Mikä on ärtyvän suolen oireyhtymä?

Ärtyvän suolen oireyhtymä tunnetaan Suomessa vielä verraten huonosti. Sen hoidot eivät ole vakiintuneet, eikä sen opetus ravitsemustieteen opiskelijoille saati lääkäreille ole kovin syvällistä. Lisäksi tautia on tutkittu vähän verrattuna esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin. Jos sydäntauteja koskevassa rasvameta-analyysissä on vaikkapa 20 eri tutkimusta, ja 200 000 potilasta, niin ärtyvän suolen oireyhtymää koskevassa kuitumeta-analyysissä voi olla tyypillisesti kymmenen tutkimusta ja 200 potilasta. Ärtyvän suolen hoidosta ei ole suomalaista, eikä kansainvälistä yhdenmukaista hoitosuositusta.

Näiden syiden vuoksi tämän kirjoitussarjan tarkoitus on enemmänkin esitellä IBS:n hoidon perusteita, ja uusia kehityssuuntia kuin tarkastella kirjallisuutta systemaattisesti. Viime vuosina IBS:n hoidon yhdeksi tärkeäksi kehityssuunnaksi on noussut FODMAP -ruokavalio. Esittelen tätä imeytymättömien hiilihydraattien välttämiseen perustuvaa ruokavaliota erityisesti tulevissa kirjoituksissa, koska sillä saadut tulokset ovat lupaavia.

Onko Sinulla tai potilaallasi IBS?

Ärtyvän suolen oireyhtymä, IBS (Irritable Bowel Syndrome), on toiminnallinen suolistovaiva, jonka pääoireita ovat vatsakipu, turvotustaipumus, ilmavaivat sekä ummetus tai ripuli (Nieminen 2007). Aiemmin puhuttiin ärtyvästä paksusuolesta, mutta nykykäsityksen mukaan kyse on koko suolistoalueen sairaudesta, johon voi liittyä myös ohutsuolta tai ylävatsaa koskevia oireita. Nykyisin suositellaan käytettäväksi ärtyvän suolen oireyhtymä -termiä (World Gastroenterology Organisation 2009), josta lyhennöksenä myös Suomessa käytetään IBS -nimikettä.

Ärtyvän suolen oireyhtymä on ns. toiminnallinen vatsavaiva. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suolen toiminta on häiriintynyt, mutta häiriölle ei löydy selittävää tekijää. Selitystä ei löydy suolinukan atrofiasta, ei kasvaimista, ei tulehduksesta tms. -suoli on terve tähystyksessä, eikä veriarvoissa ole poikkeavaa. IBS ei myöskään lisää syövän tai muun vakavan taudin riskiä

Diagnoosi

Ärtyvän suolen oireyhtymän virallinen diagnostiikka perustuu Rooma III kriteereihin ja diagnoosi tehdään oirekuvan (eikä esim.gastroskopian) perusteella, jos kaikki kolme (3) seuraavaa pääkohtaa täyttyy:

  1. vatsavaivaa tai -kipua on esiintynyt vähintään kolmena päivänä kuukaudessa viimeisen kolmen kuukauden aikana (oire on jatkuvaa)
  2. vähintään 2/3 seuraavista a-c kohdista: vatsakipu tai –vaiva (ulostamiseen liittyvät kriteerit)

a) helpottaa ulostamisen jälkeen
b) liittyy ulostamistiheyden muutokseen
c) liittyy ulosteen kiinteyden muutokseen (ripulia tai ummetusta)

3.  Oireita on täytynyt olla vähintään puolen vuoden ajan

Edellä mainitut diagnostiset kriteerit ovat oleellisia, sillä ummetusta, ripulia, turvotusta ja vatsakipua esiintyy kaikilla satunnaisesti. Siksi diagnoosia ei saa antaa liian heppoisin perustein. Diagnostiset kriteerit ovat aina olleet oirekuvaan perustuvia, mutta niiden tiukkuusaste on vaihdellut. Mitään laboratoriotestejä IBS:n diagnosoimiseen ei ole.

