Suolan syntilista sokeriakin pidempi?

Sokeri on todettu pahikseksi. Se on tyhjää energiaa ilman suojaravintoaineita, nostaa verenpainetta, insuliinia ja triglyseridejä, aiheuttaa rasvamaksaa ja ties mitä. Mutta entä suola (NaCl) sitten, kohottaako se ”vain” verenpainetta, vai onko sillä muita vaikutuksia? Asia on pohdituttanut minua pitkään.

Uudet ravitsemussuositukset suosittelevat entistä alempaa suolan saantia. Viimeaikaiset tutkimukset ovat tuoneet esille, että pelkällä rasvalla tai hiilihydraatilla ei selity joidenkin elintarvikkeiden (esim. prosessoidun lihan) epäedulliset terveysvaikutukset. Taustalla yhtenä tekijänä voi olla toinen valkoinen jauhe, sokerin velipuoli suola.

Suola lisää sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia ja kuolemia?

THL:n väestötutkimuksessa havaittiin jo vuonna 2001 (Jousilahti et al. 2001), että runsaaseen suolan käyttöön liittyy lisääntynyt  sepelvaltimotaudin, sydän- ja verisuonisairauksien sekä kuoleman vaara. Minkä tahansa kuoleman vaara lisääntyi 26 % eniten suolaa käyttävillä, kun taas sepelvaltimotaudin vaara lisääntyi 51 % verrattaessa vähiten suolaa käyttäviin.   Myös japanilaisessa aineistossa eniten suolaa saavilla oli n. 50 % suurempi riski saada aivo- sydäninfarkti verratessa vähiten suolaa saaviin (Umesawa et al. 2008). Samansuuntainen havainto tehtiin myös amerikkalaisväestössä, jossa suurimpaan suolaan saantiin liittyi taas n. 50 % korkeampi vakavan sydän- ja verisuonitautitapahtuman riski (He et al. 1999). Kaiken kukkuraksi runsas suolan käyttö näyttäisi vielä lisäävän sydämen vajaatoiminnan vaaraa n. 20 % (He et al. 2002).

Suola lisää sydämen vasemman kammion massaa (hypertrofiaa)?

Suolan saannin tiedetään vaikuttavan sydämen vasemman kammion massaan (Langerfeld & Schmieder 1995). Jo 1990 -luvulla julkaistiin useita tutkimuksia, joissa suolan saanti yhdistettiin sydämen  vasemman kammion hypertrofiaan eli liikakasvuun. Tällainen liikakasvu johtaa edetessään sydämen vajaatoimintaan, ja on erittäin vahva sydäntaudin ennusmerkki. KELA:n tutkija Antti Jula osoitti vuonna 1999, että suolan vähentämisellä voidaan vähentää sydämen vasemman kammion kuormitusta (Jula et al. 1999). Vasemman kammion massa väheni 5 % vuodessa vs kontrolliryhmä. Tutkimus oli ns. RCT -tutkimus.

Suola lisää diabetesriskiä?

Suomalaiskansainvälinen tutkijakaarti THL:stä havaitsi ensimmäisenä maailmassa, että runsas suolan käyttö lisää diabeteksen vaaraa (Hu et al. 2005). Eniten suolaa saavilla oli 2-3 -kertainen riski (vakiointimenetelmästä riippuen) sairastua diabetekseen verrattaessa heihin, jotka saivat vähiten suolaa. Tämä väestötutkimus perustuu kotimaiseen aineistoon. THL:n toisen väestötutkimuksen mukaan runsas lihan ja lihajalosteiden käyttö lisää diabeteksen riskiä n.1,5 -kertaiseksi, ja tämän lisäyksen selitti tilastollisesti parhaiten lihajalosteiden suolapitoisuus (paremmin kuin tyydyttynyt rasva, hemirauta, nitraatit, tms.) (Männistö et al. 2010). Lisätutkimusta aiheesta kaivataan, jotta näemme onko tulokset toistettavissa muissa väestöissä, ja mikä on todellinen vaikutuksen aste.

