Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja vatsan sairaudet (osa 6)

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole tullut tunnetuksi vatsaterveyden puolustajana. Pikeminkin päinvastoin. Ummetuksen mahdollinen ilmaantuminen kuidun saannin vähentyessä on yksi tavallisimpia haittoja.

Kuidun saannin vähentyminen saattaa liittyä myös laajemmin terveyteen, esimerkiksi aikuistyypin diabeteksen, lihavuuden, sepelvaltimotaudin ja aivohalvausten on havaittu olevan yhteydessä alhaiseen kuidun saantiin (Anderson et al. 2009). Uskomuksista huolimatta hyvin koostettuun VHH-ruokavalioon sisältyy runsaasti kuitua, lähteinä tyypillisesti ovat  kasvikset, pavut, siemenet ja pähkinät.

Ummetuksen vastapainoksi on tärkeä tarkastella VHH:ta toiminnallisiin vatsavaivoihin liittyvässä ripulitaipumuksessa. Asiasta ei ole paljoa tutkimuksia, mutta jotakin sentään löytyy. Siitä alla tarkemmin. Vaikka maksaa ja sappirakkoa ei yleensä yhdistetä vatsanterveyteen suoranaisesti, otan ne tässä yhteydessä esillä. Maksan rasvoittumisella ja sappikivitaudilla on yhteys ruokavalioon.

Tässä kirjoituksessa en käsittele vatsan alueen syöpiä, koska hiilihydraattien rajoittaminen ja syöpä ovat kokonaan oma lukunsa tässä kirjoitussarjassa (seuraava kirjoitus). Hiilihydraattien rajoittamisesta ja vatsaterveydestä tietoa on vähän ja tukeudun tässä pääsääntöisesti yksittäisiin tutkimuksiin, joiden laatu vaihtelee. Yhteenveto  kirjoituksesta poikkeuksellisesti heti alkuun (oheinen taulukko). Tässä kirjoituksessa esitettävät päätelmät perustuvat vähäisempään tutkimusaineistoon, kun missään aiemmassa kirjoitussarjan osassa.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutukset ruuansulatuselimistöön

VHH ja ummetus

VHH:n yksi eniten esiintuoduista haitoista on ummetus. Koska useat hiilihydraatit ovat myös kuidun lähteitä, on ilmeistä, että hiilihydraattien vähentyessä saattaa myös vähentyä kuidun saanti. Tätä voi kompensoida lisäämällä esimerkiksi kasvisten ja pähkinöiden sekä siementen käyttöä. Jotkut käyttävät kuitulisää kuten leseitä, pellavansiementä, psyllium-kuitua tai laktuloosia.

Ummetusta ja muita haittavaiktuksia seurattiin tarkemmin vain yhdestä neljästä pitkäaikaistutkimuksesta (vähintään kaksi vuotta kestäneissä) (Foster et al. 2010). Tässä tutkimuksessa ummetus oli noin kaksi kertaa tavallisempaa VHH-ruokavaliolla olleilla. Täyden kahden vuoden kohdalla 39 % VHH-ryhmän koehenkilöistä ja 17 % vähärasvaisen ruokavalion ryhmässä koki ummetusta. Kolmen kuukauden kohdalla tutkimuksen alkamisesta vastaavat luvut olivat 63 % ja 39 %. Ummetus näyttää siis helpottuvan ajan funktiona, mutta kaikkinensa ummetus vaikutti olevan hyvin yleistä, myös vähärasvaisella ruokavaliolla olevilla.

Erässä toisessa puolen vuoden mittaisessa RCT -tutkimuksessa ummetusta esiintyi myös selvästi enemmän VHH:lla kuin vähärasvaisella ruokavaliolla, mutta yllättäen myös ripulioireita esiintyi enemmän (23 % vs 7 %, p=0,02)  (koehenkilöt eivät sairastaneet ärtyvän suolen oireyhtymää)  (Yancy et al. 2004).

Taulukko. Ummetuksen esiintyminen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä ero molemmissa aikapisteissä.

