Gluteeniton ruokavalio voi auttaa ärtyvässä suolessa

Ärtyvän suolen oireyhtymälle (IBS) on tyypillistä vatsan turvotus, kipu ja suolen toiminnan muutoksiin liittyvät oireet. Kolme erittäin tunnusomaista piirrettä ovat myös:

  • objektiivisesti mitattu suoliston alentunut kipukynnys
  • lisääntynyt kaasun tuotto, esim. vetyä IBS-potilas voi tuottaa yli kaksinkertaisen määrän terveeseen verrokkiin verrattuna
  • paksusuolen ja ehkä myös distaalisen ohutsuolen mikrobifloran muuttuminen epänormaaliksi

Varsin monille IBS -potilaille tehdään vatsan tähystys ja keliakia suljetaan pois lääketieteellisin tutkimuksin, lähinnä gliadiini-,endomysium- ja kudostransglutaminaasivasta-ainetestein. Moni potilas kokeilee gluteeniton ruokavaliota, vaikka keliakia on suljettu pois. Tähän saakka ei ole ollut tietoa onko gluteenittoman ruokavalion mahdollisesti tuoma apu ns. plasebo- vai todellista vaikutusta.

Menetelmät

IBS -potilaita, jotka olivat aloittaneet gluteenittoman ruokavalion, haettiin lehti-ilmoituksella. Yli sata potilasta seulottiin, ja 34 hyväksyttiin tutkimukseen. Kaikkien hyväksyttyjen tuli olla vapaita keliakiasta, myös sen latentista versiosta.

Potilaat aloittivat tutkimuksen kahden viikon mittaisella run-in -jaksolla, jolloin kaikki noudattivat gluteenitonta ruokavaliota. Tämän jälkeen heidät satunnaistettiin jatkamaan joko a)  gluteenitonta ruokavaliota (plasebo-ryhmä) tai b) 16 grammaa gluteenia sisältävää ruokavaliota. Gluteeni annettiin kahden leivän ja yhden muffinsin seasssa, jotka tuli nautia päivittäin. Gluteiinipitoiset leivät ja muffinsit oli tehty erikoisella tavalla vastaamaan testijärjestelyä. Niissä ei ollut FODMAP -hiilihydraatteja (tavallista vehnäjauhoa tms.), vaan niihin oli lisätty täysin hiilihydraateista vapaata kaupallista gluteenivalmistetta. Ne erosivat siis plasebo -leivästä ja -muffinsista (jotka olivat siis gluteenittomia) vain tuon kaupallisen gluteenivalmisteen osalta.

Tulokset

Tutkimuksen päämuuttujana oli kysymys “Oletko saanut mielestäsi riittävän avun, vähintäänkin puoleen IBS -oireista vähintään puolen tutkimusjakson ajan”. Tähän kysymykseen gluteenia saaneista vastasi “Ei” 68 % ja gluteenittomalla ruokavaliolla jatkaneista 40 % (plasebo). Selvemmin sanoen, 60 % gluteenittomassa ryhmässä ja 32 % gluteenipitoisia viljavalmisteita aloitaneissa oli saanut mielestään riittävän helpotuksen tutkimuksjakson aikana.

Tutkimuksessa havaittiin myös selvät erot turvotuksen, kaasun muodostuksen, kivun, väsymyksen määrässä sekä ulosteen konsistenssissa gluteenittomalla ruokavaliolla jatkaneiden eduksi.

Mitkään näistä havaituista eroista ei selittynyt keliakia vasta-aineiden ilmaantumisella, suolen tulehdusta kuvaavilla tai muilla biokemiallisilla muuttujilla.

Pohdinta

Tutkijoille jäi epäselväksi miten gluteeni aiheuttaa oireet, ja miksi ne pysyvät poissa gluteenia välttämällä. Tutkijat vakuuttavat, että testasivat etukäteen vertailussa mukana olleet leivät ja muffinssit niin, ettei niiden koostumuksesta, mausta tai ulkonäöstä voinut päätellä saiko gluteenitonta tai gluteenipitoista leipää ja muffinssia. Tämä on tutkimuksen erittäin tärkeä vahvuus.

