Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja syöpä (osa 7)

Vähähiilihydraattista ruokavaliota koskevassa kirjoitussarjassani on vuorossa syöpä. Syöpää ja vähähiilihydraattista ruokavaliota voidaan tarkastella ainakin kahdesta näkökulmasta.

  • Mitä vaikutuksia vähähiilihydraattisella ruokavaliolla on syövän ilmaantumiseen?
  • Ja toisaalta, miten vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaa syöpäkasvaimiin jo syöpään sairastuneilla?

Syövän tutkiminen on haasteellista, sillä vakiintuneita ja nopealla aikavälillä ilmeneviä välimuuttujia (surrogaattimarkkereita) on vähemmän kuin sydän- ja verisuonisairauksissa (Schazkin 2000). Välimuuttujien tutkiminen on yleensä nopeampaa ja helpompaa kuin kovien päätetapahtumien (esim. keuhkosyövän). Toinen tekijä on, että altistuksella (esim. ruokavaliolla, tupakalla tms.) ja syövän ilmaantumisella on pitkä viive ja esiintyvyys melko vähäistä. Lisäksi on epäeettistä altistaa ihmisiä vuosien ajaksi tekijälle, jonka epäillään  koe-eläin mallien ja väestötutkimuksien tulosten perusteella olevan vahvasti olevan syöpää aiheuttava.

Tieto syövän ja vähähiilihydraattisen ruokavalion yhteyksistä perustuu käsittääkseni pääasiassa väestötutkimuksiin ja ja joihinkin välimuuttujatutkimuksiin. Meta-analyysitason tietoa VHH:sta ja syövästä en löytänyt. Lisäksi käsittelen, kuten aiemmissakin kirjoitussarjan osissa, myös VHH:lle usein tyypillisen runsaan proteiinin ja rasvan saannin itsenäisiä vaikutuksia syöpään. Tästä alkoi löytyä myös meta-analyysejä. Aihe on kuitenkin hyvin laaja, ja kaikkia syöpämuotoja en pysty kattavasti käsittelemään, vaan käyn läpi lähinnä rinta- ja paksusuolen syöpätilannetta. Rinta- ja paksusuolen syöpiin näyttää liittyvän enemmän makroravintoaineriippuvaisia tekijöitä, kuin esim. eturauhasen ja mahalaukun syöpään, jossa yksittäiset ruoka-aineet esim. suola on merkittävä riskitekijä (Key et al. 2004).

Pieneksi verryttelyksi voi vilkaista oheisen kuvasarjani syövän ja ravinnon, joka perustuu viime syksynä julkaistuun EPIC -tutkimukseen, jossa on koehenkilöitä kymmenestä Euroopan maasta yli puoli miljoonaa. Viittaan tähän tutkimukseen useassa tekstin kohtaa. Artikkelissa vilahtaa punainen liha useamman kerran, kuten prosessoitu lihakin. Punaisen ja valkoisen lihan määritelmä löytyy tästä, ja prosessoidulla lihalla tarkoitetaan lihajalosteita kuten makkaroita, pekonia, leikkeleitä jne.

Kirjoitussarjan osassa 4 käsittelin VHH:n vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin väestötutkimuksissa. Osassa näistä samoista tutkimuksista tutkittiin myös syöpien ilmaantumista ja syöpäkuolleisuutta.

Amerikkalaisessa Fung et al. (2010) tutkimuksessa vähähiilihydraattisen ruokavalion indeksiin liittyi suurentunut syöpäkuolleisuus erityisesti miehillä. Miesten syöpäkuolleisuus oli 32 % korkeampi niillä, jotka noudattivat VHH:lle ominaista ruokavaliomallia (ruokavalio oli runsaasti proteiinia, rasvaa ja vähän hilihydraatteja sisältävä). Naisilla syöpäkuolleisuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, joskin trendi oli VHH:lle epäsuosiollinen (10 % suurempi syöpäkuolleisuus korkean VHH-indeksin ryhmässä). Kun vähähiilihydraattista ruokavaliota tarkasteltiin lähemmin huomattiin, että lisääntynyt syöpäkuolleisuus liittyi VHH.n vain, jos sen proteiinin ja rasvan lähteet painottuivat eläinkunnan tuotteisiin. Pohdintaosassa tutkijat toteavatkin, että on mahdotonta sanoa mikä kasvispainotteisessa hiilihydraattirajoitteisessa ruokavaliossa suojaa ja eläinpainotteisessa ruokavaliossa lisää syöpäävaraa. Mahdollisuuksia on useita.