Foster et al. tutkimuksessa (2010) VHH Vähärasvainen
Ummetuksen esiintyvyys (%), 3 kk hoidon alusta 63 % 39 %
Ummetuksen esiintyvyys (%), 24 kk hoidon alusta 39 % 17 %

VHH ja ärtyvä suoli eli IBS

Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on erittäin tavallinen toiminnallinen vatsavaiva, johon liittyy objektiivisesti mitattu suolistoalueen alentunut kipukynnys, tavanomaista voimakkaampi ruokailuun liittyvä turvotus sekä ripuli ja/tai ummetusjaksojen toistuminen. IBS:ää sairastaa Suomessa 165 000 -520 000 (Markku Hillilän väitöskirja 2010). Ensiksi mainittu luku perustuu erittäin tiukkoihin vaikean taudin kriteereihin (Rooma II kriteeristö) ja jälkimmäinen lievän taudin kriteereihin (Manningin kriteerit täyttävä tauti). Vaikeaa ja lievää tautia sairastavalla potilaalla voi olla ero kuin yöllä ja päivällä.

FODMAP hiilihydraattien saannin vähentyminen

Viime vuosina IBS:n ja ruokavalion yhteyksistä on saatu uutta tietoa. On ilmeistä, että lyhytketjuisilla huonosti imeytyvillä hiilihydraateilla (FODMAP, Fermentable Oligosaccharides, Disaccharides, Monosaccharides, and Polyols) on suuri merkitys oireiden ilmaantumisessa IBS:ään sairastuneilla (Gibson et al. 2007). FODMAP hiilihydraattien saanti tavanomaisesta ruokavaliosta voi olla n. 50 grammaa päivässä, josta suuren osan muodostanee laktoosi, fruktoosi, ksylitoli, galaktaanit ja oligofruktoosi seka inuliini . Jälkimmäisten kahden suurin lähde on vehnä (Moshfegh AJ et al. 1999), mutta niitä on myös muissa viljoissa, monissa terveysvaikutteisissa juomissa, ravintolisissä, sipulissa, valkosipulissa ja parsassa. Erityisesti uudet ”vatsan hyvinvointiin” suunnitellut jogurtit, juomat ja ravintolisät sisältävät usein myös inuliinia, oligofruktoosia tai vehnädekstriiniä (esim. probiootin ohella), ja voivat siten aiheuttaa vatsaoireita.

Edellä kuvatuista syistä johtuen IBS-potilaat sietävät huonosti paksusuolessa fermentoituvia, kaasua muodostavia FODMAP  -hiilihydraatteja. On havaittu, että jos IBS-potilaat voivat vähentää näiden FODMAP -hilihydraattien saantia n. 10 grammaan päivässä tai alemmas oireiden merkittävä lievittyminen tapahtuu 75 %:lle potilaista (3/4 hyötyy) (Ong et al. 2010, kts. Pronutritionistin ”slidet”). Kun hiilihydraattien saantia, ja erityisesti energiapitoisten makeutusaineiden, viljojen ja makeiden hedelmien saantia vähennetään VHH-ruokavaliossa on oletettavaa, että myös FODMAP -hiilihydraattien saanti vähenee ja oireet paranevat. Uskon, että tämä on tärkeimpiä seltiyksiä sille, että varsin monet kertovat VHH:n lievittävän vatsaoireita oleellisesti (Joutsen J & Laatikainen H opinnäytetyö), vaikkakin muutkin mekanismit kuten gluteenin vähentyminen voivat selittää ilmiötä.

Yhdysvaltalaiset tutkijat syöttivät kuuden viikon ajan vaikeahkosta ripulipainotteisesta IBS:stä kärsiville potilaille ensiksi kahden viikon ajan tavanomaista ruokavaliota ja tämän jälkeen neljän viikon ajan erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota (Austin GL et al. 2009). Neljän viikon VHH jakson aikana 77 % potilaista kertoi hyötyvänsä ruokavaliosta merkittävästi. Myös ulostuskertojen määrä ja ulosteen koostumus muuttui suotuisammaksi. Myös alavatsakivut helpottuivat. Tämän tutkimuksen ehdoton heikkous on satunnaistamisen ja kontrolliryhmän puute sekä pieni koko. Tästä huolimatta tulokset ovat toiveita herättäviä.

