista Oslon tutkimus, jossa lisättiin myös kalaöljyä, niin rasvamuutos ei vähennä kokonaiskuolleisuutta, sv-tautikuolleisuutta eikä myöskään sv-tautitapahtumia.

    Tuoreempi Skeaff & Miller lisäsi peliin ilmeisesti vain yhden muka-RCT:n: Suomalaisen mielisairaalatutkimuksen, joka oli todella huonolaatuinen eikä ollut oikeasti RCT.

    Mozaffarianin ongelmat kerroin jo edellisen blogikirjoituksesi yhteydessä.

    Mente raportoi, ettei vaihtokaupasta ole hyötyä.

    Tilanne ei siis todellakaan ole vaihtokaupalle 3-0. Edelleen peräänkuulutan rehellisyyttä ja tarkkuutta.

    1. Kalan syönnin runsaan lisäämisen haaste on esim. työpaikkaruokalat ja korkea hinta. Ainakaan niissä ruokaloissa joissa itse käyn, kalaa on korkeintaan kerran viikossa. Itse en ainakaan raski ostaa riittävän usein korkealaatuista kalaa. Matti, kun tunnet hyvin nuo omegat ja lisäravinteet, kerrotko mistä muulta kuin kalasta ja äyriäistä saadaan EPA:aa ja DHA:ta? Valmistelen juttua omegoista, ja kiinnostaisi selvitellä mikä on esim. USA:ssa kaupan olevien ei-kalaperäisten omegojen alkuperä. Merilevä vai joku muu? Kelpaako Matille kalaöljyn lisääminen ruokavalioon margariinin muodossa 🙂

    2. Koko vyyhti lähti näistä uusista kokoomatutkimuksista. Siksi keskityin niihin. Tutkijat ovat johtopäätöksissään yksimielisiä, kuten heidän omat sanansa eri lehdissä ja nettipalstoilla osoittavat.

      Jos johtopäätöksien taustalla on ollut vääriä tutkimuksia ja siten tai muutoin harhaiset lopputulokset, kuten esität, olisi mainiota jos löytyisi vielä tiedemiehet, jotka tämän tiedelehdessä osoittavat. Satunnaistettujen tutkimusten paino-arvoa pidetään ravitsemus- ja lääketieteessä vahvimapana (http://bit.ly/a4uJEX ), siksi Mozaffarianin analyysi on vahva. Siksi myös Menten tutkimuksen taulukossa 5 eritellään satunnaistetut ja väestötutkimukset (kohortit). Mutta, aina on tilaa oppia uutta. Voisitko siis Jari panostaa ja ruotia omassa blogissasi noita Mozaffaranian ja Siri-Tarinonan analyysin taustalla olevia tutkimuksia, saataisiin homma käyntiin ja keskustelu vahvuudet/heikkoudet per tutkimus käyntiin? Siitä tulisi hitti.

      Mitä tuohon kymmenen vuotta sitten julkaistuun viittaamasi meta-analyysiin tulee, tilastollista eroa ei tullut aivan oikein, niin näyttää kuitenkin siltä että silloinkin tutkijat olivat samaa mieltä kuin nyt ( http://bit.ly/by6pgD ):

      ”Authors’ conclusions
      The findings are suggestive of a small but potentially important reduction in cardiovascular risk in trials longer than two years. Lifestyle advice to all those at high risk of cardiovascular disease (especially where statins are unavailable or rationed), and to lower risk population groups, should continue to include permanent reduction of dietary saturated fat and partial replacement by unsaturates.”

      Menten tutkimuksesta en löydä kohtaa joka tukisi väitettäsi.

  3. Mikä tuo PUFA/SFA-suhde on? Mikä siis olisi paras suhde (jos haluaa käy ttää tyydyttyneitä rasvoja) ja onko siitä ristiriitaisia tuloksia/tulkintoja? Jos siis haluan syödä sekä eläinrasvaa että kasvirasvaa kalarasvan lisäksi, mikä tutkimusten mukaan olisi ”hyvä” suhde? Tarkoittaako tuossa kaaviossa ”alhainen” suhde että tyydyttynyttä on selvästi enemmän vai mitä? Mitä mieltä olet tai mitä tutkimuksia löytyy tyydyttyneestä neitsytkookosöljystä, kasvisperäisestä tyydyttyneestä, jota paljon nyt kehutaan?