Suola huonontaa endoteelitoimintaa?

Suomalaisessa väitöskirjassa todettiin, että runsassuolainen ruokavalio heikentää koe-eläinten endoteelitoimintaa sekä aiheuttaa valtimohin rasvajuosteista ilman, että veren kolesteroli kohoaa (Juha Ketonen, Itä-Suomen yliopisto,  10/2010).  Ihmisillä tehdyt kliiniset tutkimukset viittaavat samaan suuntaan (esim. Todd et al. 2010, Dickinson et al. 2009), suolan lisääminen heikentää endoteelin toimintaa, kun taas vähentäminen parantaa  riippumatta verenpainemuutoksista. Endoteelitoiminnan häiriö ennustaa sydän- ja verisuonitautia.

Suola lisää stressin tunnetta, eli aiheuttaa sympaattisen hermoston liikatoimintaa?

Runsas suolan saanti lisää sympaattisen hermoston aktiviteettiä (kiihtymystä ja stressiä). Rostraalinen ventrolateraalinen medulla aivoissa (RVLM) on keskeinen sympaattisen hermoston toiminnan säätelijä, ja on osoitettu, että suolan runsas saanti kiihdyttää nimenomaan RVLM -alueen toimintaa aivorungossa. (Stocker et al. 2010)

Suola lisää luun mineraalitiheyden katoa, ja siten murtumia?

Kokeellisissa ja välimuuttujatutkimuksissa ihmisillä on huomattu, että runsas suolan saanti aiheuttaa lisäntynyttä kalsiumin eritystä virtsaan. Kalsiumin eritys virtsaan on epäedullista, koska tällöin lisääntyy kalsiumin poistuminen (resorptio) luista. Tästä voi seurata luukatoa (osteoporoosia), ja altistumista pienenergisille murtumille (Caudarella et al. 2009). Lisäksi kalsiumin lisääntynyt eritys runsaan suolan saannin vuoksi voi lisätä myös munuaiskivien riskiä (Massey & Whiting 1995).

Liika suola pahentaa astmaa?

Jo astmaan sairastuneilla vähäsuolainen ruokavalio saattaa vähentää keuhkoputkien yliherkkyyttä hengästymisen aiheuttamalla ärsytykselle (esim. Mickleborough 2010). Asia kaipaa vielä lisänäyttöä, sillä edellinen meta-analyysi asiasta on vuodelta 2004 löysi vain viitteellistä näyttöä asian puolesta (Ram& Ardern 2004).

Liika suola heikentää verenpainelääkkeiden tehoa?

Yli puoli miljoonaa suomalaista käyttää verenpainelääkkeitä. Tällä hetkellä eniten verenpaineeseen käytetyt lääkkeet ovat ns. reniini-angiotensiini-aldosteroni (RAA) -järjestelmän jarruja, esim. ACE-estäjät ja ATR-salpaajat.  Suolan runsas saanti vähentää ACE-estäjien ja ATR-salpaajien tehoa, ja suolan saannin rajoittaminen puolestaan tehostaa lääkkeiden vaikutusta. Nämä lääkkeet kuuluvat diabetikoiden verenpaineen, sepelvaltimotaudin sekä sydämenvajaatoiminnan peruslääkkeisiin. (Kohonneen verenpaineen Käypä Hoito –suositus)

Diabeetikoilla suolan vähentäminen on erityisen tärkeää, koska he paitsi käyttävät usein juuri mainittua lääkeryhmää, he myös ”varastoivat” suolaa tehokkaammin munuaisten kautta kuin terveet. Kohonneet veren insuliinipitoisuudet nimittäin estävät suolan erittymistä (THL, Miksi suolan liiallinen saanti on vaarallista).

Suola lisää mahalaukun syöpää?