Satunnaiset vatsavaivat eivät ole ärtyneen suolen oireyhtymää, vaan kuuluvat kaikkien ihmisten normaaliin elämään. IBS -diagnoosi vaatii kolmen pääkriteerin täyttymistä

Vaikka varsinaiseen diagnoosin ei kuulu turvotuksen arviointi, se on kuitenkin yksi kaikkein tyypillisimmistä ja haittaavimmista oireista, ja tukee diagnoosia. Diagnoosia tukee edelleen oireiden lisääntyminen iltaa kohden ja oireiden liittyminen ruokaan. Vatsa voi monilla IBS -potilailla paremmin aamuisin yöllisen paaston jälkeen. Ennen diagnoosia on suljettava pois laktoosi-intoleranssi, keliakia ja tulehdukselliset suolistosairaudet (Crohnin tauti ja haavainen paksusuolen tulehdus).

Huom! Jos potilas on yli 65-vuotias tai potilaalla on ns. hälytysoireita, kuten verta ulosteessa, anemia, yöllinen oireilu, painon menetystä tai epänormaalit laboratorioarvot, sukurasitus (syöpä, keliakia, IBD) tai ripulipainotteisen IBS:n alkaminen yli 45 -vuotiaalla, tehdään diagnosointivaiheessa suolen tähystys ja mahdollisesti muita tutkimuksia syövän ja muiden vakavien sairauksien poissulkemiseksi.

Stressi

Stressi ja psyykkinen kuormitus pahentavat IBS:n oireita, mutta nykykäsityksen mukaan ne eivät kuitenkaan ole IBS:n yksinomainen aiheuttaja. Suoliston ja keskushermoston välillä on vahvat yhteydet, ja niiden toiminnot perustuvat osin samoihin välittäjäaineisiin. Esimerkiksi serotoniini -välittäjäainetta on sekä suolistossa että keskushermostossa, tosin suolistossa on jopa 90 % kaikesta kehon serotoniinista! Stressi aiheuttaa matala-asteista tulehdustilaa suolistossa ja voi lisätä suoliston läpäisevyyttä mm. peptideille ja vierasaineille (Gareau et al. 2008). Keskeistä on myös syöttösolujen (must cells) aktivoituminen kortisolia vapauttavan hormonin vaikutuksesta, ja siitä seuraavat histamiinin ja tryptaasin vapautuminen. Tämä johtaa suolen motiliteettihäiriöön (ummetus, ripuli, vatsakipu, pakottava ulostuksen tarve).  Oheinen kuva kaikille avoimesta artikkelista tiivistää hermoston ja suolisto-oireiden välisiä yhteyksiä IBS:ssä (Philpott et al. 2011).

Philpott et al. Asia Pac Allergy 2011;1:36-42. CRH = Cortisol Releasing Hormone

 

Esiintyvyys

 

Aikuisväestössä ärtyvän suolen oireyhtymän esiintyvyys on Suomessa 5-16 % (Markku Hillilän väitöskirja 2010).  Rooman II kriteerein arvioituna esiintyvyys on n. 5 % ja löysemmin (vanhojen) Manningin kriteerein n. 16 %. Suomessa on siten vähintään 150 000 IBS-potilasta. IBS on suurin yksittäinen löydös (diagnoosi), jonka gastroenterologit tekevät suoliston tähystyksiä tehdessään. Se siis työllistää gastroenterologeja huomattavasti, ja usein diagnoosi olisi voitu tehdä pelkän oirekuvan perusteella jo perusterveydenhuollossa.

Rooman kriteeristön käyttö vastaanottotyössä ei liene täysin vakiintunutta, sillä kriteeristö suunniteltiin alunperin tutkimustoimintaa varten. Toinen selittävä tekijä on, että kriteeristö on muuttunut useita kertoja viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.  Tiedetään myös, ettei suurin osa oireilevista ihmisistä koskaan hakeudu lääkärin vastaanotolle, vaikka he kyselytutkimuksessa täyttäisivät diagnostiset kriteerit . On varsin tavallista, että IBS -sairautta ei  käsitellä vastaanotolla riittävän perusteellisesti, eikä oireiden hoitoon panosteta avoterveydenhuollossa riittävästi (Dhaliwal & Hunt 2004).