    1. Se tarkoittaa monityydyttymättömien ja tyydyttymättömän rasvan suhdetta. Suomalaisilla se on n. 0,5. Asiasta käytiin keskustelua Duodecimissa 19/2009. Antti Aro ja Kari Salminen olivat asialla. Antti ehdotti P/S -suhteen nostamista jopa yhteen, Kari tyrmäsi. Asia on muutoinkin ristiriitainen, siksi kai se ei ole suosituksissa mukana. Tutkimukset eivät tietääkseni ole voineet osoittaa oikeaa P/S -suhdetta sydän- ja verisuonisairauksien kannalta, siksi se ei ole suosituksissakaan. Myöskään alhainen PUFA:n saanti ei ole ollut näissä meta-analyyseissä itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Koko tämä tulosten ja käsitteiden moninaisuus, onkin johtanut siihen, että Darius Mozaffarian ehdotti JAMA:ssa tänä kesänä http://bit.ly/9WG3pT, että hylättäisiin lähes tyystin erilaiset prosentit ja suhdeluvut ja keskityttäisiin terveellisten ruokien käytön edistämiseen. Tietyt ruoka-aineet, kun näyttävät olevan terveellisiä lähes kaikissa olosuhteissa, riippumatta esim. rasvan laadusta tai määrästä ruokavaliossa. Tarkennan tuon taulukon termin lähiaikoina, sillä tutkijat viittasivat vaihtokauppoihin. Neitsytkookosöljystä on vielä vähän tutkittua tietoa, esim. kohorttiseurantoja ei ole, puhumattakaan satunnaistetuista tutkimuksista, joissa olisi tutkittu sydän- tai aivotapahtumia. Jossain vaiheessa näihin rasvan laatuasioihin ja ”uusiin” rasvoihin voisi pureutua enemmänkin kuin vain aika antaisi periksi.

  4. Reijo: En ole kanssasi eri mieltä tutkijoiden *mielipiteistä*, mutta on hyvin huolestuttavaa, jos mielipiteet perustuvat huonoon dataan tai olemattomaan dataan. Silloin on kyse politiikasta tai muista intresseistä. Politiikkaahan ravitsemuksessa riittää, Suomessakin.

    Et löytänyt Menten dataa. Autan:

    ”POOLED ESTIMATES FROM RCTs

    The pooled analysis of RCTs showed that increased consumption of marine -3 fatty acids (RR, 0.77 [95% CI, 0.62-0.91]) and a Mediterranean dietary pattern (0.32 [0.15-0.48]) were each associated with a significantly lower risk of CHD. Higher intake of beta carotene supplements, fiber, fish, folate supplements, fruits and vegetables, and polyunsaturated fatty acids relative to saturated fatty acids, total fat, and ascorbic acid and vitamin E supplements were not significantly associated with CHD. The summary RRs were generally consistent across the strata of methodologic quality (Table 4).”

    http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/full/169/7/659
    http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/full/169/7/659/IRA80010T4 (Tässä se Table 4)

    ”Satunnaistettujen tutkimusten paino-arvoa pidetään ravitsemus- ja lääketieteessä vahvimapana, siksi Mozaffarianin analyysi on vahva.”

    Toistettakoon vielä, että Mozaffarian otti mukaan Suomalaisen mielisairaalatutkimuksen, joka ei ole RCT. Lisäksi mukana oli kaksi tutkimusta, joissa tehtiin muitakin kuin rasvamuutoksia, ja pois jätettiin kaksi tutkimusta, joissa rasvamuutos lisäsi kokonaiskuolleisuutta. Lisäksi Skeaff & Millerin ainoa ero Menteen oli samainen mielisairaalatutkimus.

    1. Menten tutkimuksessa ei puhuta korvauksesta (replacement /substitution). Lainaamassasi kohdassa puhutaan suhteesta (P/S).

      1. Siis Mente teki yhteenvedon kokeista (RCT), joissa nostettiin monityydyttymättömien rasvahappojen suhdetta tyydyttyneisiin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa tietenkin rasvan korvausta juuri samassa mielessä kuin ajattelet.

        ”The pooled analysis of RCTs showed that … Higher intake of … polyunsaturated fatty acids relative to saturated fatty acids … were not significantly associated with CHD.”

        Jos siis mennään omilla pelisäännöilläsi, niin rasvan korvauskokeiden koosteissa peli olisi 2-1, koska sieltä tulisi ottaa pois Jakobsen (ei RCT) ja lisätä Mente. Tämän jälkeen voitaisiin sitten vielä mahdollisesti miettiä, mitä kaikkia tutkimuksia koosteisiin olisi pitänyt laskea mukaan…

      2. Kiitos Jari, että pidät asian lämpimänä. Jatketaan dialogia, tässä joutuu hieromaan aivonystyröitä. Mahtaakohan tämä kiinnostaa ketään muuta? Hylkäät kokonaan Jakobsenin koska se ei ole RCT -tutkimuksiin perustuva. Sinun uusilla pelisäännöillä Siri-Tarinon tai minkään kohorttitutkimuksiin perustuvan meta-analyysin tulosta ei pitäisi hyväksyä, koska ne ovat kohorttitutkimuksia. Jos jätetään pelkät RCT -tutkimukset laskuihin, niin koko juttu lässähtää. Ainoa meta-analyysi, joka on perustunut vain RCT -tutkimuksiin on Mozaffarian, jossa rasvojen vaihtokauppa kannatti.