Kreikkalaisessa Trichopoulou et al. (2007) tutkimuksessa, jokainen kahden yksikön nousu VHH-indeksissä  lisäsi syöpäkuoleman riskiä 8 %. VHH-indeksi voi saada arvon 2-20 (alin VHH-indeksi= 2, suurin 20). VHH-indeksiä kuvasi tässä tutkimuksessa runsas proteiinin ja alhainen hiilihydraattien määrä. Kreikkalaistutkimuksessa ei analysoitu erikseen miesten ja naisten tuloksia.

Ruotsalaisessa Lagiou et al. (2007) tutkimuksessa käytettiin samanlaista VHH-indeksiä kuin edellä mainitussa kreikkalaistutkimuksessa. Ruotsalaistutkimuksessa vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ei liittynyt lisääntynyttä syöpävaaraa. Tässä tutkimuksessa oli mukana vain naisia.

Ainoastaan Fungin tutkimuksessa analysoitiin eri syöpämuotojen ja kuolleisuuden yhteyttä. Eläinpainotteinen VHH  lisäsi paksusuolen syövän riskiä monimuuttujamallissa 31 % ja  keuhkosyövän riskiä 23 %. Eturauhasen ja rintasyövän riskiin VHH-indeksi ei vaikuttanut. Kasvikunnan tuotteisiin painottuva VHH ei lisännyt minkään syövän riskiä.

Australialaisessa välimuuttujatutkimuksessa (RCT)  havaittiin, että 8 viikon VHH ruokavalion aikana paksusuolen lyhytketjuisten rasvahappojen, kuten butyraatin, määrä paksusuolessa vähenee merkittävästi (Brinkworth et al. 2009). Myös hyvinvoinnille suotuisan Bifido-bakteerien määrä väheni VHH-jakson aikana. Vähentunut lyhytktejuisten rasvahappojen määrä suolistossa lisää paksusuolen syövän riskiä, ainakin teoriassa (Hamer et al. 2008 ).

VHH:ta koskevissa väestötutkimuksien mukaan hiilihydraattien rajoittaminen ja samanaikainen proteiinin saannin lisääminen eläinkunnan lähteistä lisää syöpävaaraa miehillä, mutta naisilla tätä yhteyttä ei ole tai se on heikompi


Hiilihydraattien saanti ja syöpä

Lyhytketjuisia rasvahappoja (asetaatti, butyraatti, propionihappo, valeraanihappo jne.) syntyy kun resistenttiä tärkkelystä, fruktaaneja ja muita ravinnon kuitukomponentteja fermentoidaan paksusuolessa. Näitä fermentoituvia kuitukomponentteja (kutsutaan myös imeytymättömiksi lyhytketjuisiksi hiilihydraateiksi) esiintyy vain vähäisesti vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa, jollei niitä lisätä esim. ravintolisinä. Vuonna 2005 julkaistussa prospektiivisten kohorttitutkimuksien meta-analyysissä runsas kuitujen saanti vähensi paksusuolen syövän riskiä (Park et al. 2005). Tässä tutkimuksessa niillä jotka saivat kuitua alle 10 grammaa päivässä oli 18 % suurempi riski kuin heillä joilla oli kuidun saanti oli yli 30 grammaa. Suuressa EPIC -tutkimuksessa (2010) ravintokuitu suojasi myös paksusuolen syövältä. Kuidulla ja rintasyövällä tai eturauhassyövällä ei käsittääkseni havaittu olevan merkittävää yhteyttä (esim. EPIC -tutkimus, tai aiempi kirjoitukseni rintasyövästä).

Vaikka runsas yksinkertaisten hiilihydraattien saanti onkin yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin ja diabetekseen liittyy suurentunut ruuansulatuskanavan syöpäriski, suuren glykemiakuorman tai glykemiaindeksin ei ole voitu osoittaa lisäävän ruuansulatuskanavan syöpää (Mulholland et al. 2009).  Tässä meta-analyysissä runsas yksinkertaisten hiilihydraattien saanti ei ennustanut paksusuolen syöpää. Aiemmat pienemmät tutkimukset olivat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia aiheesta.