Vähähiilihydraattisen ruokavalio mahdollista kokeilua IBS:ssä puoltaa myös muut uudet tutkimustulokset. Ihkauuden tutkimuksen mukaan joissakin tapauksissa viljojen gluteenin välttämisestäkin saattaisi olla pientä apua IBS:ssä Biesiekierski et al. 2011). Lisäksi on viitteitä siitä, että osa hiilihydraattiemme lähteistä sisältää muitakin ohutsuolen ruuansulatukselle resistenttejä hiilihydraatteja, jotka voivat aiheuttaa herkkävatsaisille (IBS) oireita (Grabitske & Slavin 2009). Niiden poistuessa poistuvat myös luonnollisesti ärsytysoireet, ainakin osittain.

Olipa mekanismi sitten mikä tahansa, voi VHH olla yksi oiva apuväline ripulipainotteisten IBS -oireiden hallitsemiseen. IBS -potilaalle voi olla helpompi omaksua terveellinen VHH-versio kuin pitkä ruokien kieltolista. Varsinaista VVH:ta on tutkittu IBS:ssä todella vähän, mutta tämän hetkinen tieto viittaa useasta eri suunnasta siihen, että VHH voi tuoda merkittävän avun IBS -potilaille, varsinkin ripulipainotteisessa tautimuodossa. Sen sijaan ummetuspainotteisessa IBS:ssä ainakin ummetusoire saattaa pahentua. Tutkittua tietoa ei tosin ole.

Vähentyneen lyhytketjuisten hiilihydraattien saannin voi nähdä  myös ongelmana. Näillä huonosti imeytyvillä, fermentoituvilla hiilihydraateilla voi olla positiivisia (prebioottisia) terveysvaikutuksia esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan, kalsiumin imeytymiseen ja immunologiaan. Tästä huolimatta IBS -potilaan kohdalla oireiden helpottuminen voi parantaa elämän laatua ratkaisevasti, ja voivat siten edesauttaa täysipainoisen elämän elämistä. Jos ja kun tauti oleellisesti helpottuu, voidaan ruokia lisätä hiljattain takaisin ruokavalioon.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion aikana vähenee viljojen ja hedelmien käyttö. Samalla vähenee FODMAP -hiilihydraattien saanti oleellisesti. Tämä saattaa olla yksi keskeinen tekijä VHH:n koetulle  vatsan toimintaa tasapainottavalle vaikutukselle


VHH ja dyspepsia, GERD, divertikuloosi

Dyspepsia on ylävatsalle painottuva epämiellyttävä vatsan turvotus, ähkyn tai kipuilun tunne. Suuri osa dyspepsiasta on toiminnallista, eli sitä ei aiheuta vatsahaava tai mikään muu tunnettu syy (Helikobakteeri tai vatsahaava tms.). GERD on toiselta nimeltään refluksitauti ja siihen liittyy ruoansulatus nesteen takaisinvirtaus vatsalaukusta ruokatorveen. Divertikkelit ovat suolistoon yleensä ikääntymisen yhteydessä muodostuvia pussukoita, joihin uloste voi jäädä seisomaan tavanomaista pidempään.

Dyspepsiapotilaat ovat useassa havainnoivassa tutkimuksessa yhdistäneet oireilunsa nimenomaan rasvaiseen ruokaan (Carvalho et al. 2010, Pilichievicz et al. 2009, Pilichievicz et al. 2008, Feinle-Bisset et al. 2004). VHH:lle tunnusomaista on nimenomaan rasvan runsas saanti. Siten voisi vaikuttaa siltä, että runsasrasvainen VHH ei ole dyspepsia-oireista kärsiville hyvä ruokavalio. Yhtään varsinaista satunnaistettua interventiotutkimusta en aiheesta löytänyt.

Refluksitauti eli GERD on yleensä elimellistä, ja hoitona on lääkehoito tai vaikeimmissa toistuvissa tapauksissa leikkaus. Joskus tärkein syy refluksitaudille voi olla lihavuus. Silloin laihdutus helpottaa oireita. Ruokavaliolla voidaan vähentää myös refluksitaudin oireita. Tavallisimpia refluksitautia pahentavia oireita ovat rasvainen ruoka, suklaa, tomaatti, sitrushedelmät, sipuli, alkoholi ja kahvi. Siten runsasrasvaisen VHH:n ei luulisi olevan hyväksi refluksioireesta kärsivillä. Mutta toisin kävin ilmeisesti ainoassa asiaa selvittäneessä tutkimuksessa, jossa lihaville potilaille aloitettiin erittäin niukasti hiilihydraatteja sisältävä VHH (Austin et al. 2006). Potilaiden oireet ja ruokatorven happamuus (pH -testillä mitattuna) vähenivät merkitsevästi kuudessa päivässä. Tutkimus ei ollut satunaistettu, eikä vertailuhoitoa ollut. Joka tapauksessa objektiivisin mittarein (pH) pystyttiin osoittamaan merkittävää hyötyä.