Mielestäni tässä tutkimuksessa mukana olleet potilaat eivät olleet IBS -oireiltaan kovin hankalia. He kuvasivat oireitaan VAS -asteikolla 0-100, “vain” 25-40 kohdalle pahimmillaan.  Saattoi olla, että he noudattivat muutenkin IBS -potilaille annettuja ohjeita ruokavaliosta, esim. käyttivät probioottia tai liukenevaa kuitua ja saattoivat vältellä FODMAP -hiilihydraatteja. FODMAP -hiilihydraattirajoitus on yleistä nimenomaan Australiassa, jossa tutkimus toteuttiin.

Tämä tutkimus toivottavasti antaa uutta uskoa IBS -oireiden tutkimiseen ja hoitoon ruokavalion keinoin, esim. FODMAP -hiilihydraattien rajoittamisella. Edelleeenkin tauti on hyvin alitutkittu suhteutettuna sen yleisyyteen ja sen aiheuttamaan sairauden taakkaan ja taloudellisiin kustannuksiin.

IBS:n hoitoon kuuluu probiootti, liukeneva kuitu ainakin ummetuspainotteisessa taudissa, ehkäpä FODMAP -hiilihydraatien välttäminen ja tämän tutkimuksen mukaan viimeisenä mahdollisuutena kannattaisi kokeilla pahimmista oireista kärsivillä gluteenitonta ruokavaliota. On kuitenkin muistettava, että tutkimus on lajissaan ensimmäinen ja pieni, joten lisätutkimusta kaivataan runsaasti. Aineisto oli myös erittäin valikoitunut. Siksi johtopäätökseksi jää, että gluteeniton ruokavalio ei ole vielä tämän pienen ja lyhyehkön tutkimuksen perusteella vakiintunut hoitomuoto ärtyvän suolen oireyhtymään.

Ne, joita IBS erityisesti kiinnostaa, kannattaa seurata tämän Peter Gibsonin tutkijaryhmän julkaisuja, he ovat olleet myös edelläkävijoitä FODMAP -tutkimuksessa ja nyt myös gluteenin tutkimisessa IBS -potilailla.

Tarkemmat tiedot tuloksista ja pohdintaa: Katso oheinen PowerPoint -esitys.

Lähde:

Biesiekierski et al. Gluten Causes Gastrointestinal Symptoms in Subjects Without Celiac Disease: A Double-Blind Randomized Placebo-Controlled TrialAm J Gastroenterol  advance online publication, 11 January 2011;  doi: 10.1038/ajg.2010.487

13 thoughts on “Gluteeniton ruokavalio voi auttaa ärtyvässä suolessa”

  1. Olen kiinnostuneena seurannut Gibsonin tutkijaryhmää ja FODMAP tutkimuksia IBS potilailla. Haluaisinkin kommentoida tätä esille ottamaasi tutkimusta, koska siinä on mielestäni muutama puute sekä mietitystä herättäviä seikkoja.

    Ensinnäkin tutkittavat valikoitiin tiukoilla kriteereillä; vain ne, jotka kokivat saavansa lievitystä oireisiinsa gluteenittomalla ruokavaliolla hyväksyttiin mukaan. Tutkimuksessa siis tutkittiin sitä, lievittyvätkö oireet gluteenittomalla ruokavaliolla niillä IBS henkilöillä, jotka kokevat oireensa lievittyvän gluteenittomalla ruokavaliolla. Tutkimus ei anna vastausta siihen, mikä oireet aiheuttaa niillä henkilöillä, joilla gluteenittomasta ruokavaliosta ei ole apua (ei siis ilmeisesti ainakaan gluteeni).