        Rasvahappojen suhde eli P/S -suhde (PUFA/SFA) ja rasvojen vaihtokauppa eivät ole sama asia. P/S -suhdetta saa muuttumaan sillä että vähentää tai lisää toista, koskematta toiseen. Vaihtokaupassa kosketaan molempiin saman verran yhtä aikaa. Vaihtokaupassa ei muutu muut tekijät, kuten hiilihydraattien, kertatyydyttymättömien rasvahappojen tai proteiinien saanti. Rasvahappojen suhteen (P/S) muuttuessa voi muuttua moni muu esim. hiilihydraattien määrä ruokavaliossa. Esimerkiksi P/S -suhde nousee, jos vähennät tyydyttyneen rasvan (S) käyttöä vaikka pidät monityydyttyneen (P) rasvan osuuden ennallaan. Vähentäessäsi tyydyttyneen rasvan määrää saatat siirtyä käyttämään vaikka raffinoituja hiilihydraatteja pitääksesi energiatason ennallaan. Vaihtokaupassa tämä ei ole mahdollista, koska kaikki tyydyttyneen (S) rasvan vaihto menee kaikki monityydyttymättömään (P), ei esim. hiilihydraatteihin.

      3. Eivätköhän nämä ole ihan yleisiä tieteen pelisääntöjä, että yksittäisten muuttujien tilastollisia yhteyksiä tutkitaan seurantatutkimuksilla, ja ruokavalion muutoksia RCT-kokeilla.

        Meillä on siis kolme RCT-koostetta: Mente, Skeaff & Miller ja Mozzafarian. Kaksi ensinmainittua raportoivat erikseen myös RCT-kokeista.

        Luettelo Menten mukaan ottamista tutkimuksista on ilmeisesti erillisessä liitteessä, jota en löytänyt lehden webbisivuilta, mutta en millään jaksa uskoa, että hän olisi valinnut monen muutoksen kokeita ja esitellyt niitä P/S-kokeina. Uskotko sinä? Taulukossa 4 lukee näin: ”Polyunsaturated fatty acids Excluding total fat interventions”

  5. Korjaan viimeistä lausettani. Skeaff & Millerin ainoa ero Hooperiin oli mielisairaalatutkimus. Se ei ole RCT, vaan hyvin huonosti toteutettu tutkimus. Se mukaan ottamalla saadaan kuitenkin helpommin riskikerroin näyttämään haluttuun suuntaan.

  6. Hei Reijo, olen seurannut mielenkiinnolla MOT-ohjelman virkistämää rasvakeskustelua ja myös sinun kommentointiasi aiheesta. Jäin kyseistä ohjelmaa koskevan kirjoituksesi jälkeen odottelemaan sitä artikkelia jossa lupasit (kirjoituksen kommenttiosiossa) perustelevasi kantasi, jonka mukaan ”Ihan rehellisyyden nimissä, kannattaa ehkä tyytyä niihin johtopäätöksiin jotka tutkijat tekevät. Palaan tähän seuraavassa kirjoituksessa.” Olet nyt tässä kirjoituksessasi jatkanut samaa linjaa, tyyliin (lainaus kommenttiosiosta) ”tilastollista eroa ei tullut … näyttää kuitenkin siltä että silloinkin tutkijat olivat samaa mieltä kuin nyt”. Mutta niitä perusteluja ei ole kuulunut. Vai käsitinkö väärin?

    Paremman puutteessa tulkitsen tämän niin, että näytät pitävän esimerkiksi tilastollista merkittävyyttä vähempiarvoisena kuin tutkijoiden subjektiivisia tulkintoja — ”tilastollinen merkittävyys” on sinällään on jo tarpeeksi epämääräinen ja usein väärin käytetty konsepti, yleensä nimenomaan niin että ”tilastolliseen merkitsevyyteen” luotetaan liikaa, toisaalta ”melkein tilastollisesti merkittäviä” asioita tutkijat mielellään sanovat ääneen, jos oma näkökulma sattuu sinne päin olemaan kallellaan.

    Lienet varmastikin perehtynyt China Studyyn ja varmaan myös sen tuoreeseenkin kritiikkiin, ja seitsemän maan tutkimukseen. Oletko siis – edelliseen viitaten – sitä mieltä, että Colin Campbellin johtopäätökset ovat merkityksellisempiä kuin hänen datansa, ja niihin meidän on ”rehellisyyden nimissä” tyytyminen..? Ja oletko siis sitä mieltä, että ”rehellisyyden nimissä” on tyytyminen Ancel Keysin johtopäätöksiin hänen 7 maan tutkimuksestaan (tätä sinulta kysyttiin jo edellisen kirjoituksen kommenteissa). Vai miten asia Sinusta on?

    Ihmettelen myös ”hiukan” tuota tapaasi käsitellä tutkimuksia – niin kuin asioiden laitaa voitaisiin määritellä jonkinlaisen tutkimuksellisen huutoäänestyksen perusteella. Meta-analyysit ovat jo itsessään ihan tarpeeksi epämääräisiä (kriteerit aina enemmän tai vähemmän mielivaltaisia), jos niistä alkaa vielä tekemään meta-meta-analyysiä jalkapallomatsi-menetelmällä ja sotkee joukkoon vielä irrallisia tutkimuksia, käyttäen karkeimpia mahdollisia kattokäsitteitä kuten esimerkiksi ”tyydyttynyt rasva” niin lopputulos on vähän kun sellainen jalkapallomatsi jossa on kaksi maalia päissä ja vielä kolme maalia kummallakin sivulla, eikä kukaan tiedä mikä maali on kenenkin, pelin kulusta ei ota vanha kehnokaan selvää. Tuskin asioiden sekoittaminen sentään on tarkoituksesi?