Divertikuloosi eli umpipussitauti on iän mukana yleistyvä tauti. Viidenkymmenen ikään ehtineistä sitä sairastaa 15 % ja yli 70 -vuotiaista jo puolella on divertikkeleitä merkittävästi (Terveyskirjasto ”Divertikuloosi”. Poliklinikka.fi). Divertikuloosi aiheuttaa pahimillaan suolipussien tulehtumista ja puhkeamista ja siten vatsakalvon tulehdusta tai suoliston märkäpaiseen (absessi). Tavanomaisempia oireita ovat vatsakivut ja ulosteen konsistenssin vaihtelu, ja ajoittainen verenvuoto joka on havaittavissa ulosteessa. Tärkeimpänä divertikuloosin ehkäisynä ja hoitona pidetään riittävän runsasta kuidun saantia, ja siten VHH:ta ei voi pitää ensisijaisena ruokavaliona divertikuloosin ehkäisyyn. Divertikuloosin ehkäisystä tai hoidosta VHH:lla tai muilla ruokavalioilla ei ole saatavilla interventiotutkimuksia, ja jopa tapaus-verrokkitutkimuksiakin on niukasti (Comane et al. 2009).

VHH voi ainakin teoriassa pahentaa refluksitautia, dyspepsiaa ja divertikuloosia, mutta kontrolloiduista tutkimuksista on puutetta


VHH ja tulehdukselliset suolistosairaudet

Tulehduksellisiin suolistosairauksiin (IBD) kuuluvat Crohnin tauti ja haavainen paksusuolen tulehdus (Colitis Ulcerosa). Niistä kärsii Suomessa ilmeisesti noin 30 ooo henkilöä. VHH:ta ei ilmeisesti ole tutkittu IBD-taudeissa, ainakaan kirjallisuushakuni ei tuottanut yhtään tulosta. Yhdessä satunnaistetussa tutkimuksessa runsaasti hitaita hiilihydraatteja saaneet potilaat kokivat merkittävästi useammin oireiden pahenemista kuin välttämisruokavaliolla olleet (Jones et al. 1985).

Runsaan proteiinin saannin on havaittu liittyvän yhdessä väestötutkimuksessa IBD:n ilmaantumiseen (Jantchou et al. 2010). Linolihapon runsas saanti on myös liittynyt haavaisen paksusuolen tulehduksen ilmaantumiseen (Hart et al. 2008, IBD in EPIC Study Investigators 2009) , kun taas oleiinihapon (esim. oliviöljy) on havaittu suojaavan jossain määrin (DDW-kongressiabstrakti 2010), kuten omega-3 rasvahappojenkin.  Näiden vähäisten väestötutkimuksien pohjalta ei voida vielä päätellä mitään lopullista eri rasvojen tai proteiinin vaikutuksista IBD:hen.

VHH:n vaikutuksia tulehduksellisiin suolistosairauksiin ei tunneta.


Maksan rasvoittuminen

Rasvamaksa on nykyisin yleisesti tavattava lihavuuteen liittyvä sairaus. Siihen ei liity välttämättä ollenkaan runsasta alkoholin käyttöä, vaan runsas sokerin ja rasvan käyttö voi aiheuttaa rasvamaksan. Erityisesti fruktoosin suuri käyttö näyttää liittyvän rasvamaksaan (Yki-Järvinen H 2010), mutta myös runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio on siihen liitetty ainakin kahdessa suomalaisessa väestötutkimuksessa (Tiikkainen et al. 2003, Pietiläinen et al. 2005 ). Eräässä pienessä (n=10, kesto 2 viikkoa) suomalaisessa interventiotutkimuksessa isokalorinen vähärasvainen ruokavalio vähensi 20 %, kun taas runsasrasvainen ( 52 E % rasvasta) lisäsi maksan rasvoittumista 35 % (Westerbacka et al. 2005), kun tavoitteena oli pitää paino vakiona (laihtuminen pyrittiin estämään). Toisessa satunnaistetussa interventiotutkimuksessa VHH vähensi nopeammin (48 tunnin kohdalla) maksan rasvaisuutta laihduttajilla kuin vähärasvainen (-30 % vs. -9%, p<0,05), mutta tutkimuksen lopussa (kun 7 % painonpudotus oli saavutettu 11 viikossa) molemmat ruokavaliot vähensivät maksan rasvoittumista yhtä paljon eli reilun 40 %  (Kirk et al. 2009). Kysymys kuulunee, onko ruokavalion rasva- ja hiilihydraattipitoisuudella erilainen vaikutus maksan rasvoittumiseeen a) laihdutuksen aikana ja b) painoa ylläpidettäessä.