    Toiseksi ja eniten minua kiinnostaisi tietää tarkemmin, millaisia käytetyt tutkimustuotteet itseasiassa olivat. Miten gluteeni leivottiin mukaan ja millainen tuotteiden sitko oli (eli kaipaisin tietoa esim. molekyylirakenteesta)? On nimittäin mahdollista, että gluteenipitoisella ruokavaliolla olleiden oireita ei pahentanut gluteeni vaan tärkkelys. Tavanomaisessa leivässähän (ja muffinsissa) gluteeni muodostaa sitkorakenteen, johon tärkkelys sitoutuu. Gluteeni-tärkkelys rakenne voi olla hyvinkin vahva, erityisesti vehnällä. Kun tärkkelys on sitoutunut gluteeniin, sen imeytyminen ohutsuolesta hidastuu (mm. gluteenittomien tuotteiden GI on korkeampi kuin gluteenipitoisten) ja osa tärkkelyksestä voi kulkeutua gluteenin mukana imeytymättä paksusuoleen (tärkkelys on siis ns. resistenttiä tärkkelystä). Paksusuolessa tärkkelys onkin bakteerien ”herkkuravintoa”, sillä tiedetään, että tärkkelys fermentoituu erityisen tehokkaasti, ja todennäköisesti jo paksusuolen alkuosassa.

    Summa summarum, kenties se olikin gluteeniin sitoutunut tärkkelys, joka aiheutti oireiden pahenemista eikä gluteeni per se. Mielenkiintoisen tästä tekee se, tutkittavat kokivat etenkin turvotuksen ja vatsakivun lisääntyvän gluteenipitoisella ruokavaliolla. Inflammaatiotekijöissä (CRP ja ulosteen laktoferriini) ja suolen permeabiliteetissa ei sen sijaan todettu mitään eroa gluteenittoman ja gluteenipitoisen ruokavalion välillä, eikä muissakaan mitatuissa biomarkkereissa. Tämä pienellä aineistolla tehty tutkimus ei siis tue teoriaa gluteenin suolistotoksisesta vaikutuksesta.

    Turhan pikaisia johtopäätöksiä täysin gluteenittoman ruokavalion mahdollisista hyödyistä toppuutellakseni haluan ottaa esille (yksittäisen) tutkimuksen, jossa tutkittiin gluteenittoman ruokavalion vaikutusta suolistomikrobiston koostumukseen terveillä henkilöillä (De Palma yms. 2009. Effects of a gluten-free diet on gut microbiota and immune function in healthy adult human subjects. Br J Nutr 102:1154-1160.) Gluteenittomalla ruokavaliolla hyödyllisinä pidettävien bifidobakteerien ja laktobasillien (eli probioottien) määrä väheni kun taas haitallisten suolistobakteerien määrä lisääntyi. Mikä vaikutus tällä on pitkällä aikavälillä on tietysti tässä vaiheessa vielä tuntematon.

    IBS, ruokavalio ja gluteenipitoiset viljat on kyllä sen verran kiinnostava aihe, että pitäisiköhän harkita post doc –paikkaa Monashin yliopistossa Australiassa… 🙂

  2. Pieni toppuuttelu on varmasti paikallaan, ei tämä tutkimus kesää tee. Tuo on muuten hyvä pointti, ettei tämä tutkimus tue gluteenin suolistotoksisia vaikutuksia, joista keskustelimme esimerkiksi vieraskirjoituksesi yhteydessä.

    Tutkijat ilmoittavat analysoineensa gluteenilisän seuraavasti: “On the basis of size-exclusion high-performance liquid chromatography, the protein content had a distribution of 2.3% non-gluten protein (albumin/globulin), 45.7% glutenin, and 52.0% gliadin”. Sen tarkempaa tietoa ei ole.

    Tämän tutkimuksen kanssa samansuuntaisia tuloksia tuli italialaisten tutkimuksessa 2010. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19932763. Siinä 20 %:lla ei valikoiduista IBS-potilaista oli joko vehnä ja/tai maito yliherrkkyys biokemiallisella markerilla mitattuna. Yliherkkyys varmistettiin lisäksi altistusruokavaliolla alkumittauksen jälkeen.

    Tuo mitä nostat kolmantena on mielenkiintoista, mutta ei saa nousta ainoaksi syystä olla kokeilematta ruokavaliohoitoa vaikeassa IBS:ssä. Nykyisin kokeilu tarkoittaa FODMAP -ruokavaliota tai jotain variaatiota siitä. Jos IBS hallitsee jonkin yksilön elämää ikävällä rautakouralla, mielestäni FODMAPien tai resistentin tärkkelyksen prebioottiset mahdolliset hyödyt ovat silloin toissijaisia.