Runsas suolan saanti lisää meta-analyysin mukaan mahalaukun syövän esiasteiden ilmaantumista n. 50 %  (Dias-neto et al. 2010). Uudehkon katsausartikkelin mukaan runsaasti suolaa käyttävillä on suurentunut riski saada mahalaukun syöpä (Wang et al. 2009). Riski näyttää olevan erityisen suuri, jos henkilöllä on samaan aikaan Helikobakteeri -infektio.

Pähkäilyä

Tässä kirjoituksessa on tarkoituksellisesti haettu näyttöä suolan ikävistä terveysvaikutuksista. Tämä on ikäänkuin ”worst case scenario”. Vastakkaista tietoa suolan vaikutuksista tuottaa Salt Institute, joka on suolan tuottajien etujärjestö.

Itseäni kiinnostaisi suhteuttaa yllä mainittuja suolan efektejä esimerkiksi tyydyttyneen rasvan saantiin. Ehkä sydäntautien tai diabeteksen kehittymistä koskevaa väestötutkimusaineistoa (tai RCT-tutkimuksia) ei ole riittävästi meta-analyyseiksi asti, jotta tällaista vertailua voitaisiin mielekkäällä tavalla tehdä. Esimerkiksi kattavassa Menten sydänterveyden ja ravinnon välisiä yhteyksiä käsittelevässä meta-analyysissä suola ei ollut lainkaan mukana (Mente et al. 2009).

Jos kuitenkin yllä mainitut suolan efektit vahvistuvat tulevissa tutkimuksissa jo pelkästään sydäntautien ja diabeteksen osalta, kyse on merkittävästä riskitekijästä. Suolaa koskien tutkimusaineistoa on kuitenkin melko vähäisesti (pl. verenpaine). Mutta, jos aineistoa on vähän, yhteys vaikuttaa vahvalta, ja monet ensimmäisistä tiedoista ovat jos vuosien takaa, miksi suolaa koskevia kohorttianalyysejä ei ilmesty enemmän? Miksi suolatutkimukseen ei panosteta rahaa ja akateemista aivovoimaa?

Uusissa Sydänliiton ja Yhdysvaltojen ravitsemussuosituksissa pyritään yhä alemmas suolan saannissa, lähemmäs viittä grammaa päivää kohden (nyt 8-10 grammaa). THL:n tutkijat ovat vuonna 2006 laskeneet, että jos suolan saannin vähentyminen jatkuu samanlaisena kuin viimeiset kaksikymmentä vuotta, vie vielä n. kolmekymmentä vuotta ennenkuin väestömme on saavuttanut tämänhetkisen viranomaisten asettaman tavoitetason (Laatikainen et al. 2006). Mielestäni kysymys kuuluukin, voisiko suolaan keskittyä kansanterveystyössä painokkaammin? Nykyisellä menolla tuo 30 vuotta tulee tuhraantumaan.

Suolan vähentäminen vaatii huomion kiinnittämistä laajasti eri elintarvikkeisiin:  jalostettuihin elintarvikkeisiin, eineksiin, lihajalosteisiin, mausteseoksiin, viljavalmisteisiin, juustoihin ja pöytäsuolan käyttöön. Siten talkoissa pitäisi olla mukana ennen muuta elintarviketeollisuuden. Suomalaisten suolan saannin saannista 75 % tulee seuraavista elintarvikeryhmistä: vilja- ja leivontatuotteet 33 %, lihatuotteet 32 % ja maitovalmisteet 10 %. Muut elintarvikeryhmät edustavat kukin varsin pientä osuutta. Oman suolan saannin voit testata, esim. Sydänliiton suolakyselyllä. Onko sinulla hyviä niksejä vähentää suolan käyttöä?

[poll id=”22″]





17 thoughts on “Suolan syntilista sokeriakin pidempi?”