Hiilihydraattien rajoittaminen ei näytä liittyvän syövän ilmaantumiseen, mutta mahdollinen VHH-ruokavalion aikainen kuidun saannin väheneminen saattaa lisätä paksusuolensyöpäriskiä

Runsas proteiinin saanti ja syöpä

Runsas proteiinin saanti liittyy joihinkin hiilihydraattirajoitteisiin ruokavalioihin oleellisesti. Useimmissa kliinisissä tutkimuksissa proteiinin saannin suhteellinen osuus on myös lisääntynyt. Esittelen tämän vuoksi tässä tietoa siitä, miten runsas proteiinin saanti liittyy syöpään.

Viimeisimmän meta-analyysin mukaan runsaaseen proteiinin käyttöön sinänsä ei näytä liittyvän lisääntynyttä paksusuolen riskiä (Alexander et al. 2009). Meta-analyysissä niputettiin yhteen kaikki eläinkunnan proteiinin lähteet kuten kala, kana, punainen ja prosessoitu liha.

Paksusuolen syöpä

Yllä mainitussa erittäin suuressa EPIC -tutkimuksessa (ppt-kuvat yllä) runsas proteiinin saanti sinänsä ei lisännyt minkään syövän vaaraa, mutta punainen ja prosessoitu lisäsi paksusuolen ja maitotaloustuotteiden proteiini mahalaukun syövän vaaraa (Gonzales et al. 2010).

Ehkäpä kaikkein parhaiten on dokumentoitu runsaan punaisen lihan ja paksusuolen syövän välinen yhteys. Meta-analyysin mukaan jokainen 120 gramman punaisen lihan lisäkulutus/pv nostaa paksusuolen syövän riskiä 28 % ja jokainen 30 gramman lisäys prosessoitua lihaa 9 %  (Larsson & Volk 2006). Siten esim. kahta grillimakkaraa (200 g) vastaavan prosessoidun liha-annoksen lisääminen ruokavalioon lisäisi paksusuolen syövän riskiä yli 50 % verrattuna siihen, että käyttäisi valkoista lihaa, kalaa tai kasvikunnan proteiinilähteitä. Eniten punaista lihaa käyttävillä on 28 % suurempi riski saada paksusuolen syöpä kuin vähiten punaista lihaa käyttävillä. Vastaava luku prosessoidun lihan osalta oli 20 %. Liha-annokset muunnettiin ruokafrekvenssikyselyjen pohjalta grammoiksi puhdasta lihaa tai prosessoitua lihaa.

Ehdotettuja mekanismeja on useita. Tuoreen tutkimuksen mukaan hemi-raudan (liha) runsas saanti lisää kolorektaalisyövänriskiä; hemirauta voi katalysoida nitrosamiiniyhdisteitä ja lisätä soluille myrkyllisten aldehydien muodostumista rasvahappojen peroksidaation kautta (Bastide et al. 2011). EPIC -tutkimuksessa punainen ja prosessoitu liha lisäsi myös mahalaukun syövän riskiä. Aiemmin on esitetty, että proteiinin (liha) runsas saanti vähentää paksusuolen fermentaatioprosessissa syntyviä lyhytketjuisia rasvahappoja. Lyhytketjuisten rasvahappojen syntyessä paksusuolen pH alenee, mikä puolestaan estää patogeenisten bakteerien kasvua. Myös lihavalmisteiden paistamisessa syntyvät nitrosamiiniyhdisteet saattavat lisätä syöpäriskiä.

Rintasyöpä

Runsas punaisen tai prosessoidun lihan tai proteiinin saani ei näytä lisäävän rintasyövän riskiä tuoreahkon meta-analyysin mukaan (Alexander et al. 2010). Myöskään uusimmassa monikansallisessa tutkimuksessa EPIC (kts. yllä) proteiinin tai punaisen tai prosessoidun lihan saanti ei liittynyt rintasyöpään.