Syytekijöitä

Noin 20 % IBS-tapauksista saattaa selittyä ärhäkän vatsataudin (turistiripulin) jälkitautina (Thabane & Marshall .2009). Pienehkö osa potilaista on saattanut siis saada taudin kaukomatkojen tuliaisena, ja tällöin oireiden painottuminen ripulin suuntaan on todennäköisempää kuin ummetuksen suuntaan. Uusimpien, joskin hyvin alustavien, tutkimustulosten perusteella noin 20 % potilaista saattaa olla yliherkkiä joko maidolle tai vehnälle, mutta tämän tyyppinen allergia ei ole havaittavissa perinteisin allergiatestein (Corraccio et al. 2009). On myös mahdollista, että gluteeni-intoleranssi aiheuttaa IBS:n tyyppisiä oireita (Biesiekierski et al. 2011). Gluteeni-intoleranssissa ei ole keliakille tyypillisiä vasta-aine ja suolinukkamuutoksia, mutta oireet voivat olla keliakian tai ärtyvän suolen oireyhtymän kaltaisia.

Suurinta osaa IBS -taudin ilmaantumisesta ei kuitenkaan voida selittää. On todennäköistä, että jatkossa taudin syytekijöiksi löydetään useita erilaisia selitysmalleja, ja jotka johtavat samantyyppisiin häiriötekijöihin ja oireisiin, joita nykyisin kutsutaan IBS:ksi.

Oireet

Ärtyvän suolen oireyhtymää ei osata parantaa, mutta sen oireita voidaan vähentää. Keskeistä IBS:n käytännön hoidon kannalta on seuraavat  sairauden tunnusmerkit: turvotus, ummetus/löysät ulosteet, mikrobiflooran epätasapaino paksusuolessa (ja osittain ohutsuolessa) ja alentunut suoliston kipukynnys.

Monet potilaat kokevat turvotuksen kaikkein haittaavimpana oireeena. Keskeistä on ymmärtää viskeraalisen (vatsan alueen) kipukynnyksen alentuminen. Samantyyppinen kipukynnyksen alentuminen havaitaan muissakin kroonisissa kiputiloissa, esimerkiksi selkäkivussa. Kipukynnyksen alentuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että IBS -potilas aistii suolen pingotuksen voimakkaammin kuin terve. Suolen pingotuksen varhaisempi aistiminen on voitu todistaa objektiivilla mittauksilla tutkimusasetelmissa, joissa potilas ei ole itse tiennyt suoleen kohdistettavaa painetta.

Suolen pingotusta IBS:ssä aiheuttaa lisääntynyt kaasun tuotanto, joka on jopa kaksinkertaista terveisiin kontrolloihein verrattuna. Lisäksi kuidun ja FODMAP -hiilihydraattien aiheuttama veden retentio suoleen aiheuttaa suolen pingottumista. Alla oleva kuva havainnollistaa tätä prosessia yksinkertaistetusti.

IBS:n oireita  esiintyy myös lapsilla, tosin lapsien kohdalla puhutaan tavallisemmin toiminnallisista vatsakivuista.

Liitännäisoireet

Monilla IBS -potilailla on useita yhdenaikaisia muita sairauksia. Esimerkiksi ylävatsavaivojen (dyspepsia) ja refluksitaudin esiintyminen on yleisempää, samoin keliakian (4x). Dyspepsiapotilailla on kahdeksan kertaa enemmän IBS :ää kuin niillä, joilla ei ole dyspepsiaa (Ford et al. 2010)!

Myös monia muita suoliston ulkopuolisia oireita esiintyy enemmän. Tyypillisiä ovat esim. depressio, fibromyalgiaa, päänsärky ja selkäkipu.

Mikrobit suolistossa

Häiriintynyt suoliston mikrobiflooran tasapaino altistaa matala-asteiselle tulehdukselle ja mahdollisesti myös suoliston suurentuneelle molekyylien läpäisevyydelle.

Suoliston mikrobiflooran tutkiminen on varsin haasteellista, tämä saattaa selittää vaihtelevia tuloksia eri mikrobien epäsuhdasta ja osuudesta IBS:ssä. Useimmat lienevät kuitenkin sitä mieltä, että anaerobisten bakteerien osuus vähenee ja aerobisten lisääntyy IBS:ssä ja, että hyvien bakteerien osuus vähenee. Oheinen kuva pyrkii havainnollistamaan mahdollisia muutoksia mikrobitasapainossa. Suomalaiset tutkijat Helsingin Viikistä ovat olleet edelläkävijöitä mikrobitasapainoa koskevissa tutkimuksissa (esim. Salonen et al 2010).