  1. Hieno katsaus jälleen. Olennaista mustakin todella olisi pohtia, millä ruokateoilla natriumin saanti vähenee tehokkaimmin. Nyt näyttäisi siltä että perinteinen suolakeskeinen&suolan vaaroista varoitteleva terveysviestintä ei olisi kovinkaan tehokasta. Positiivinen ravitsemus mallia DASH taas on tuottanut mukavia tuloksia. Toisaalta kyse on nyanssieroista – lähestymistavat modernissa ravitsemusviestinnässä eivät juurikaan poikenne.

    Kuten mainitsitkin niin suolan saantiamme selittää vahvasti jo nykyinen elintarviketarjonta. Aika monessa tuoteryhmässä on kuitenkin nähty prosentuaalisesti koviakin natriumin vähennyksiä, joten joku tuossa tuotekäytössä vielä mättää. Oman tuotekäytön painotusten muuttaminen taatusti helpottaa savotassa.

    Kokonaisvaltaisesti laadukasta ruokaa suosiessa suolan saanti vähenee kuin huomaamattaan, väitän yhä. On tietysti ihan mielenkiintoista tehdä suolavertailuja vaikkapa noissa ruokaleivissä, jotka merkittävä lähde käyttömääriensä vuoksi ovat. Musta tuntuu, että varsinaisten suolankäyttörajoitusten ja laadukkaan ruoan suosimisen välillä ei useinkaan nähdä edes viestinnällistä eroa, vaikka siellä sellainen tuntuisi olevan.

    Tekstissä mainitsemillasi lihatuotteilla tarkoitat varmaankin lihajalosteita. 🙂 (vs. rinnastus tuoreeseen lihaan). Onhan toki jo Finravintotutkimuksen luokittelu hieman epäselvä, kun siellä käytetään termiä liharuoat. Tutkiessa esimerkiksi Finelin luokittelua näyttäisi kuitenkin siltä, että tuo varsin epämääräinen kategoria kattaa allensa mm. makkarat ja leivänpäälliset, joista lienee parempi puhua.

    1. Lihatuotteet termi on sellaisenaan Finravinto -tutkimuksesta, kieltämättä epäselvä. Leipä on todellakin merkittävä suolan lähde, kirjoittelit muuten mielenkiintoista tekstiä leivän muuttuvasta asemasta (käykääs katsomassa Juuson blogi: http://ravintomedia.blogspot.com/2011/02/leivan-muuttuva-rooli-ravitsemuksessa.html). Olen yhtä mieltä, että laadukkaita, tuoreita ja vähän jalostettuja elintarvikkeita suosimalla suolan saanti tippuu. Hyvä osoitus tästä on se, miten Paleo- dieettitutkimuksissa suolan saanti tippuu yleensä tuonne 4-5 gramman tietämille päivää kohden.

      Eikä se perusleivän leipominen itse ole niin vaikeaa. Kiirettä me hoetaan, mutta ehkä kyse on myös arvovalinnoista ja joskus myös laiskuudesta.

  2. Olisiko suolankin haittavaikutuksia liioiteltu? Mentäisiinkö teollisuutta suolan käytön vähentämiseen painostamalla ojasta allikkoon, kun se suola sitten käytännössä korvattaisiin glutamaateilla? Suolaahan on käytetty iät ja ajat. Vai onko suolalla ja suolalla eroa? Esim. onko paakkuinen vuorisuola yhtä ”paha” kuin lisäaineita sisältävä teollisesti prosessoitu pöytäsuola? Vaikuttaako kuumennus suolan terveellisyyteen?

    Itse lopetin suolan käytön ruoanvalmistuksessa jo kauan sitten. Vähitellen alkoi tulemaan suonenvetoja pohkeisiin öisin. Erityisesti aamuisin oli riskialtista venytellä. Luin jostain, että liian vähäinen suolan saanti voi saada aikaan suonenvetoa, joten aloin lisäämään maltillisesti vuorisuolaa ruokaani. Suonenvedot loppuivat kokonaan melko lyhyessä ajassa.