    Kattokäsitteistä puheen ollen; käsitteiden käyttötapa kertoo mielestäni aika paljon kirjoittajan motivaatioista, on sitten kyseessä tutkija tai vaikka ravitsemusblogaaja. Joten tästä pari esimerkkiä joihin myös toivoisin kommenttiasi. Kaikki esimerkit koskevat tavalla tai toisella epämääräistä ja/tai harhateille vievää kielenkäyttöä, johon en toki sano sinun syyllistyvän yksin – se on valitettavasti tullut ”maan tavaksi” ravitsemuskeskustelussa. Esimerkit kuitenkin kahdesta edellisestä kirjoituksestasi.

    Ensimmäinen esimerkki on tuo mainittu asioihin viittaaminen karkeammalla/epämääräisemmällä käsitetasolla kuin asian käsittely oikeastaan edellyttäisi. Jos otetaan esimerkiksi tuo ”tyydyttynyt rasva” ja sen korvaaminen ”monityydyttymättömällä”. Tällainen käsittelytapa on todella omiaan sotkemaan keskustelua! ”Tyydyttyneenä rasvana” (S) voidaan tarkastella runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältäviä rasvaseoksia, kuten vaikka kookosöljyä (A), teollisia transrasvoja (B), talia (C), maitorasvaa (D), kovetettua kasviöljyä (E) tai vaikka sitten yksittäisiä rasvahappoja. Yhdestä tyypistä tehtyä tutkimusta ei voi yleensä yleistää toiseen tyyppiin, eikä varsinkaan johonkin niputtavaan kattokäsitteeseen, eikä kattokäsitteiden kanssa pläräämisestä ole yleensä kovin helppoa päätellä mitään. Lisäksi tulosten yleispätevyys on vähintäänkin kyseenlainen, esimerkiksi päteekö tietyn rasvatutkimuksen tulos, jossa kaikki osallistujat noudattivat korkeahiilihydraattista ruokavaliota, vähä- tai edes kohtuuhiilihydraattisiin? Jos olet samaa mieltä edellisestä (tämähän on jopa triviaalia?) niin oletko silloin myös samaa mieltä siitä, että melkein kaikilla mahdollisilla tasoilla yleistävien väitelauseiden, (kuten käyttämäsi ”rasvojen vaihtokauppa kannattaa”) viljely ei ainakaan edistä hedelmällistä keskustelua ravitsemuksesta. ”Kovista” ja ”pehmeistä” rasvoista et ole sentään sortunut puhumaan, siitä pisteet.

    Toinen esimerkki on ensimmäisen esimerkin sukuinen – käsitteiden ”niputtamistekniikan” käyttö toiseen suuntaan. Aivohalvauksella viitataan tilaan, jossa aivokudosta tuhoutuu verenkierron häiriytymisestä johtuen. Tämä taas johtuu joko 1) aivovaltimon tukkeutumisesta johtuvasta kuoliosta (infarkti) tai 2) aivovaltimon vuotamisesta (aivoverenvuoto). Molempia voidaan kutsua nimellä ”aivohalvaus”. Nyt, jos väität että koska tekijä X ei suojaa aivojen valtimotukokselta vaikka (ehkä) suojaa valtimon verenvuodolta –> X ei suojaa aivohalvaukselta (ja liität mukaan vielä juttua sydänkohtauksista) niin syyllistyt kyllä pahimman laatuiseen käsitteiden sotkemiseen. Tässä yhteydessä parempi on hylätä aivohalvauskäsite liian epämääräisenä kokonaan, tai puhua verenvuoto- ja tukoslähtöisestä aivohalvaukssta.

    Kolmas esimerkki on ystäväämme ”kolesteroliin” viittaaminen – kaikkien ravitsemusopillisten käsitesotkujen äitinä se ansaitsee ihan ikioman kategoriansa. Tämän typeryyden yleisyys ja levinneisyys ei todellakaan ole mikään peruste sen leväperäiselle käytölle, tai edes karkeiden lipoproteiinikategorioiden nimittämiseen ”hyviksi” tai ”pahoiksi”.

    Neljäs esimerkki epämääräisestä kielenkäytöstä on (varsinkin edellisessä kirjoituksessasi) erityyppisten väittämien tarkastelu eri tasoilla totena/epätotena. Jos tutkimuksessa X:n ja Y:n välillä ei löydy yhteyttä niin siitä voi päätellä vain sen, että yhteyttä ei ehkä ole. Näytön vähäisyys, tai edes puuttuminen, ei kuitenkaan todista väittämää epätodeksi. Toisin sanoen, tulkinnat ”tarua lie” ja rasti-ruutuun ”false” ovat aika eri asioita – toinen on varauksin totta ja toinen suorastaan valhetta – käytät niitä samanaikaisesti viitaten samaan asiaan.