Ennuste

Ärtyvän suolen oireyhtymä vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja siitä aiheutuvat haitat ovat verrattavissa astman tai migreenin aiheuttamaan elämän laadun heikkenemiseen.  IBS:ssä on tyypillistä, että oireet vaihtelevat päivittäin ja viikoittain. Helpompaa, vähäoireista jaksoa seuraa vaikeampi oireinen jakso, jolloin oireita esiintyy tiheämmin ja ne ovat vaikeampia. On epäselvää, miten kauan sairaus kestää. Toivoa taudin sammumisesta on, mutta ei ole tietoa miten monella tämä mahdollisuus realisoituu.

Ärtyvän suolen oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, eikä se ole etenevä sairaus. IBS ei johda syöpään, tulehduksellisiin suolistosairauksiin tai muihin vakaviin sairauksiin.  Ärtyvän suolen oireyhtymästä käytetäänkin usein termiä ”hyvänlaatuinen”. Tämä voi tuntua potilaista vähättelyltä.

 

Lopuksi

 

IBS -potilaiden taakkaa ja oireita vähätellään yleisesti. Potilaiden kokemat oireet voivat kuitenkin olla erittäin rajoittavia ja ymmärtävää suhtautumista kaivataan. IBS-potilaat saattavat hyötyä erityisen paljon vertaistuesta: kanssapotilaat voivat auttaa oireiden tunnistamisessa, hoidossa, jaksamisessa ja monessa käytännön asiassa. Terveydenhuoltohenkilöstön tulee olla valpaana, jotta tietämys ärtyvän suolen oireyhtymän hoidosta on riittävällä tasolla, ja ettei potilaan kokemuksia vähätellä.

IBS:n hoito voi olla ravitsemusterapeutille poikkeuksellisen palkitsevaa, sillä parhaimillaan oireet vähenevät tuntuvasti jo parissa kolmessa päivässä. Ruokavaliohoidosta lisää seuraavassa jaksossa.

[Rooman kriteereissä oli kohdassa 1 virhe. Ennen luki viikossa, kun oikea frekvenssi on kuukaudessa. Kiitos Itä-Suomen yliopiston opiskelijalle ja Jaakko Mursulle virheen tietoonsaattamisesta. 26.4.2015]

PS. Tässä aikomani kirjoitussarjan sisällys:

1) Johdanto (tämä kirjoitus)

2) FODMAP -ruokavaliohoito

3) Pro- ja prebiootit

4) Kuitu, gluteeni, piparminttuöljy, chili ja muut ruokavaliotekijät

Suositeltava kirjallisuutta

Chiou et al. Management of functional abdominal pain and irritable bowel syndrome in children and adolescents.Expert Rev Gastroenterol Hepatol. 2010; 4(3):293-304

Gibson Peter.  Food intolerance in functional bowel disorder. J Gastroenterol Hepatol. 2011;26: 128-31

Hillilä Markku, gastroenterologian erikoislääkäri, väitöskirja. Ärtyvän suolen oireyhtymän esiintyvyys, liitännäisoireet ja terveystaloudelliset kustannukset valikoitumattomassa väestössä. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. 12.3.2010.

Hillilä Markku. Toiminnalliset vatsavaivat. Duodecim. 2009:125(12);1279-84

Philpott et al. Irritable bowel syndrome – An inflammatory disease involving mast cells. Asia Pac Allergy 2011:1;36-42

Spiller et al. Guidelines on the irritable bowel syndrome: mechanisms and practical management. Gut. 2007: 56(12); 1770–1798 (englantilainen hoitosuositus)






 

11 thoughts on “Mikä on ärtyvän suolen oireyhtymä?”

  1. Et löytänyt mitään fruktoosi-intoleranssiin liittyvää tietoa? Sekin on auttanut IBS-potilaita. Hedelmät aiheuttavat monille ongelmia varsinkin muun ruoan yhteydessä.

    Lisäksi viljat näyttävät vaikuttavan ainakin Suomessa ja Skandinaviassa käytännössä paljon suurempaan osaan kuin 20 % väestöstä. (Pahoittelen, ettei minulla ole tutkimusta johon viitata, kun sellaista ei ole tehty, mutta käytäntö on osoittanut sen.)