Olemassa oleavan suppean tiedon pohjalta VHH ja vähärasvainen ruokavalio vähentävät maksan rasvoittumista edellyttäen, että samalla laihdutaan. Painon ylläpitovaiheessa yhden tutkimuksen mukaan vähärasvainen ruokavalio olisi tehokkaampi rasvamaksan hoidossa. Teoriassa fruktoosin saannin merkittävä vähentyminen voi suosia VHH:ta


Sappikivitauti

Amerikkalaisessa prospektiivisessa lääkäritutkimuksessa havaittiin, että runsas hiilihydraattien saantiin liittyy huomattava sappikivitaudin vaara (Tsai et al. 2005). Samansuuntainen tulos saatiin italialaisessa väestötutkimuksessa ( Attili et al. 1998). Toisaalta runsas tyydyttymättömän rasvan saanti näyttää myös suojaavan sappikivitaudilta (Tsai et al. 2004).  Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei ole suoranaisesti tutkittu sappikivitaudissa, mutta VHH:n tyypillisesti kuuluva pähkinöiden syönti vähentää sappikivitaudin riskiä (Sebate &  Ang 2009). Ruokavalion ja sappikivitaudin yhteyksiä käsiteltiin laajemmin kirjallisuuskatsauksessa 2004 (Cuavas et al. 2004). Siinä esimerkiksi kuidun, proteiinin ja kolesterolin saanti ei liittynyt sappikivitautiin, mutta sen sijaan runsas rasvan ja erityisesti (tyydyttyneen) rasvan ja sokerin saanti liittyi.

Olemassa olevan tiedon valossa sekä liian suuren hiilihydraattikuorman että tyydyttyneen rasvan saannin välttäminen olisi viisasta sappikivitaudin estämistä silmällä pitäen. Siten esim. South Beach tai Zone -tyyppiset hiilaritietoiset ruokavaliot tuntuisivat järkeviltä


Yhteenveto

Hiilihydraattirajoitteinen ruokavalio voi johtaa kuidun saannin vähentymiseen, joka puolestaan voi aiheuttaa ummetusta tai divertikuloosia. Siksi VHH:ssa kannattaa kiinnittää huomio riittävään kuidun saantiin erityisesti lisäämällä kaalien, siemenien, pähkinöiden ja yleensäkin vihannesten käyttöä. VHH saattaa rauhoittaa ripulipainotteista ärtyvän suolen oireyhtymän oireita FODMAP -hiilihydraattien saannin vähentyessä. Dyspepsiassa VHH ei ole teoreettisesti hyvä vaihtoehto runsaan rasvapitoisuuden vuoksi, mutta yksilölliset vasteet saattavat vaihdella ottaen huomioon IBS:n ja dyspepsian yhdenaikaisen esiintymisen. Myöskään reflekstitautiin VHH ei ole teoreettisesti mielekäs vaihtoehto, joskin erään tutkimuksen mukaan VHH vähensi refluksioireita ja ruokatorven happamuutta. VHH:n merkityksestä tulehduksellisissa suolistosairauksissa ei juuri ole interventioihin perustuvaa tietoa. Maksan rasvoittumisen osalta olemassa olevat kliiniset interventiot ovat ristiriitaisia.

Ei voida yksiselitteisesti sanoa, onko VHH hyväksi vai huonoksi vatsan terveydelle. Se saattaa auttaa IBS-oireista kärsivää, ja rasvamaksan hoidossa ainakin laihdutusvaiheessa. Riittävään kuidun saantiin pitää kuitenkin kiinnittää erityishuomiota. Jos kuidun saanti jää liian alhaiseksi VHH lisännee ummetuksen ja divertikuloosin riskiä.

