Omega-6 rasvahapot tuntuvat olevan uusi (?) vedenjakaja rasvakeskustelussa. Juuri kun ”leirit” ovat hiukan lähentymässä toisiaan tyydyttyneen rasvan asemasta.
Satuin surffailemaan Antti Heikkilän sivuille, joilla rypsiöljy haukutaan maan rakoon. Se sopii kuulemma vain traktorinöljyksi, sillä sen sisältämä linolihappo on myrkkyä. Myrkkyä sen vuoksi, että se muuttuu arakidonihapoksi elimistössä. Arakidonihappo on puolestaan tulehdusta edistävä rasvahappo, ja tulehdus nakertaa terveyttä monella tavalla (kts. Pirjo Saarnian vieraskirjoitus tässä blogissa). Heikkilälle ei ollut ongelma itse arakidonihapon saanti, eikä hän maininnut, että arakidonihapon (tosi pahis Heikkilän mukaan) suurimpiin lähteisiin kuuluu myös kananmunat lihan ohella. Näitähän hän suitsuttaa käytettäväksi.
Selasin viikonloppuna Hyvä Terveys -lehteä ja huomaisin siellä artikkelin Öljyt vaihtoon, jonka asiantuntijana oli toiminut kliinisen ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwab (jutun oli toimittanut Riitta Eskola). Tästä artikkelista päällimmäiseksi jäi mieleeni se, miten linolihapon saantimme on riittävää, ja nimenomaan pitäisi metsästää omega-3 rasvahappoja (alfalinoleenihappoa kasvikunnan tuotteista ja kalaöljyä). Ne ovat ongelmamme. Artikkelin mukaan rypsiöljy on kuitenkin öljyistä parhain arkikäyttöön. Ursula Schwab kertoo käyneensä läpi kaikki tämän vuosituhannen (viimeisen 11 vuoden ajan ?) rasvatutkimukset ja suosittelee siten rypsiöljyä arkeen.
Every cloud has a silver lining?
Jäin kuitenkin ihmettelemään Hyvä Terveys -lehden lausetta, ”ei löydy yhtään tutkimusta, jossa kova rasva olisi ollut terveellisempää kuin pehmeä”. Tällaisten lauseiden ongelma on, että ne ”kerjäävät” vasta-argumentteja. Mieli alkaa heti tehdä töitä sen eteen, että jos sittenkin löytyy… Ensimmäinen ajatus minullakin oli: onhan niitä, joskin aika vähän!
Olen aina vain vakuuttuneempi siitä, että ravitsemustieteestä ei saa millään yksiselitteistä ja suoraviivaista (kts.alla). Se ei vain sovi ns. pohjanmaalaiseen halki, poikki ja pinoon tyyliin. Olemassa on esim. aivoinfarktien osalta väestötutkimuksia, joissa tyydyttyneen rasvan saanti liittyi alhaisempaan riskiin sairastua aivohalvaukseen. Mutta nämä tutkimukset eivät tosin kerro suoraan tyydyttyneen rasvan paremmuudesta suhteessa monityydyttymättömään. Ne eivät ole olleet suoria vertailevia tutkimuksia.
Satuin myös lukemaan samaan aikaan alla mainittua Christopher Ramsdenin artikkelia. Siellä väitettiin, että eräässä suorassa vertailevassa tutkimuksessa (RCT) omega-6 rasvahapot (pehmeä rasva) aiheuttivat enemmän sydäntapahtumia kuin melko runsaasti tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa sisältävä ruokavalio.
Tämä oli ns. Corn Oil -tutkimus Yhdysvalloista 1960 -luvulta. Siinä sepelvaltimotautipotilaat käyttivät joko n. 60 g maissiöljyä, oliiviöljyä tai ”normaalirasvoja” (1960 -luvun vertailuruokavaliota, johon kuului runsaasti voita ja runsasrasvaisia maitotaloustuotteita). Kahden vuoden seurannassa maissiöljyä käyttäneille tuli enemmän vakavia sydäntapahtumia kuin vertailuruokavaliolla olleille, mutta ero ei ollut aivan tilastollisesti merkitsevä. Tieteessä todellista eroa ”todistaa” tilastollisesti merkitsevä ero eli riittävän alhainen p-arvo (yleensä p<0,05). Lisäksi tutkimuksen oli tarkoitus alunperin kestää kolme vuotta, mutta se keskeytettiin osin tutkimuspotilaiden hävikin vuoksi.