    1. Fruktoosi luetaan (tai voidaan lukea) FODMAP -hiilihydraatteihin, niistä ja muista ruoka-altisteista siis seuraavissa kirjoituksissa.

      Fruktoosi ylenmäärin suhteessa glukoosiin voi todella aiheuttaa oireita. Esimerkiksi kivelliset hedelmät on hyvä esimerkkki. Fruktoosin ja glukoosin suhde ruoka-aineessa on ratkaisevaa, ja voi selittää sen, ettei kaikki fruktoosin lähteet, esim. sokeri eivät aiheuta pahoja oireita. Glukoosi aiheuttaa fruktoosin imeytymisen tehostumista, jolloin fruktoosi ei pääse kulkeutumaan paksusuoleen, fermentoidu siellä ja aiheuta oireita.

  2. Minulla on aikoinaan diagnosoitu ärtyvän suolen oireyhtymä, ja selkein helpotus on ollut säännöllisen leivänsyönnin lopettaminen. Aivan kuten Ninalla, minunkin käytännön havaintoni vuosien saatossa osoittavat, että viljansyönnin vähentäminen tai joissakin tapauksissa kokonaan lopettaminen auttaa useimpien vatsan lähes oireettomaksi. Olen myös havainnut itselläni turvotustaipumusta, jos innostun liikaa syömään hedelmiä ja marjoja (nyt puhutaan siis määristä esim. puoli litraa marjoja ja kolme hedelmää päivän mittaan).
    Mutta kovin yksiselitteinen ei tämä oireyhtymä ole. Kyllä minulla kaikkien vatsavaivojeni ensimmäinen selittäjä on stressi, toisen (nais)hormonaaliset vaihtelut …

    Reijolle pyyntö penkoa toista kummallista ja vähän tunnettua oireyhtymää: vuotava suoli (leaky gut) on aihe, josta suomeksi olen löytänyt lyhyen tekstin vain Paula Heinoselta juuri vastikään. Kun joku vuosi sitten kiinnostuin aiheesta ja laitoin kyselyä tutuille lääkäreille ym. terveydenhuollon ammattilaisille, kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan edes termistä…

    Ja yksi iso kysymys: miksi hemmetissä me olemme niin vatsavaivaisia nykyisin? Omien kokemusteni perusteella vastaus on ruoan laadussa.

    Yhden naisen eläinkokeeni perusteella siirtyminen hiilaritietoiseen ruokavalioon on poistanut ison osan oireiluistani. Ja koska syön hiilareita enemmän kuin tri Dahlqvist määrää ja vähemmän kuin Fogelholm suosittelee, minun tapauksessani hiilareitten määrän kohtuullinen vähentäminen ja laadun tuntuva parantaminen on ollut ratkaisevaa…

  3. Leaky gut, vuotava suoli. Käsite ei ole vakiintunut suomen kieleen. Mielestäni tämän käsitteen käyttö on monissa englanninkielisissä nettilähteissä liioiteltua ja sillä yritetään korostaa sitä, että kaikki ikään kuin johtuisi suolen vauriosta. Leaky gut kuulostaa aika pelottavalta.. Sen sijaan Heinosen Paulan käyttämästä versiosta en osaa sanoa.

    Käsittääkseni kyse on siitä, että leaky gut on sama kuin lisääntynyt suolen läpäisyvyys eli ”increased intestinal permeability”. Suolen normaali immuunipuolustus ja barriaari verenkiertoon ei toimi optimaalisesti, vaan molekyylit, mahdolliset toksiinit, vierasaineet jne ”virtaavat” liian helposti suolen läpi. Kyse on siis ”vuodosta” suolen puolelta verenkiertoon, ei elimistön puolelta suoleen (kuten minun korviini tämä kuulostaa). Probiooteilla ja osin prebiooteilla ja ylipäätään terveellisellä ravinnolla pyritään korjaamaan juuri tätä suolen limakalvon ja epiteelisolujen toimintaa.