PS. Olen tehnyt pyrkinyt tasapuoliseen aineiston käsittelyyn kirjoitusta laatiessani. On kuitenkin mahdollista, että en ole löytänyt jotakin tärkeää lähdettä, tai jossakin kohden tekstiä on jokin epätarkkuus. Olen kiitollinen mahdollisista kommenteistanne ja tarkennuksista. Seuraavassa osassa käsitellään vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksia syöpätautien ilmaantumiseen.

Lähteet

Linkkeinä tekstissä

13 thoughts on “Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja vatsan sairaudet (osa 6)”

  1. Hei!
    Kiitos hyvästä artikkelista! Täällä ilmoittautuu IBS-potilas joka on saanut merkittävän avun VHH-ruokavaliosta. Itselläni oli löysävatsainen muoto (harvoin ihan ripulia, mutta pahimmillaan yli 10krt/pv toiminut suoli). Aina ruuan jälkeen olin kuin ilmapallo ja olo oli todella tukala, ilmavaivat olivat välillä todella kamalat. Nyt olen ollut puoli vuotta VHH:lla ja olo on ihan erilainen! Vatsa toimii edelleenkin useamman kerran päivässä, vähän kerrallaan, mutta koostumus on normaali. Ruokailun jälkeen on niin huima ero entiseen, muistan alussa ajatelleeni että tältä varmaan kuuluu tuntua ruuan jälkeen, hyvältä, täydeltä mutta ei tuskaisen turvonneelta! Ei sellaisesta osannut ennen edes uneksia 🙂 Syön paljon kasviksia ja marjoja päivittäin. Yleensä aamupalaksi turkkilaista jogurttia marjojen ja pellavansiemenrouheen kera (tätä vähensin nyt vähän koska vatsa toimii tarpeeksi usein), lounaaksi salaatin kalan, lihan tai juuston kanssa ja reilulla oliiviöljyllä. Illalla lämmin ruoka, lihaa, kalaa tai kanaa kasvisten kanssa. Avokadoa, siemeniä ja pähkinöitä jonkun verran. Tyydyttynyttä rasvaa kohtuudella (alkuvaiheen voi & kerma innostuksen jälkeen 🙂 ). Kiinnostuksella luin aiemman artikkelisi IBS:stä. Itse olen huomannut että juuri FODMAP-hiilarit, erityisesti hedelmien fruktoosi turvottaa vatsaa ja viljat aiheuttavat varmaan eniten oireita.
    Kiitokset todella hienosta blogistasi! Juuri tällaista olen ravintoasioista kaivannut, objektiivista tutkimuksiin perustuvaa analyysiä.
    p.s. jos joku joskus tekee tutkimusta IBS-potilaista ja VHH:sta niin täällä vapaaehtoinen.

    1. Kiitos kannustuksesta Tuulikki, sitä ei saa ikinä liikaa :-)! Mainiota että olet saanut avun VHH:sta, ja kiitokset että jaoit kokemuksesi! Kirjoittelen lähiviikkoina IBS:stä lisää, pysy kuulolla 🙂

  2. Meillä on meneillään (Itä-Suomen yliopistossa, Kuopiossa) ateriatutkimus viljatuotteiden, erityisesti ruisleivän, vaikutuksista mm. oireiluun ja inflammaatioon vatsa- ja suolisto-oireisilla henkilöillä. Tämän tutkimuksen esitulosten perusteella ensi syksyksi mahdollisesti suunnitellaan interventiota samassa aihepiirissä. Kunnolla suoritetuissa kliinisissä tutkimuksissa tulee aina olla kontrolliryhmä, joten vapaaehtoisten tutkittavien on varauduttava siihen, että joutuukin satunnaistamisessa kontrolliryhmään. Ja tätähän harva haluaa, kun toivomuksena on ollut päästä siihen interventioryhmään… Joskus on todella hankalaa saada tutkittavia mukaan tutkimuksiin, kun osan kiinnostus loppuu siinä vaiheessa, kun joutuukin kontrolliksi. Itse kunnioitan ja ihailen kyllä tutkittaviamme, jotka vapaaehtoisesti lähtevät mukaan tutkimuksiin ja tekevät kaiken mitä pyydämme. Itsekään en siihen pystyisi.