Runsas proteiinin saanti sinänsä ei näytä lisäävän syöpien ilmaantuvuutta. Sen sijaan runsas punaisen ja prosessoidun lihan saanti näyttää lisäävän paksusuolen syövän riskiä

Rasvan saanti ja syöpä

Paksusuolen syöpä

Vuonna 2010 julkaistussa meta-analyysissä runsas rasvan saanti ei liittynyt paksusuolen syövän riskiin (Alexander et al. 2009). Myöskään rasvan lähteellä (tyydyttynyt vs. tyydyttymätön) ei näyttänyt olevan merkitystä.

Rintasyöpä

Rintasyövän osalta on väestötutkimuksien pohjalta viitteitä (esim. EPIC), että runsas tyydyttyneen rasvan saanti saattaa lisätä hienoisesti rintasyöpäriskiä. Kahdessa erittäin suuressa RCT -tutkimuksessa rasvan saannin vähentäminen ei vähentänyt rintasyövän esiintyvyyttä merkittävästi (Prentice et al. 2006 ja Martin et al. 2011). EPIC -tutkimuksessa runsas kokonaisrasvan saanti ei liittynyt muihin syöpämuotoihiin.

Eturauhassyöpä

Eturauhassyövän osalta vuonna 2009 toteutettu meta-analyysi antoi viitteitä, että runsasrasvainen ruokavalio saattaa lisätä eturauhassyövän riskiä  (Ma&Chapman 2009). On esitetty, että runsasrasvainen ruokavalio saattaisi lisätä testosteronipitoisuuksia, ja siten eturauhassyövän riskiä (Habito et al. 2001 & Spentzos et al. 2003).

Runsas rasvan saanti ei näytä olevan ei näytä olevan vahvassa yhteydessä syöpien ilmaantumiseen. Tosin eturauhassyövän ja rasvan yhteydestä on viitteitä, rintasyövän osalta rasvan osuus rintasyövän synnyssä ei ole vahvistunut suurissa RCT -tutkimuksissa


VHH syöpäpotilailla

Hiilihydraattirajoituksen teoreettinen teho syövän hoidossa perustuu olettamukseen, että syöpäsoluilta loppuu niiden tarvitsema polttoaine, glukoosi. Erittäin niukasti hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion aikana, glukoosin saatavuus soluille heikkenee, kun taas ketoaineiden määrä kasvaa. Ihmisten terve solukko on sopeutunut ketoosiin vuosituhansien aikaan, kun ruokaa ei ole ollut aina tasaisesti saatavilla. Sen sijaan syöpäsolut eivät teorian mukaan ole sopeutuneet käyttämään ketoaineita, vaan näivettyvät pois (Seyfried et al. 2008). Ketoosin aikana ihmisessä toki käynnistyy glukoneogeneesi (glukoosin uusmuodostus), jolloin vähäisiä määriä glukoosia tuotetaan esim. aivojen tarpeisiin kehon proteiinivarastoista (lihaksista) ja maitohaposta.

Ketogeenista VHH:ta on tutkittu ensimmäisenä hankalimmissa syöpätyypeissä, kuten aivosyövässä. Hiirikokeissa teoriasta saatiinkin lupaavia tuloksia, varsinkin jos ketogeeninen ruokavalio oli vielä yhdenaikaisesti hypokalorinen (laihduttava) (mm. Zhou et al. 2007, prostatasyövässä Freedland et al. 2008). Kasvainten koko pieneni merkittävästi ketogeenisella ruokavaliolla. Alustavat tapauskuvaukset ihmisillä lupasivat hyvää (Nebeling et al. 1995), mutta sittemminon tullut lunta tupaan (Chu-Shore et al. 2010). Yhtään kliinistä interventiotutkimusta (RCT) ei ole  ilmeisesti tehty, joten teorialle ei ole saatu vahvistusta. Time-lehden kirjoituksen mukaan kliinisiä tutkimuksia olisi tekeillä.