    Kyse ei sinänsä liene yhdestä taudista vaan suolen limakalvon vaurioitumisesta, jota tapahtuu useissa taudissa, esim. Crohnin taudin, ulseratiivisen koliitin, keliakian, ja ehkä IBS:n yhteydessä. Vastasyntyneillä on käsittääkseni luonnostaan leaky gut, suoli on siis kypsymätön ja siksi herkkä esim ruoka-allergioille kun suurikokoiset peptidit/allergeenit läpäisevät limakalvon liian helposti. Katsotaan jos vaikka kirjoittelisin jossain vaiheessa enemmänkin. Ja jos lukijoilla on täydennettävää tai korjattavaa, laittakaa vaan tulemaan..

    Mulla on sellainen käsitys, että virallisten tilastojen mukaan IBS ei olisi paljoakaan lisääntynyt. Mutta omakin käsitykseni on että asiasta puhutaan paljon enemmän kuin ennen. Ehkä erilaiset terveysvaikutteiset elintarvikkeet markkinointikampanjoineen ovat lisänneet tietoisuutta ja porua. Ja voisiko vielä olla kyse siitä, että myös suolen toiminnasta uskalletaan puhua entistä rohkeammin? En tiedä mahtaisiko yhteiskunnan stressaava meininki ja lyhyet yöunetkin vaikuttaa. Sytokiinit lisääntyy stressissä ja unen puutteessa, ja ne aiheuttaa ”leaky gut’ia”. Viimeiseksi: FODMAP hiilareiden käyttö on varmastikin lisääntynyt kun syömme entistä enemmän hedelmiä, viljoja, ksylitolia, prebiiootteja ”terveysjugurteissa/-juomissa” jne. Ja FODMAP:it lisää IBS-oireilua, kun taas niiden vähentäminen vähentää oireilua.

  4. Kiitos Reijo vastauksestasi, tuohon suuntaan olin arvellut, mutta en oikein mistään saanut vahvistusta arveluilleni.

    Ja kun alkuun pääsin, seuraava kysymys:

    http://www.customfitnutrition.net/leap.html

    Mitäs mieltä sinä (tai muut sivustolla vierailevat asiantuntijat) olet LEAPista? Siinä verikokeesta tutkitaan ruoka- ja lisäaineallergiat ja annetaan sen mukaan välttämisohjeet.

  5. Kivaa, että kirjoittat tänne IBS:stä ja ruokavalio-seikoista. Kovin on hämäränpeitossa vielä moni seikka, oli kyse hoidosta tai syistä. Mielenkiinnolla odotan, mitä seikkoja nousee esille!

    Varpulle kiitos LEAP-linkistä, pitääkin tutustua tuohon. Ihan on uusi juttu. Itse en tosin innostu kauheasti testailuista ja vastaavista, koska moni asiaa selviää kuitenkin vain kokeilemalla. Toleranssitaso kun voi vaihdella, näytti testit mitä vaan. Näin esimerkiksi jo nykyisin testattavien allergioiden kanssa. Allergioiden suhteen olen (asiaan erityisemmin tieteellisesti perehtymättä) aika pitkälti hygieniahypoteesin kannalla. Eli elinympäristömme on liian puhdas ja elimistön immuunipuolustus aktivoituu sitten väärässä kohti. Tansaniassa gradua tehdessäni minua katsottiin aika ihmeissään, kun kyselin lasten ruoka-allergioista. Niitähän ei siellä tunneta. (Tai ehkä ei diagnosoida, kuka tietää taas tarkalleen sanoa.)

  6. Olen LEAPista ja muista testeistä kiinnostunut, mutta aikani ei riitä niihin perehtymiseen. Koululääketiede on vähän kankea hyväksymään uusia testejä. Siten on mahdollista, että jostain tällaisista testeistä voisi olla apuakin ennen kuin ne ovat tulleet laajaan käytöön. Kuitenkin luotan siihen, että kun joku testi osoittautuu oikein hyvin toimivaksi, se nousee myös oikeaan lääke- ja ravitsemustieteen päätöksentekoon. Valitettavan moni näistä uusista testeistä ei kuitenkaan auta ihmisiä niin kuin ne lupaavat.