    Nopeana kommenttina vielä, Bamban ryhmä Japanissa on tehnyt kliinisiä tutkimuksia idätetyllä ohralla, joissa on havaittu myönteisiä vaikutuksia haavaisen paksusuolen tulehdukseen (aktiivisuuden, mm. inflammaation ja veriripulin väheneminen). Lisäksi oligofruktoosin (FOS) lisääminen henkilöille, joilla haavainen paksusuolen tulehdus, oli hyvin siedettyä ja mahdollisesti vähensi inflammaatiota. (Casellas et al. 2007. Oral oligofructose-enriched inulin supplementation in acute ulcerative colitis is well tolerated and associated with lowered faecal calprotectin. Aliment Pharmacol Ther.1;25:1061-7.).

    IBS on tietysti eri asia kuin tulehdukselliset suolistosairaudet. Tulehduksellisten suolistosairauksien taustalla olevan yleisen teorian mukaan proteiinien fermentaatiotuotteet ovat haitallisia ja kuitujen edullisia. Kuitujen fermentoituminen ehkäisee proteiinien fermentoitumista paksusuolessa. Kasvikunnan proteiinit lienevätkin suositeltavia, sillä kasvikunnan proteiinilähteistä saadaan samalla usein myös kuitua.

    Mielenkiinnolla odotan seuraavaa syöpiin liittyvää kirjoitusta.

    1. Mielenkiinnolla odotan Jenni teidän tutkimusta! Oliko potilailla Rooman kriteerein diagnosoitu IBS, vai joitakin muita suolisto-oireita (eli onko kyseessä puhdas IBS tutkimus vai muu toiminallinen vatsavaiva tms)? Mielenkiintoinen tuo Bamban tutkimus, on ristiriidassa Gibsonin ryhmän kokemuksien kanssa. Heidän tutkimuksissa FODMAPien välttäminen vähensi Crohnin tauti- ja haavaisen paksusuolen tulehduspotilaiden oireita (havainnoiva, kontrolloimaton tutkimus toki).
      http://www.ecco-jccjournal.org/article/S1873-9946(08)00121-9/abstract

      IBS on tosiaan erilainen sairaus kuin IBD -taudit. Mielenkiintoinen sarka, toivottavasti tutkimus etenisi nopeasti, jotta esim. FODMAPien rooli eri suolistosairauksissa hahmottuisi tarkemmin.

  3. Se piti vielä sanoa. AIvan mahtavaa, että olette Kuopiossa ruvenneet kiinnostumaan IBS:stä ja muista suolisto-oireista! Kaikki merkit viittaa siihen, että IBS:ää ja useita muita GI sairauksia on tutkittu ruokavalion osalta onnettoman vähän (esim. verrattuna VHH-tutkimuksiin). Tässä olisi Kuopiolla tai muilla suomalaisilla mahdollisuus saada paljon maailman laajuista tiedeyhteisön huomiota. Sen verran yleinen sairaus tämä on!

  4. Kiitos Reijo rohkaisevista kommenteista!
    Meidän meneillään olevassa tutkimuksessa ollaan rekrytoitu tutkittavia itse koettujen vatsa- ja suolisto-oireiden perusteella (mm. keliakia ja tulehdukselliset suolistosairaudet poissulkukriteerinä). Läheskään kaikilla suolistovaivaisilla ei virallista Rooma kriteerien mukaista diagnoosia ole, ja kun tiedustelin paikallisesta terveyskeskuksesta ravitsemusterapeutilta IBS-potilaiden määrää, hän sanoi, että harvoin heitä vastaanotolle tulee. Eli mm. näiden syiden vuoksi päädyimme ns. lievempiin kriteereihin, jotta rekrytointi olisi helpompaa. Seulonnassa tutkittavat täyttävät Gastrointestinal quality of life -kyselylomakkeen, jonka perusteella, ensisilmäyksellä näyttää siltä, että tutkittavat sijoittuvat ”virallisen” IBS:n ja suolisto-oireettoman välimaastoon (eli lieväoireisia, mutta ehkä kokevat oireensa riittävän hankaliksi, että hakeutuvat tutkimukseen). Lisäksi tämä kyseinen tutkimus meillä keskittyy lähinnä ruisleivän aiheuttamiin oireisiin ja syihin/mekanismeihin oireilun taustalla. Tutkimus on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa tarkastellaan monipuolisesti ”suolistovälitteistä terveyttä” eli myös inflammaatiota, suoliston mikrobistoa, suolistofermentaatiota, miten nämä heijastuvat muualle elimistöön, jne.
    Tuloksia voi odotella varmaan aikaisintaan ensi vuonna.