    Jos edellinen on vain aavistuksen harhaanjohtavahko, niin viidennen esimerkin kohdalla voisi puhua jo erittäin harhaanjohtavasta kielenkäytöstä: Korrelaation esittäminen kausaliteettina. Se, että Harvardista tulee alakoulutasoista ilmaisua ei ole mikään peruste alkaa kritiikittömästi lähteä kääntämään sellaisia vielä suomeksi. Puhun tietenkin Danaei et alista ja ”riskitekijöiden AIHEUTTAMISTA sydän- ja verisuonitautikuolemista”. Korrelaatiot ovat loppujen lopuksi vain korrelaatioita, ne eivät ”aiheuta” (cause, causality) välttämättä yhtään mitään. Joskus ne ovat vain viattomia sivustakatsojia. Jopa vahvat korrelaatiot, esimerkiksi tupakoinnin ja tiettyjen sairauksien väliset, ovat loppujen lopuksi vain korrelaatioita. Oletettu kausaliteetti voi sopivissa olosuhteissa sortua (vrt. myös esim. suola ja verenpaine). Monimuuttujaisten systeemien tapauksessa pitäisi olla aika varovainen alkaessaan spekuloida mikä aiheuttaa mitäkin.

    Kuudes esimerkki – tässä on kysymys oikeastaan eräänlaisesta savuverhoargumentoinnista – on harhaanjohtavien tutkimusasetelmien esittely — ”mikään [laaja kokoomatutkimusaineisto] ei myöskään ole osoittanut, että tyydyttynyt rasva olisi terveydelle suotuisampaa kuin muut rasvat.” tämä on vähän sama kuin toteaisi, että ”mikään tutkimus ei ole koskaan osoittanut isoleusiinin olevan terveydelle suotuisampaa kuin muut aminohapot”. Totta, mutta täysin epäolennaista ja harhaanjohtavaa. ”Terveydelle suotuisuus” on tässä täysin määrittelemättä, huomio vedetään kokonaan pois tiettyjen rasvahappojen mahdollisesta liikasaannista (josta ei vähärasvaisella ruokavaliolla ole pelkoa mutta runsasrasvaisella saattaa ollakin) tai tiettyjen rasvahappojen liian vähäisestä saannista (josta ei runsasrasvaisella välttämättä ole pelkoa mutta vähärasvaisella voi ollakin), muutenkin tuo vastaanasettelu vie huomion pois siitä miten toimiva kokonaisuus tarvitsee kaikkia osiaan.

    Ilmaisit edellisessä kirjoituksessasi toiveesi, ettemme juuttuisi ravitsemuskeskusteluissa rasvojen tapaan hiilihydraatteihin vuosikymmeniksi. Kuitenkin nimenomaan käydyn keskustelun epämääräisyys ja käsitteiden (joskus tietoinenkin?) sekoittaminen on jumittanut rasvanäkemykset vuosikymmeniksi ja on tehnyt jo vuosikausia samaa myös hiilihydraattien kanssa. Onko vuosikymmeniä jatkunut käytäntö teollisten transrasvojen ja tyydyttyneiden niputtamisesta ”tyydyttyneiksi rasvoiksi” tarina Absurdistanista? Ei, vaan ihan täältä meiltä. Onko Orwellilainen Uuskieli pelkkä kirjallisen neron luoma kuvitteellinen käsite vuodelta 1948? Ehei, jotain hyvin Uuskielen tapaista on käytössä täällä, tässä ja nyt – nimittäin ns. suurelle yleisölle tarjottavassa sloganmaisessa ravitsemuskäsitteistössä: Hyvä ja Paha kolesteroli – Pehmeä ja Kova rasva (joista jälkimmäinen ”tukkii suonet”) – Terveelliset kuidut. Ja limppariautomaatit pois kouluista (mutta muista syödä päiväannoksesi X palaa terveellistä täysjyväleipää). Vaikutuskin on ollut täsmälleen sama kuin mitä Uuskielen tavoitteeksi kerrottiin, eli täydellinen kykenemättömyys ajatella omilla aivoilla ja kyseenalaistaa auktoriteetteja – myös sinänsä täysin järkevillä ja älykkäillä ihmisillä.

    Peräänkuuluttamaasi ”rasvarauhaa” ei oikein voi olla, koska ”rasvasotakin” on lähinnä iltapäivälehtien alunperin kehittämä käsite. Yhteinen tekijä sodan kanssa on mielestäni lähinnä se, että viattomia sivustakärsijöitä tulee tosi paljon. En voi kuin todeta, että jotkut nukkuvat yönsä merkillisen hyvin.