    Itse kuvittelin suolansaantini olevan huomattavasti keskivertoa vähäisempää, koska syön harvoin leipää, enkä osta eineksiä. Pääosin teen ruokani alkuperäisistä raaka-aineista, mutta lihajalosteita ja juustoa menee pieniä määriä päivittäin. Naputtelin eiliset ruokani finelin ruokakoriin. Söin eilen vähemmän kuin yleensä, enkä lisännyt mihinkään ruokaani suolaa. Yllätyksekseni laskurin mukaan olin syönyt yli 9g suolaa!

    Seuraavaksi vilkaisin virallista ruokaympyrää ja näpyttelin ruokakoriin seuraavat kuvitteelliset ruokailut:
    Aamupalaksi: Pieni annos veteen keitettyä kaurapuuroa ja lasillinen rasvatonta maitoa. Yksi pieni ruisleipä kevyellä sipaisulla margariinia, päällä pieni vähärasvainen kinkunsiivu ja pieni erittäin vähärasvainen juustosiivu.
    Lounas: Pieni annos paistettua lohifilettä. Pieni annos suolattomassa vedessä keitettyä perunaa. Lasi rasvatonta maitoa. Yksi pieni ruisleipä kevyellä sipaisulla margariinia, päällä pieni vähärasvainen kinkunsiivu ja pieni erittäin vähärasvainen juustosiivu.
    Päivällinen: 3 pientä ruisleipää kevyellä sipaisulla margariinia, päällä pieni vähärasvainen kinkunsiivu ja pieni erittäin vähärasvainen juustosiivu. Pieni lasi vettä.
    Illallinen: 2 pientä ruisleipää kevyellä sipaisulla margariinia, päällä pieni vähärasvainen kinkunsiivu ja pieni erittäin vähärasvainen juustosiivu. Pieni lasi vettä.
    Nuo ruuat eivät riitä edes himolaihduttajalle (1043,5kcal), mutta suolaa on jo 5,6g! Vaikka loput ruuat olisivat pelkkiä vihanneksia, niin suolan määrä kasvaa tuosta edelleen, koska jopa vesijohtovedessä on suolaa. Eli minusta näyttäisi epärealistiselta tavoitteelta päästä väestötasolla alle 5g/vrk edes 30 vuodessa.

    1. Mielenkiintoista pohdintaa. Tuossa kirjoituksessani ei puhuta asiasta, mutta osa ihmisistä on suolan haitoille herkkempiä kuin toiset, toiset ei. Itse on olen varmaankin niitä, joilla suola kohottaa tuntuvasti verenpainetta. Ehkäpä sinä kuulut niihin jotka ”sietävät” ja tarvitset vähän enemmän suolla. Kuten laskelmasi osoittaa on tosi vaikea päästä 5 gramman lukemiin. Minä en itsekään pääse sinne lähimainkaan, saantini lienee 7-9 gramman välillä. Niinkauan kuin käytän kaupan ruisleipää, lihajalosteita, juustoja jne. viiteen grammaan pääseminen on lähinnä haaveilua. Sinänsä on mielenkiintoista, että VHH:lla usein suolan saanti on alhaisempaa kuin vähärasvaisella. Iltalehti sattui muuten kirjoittamaan myös aiheesta, liittyy endoteelitoimintaan: http://www.iltalehti.fi/terveys/2011030213286461_tr.shtml

  3. Kiinalaiset pitävät natriumglutamaattia suolaa terveellisempänä. Sama suolaisuuden aistimus kun sitä käytten saavutetaan vähemmällä natriumilla.

    Itelläni on myös vähän mutkallinen suhde, mm. pohjekramppien estämiseksi olen joutunut lisäämään suolan käyttöä. Magnesium ja kalium -lisä eivät siihen riittäneet.

