Hiivaa suolistossa, onko se hiivasyndroomaa?

Hiivasyndrooma, onko sitä? Koululääketieteessä sitä ei tunnusteta, mutta kansan kielenkäytössä se esiintyy yleisesti edelleen.

Nojaudun tässä kirjoituksessa erityisesti  Schultze & Sonnenborn -katsausartikkeliin (Yeasts in the Gut: From Commensals  to Infectious Agents, 2009).

Hiivan esiintyminen suolistossa on tavallista. Useimmiten on kyse Candidas albicanshiivasienestä, vaikka myös joidenkin muiden Candidas -lajien esiintyminen on mahdollista (C. glabrataC. kruseiC. dubliniensisC. tropicalisC. parapsilosis,C. guilliermondii, and C. lusitaniae). Vaikka Candidas -sienet ovat yleisimpiä sieniä suolistossa, sieltä saatetaan tavata vähäisesti myös ohimenevästi seuraavia lajeja:  Aspergillus, Mucor, Cryptococcus, Rhodotorula ja  Trichosporon.

Hiivasientä tavataan aivan terveiden ihmisten ulosteista, ainakin 70 %:lta ihmisistä. Normaalisti suoliston mikrobifloorasta kuitenkin reilusti alle 1 % on hiivasieniä, kun taas yli 99 % bakteereja ja arkkieliöitä. Ulosteesta tavataan normaalisti hiivasienisoluja n. 101 -103 /g ulostetta, kun taas bakteerisoluja n. 1011 – 1012 /gramma ulostetta.

Niin kauan kun suoli on terve ja sen puolustusmekanismit kunnossa, sienen esiintyminen suolistossa pysyy aisoissa. Tällöin hiivasieni on kuin hyvin käyttäytyvä vieras, siitä ei ole harmia, jos ei kovin hyötyäkään.

Candidas albicans on kuitenkin opportunistinen, eli jos puolustusmekanismit suolistossa pettävät, se levittäytyy hanakasti, ja peittoaa alleen heikompia mikrobeja ja aiheuttaa laajemman hiivatulehduksen. Tällöin hiivasta on tullut kutsumaton ryöväri, joka tekee tuhoa isännälleen. 

Jos siis hiivaa ”kuhisee” suolessa, mitä silloin on pielessä?

Hiivasyndrooman historia lyhyesti

Reilu kolmekymmentä vuotta sitten amerikkalainen lääkäri C. Orian Truss esitti, että saasteet, erilaiset lääkkeet (esim. antibiootit) ja epäterveellinen ravitsemus raivaavat tietä suolistossa hiivasienen liikakasvulle vahingoittamalla suoliston tervettä mikrobiflooraa ja puolustusmekanismeja. Hän nimesi teorialle nimeksi Candida hypersensitivity syndrome. Teorian mukaan riehaantunut hiivasieni ottaa ylivallan useissa eri elimissä, varsinkin runsaasti limakalvoa sisältävissä elimissä. Trussia kritisoitiin kovasti siitä, että hän laittoi kaikki havainnot hiivan liikakasvusta em. lääkkeiden, huonon ravitsemuksen ja saasteiden piikkiiin huomioimatta lainkaan taustalla vaikuttavia altistavia sairauksia. Jo pitkään on tunnettu, että vakava sairaus (esim. vakavan trauman jälkeinen sairaalahoito, HIV -infektio jne.) altistaa potilaan hiiva-infektiolle.

Suomessa hiivasyndroomaa ovat tunnetuksi tehneet erityisesti ravintoasiantuntija, tekniikan tohtori, Paula Heinonen ja lääkäri, FT Erkki Anttila, jotka ovat molemmat myös ns. funktionaalisen lääketieteen seuran keulakuvia, ja usein esillä julkisuudessa. Hekin ovat nyttemin mielummin käyttäneet dysbioosi -käsitettä, joka kuvaa laajemmin suolen järkkynyttä mikrobiflooran tasapainoa (sisältää myös bakteerien epätasapainon).

Altistavia tekijöitä suoliston hiivasienen liikakasvulle

Hiivasienen liikakasvua kutsutaan kandidoosiksi (Candidosis eng.). Tavallisinta on liikakasvu limakalvoilla, kuten suussa, ruokatorvessa, suolistossa ja vaginassa.