    Eli jos oikeasti kannat huolta ja vastuuta ihmisten terveydestä, kuten annat ymmärtää, tekisit mielestäni hyvin jos osaltasi vaikuttaisit tämän ”ravitsemus-Uuskielen” kitkemiseen ravintokeskustelusta. Muussa tapauksessa tulee väkisinkin mieleen epäilys, että haluat kirjoituksillasi enemmänkin pyrkiä säilyttämään ”valtaapitävien” ravitsemusauktoriteettien kasvot (joista ehkä kuuluisimman mukaan, lainaten haastattelua tuoreesta MOT-ohjelmasta ”Kyllä sillä on huomattava haitallinen vaikutus, ja se perustuu nimenomaan veren pahanlaatuisen kolesterolin hyvin keskeiseen rooliin verisuonten ahtautumisessa”).

    Tiedon tiivistäjän osa on tärkeä, vastuullinen ja erittäin vaikea. Tätä on kuvannut mielestäni ehkä parhaiten Orwellin ”hengenheimolainen” Aldous Huxley noin 50 vuotta sitten. Lopetan kyseiseen lainaukseen, joka mielestäni kuvaa myös nykyistä ravitsemuskeskustelua paremmin kuin mikään muu. (kirjasta Sääli Uutta Sukupolvea, 1962)

    Kaikkea hyvää,
    -helm-

    ”Henkevyyden siemenestä voi kasvaa epätotuuden puu. On väistämätön tosiasia, ettei kielelle ominainen suppeus, olkoon se kuinka hienostunutta ja mielenpainuvaa hyvänsä, voi milloinkaan tehdä oikeutta monisäikeisen aihekokonaisuuden kaikille osatekijöille. Suppeus käy tällöin mahdolliseksi vain pelkistyksen ja yksinkertaistamisen tietä. Pelkistys ja yksinkertaistaminen auttaa meitä ymmärtämään – mutta auttaa meitä usein ymmärtämään väärin; sillä käsitämme kenties vain supistajan tyylikkäästi muotoilemat oivallukset, emme sitä laajaa, rönsyilevää todellisuutta, josta nämä oivallukset on niin mielivaltaisesti irrotettu.

    Mutta elämä on lyhyt ja tieto loppumaton: Kenelläkään ei ole aikaa kaikkea varten. Käytännön elämässä meidän on tavallisesti tehtävä valintamme kohtuuttoman suppean ilmaisun ja täydellisen vaitiolon välillä. Supistaminen on välttämätön paha, ja supistajan tehtävänä on suoriutua parhaansa mukaan työstään, joka sisimmiltä arvoiltaan negatiivisenakin on kaikesta huolimatta parempi kuin ei mitään. Hänen on opittava yksinkertaistamaan, mutta ei vääristelyyn asti. Hänen on opittava tarkkailemaan aihepiirin keskeisiä tekijöitä, mutta oltava samalla laiminlyömättä liian monta todellisuuden lieventävää sivuilmiötä. Tällä tavoin hän ei tosin kykene kertomaan koko totuutta (sillä koko totuus miltei mistä hyvänsä tärkeästä aiheesta ei käy yksiin suppeuden kanssa) mutta hän pystyy kertomaan koko joukon enemmän kuin ne vaaralliset osatotuudet ja puolitotuudet, jotka ovat aina olleet inhimillisen ajattelun käypää rahaa.”

    1. Helm, kiitos ajatuksella muotoillusta kommentista. Aihe jonka nostat esille on tosi tärkeä ja laaja. On haasteellista onnistua kielenkäytössä hyvin, saati erinomaisesti ottaen huomioon esiintuomasi seikat. Toivottavasti onnistun tässä kohtuullisen hyvin, ja paremmin jatkossa. Voitko lähettää minulle yhteyslomakkeeen kautta viestin? Palaisin asiaan vielä asiaan.

  7. Ja nyt jos Reijo toteaa, että ”kyllä, olet oikeassa, mun moka, kaikki eläin- ja kasvirasvat ovat yhtä neutraaleja” (lkm kala-), niin hän on paljon valistuneempi ja ammattitaitoisesmpi tyyppi.

    Kiitos Reijo huikeasta, ennakkoluulottomasta blogista!

  8. Strandbergin kirjoitus oli kyllä huonotasoisin julkinen kannanotto tästä tuoreesta rasvakeskustelusta. Hän ei esitä mitään tieteellistä argumenttia, vaan pelkästään esittää, että suositukset pitäisi kopioida muualta.

  9. Lisää korjattavaa tähän blogikirjoitukseen. Viitatussa Jakobsen-tutkimuksessa ei ollut kyse rasvan vaihtokaupasta kokeellisina tutkimuksina (RCT) vaan pelkästään tilastomallina. Huonoa tiedettä jälleen.

  10. Jakobsenissa ja Siri-Tarinossa on kyse molemmissa kohorttitutkimuksista.

  11. Vielä tarkennuksena edelliseen, siis onhan esim. tuo 7% safaraja jo vuoden 2005 suosituksissa joten turha sitä kait sen enempää hehkutella…siellä se oli ”recommended as part of a therapeutic diet for adults with elevated LDL blood cholesterol”.