Niukasti hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion vaikutuksista syöpäkasvaimiin ei ole kunnollisia ihmistutkimuksia

Yhteenveto

Julkisuudessa runsaasti esillä ollut muoto vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on runsaasti eläinkunnan proteiinilähteitä, erityisesti punaista ja prosessoitua lihaa sisältävä. Kuidun ja imeytymättömien lyhytketjuisten hiilihydraattien ja saanti voi jäädä VHH:n aikaan vähäiseksi, ellei asiaan kiinnitetä erityistä huomiota. Tälläinen ruokavalio lisää väestötutkimuksien mukaan syöpäriskiä, erityisesti paksusuolensyöpäriskiä. Syövän ja hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion yhteys saattaa olla voimakkaampi miehillä. Proteiinin saannin lisääminen vaaleasta lihasta, kalasta, pähkinöistä tai soijasta ei näytä lisäävän syöpäriskiä.

Kasvikunnan tuotteisiin painottuva VHH ei näytä lisäävän syöpäriskiä, joskaan se ei näytä myöskään suojaavan syövältä. Pitkään epäilyn alla ollut rasvan osuus rintasyövässä ei ole vahvistunut  kahdessa suuressa RCT-tutkimuksessa, joten yhteyttä ei ilmeisesti ole, tai sitten yhteys lienee heikko. On olemassa viitteitä, että runsasrasvainen ruokavalio lisäisi miesten eturauhassyövän riskiä.

Erittäin niukasti hiilihydraatteja sisältävä (ketogeeninen) ruokavalio pulpahtaa aika ajoin esille syövän mahdollisena hoitomuotona. Vaikka teoria vaikuttaa kiinnostavalta, asia on täysin todistamatta ja tutkimatta ihmisillä.

Syöpä on erittäin vakava tauti, ja ennen henkilökohtaisten johtopäätösten tekemistä kannattaa tutustua myös arvovaltaisimpien syöpäjärjestöjen ajatuksiin terveellisestä ruokavaliosta esim. www.cancer.fi (Suomen syöpäyhdistys) ja http://www.aicr.org (USA:n syöpäjärjestö)

PS. Olen pyrkinyt tasapuoliseen aineiston käsittelyyn kirjoitusta laatiessani. On kuitenkin mahdollista, että en ole löytänyt jotakin tärkeää lähdettä, tai jossakin kohden tekstiä on jokin epätarkkuus. Olen kiitollinen mahdollisista kommenteistanne ja tarkennuksista. Seuraavassa osassa käsitellään vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksia mielialaan ja kognitioon.

PS 2. Punainen ja prosessoitu liha on tapetilla myös Englannissa. Siellä suositellaan nyt prosessoidun lihan rajoittamista 70 grammaan päivässä. Alla BBC:N video asiasta.


Lähteet

Kirjoituksessa linkkeinä

10 thoughts on “Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja syöpä (osa 7)”

  1. Kiitos taas hyvästä katsauksesta vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Mainitsit tuossa paksusuolen syöpään liittyvissä mahdollisissa mekanismeissa, että lihaproteiinin saanti vähentää lyhytketjuisten rasvahappojen tuottoa. Tähän haluaisin lisätä, että lihasta peräisin oleva proteiinikin fermentoituu paksusuolessa (kun kuitua ei ole “läsnä”), mutta syntyvät lyhytketjuiset rasvahapot ovat erityyppisiä kuin kuidun fermentoituessa; lähinnä haaraketjuisia rasvahappoja. Näillä on in vitro kokeissa todettu olevan syöpäsolujen erilaistumista/kasvua lisääviä ominaisuuksia. Kun taas kuidun fermentaatiossa syntyvät lyhytketjuiset rasvahapot, erityisesti butyraatti, estävät syöpäsolujen kasvua.

    Oliko paksusuolen syöpään liittyvissä tutkimuksissa käsitelty erikseen rektaalisyöpää? Vai niputettu kaikkialla paksusuolen alueella esiintyvät syövät yhteen?

    Itse muistelen, että nimenomaan paksusuolen distaaliosan syöpä (eli rektaalisyöpä) lisääntyisi runsaan lihaproteiinin syönnin myötä, jos ruokavaliossa ei ole viljasta peräisin olevaa kuitua ehkäisemässä proteiinin fermentaatiota. Viljakuidun fermentaatiohan jatkuu paksusuolen loppuosaan asti, kun kasvisten/marjojen/hedelmien liukeneva kuitu fermentoituu useimmiten kokonaan jo paksusuolen alkupäässä.