  4. Minusta on kerrassaan vaikeaa ohjata ihmisiä vähäsuolaiseen ruokavalioon, kun tosiaan peruselintarvikkeista tulee jo niin paljon suolaa. Saati sitten joukkoruokailusta. Itse olen näemmä totuttanut itseni aika vähäsuolaiseen ja aika monta kertaa viikossa lounasruoka henkilöstöravintolassa tuntuu liian suolaiselta.

    Moni suomalainen korvaa tosiaan ilta-aterian voileivillä ja vaikka päällysteissäkin on paljon suolaa, on itse leivässäkin.Tässä on taas yksi syy lisää kannustaa ihmisiä syömään ns. oikeaa ruokaa myös illalla

    Muistan nähneeni jossain, että ainoastaan 15 % suolasta tulee kotonavalmistetusta ruuasta. Tämän takia moni kokee suolan vähentämisen todella vaikeaksi. Vähäsuolaisia leipiä on todella vähän saatavilla, ei kuulemma mene kaupaksi. Voi olla, mutta kyllä näihin suolatalkoisiin pitää tarttua isolla lapiolla, teollisuuden ja joukkoruokailun voimin.

    Juttelin muuten kerran Diabetesliiton lääkärin kanssa joka kertoi, että kuntoutuksessa olevien diabeetikoiden verenpaine laskee kuntoutusjaksolla, kun ovat pääasiassa Diabeteskeskuksen eväillä, se kun on niin vähäsuolaista ja verenpainelääkkeetkin tehoaa paremmin.

    Niin ja sitten vertailu vuoksi: 0,5 dl suolapähkinöitä sisältää lähes yhtä paljon suolaa kuin normaalisuolainen leiväviipale (siis ilman päällysteitä)

    1. Tuotteiden suolapitoisuudet välillä kyllä yllättävät. S-kaupan X-tra Suolatut cashewpähkinät -pussin tuotetietojen mukaan tuotteessa on suolaa 0,7%. Kyseiset pähkinät maistuvat kuitenkin erittäin suolaisilta. Tuotetietojen mukaan pähkinöissä ei ole glutamaatteja tms., ja hyvin vähän edes öljyä. Vertailun vuoksi, perus ruisleivässä on noin kaksinkertainen määrä suolaa.

  5. Samaa mieltä Reijon kanssa, tosi mielenkiintoinen artikkeli.

  6. Onkin hieman ristiriitaista suositella (kaupallisen) täysjyväleivän syöntiä, kun kaupoissa ei ole kunnolla saatavilla niukkasuolaista leipää. Kumoutuuko ruisleivän ns. terveysvaikutukset, kun sitä syömällä suolan saanti lisääntyy?!

    Otin kerran asian puheeksi belgialaisen viljateknologin kanssa, ja hän piti meidän leivän normaalisuolaisuutta (1,2 %) todella alhaisena! Tuolloin pari vuotta sitten hän piti normaalina leivän suolapitoisuuten 1,8-2,0 %.

    1. Jenni, samaa olen ajatellut. Muutin hiljattain asuinaluetta, ja samalla huomasin, että uuden lähiön kaupoista puuttuuu myös vähäsuolaiset leivät. On varmaankin kauppiaasta kiinni mitä leipää haluaa tarjota. En usko, että kuluttujarakenne on niin poikkeava uudessa lähiössä.

      Sitä olen kanssa miettinyt, että onkohan leikkeleisiin pakko laittaa niin julmetusti suolaa. Tuntuisi että vähempikin riittäisi. Muistan kun aloittelin opinnot -80 -luvulla niin silloin elintarviketeollisuus sanoi, että on melkein mahdoton valmistaa hyvää vähärasvaista juustoa, eikä kuluttajat osta niitä kuitenkaan. No nyt on vähemmän rasvaisia juustoja kosolti kaikille jotka niitä haluaa. Sama laulu nyt suolan kanssa.