    1. Jep, on siellä tuo safa- raja. Itseasiassa siellä lukee 5-7 % safaa, ja siitä otetaan pois vielä steariinihappo. Aika tarkka nyanssi otettu mukaan.
      Tässä amerikkalaisessa mahdollista uutta suositusta varten tehdyssä esiarvioissa on mielenkiintoinen ”Call to Action” -kappale. Mitä käytännön toiminpiteitä pitäisi tehdä esiarvion mukaan (lyhennys):
      – vähennetään energian saantia ja lisätään liikuntaa
      – lisätään kasvikunnan tuotteiden käyttöä, kuten siemeniä, kokojyväviljaa, pähkinöitä ja palkokasveja
      – vähennetään kovia rasvoja ja raffinoituja hiiihydraatteja
      – lisätään kalan ja äyriäisten käyttöä
      – vähennetään suolan käyttöä (pikkuhiljaa jopa kolmeen grammaan per päivä, Suomessa miehien tavoite 7 grammaa/pv)

  12. Reijo kysyy: ”Matti, kun tunnet hyvin nuo omegat ja lisäravinteet, kerrotko mistä muulta kuin kalasta ja äyriäistä saadaan EPA:aa ja DHA:ta?”

    Kyllä näiden omega-kolmosten saanti on aika heikkoa muuista lähteistä, ainakin toistaiseksi. Nyt on tullut markkinoille krilliöljy, mutta senkin omega-3-pitoisuus on keskimäärin vain 20-30 %, kun taas etyyliesteröityjen kalaöljyvalmisteiden pitoisuus on 70-90 % (Japanissa on 98,5 % E-EPAa). Ehkä tulevaisuudessa markkinoille tulee uusia omega-3-ravintolisiä uusista lähteistä, esim. soijasta. Uudet lähteet ovat tervetulleita, jos maailman kalakanta käy vähiin.

    Minua on häirinnyt suomalaisessa rasvakustelussa jatkuvasti esille tuleva väite, jonka mukaan rypsiöljy olisi hyvä omega-3:n lähde. Minusta Suomessa ja Ruotsissa rypsiöljyä markkinoidaan tällä tavalla harhaanjohtavasti. Tosiasiassa rypsiöljyn omega-3, ALA, muuntuu heikosti (5-10 %) biologisesti tehokkaaksi EPAksi ja siitä syntyy edeleen merkityksetön määrä DHA:ta. Suomalaiset saavat 80 % omega-kolmosistaan rypsiöljystä ja vain 20 % kalasta (jonka EPA ja DHA ovat heti valmiita biologisesti aktiivisia rasvahappoja).

    ”ALA ei vastaa terveysvaikutuksiltaan kalaöljystä suoraan saatavia EPAa ja DHA:ta. Kaikilla eri omega-3-rasvahapoilla on erilaisia ravitsemuksellisia vaikutuksia elimistössä. Merelliset omega-3:t ovat tehokkaampia kuin kasvinsiemenöljyn omega-3:t, jotka eivät yksinkertaisesti voi korvata merellisten rasvahappojen toimintoja”, sanoo ravitsemustieteen professori Tom Brenna (Cornell-yliopisto, New York). Lue lisää
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1305

    1. Jenkeissä toimiva ravitsemusterapeutti Jack Norris kirjoittelee näistä omega-3 asioista aika paljon. Hänen sivuillaan on luettelo täysvegaaneille sopivia EPA/DHA valmisteita, joiden valmistamiseen ei ole käytetty kalaa tai äyriäisiä. Koosteessa on 7 eri valmistetta ja ainakin neljä niistä sisälsi omega-3 lähteenä on pääasiallisesti levä (meri-?).
      http://www.veganhealth.org/articles/omega3

      Tuo 5-10 % muuntuminen ALA:sta EPA:ksi saattaa olla keskimääräisesti totta. Kuitenkin taitaa olla niin, että muuntuminen kiihtyy, kun kala poistetaan ruokavaliosta. Keho pystyy lisäämään muuntumista, alhaisen EPA/DHA saannin aikana. Tähän viittaa nuo Jack Norriksen tekstit (joissa on hyvät referenssit) sekä ihan tuore julkaisu AJCN:ssä. Kts. http://bit.ly/clhPsN . Naiset saattavat pystyä muuntamaan ALA:a DHA/EPA:ksi tehokkaammin kuin miehet. http://bit.ly/cU17RX

      Niin tai näin, kalan rasva on niin usein todettu terveelliseksi, että sen suosimista kannattanee painottaa. En kuitenkaan hyväksy sellaisenaan väittämääsi harhaanjohtavasta markkinoinnista rypsiöljyn suhteen. Jos katsot tälläkin sivustolla uutisoimaani tutkimusta, huomaat, että nimenomaan ALA ryhmässä naisilla, tehokkaimmilla konvertoijilla, tuli etua sydäntapahtumissa. Lisäksi tämä japanilainen tutkimus osoittaa, että riittävän pitkän seurantajakson (10 kk) aikana ALA riittää nostamaan DHA/EPA pitoisuuksia http://bit.ly/9bz30x . Suurin osa tutkimuksista, joissa ALA ei ole nostanut DHA/EPA:aa merkittävästi ovat olleet alle kahden kuukauden tutkimuksia. En tiedä pitäisikö näistä päätellä, että naisille rypsiöljy on kelpo kamaa nostamaan DHA/EPA tasoja ja miehille ei ?