    Tämän tutkimuksen myötä tulemme näkemään lisää vastaavia kokeita. Ja varmasti ainakin Australiasta.

  3. Pieni, mutta mielenkiintoinen tutkimus! Jennin tuntien uskaltaisin kommentoida, että ei varmastikaan ole tarkoitus dissata ruokavalio-kokeilua, vaan lähinnä tuo esille, että tutkimuksessa on puutteita. Itse IBSiläisenä voin kyllä todeta, että noiden tuntemusten/oireiden paikantaminen tiettyyn oireita aiheuttavaan ruokaan on TYÖLÄSTÄ! Usko pois, Reijo, kyllä tässä on ihan meikäläisten hyvinvointi varmasti Jennilläkin mielessä. 🙂 Luulen, että tässä ei silti ole vielä koko totuus suolistoa ärsyttävistä tekijöistä. Hienoa, että aiheesta kirjoitat!

  4. Ehdottomasti uskoinkin Jennin ajattelevan juuri noin! Tässä vielä kommenttina teille molemmille.

    Tämä tutkimus on “groundbreaking”, ja siten kaipaa huomattavaa jatkoselvitystä. Ja sitä varmaan tuleekin, sen verran kiinnostava tämä löydös on.

    Jos FODMAP -ruokavaliota katsoo tarkemmin, huomaa, että fruktaaneeja, inuliinia, oligofruktoosia tulee merkittävästi juuri vlijoista, koska niitä kulutetaan paljon. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan USA:n suurin inuliinin ja oligofruktoosin lähde on vehnä eri muodoissa (Moshfegh et al. 1999).

    Mutta myös muut viljat sisältävät fruktaaneeja. Tässä mainitut australialaistutkijat havaitsivat vuonna 2006 14 kk :n retrospektviivisessä selvityksessä, että FODMAP -ruokavaliolla olleet potilaat sietivät viljan lähteistä erityisen hyvin ruista. Ruisleipää (jossa ei ollut lainkaan vehnää) pystyi nauttimaan yli 90 % potilaista. Tutkijoiden mukaan rukiin fruktaanimolekyyli on pidempi kuin vehnän, jolla sillä ei ole samanlaisia vaikutuksia paksusuolessa. Kts.

    http://sacfs.asn.au/download/SueShepherd_sarticle.pdf

    Samansuuntaista anektodotaalista viitteistöä olen nähnyt muuallakin. Toisaalta Suomessa moni potilas tietää ilmeisesti ainakin tuoreen happaman ruisleivän aiheuttavan oireita. VTT:llä tehdyn väitöskirjan mukaan rukiissakin on tosiaankin fruktaaneja melko runsaasti 5-6 g/100g jauhoja. Kts. http://www.aaccnet.org/cerealchemistry/articles/2003/0211-05R.pdf

    Summasummarum, tiukimmillaan toteutettuna FODMAP -ruokavalio johtaa myös viljattomaan ruokavalioon, ja katsausartikkelissaan vuonna 2007 australialaistutkijat suosittelevatkin gluteenittomien viljojen käyttöä (esim. spelttiä). He kyllä toteavat, että välttämäisen ei tarvitse olla 100 %:sta, vaan pienet satunnaiset annokset viljoja siedetään yleensä hyvin. Keliakia -ruokavalion tyyppiseen täydelliseen välttämiseen ei siis ole aihetta. Itse kallistuisin siihen, että ensiksi kokeillaan vehnän välttämistä, mutta muita viljoja sallitaan pieninä annoksina. Ja oireiden salliessa kokeillaan viljojen sopivuutta uudelleen, yksi vilja kerrallaan. Realistinen tavoite IBS:ssä ei ole täysi oireettomuus, vaan merkittävä oireiden helpottuminen.

  5. Minäkin voin kommentoida, että Jenni kannattaa FODMAPin soveltamista vatsaoireisten ruokavalioon. 🙂 Mutta Reijo, eikös speltti ole vehnää ja gluteenipitoinen?! Sitä olen itse ihmetellyt, miksi speltti kuuluu FODMAP ruokavalioon (vaikka toki sen voi sieltä yksilöllisesti jättää pois jos aiheuttaa oireita). Toivoisin sinulta kommenttia tähän.