  5. Kiitos artikkelista. Itse olen ollut vhh-ruokavaliolla noin kaksi ja puoli vuotta. Ummetusta ei ole ollut. Vatsa voi tosi hyvin, ei ilmaa, ei närästystä, uloste on sopivan kiinteää, ettei juuri vessapaperia tarvita :). Mielenkiintoista on tuon närästyksen poistuminen. Aiemmin, kun söin esim. rasvaista jauhelihaa, siitä seurasi ilkeä närästys. Nyt pystyn syömään rasvaisia ruokia (syön aika paljon rasvaa) ilman minkäänlaista närästyksen tunnetta. Olen ajatellut, että yhdistelmä rasva ja vilja (mahd. niiden hiilihydraatit) aiheuttavat yhdessä närästystä. Kannustan jokaista jatkuvasta närästyksestä kärsivää kokeilemaan hiilihydraattien vähentämistä ja rasvojen lisäämistä. Olisi mielenkiintoista, jos tehtäisiin laaja-alainen tutkimus vhh-ruokavalio närästyksen hoidossa.

  6. Kiitos Kari, mielenkiintoista kuulla käytännön kokemuksia!

  7. Olen kokeillut FODMAP ruokavaliota vasta viikon, mutta vatsan turvotus on jo lakannut. Oireet olivat jatkuneet niin pitkään, että epäilin joutuvani elämään pallovatsan kanssa loppuikäni, enkä todellakaan osannut odottaa, että vaivaan olisi olemassa näin yksinkertainen apu. Toki ruokavaliosta täytyy jättää monia tuttuja aineksia pois, mutta se on pieni hinta hyvinvoinnista. Kun aikaa kuluu voin sitten testata, voisiko jotain ruoka-aineita ottaa takaisin ruokavalioon.

    Kiitokset Hanna Partaselle, joka ohjasi tälle sivustolle ja kertoi FODMAPista.

  8. Hei,
    Itselläni oli närästystä ja refluksioireita ummetuksen ja turvotuksen kera ennen kuin aloitin VHH-dieetin pari vuotta sitten. Paino ei olllut ongelma. Turvotus hellitti pian dieetin aloituksen jälkeen. Refluksioireet katosivat. Olin arvellut niiden johtuvan rasvaisist makkaroista yms. joita siksi aieemin vältin, mutta tästä huolimatta oireet olivat vaan pahentuneet rasvan rajoituksesta huolimatta. VHH oli täydellinen muutos ruokavalion ajattelumallissa. Nyt olen huomannut, että refluksioireet palaavat herkästi, jos sorrun vaikkapa vain omenan syöntiin puhumattakaan puhtaasta sokerista makeisissa tai muissa herkuissa tai viljasta. Sokeri ja viljat on siis minun ongelmani.

    Muuten ruokavalioni edustanee maltillista VHH:ta, missä aamupalalla on juustomunakas ja pekonia sekä turkkilaista jugurttia puolukan kera, pääruualla runsaasti kasviksia: parsakaali, kukkakaali, keräkaali tms, tai munakoiso, kesäkurpitsa ja lehtisalaattia yms. kalan, kanan tai rasvaisen lihan kera vaihdellen. Pähkinöitä ja juustoa jonkun verran. Jugurttiin laitan vähän kauraleseitä. Uudet karppileivät eivät minulle sovi lisätyn gluteenin takia. Niistä tulee vatsaoireita.

    Tuttavallani on sappikivioireita, ja kun tutustuin vaivoista kärsiville suositeltuun ruokavalioon, arvelin, etttä on täysin mahdotonta suositella VHH:ta hänelle, mutta ilmeisesti se voisi olla melko kelvollinenkin vaihtoehto rasvoineen päivineen, vai ymmärsinkö oikein?

    1. Karppileivissä on myös frukataaneja ja muita FODMAP:ja jotka voivat aiheuttaa oireita vähintään yhtä todennäköisesti kuin gluteeni. Jos vatsavaivat kiinnostaa, suosittelen lukemaan iBS, FODMAP ja vatsan turvotust -kirjoitukset tästä blogista. Ne löytyy esim. sivuston sisäisellä haulla.

Kommentointi on suljettu.