      Vähäsuolaisesta tehdään myynti- ja markkinavaltti vasta jo terveydenedistäjät tekevät siitä kärjen omallle kampanjoinnilleen. Eli suolan tärkeys pitää tulla voimalla läpi ensimmäisenä ja tärkeimpänä viestinä kaikkialla terveyspäättäjien puheissa. Vasta sen jälkeen alkaa ilmestyä kunnon kilpailu vähäsuolaisten elintarvikkeiden ryhmään. Näin kävi ”kovan” rasvan, kolesterolin ja probioottien kanssa. Markkinointi suuryrityksissä nykyään perustuu paljolti siihen, että tehdään ympäristötekijäanalyysi, ja katsotaan mitkä ovat megatrendejä. Vain megatrendiiin kannattaa iskeä kiinni, ja lähteä muuttamaan tuotekehitystä ja markkinoinnin painopisteitä. Toisaalta pienet yritykset voivat hakea ”niche” -markkinoita jo nykyisessä tilanteessa vähäsuolaisesta. Elikkä suuret elintarvikefirmat ovat kuulolla, että ottaako viranomaiset suolan oikeasti agendalleen, vai pitävätkö sitä sivuraiteella. Sen jälkeen tehtäneen vasta investointipäätökset.

      1. Asiat ovat viime vuosina muuttuneet ehkä enemmänkin, mitä yhtäkkiä ajattelisi. Tietoa on maallikoiden ulottuvissa nykyään aivan eri tavalla kuin 30 vuotta sitten. Lähes jokaisesta asiasta löytyy todisteita puolesta ja vastaan, ainakin maallikon asiantuntemuksella arvioituna. Yhteiskunta ei myöskään ole yhtä homogeeninen kuin vanhoina hyvinä aikoina. Nykyään jopa Suomessa sallitaan erilaisuutta, eikä kaikkia painosteta samaan muottiin. Globalisaation vuoksi ei riitä enää, että kotimainen teollisuus muuttaisi tuotteitaan. Lisäksi terveysviranomaisten uskottavuus ei ole enää samalla tasolla kuin muutama vuosikymmen sitten, koska aikaisempia kampanjoita on julkisestikin kritisoitu. Minä en usko, että mikään terveysviranomaisten ravintoa koskeva kampanjointi Suomessa tulee koskaan enää tehoamaan yhtä kattavasti kuin 30-40 vuotta sitten. Suolan käyttöä saadaan rajattua varmasti osalla väestöstä, mutta nyt on varmaan aikaisempaa paljon enemmän vastarannankiiskejä.

        Uskoisin että tämänhetkistä useampi olisi valmis suosimaan vähäsuolaisempia tuotteita jo nyt, mikäli vähäsuolaisuus olisi tuotteen markkinoinnissa paremmin esillä. Suolapitoisuutta on aika vaikea mutu-tuntumalla arvioida. Vähäsuolaisessa leivässä voi olla lähes sama suolapitoisuus kuin edellä mainituissa cashew suolapähkinöissä. Nykyään vähäsuolaisemmat vaihtoehdot jäävät monelta ostamatta ehkä senkin vuoksi, että tuotteen ulkoasusta ei pikaisella silmäyksellä käy vähä- tai runsassuolaisuus ilmi. Toisaalta terveillä kaikkiruokaisilla maallikoilla saattaa tulla mitta täyteen jossain vaiheessa vähä-, ei- ja ton-tuoteselosteiden kanssa. Vähärasvainen, ei lisättyä sokeria, lisäaineeton, vähälaktoosinen, ei natriumglutamaattia, kolesteroliton, vähägluteeninen, ei sisällä pähkinää, munaton ja vähäsuolainen gourmee-herkku. Njam?

  7. Hätäinen kommentti noiden suolan ja eri sairauksia selvittävien väestötutkimusten vähäisyyteen. Suolansaannin vaikutusten luotettava tutkiminen vaatii sen, että suolansaanti pystytään arvioimaan tarkasti ja useimmissa tutkimuksissa ravinnonsaantia kartoittava kysymyspatteristo on puutteellinen suolan osalta. Elintarvikkeista saatavan suolan määrää ei pystytä oikein tarkasti arvioimaan, eikä esim. ruoan valmistamista ja maustamista ole yleensä selvitetty ollenkaan. Esim. syödyn ruoan suolan määrä voi vaihdella johtuen valmistajasta (elintarvikefirma/ravintola/kotona valmistettu/jne.).