  7. minulle on todettu 2004 refluksi,mut närästystä ei oo ollu viime aikoina lainkaan,ainoastaan mahakivistystä.on myös vähän aikaa sit muodostuneet sappikivet.ei oo kai ollu sappikikvikohtausta,kai.niin oon miettinyt et antoko lääkäri väärän diagnoosin,oon veikkaillu ärtynyt suolta,mut ainoa mikä listalta sopii on et ulostaminen helpottaa pahinta kipua.ja sitä kipua ym
    on kyl harvoin heti ruoan jälkeen,välil kyl tulee n 20min ruokailun jälkeen..et ei taida olla ärtynyt suolta,vai mitä mieltä Reijo on?

  8. Vuotava suoli asiasta on kerrottu kirjassa James & Ron Braly & Hoggan: VAARALLISET VILJAT.
    Samoin hyvin perusteelisesti ei-keliaakisesta gluteeniherkkyydestä.

    Lähentelen uhkaavasti 60 rajapyykkiä. Sairastuin nivelreumaan 1970-luvun puolivälissä. Olen invalidisoitunut pahoin. On useita tekoniveliä, tehty paljon jäykistysleikkauksia ja puhdistusleikkauksia.

    Joskus 10-15 vuotta sitten rupesin epäilemään ruisleivän pahentavan tulehduksia. Siitä tuli turvotusta, ummetusta ja karmeanhajuiset ulosteet. Vähensin vähitellen ruisleivän syöntiä.

    Kolmisen vuotta sitten aloitin VHH-ruokavalion Antti Heikkilän ohjeiden mukaan. Lopetin viljojen syönnin kokonaan. Vaikutukset näkyivät heti. Turvotus helpotti ja tunsin oloni virkeämmäksi.

    Vyötärön mitta pieneni viitisen senttiä ja paino putosi viitisen kiloa. Koskaan minulla ei ole ollut ylipainoa, päin vastoin lihaskatoa ja on iho oireita. Dieettin aikana en ole havainnut lisää lihasten surkastumista. Mittasin reiden ja hauiksen ympärysmitat ennen dieettin aloitusta.

    Kivut ja tulehdukset helpottivat selvästi. Senkka ja CRP rupesivat pysymään 5-10 välillä. Kahden vuoden aikana tarvitsin vain pari kertaa paikallishoidon.
    Tulehduskipulääkkeiden käytön pystyin lopettamaan lähes kokonaan. Reumalääkkeiden käyttöä en ole vielä vähentänyt.

    Tänä keväänä tuli takaisku. Olin jatkuvasti kipeä, varsinkin rystynivelet turposivat pahoin. Senkka ja CRP nousivat (25/30). Sitä jatkui syyskesälle asti. Ihmettelin pitkään mistä se voisi johtua.

    Uskoakseni keksin syyn. Ruokavalio lipsui jonkin verran. Leipää en syönyt, mutta keväällä oli paljon juhlia(pääsiäinen, vappu, äitienpäivä ym.) ja leivonnaisia tuli popsittua reilummin.
    Luultavasti varsinainen syy oli se, että viljojen asemasta söin paljon kaaleja, varsinkin parsakaalia. Samoin sieniä. Nyt oli hyvä sienivuosi(on vieläkin vaikka eletään marraskuuta).
    Herkkusienten kipeyttävää vaikutusta olin epäillyt jo vuosia, nyt näyttää siltä, että on lopetettava myös rouskujen syönti.
    Kun syksyn tullen lopetin kaalien ja sienten syönnin, kivut ja turvotukset ovat helpottuneet huomattavasti.

    Eniten ihmettelin sitä, että löysin melkein kaikki FODMAP-listan vältettävät ruoat kolmen vuoden aikana ilman mitään listoja. Vain sipulia ja punajuurta en ole osannut epäillä. FOODMAP-lista on kuin minulle tehty.
    Jos tämä toimii jatkossa(käyn kolmen kk. välein verikokeissa), kannatta ruveta tekemään FOODMAP-dieettiä tunnetuksi.
    Toivottavasti reumapotilaat innostuvat kokeilemaan.

    Nyt olen kovasti ymmälläni kumpi sairastuttaa. Viljan proteiinit vai hiilihydraatit, vaiko molemmat.

    1. Kiitos kommentista ja ”potilatarinasta” Pentti! Toivottavasti tutkijat ulottaisivat vähitellen tutkimukset myös reumaan ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Tutkimusta löytyy surkean vähän. Peukku sille, että vointisi pysyy hyvänä jatkossakin!

Comments are closed.