  6. Speltti on ehdottomasti gluteenipitoinen, tuossa yllä olevassa komentissa on lapsus! Kiitos huomiosta Jenni!

    Mutta australialaistutkijat todella suosittelevat spelttiä tavallisen vehnän sijaan IBS-potilaille. En löydä heidän tutkimuksistaan perusteluja sille, miksi suosittelevat spelttiä FODMAP -dieetissä. Erään tutkimuksen mukaan sekä vehnän että speltin ologifruktoosipitoisuus on kutakuinkin sama, joten ainakaan se ei selittäisi eroa.
    http://www.farm.ucl.ac.be/Full-texts-FARM/Marques-2007-1.pdf

    Joissakin netistä löytyvissä FODMAP -ohjeissa myös kaurakin (ainakin sen lese) luetaan salittaviin, ja rukiista oli tuossa ylhäällä jo puhettakin.

  7. Speltti on kyllä hieman kummajainen… Mutta australian tutkijaryhmältä taitaa lähiaikoina tulla julkaisu, jossa tätäkin asiaa selvitetään tarkemmin (pääsin tätä asiaa etukäteen vilkaisemaan). Eli seurataan tilannetta.

  8. Moi Jenni. Tässä taitaa olla julkaisu johon viittasit: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21332832

    Mietin vielä tuota rukiin roolia. 14 kk:n retrospektiivisessä seurannassa potilaat sietivät rukiita hyvin. Tässä uudessa tutkimuksessa (viite edellä) rukiissa oli fruktaaneja verraten vähän. Sen sijaan suomalaisessa VTT:n tutkimuksessa fruktaanneja löytyi rukiista melko paljon. Kts.
    http://www.aaccnet.org/cerealchemistry/articles/2003/0211-05R.pdf

  9. Hei Reijo, juuri tuota julkaisua tarkoitin, olikin ilmestynyt nettiin 21.2.

    Olen osittain mukana VTT:n kanssa projektissa, jossa on viime aikoina määritetty mm. rukiin, vehnän ja kauran fruktaanipitoisuuksia. Ja muutakin mahdollisesti suolisto-oireilua selittävää. Uskon, että nämä viljaan liittyvät suolisto-oireilut alkavat pikkuhiljaa selviämään… Ja ehkä sitten osataan jopa valmistaa suomalainen ruisleipä, joka ei oireilua aiheuta.

  10. Luin tuon kritiikin silloin kun Chris sen julkaisi. Ihan hyvä, että kriittisyyttä riitää. Parasta kuitenkin on jos pystyy esittämään sekä hyvät että huonot puolet jotenkin balanssissa.

    Kommentoisin pariin kritiikin aiheeseen: 1) aina voidaan epäillä saadaanko lumehoito ihan aktiviihoitoa vastaavaksi, 2) IBS potilaille on jäänyt kaikissa tutkimuksissa (myös lääke-) residualioireita, heitä ei ole saatu kai missään ruokavaliokokeissa oireettomiksi, 3) IBS:ään oireiston kontrollointiin ei ole yleisesti hyväksyttyjä biokemiallisia mittareita (vrt. päänsärky), joten niitten perään voi olla vähän turha “huudella”

  11. Olen pahoillani, kun nyt näin moneen artikkeliin kirjoitan tästä samasta aiheesta, mutta kun tämä tuntuu liittyvän kaikkeen! 😀 Eli melkein voisin kysyä, oletko lukenut Bralyn ja Hogganin kirjaa Vaaralliset viljat? Sieltä voisi löytää laajemman teoriapohjan näiden monien eri vaivojen ja sairauksien tutkiskeluun. Itse en ole tuota kirjaa lukenut, ainoastaan tiivistelmän, joka löytyy täältä: http://blogit.ess.fi/kosmos/tag/vaaralliset-viljat/

    Tuo ei toki ole ainoa viljojen vaaroja käsittelevä opus, mutta ainakin se on suomeksi käännetty ja saatavilla tavallisista kirjakaupoista.

Comments are closed.