    1. Kiitos kommentista Jenni! Mainiota, että jaksat kommentoida! Olisiko sulla laittaa viite tuohon proteiinin fermentaatioon? Lukisin, tutkimuksen mielelläni. Muistin nimittäin että olet maininnut asiasta aiemminkin, mutta en aineistoa kasatessa löytänyt lähdettä.

      Fungin tutkimuksessa paksu- ja peräsuolensyövät oli niputettu yhteen. Gonzlasin EPIC -tutkimuksessa myös yhteen. Myös Alexanderin meta-analyysissä niputettiin yhteen. Joten meta-analyyseissä näytetään puhuvan yhdistetystä kolorektaalisyövästä. Tämä Alexanderin meta-analyysin taulukko summaa minusta proteiinin ja rasvan itsenäisen vaikutuksen paksusuolen syöpään mainiosti (ei ota huomioon prosessoidun ja punaisen lihan vaikutusta).
      http://www.ajcn.org/content/89/5/1402/T2.expansion.html

      1. Tässäpä muutama katsaus paksusuolen fermentaatioon:

        Cummings J and Macfarlane G. The control and consequences of bacterial fermentation in the human colon. J Appl Bacteriol 1991;70:443-459.

        Leach J. Evolutionary perspective on dietary intake of fibre and colorectal cancer. Eur J Clin Nutr 2007;61_140-142.

        Macfarlane et al. Comparison of fermentation reactions in different regions of the human colon. J Appl Bacteriol 1992;72:57-64.

        Macfarlane S and Macfarlane G. Regulation of short-chain fatty acid production.Proc Nutr Soc. 2003;62:67-72.

        Rose et al. Influence of dietary fiber on inflammatory bowel disease and colon cancer: Importance of fermentation pattern. Nutr Rev 2007;65:51-62.

        Young et al. Dietary fiber and colorectal cancer: a model for environment-gene interactions. Mol Nutr Food Res 2005;49:571-584.

        Proteiinin fermentaatiosta ei ole taidettu kirjoittaa mitään selkeää katsausta, joten asiat joutuu poimimaan yksittäisten eläin-, in vitro- ja ihmiskokeiden joukosta. Noista tutkimuksista päässet jäljille.

  2. Cuchilloenelojo, kiitos linkeistä. John Masterjohn tuli pari päivää sitten tutuksi ja nyt myös Denise MInger.

    Väestötutkimuksiin on helppo kohdistaa kritiikkiä. Usein se on oikeutettuakin.

    Väestötutkimuksien perusteella on vaikea vetää lopullisia johtopäätöksiä. Mutta. Syövän kohdalla tuskin tulee eettiisistä syistä johtuen kyseeseen esim. satunnaistettu (RCT) monivuotinen lihapohjainen VHH-tutkimus. On paras katsoa useat (kaikki) väestötutkimuksien tulokset (kuten yllä olen tehnyt) ja lisäksi mitä ns. RCT -välimuuttujatutkimukset sanovat. Käymäni todistusaineiston pohjalta, minusta näyttää hyvin vahvasti siltä, että punaiseen ja prosessoituun lihaan painottuva VHH ei ole hyvä syövän kannalta.

    Mutta minua häiritsee John Masterjohnin, Dr. Eadesin, GAry Taubesin ja äkkipäätä Denise Mingerinkin kirjoituksissa asenteellisuus. Kritiikki on tervetullutta, ja kaikissa tutkimuksissa on puutteensa. Mutta asioita pitäisi katsoa monesta näkökulmasta. Esim. Fungin tutkimuksen pohdinnassa (siis itse tutkimusartikkelissa) otettiin esiin samoja asioita mitä MAsterjohn painottaa, lisäksi kirjoitukseen liittyi pääkirjoitus Yancyltä, jossa on edelleen samoja asioita.

    Yhden tutkimuksen pelkkä kritisointi ilman että samalla katsotaan myös kolikon toista puolta, on lähes turhaa. Sillä saa osan porukasta vihastumaan, osan ihastumaan. Ja sehän ehkä onkin tarkoitus?

    Mitä uutta, luotettavaa tietoa tämä tutkimus toi tullessaan? Mitä muut samantyyppiset tutkimukset kertovat?
    Näihin kysymyksiin ainakaan Masterjohn ei vastaa.

Comments are closed.