      Pieni peikko kalanrasvassa vaanii, nimittäin elohopea jne. Onko kuluttajilla mitään mahdollisuutta varmistua eri omega-3 valmisteiden raskasmetalli- tai muista ihmisille haitallisten jäämien määrästä?

    1. Mahtoiko kommenttini jäädä suodattimeesi? Sivuillasi sitä ei ainakaan näy. Vastaan tähän lyhyemmin. Mentessä ei ole löytämäni mukaan missään puhetta vaihtokaupasta (substitution, replacement tms.) Siellä on puhetta P/S suhteesta, jota ei pidä sekoittaa vaihtokauppaan. P/S -suhteen saa nousemaan esim. vähentämällä tyydyttynyttä rasvaa, pitämällä PUFA:n ennallaan ja nostamalla hiilihydraattien määrää. Tämä ei ole mahdollista 1:1 vaihtokaupassa. Yksi tärkeimmistä perusteluistasi on Mozaffarianin taloudelliset sidonnaisuudet. Saman periaatteen mukaan emme voisi luottaa Kraussin tai Siri-Tarinonkaan teksteihin. Uusimmassa katsauksessa Krauss luettelee tukun tukijoitaan, joihin kuuluu voi- ja lihateollisuus. Itse luotan Kraussin ja Siri-Tarinon analyyseihin sidonnaisuuksista huolimatta, niinkuin yllä olevasta kirjoituksesta näkee.

      1. WordPress näemmä jättää arviointijonoon kommentit, joissa on useita linkkejä. Kävin hyväksymässä sen nyt ja vastaan toisen blogin puolelle. Sain Menteltä paperin liitteet, jotka varmasti auttavat varmistamaan asian.

  13. Mielenkiintoista ruodintaa. Onko muuten missään näistä tutkimuksista, jotka ovat meta-analyyseissa mukana, otettu huomioon psyykkisiä tekijöitä kuten stressiä? Jos ei ole niin eikös se tee tutkimusten tuloksista vieläkin vaikeaselkoisempia?
    Rasvakeskustelussa on mielestäni ohitettu rasvojen käyttötarkoitukset. Vaikka rypsiöljy voisi salaatinkaskikkeeksi ollakin terveellistä niin paistamiseen en kyllä sitä suosittelisi.

    1. Ei ole näissä meta-analyyseissä psyykkinen kuormitus, tai unen puute, tms. mukana. Kysymyksesi tavallaan osoittaa sen, että ikinä kaikkia mahdollisia tekijöitä ei saada kontrolloitua. Siten täydellisiä tai lopullisia vastauksia terveellisestä ruokavaliosta on mahdotonta saada. Rasvojen käyttötarkoituksesta: tämä on tärkeä kysymys, ja on jäänyt huomiotta keskustelussa. Eikä tämä ole millään muotoa vahvoja alueitani. Tästä ottaisin mielellään vieraskirjoituksen joltakin joka olisi perehtynyt asiaan.

    2. Kokeellisten tutkimusten meta-analyyseissä ei pitäisi psyykkisillä tekijöillä olla vaikutusta, koska koehenkilöt on satunnaistettu interventio- ja vertailuryhmiin.

      Kolmesta meta-analyysistä yksi ei puoltanut vaihtoa (Mente) ja kaksi puolti (Skeaff & Miller ja Mozaffarian). Nämä jälkimmäisetkään eivät olisi puoltaneet, jos mukaan ei olisi otettu suomalaista mielisairaalatutkimusta (todella huonolaatuinen) ja Oslon tutkimusta (monen muuttujan interventio, safa-pufa-vaihdon lisäksi myös kalarasva, transrasva ja tupakointi).

      Ei siis ole näyttöä rasvan vaihtamisen hyödyllisyydestä, muutoin kuin kalanrasvaan.

      1. Mozzafarian itsekin mainitsee, että saatava mahdollinen hyöty on niin pieni, että kannattaa mielummin keskittyä muihin asioihin, millä on paljon isompi vaikutus (Omega-3, vihannekset, täysjyvän lisäys ja transrasvojen ja suolan vähennys).

  14. Lisää löylyä tähän vaihtokauppakeskusteluun British Journal of Nutritionissa:

    http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=7930322&fulltextType=RV&fileId=S0007114510004010
    http://wholehealthsource.blogspot.com/2010/12/diet-heart-controlled-trials-new.html

    Keskeisiä pointteja:

    – Rasvanvaihtokokeissa on tyypillisesti vähennetty myös teollisen transrasvan saantia.
    – omega-6-PUFAn lisääminen saattaa lisätä sydänkuoleman riskiä
    – Suomalainen mielisairaalatutkimus ja Oslon tutkimus saivat kritiikkiä

Comments are closed.