Eli tämänkään tutkimuksen mukaan ”kova” rasva ei ollut pehmeää rasvaa terveellisempää. Valtaosa todistusaineistosta (meta-analyysit) ei suosi tyydyttynyttä rasvaa, mutta joukossa on yksittäisiä tutkimuksia joissa tyydyttynyt rasva ei ole ollut lainkaan haitaksi, jopa joskus eduksi. Jokaisella pilvellä on hopea reunus.
Linolihappo, varsinainen jin jang
Mutta miten on sitten sen linolihapon laita? Tai sen aineenvaihduntatuotteen arakidonihapon, jota siis myös saadaan ruuasta? Christopher Ramsdenin katsausartikkeli herätti kiinnostukseni. Tämä ei ole meta-analyysi, mutta jonkinasteinen kirjallisuuskatsaus tai ehkä enemmänkin mielipide. Ramsdenin mukaan omega-6 rasvahapot, ja erityisesti linolihappo on turmioksi. Lue tämä juttu jos olet kiinnostunut rasvoista!
Mutta kaikki eivät ole Anttilan ja Ramsdenin kanssa samaa mieltä. Esimerkiksi Harvard, ja erityisesti Walter Willett, on toistuvasti puolustanut linolihappoa. Willett perustelee useimmiten kantansa rasvojen vaihtokauppatutkimuksien tuloksilla, joissa omega-6 rasvahapot ovat olleet hyödyksi. Tosin Willett ehkä jättää huomiotta, että tutuksi tulleet Siri-Tarinon, Menten ja Skaff&Millerin kohorttiperusteiset meta-analyysit eivät löytäneet omega-6 tai muiden rasvahappojen puolesta näyttöä, ja viimeisin Ramsdenin RCT -perusteinen meta-analyysi väittää niitä haitallisiksi. Mozaffarianin rasvojen vaihtokauppaa koskeva meta-analyysi puolsi omega-6 rasvahappoja, lähinnä suomalaisen mielisairaalatutkimuksen ja norjalaisen Oslo-Diet tutkimuksien pohjalta. Samoin teki Jakobsenin väestötutkimuksiin perustuva vaihtokauppameta-analyysi.
Valikoivasti tutkimusaineistoa esittämällä saadaan asiat monesti näyttämään sellaisilta, kun ne esittäjän tarkoitusperiin sopivat. Vastakkaista tutkimustietoa löytyy melkein mille tahansa ilmiölle. Ravitsemustieteilijä onkin parhaimillaan, kun ei kavahda ristiriitaista tietoa, eikä yritä esittää lopullista totuutta. Onhan se nähty, että esim. pitkään vallalla ollut Diet Heart (LDL -perusteinen) hypoteesi* ei ole kuin hyvä alku. Kaukana lopullisesta vastauksesta**.
Tähän loppuun aika mielenkiintoiset kuopiolaisen sydäntutkimuksen 15 vuoden tulokset koskien linolihappoa.
Tämä prospektiivinen kohorttitutkimus käsitti 1551 keski-ikäistä miestä. Siinä seurattiin miten linolihapon ja yleensä monityydyttymättömien rasvahappojen saanti ja pitoisuus veressä vaikuttavat sydäntaudin ilmaantumiseen ja siihen kuolemiseen. Niillä miehillä, jotka saivat eniten linolihappoa, ja joilla oli veressä eniten esteröitynyttä linolihappoa oli 58 % alempi riski kuolla sydän- ja verisuonitautiin kuin niillä, joiden veressä oli vähiten merkkejä linolihapon saannista. Tämän tutkimuksen vahvuus on se, että linolihapon saanti ei mitattu vain ruuankäyttöselvityksellä, vaan lisäksi verestä otettavalla ”lahjomattomalla” linoihapon saantia kuvaavalla mittarilla. Kokonaisrasvan saanti ei liittynyt sydän- ja verisuonitaudeista kuolemisen riskiin. (Laaksonen et al. 2005)
Kysynkin lopuksi kiinnostaisiko lukijoita rasvahapot edelleen syvemminkin ja olisiko rasvahappoja koskevalle kirjoitussarjalle kiinnostusta myöhemmin keväällä? Todistusaineistoa puolesta ja vastaan, muustakin kuin sydänteveydestä.
[poll id=”23″]
_______
*) Diet Heart hypoteesi (Saatavilla tästä)
Vanhentunut Diet Heart kuten Dariush Mozaffarian sen esittää. Open access internetissä.
**) Täydellisempi versio ravinnon ja sydänterveyden yhteyksistä (Saatavilla tästä)
Harvardin epidemiologian professorin Dariush Mozaffarianin näkemys ravinnon ja sydänterveyden yhteyksistä. Open Access saatavilla internetissä.