    Käytännössä suolan saanti voidaan selvittää tarkasti vain virtsasta (mielellään 24tunnin eritys) ja tätä ei kustannussyista ole useinkaan tehty. Tuossa viitatussa THL:n tutkimuksessa poikkeuksellisesti kerättiin virtsanäytteet.

    Suolan vaikutuksia selvitteleviä tutkimuksia tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Suolan ja samoin verenpaineen riippana on osittain myös se, että niistä ei jakseta enää niin paljon kiinnostua ja pitää ääntä.

  8. Kiitos itsellesi vaan, Reijo, informatiivisesta blogista.

    Ei tuo suolakeskustelu ole täällä juuri sen näkyvämpää kuin Suomessa. Tällä hetkellä suola-keskustelu on jumiutunut asemasodaksi. Radikaalimmat toimenpiteet suolan saannin vähentämiseksi ovat jäissä ymmärtääkseni lähinnä sen vuoksi, että suolan haitallisuutta ei ole pystytty aukottomasti osoittamaan ja erityisesti sen vuoksi, että väestötoimenpiteiden eduista ei olla täysin varmoja.

    Ei ole siis täysin varmaa, että suolan vähentäminen vähentäisi väestötasolla riittävästi verenpainetta vaikuuttaakseen edullisesti mm. sydäntauteihin. Suola-herkillä ihmisillä varmasti kyllä, mutta ei kaikilla. Suolasidonnaiset organisaatiot vetoavat mm. tähän ja painottavat lihavuuden hoidon tärkeyttä, koska sen hoitamisen todennäköisemmin vaikuttaisi verenpaineeseen. Ja tietysti he vetoavat siihen, että suola on elimistölle tarpeellinen. Unohtaen tietysti tarkoituksella sen, että ei sitä tarvita kuitenkaan kuin pieniä määriä.

    Epidemiologisten tutkimuksien näyttöä ei siis pidetä laadultaan riittävän vakuuttavana. Suolan haittojen ja vähentämisen etujen toteamiseen tarvittaisiin lisää kokeellisia satunnaistettuja kokeita, mutta kalliuden ja haasteellisen toteutuksen vuoksi niitä on tehty vähän.

  9. Leipä lienee Suomessa tärkeässä roolissa suolanlähteenä koska sille on luotu terveysruuan maine. Nyt kun on paljon keskusteltu teollisuuden harjoittamasta ruuan ”väärentämoisestä” niin pistää miettimään että onko siinä yksi syy leipien suolamäärään?? Kun oikaistaan tuotantoprosessissa (pitkä hapatus pois), tingitään luonnollisessa maussa ja siksi suolaa joudutaan lisäämään enemmän. Tämä köykäinen analyysi perustuu Samsaran leipomon omiin kertomuksiin raskituksen makuvaikutuksesta mutta ainakin heidän tapauksessaan suolaa on vähemmän.
    Toinen kiinnostava asia on Satunnaisen satusedänkin sivuama luonnollisemman meri- ja vuorisuolan jne ja pöytäsuolan ero. En tiedä onko sitä laajemmin tutkittu?? Väestötutkimuksissa suolan lienee sama kuin NaCl mutta olisi kiinnostavaa tietää. Onhan niiden mineraalisisältö erilainen ja makukin parempi kuin puhdistetun pöytäsuolan.

  10. ”Syntilistaan” voisi lisätä myös suurentuneen virtsateiden kivitaudin riskin, koska runsas suolan käyttö ”ajaa” kalsiumia virtsaan. Sama periaate kuin munuaiskivitaudin kohdalla.

Kommentointi on suljettu.