Hiivasienen liikakasvulle altistaa seuraavat tekijät:

  • Immuniteetin epäedulliset muutokset (CD4+ Th1 lymfosyyttien puute, proinflammatoristen sytokiinien, kuten  IL-12 ja INF-gamma yliaktivaatio)
  • suoliston mikrobiflooran vakava epätasapaino
  • suoliston limakalvovaurio
  • Candidas -sienten muuntuminen virulentiksi (geeniekspression muutos)

Voidaan siis todeta, että joko suoliston tai koko elimistön vastustuskyvyn heikkeneminen  altistaa hiivatulehdukselle.

Hiivainfektiolle alistavat elämän vaiheet ja sairaudet

Altistavat elämänvaiheet

  1. Vastasyntyneet (erityisesti ennenaikaiset)
  2. Vanhukset
  3. Vaihdevuodet
  4. Raskaus

Altistavat sairaudet

  1. Diabetes
  2. Lisämunuaisen toimintahäiriöt
  3. Yhdenaikaiset infektiot
  4. IBD (Crohnin tauti tai haavainen paksusuolen tulehdus)
  5. Verisyövät
  6. Muut syövät
  7. Vatsan seudun kirurgia
  8. Elinsiirto
  9. Alkoholismi
  10. Vuodehoito
  11. Yleinen heikentynyt vastustuskyky
  12. APECED tai APS type I tai APECS

Altistavat lääkkeet ja lääketieteelliset hoidot

  1. Antibiootit
  2. Kortikosteroidilääkkeet
  3. Immunosuppressiiviset lääkkeet (esim. elinhyljintälääkkeet)
  4. Sytostaatit (solumyrkyt syövän hoidossa)
  5. Sädehoito
  6. Tehohoito
  7. Jatkuvassa käytössä olevat katetrit

Hiivainfektioille altistavien tekijöiden lista on erittäin pitkä. Listaa lukiessa tulee miettineeksi, että siitä puuttuu ravinto ja saasteet Trussin alkuperäiseltä listalta. Lääkkeet tunnustetaan altistavaksi tekijäksi. Listalta puuttuu myös ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS), jossa on hyvin samanlaiset oireet, kuin suoliston hiivasieni-infektiossa. Ainoan olemassa olevan kontrolloidun tutkimuksen mukaan, IBS -potilailla ei ole hiivasientä enempää suolistossa kuin terveillä verrokeilla, eikä ole viitteitä että se aiheuttaisi IBS:ää (Middleton et al. 1992).

Hiivasienten on joissakin tutkimuksissa havaittu lisäävän suolen läpäisevyyttä (kts. vuotava suoli). Siten on virinnyt ajatus, olisiko olemassa joukko geneettisesti alttiita ihmisiä, joille Candida albicans -tai jokin myy hiivasieni voisi aiheuttaa suoliston vaurioita erityisen herkästi. Tämä teoria on vielä alustava, ja vaatii lisäselvitystä.

Saasteiden ja  ravinnon vaikutuksesta suoliston hiivasieni-infektioiden esiintymiseen ei ole juuri lainkaan tutkimustietoa.

Hoito

Hiivainfektion hoitoon kuuluu nystatiini- ja/tai flukonatsoli -sienilääke. Niiden lisäksi on  näyttöä probioottien roolista.

Probiootit

Ennenaikaisilla vauvoilla probioottiannostelu  (Lactobacillus casei rhamnosus) 12 kuukauden ajan vähensi merkitsevästi (n. 50 %) maha-suolikanavan kolonisoitumista Candidas albicans -sienellä (Manzoni et al. 2006  ).  Toisessa ennenaikaisilla vauvoilla tehdyssä tutkimuksessa L.reuteri oli tehokkaampi kuin L. rhamnosus, ja molemmat tehokkaampia kuin lumehoito Candida -hiivasienen kasvun estossa (Romeo et al. 2011). Tässä Romeon tutkimuksessa probiootit estivät myös sepsistä ja neurologisia kehityshäiriöitä vuoden seurannassa!

Vanhuksilla tehdyssä suomalaisessa tutkimuksessa 16 viikon mittainen probioottihoito vähensi suun limakalvojen Candida -kolonisaatiota  32 % (Hatakka et al. 2007). Lisäksi italialaiset tutkijat ovat osoittaneet, että Lactobacillus rhamnosus ja L. paracasei ovat erittäin tehokkaita vähentämään Candida albicans -hiivaa vanhusten ulosteviljelmissä (Verdenelli et al. 2009).

Ruokavalio

Satunnaistettuja ruokavaliotutkimuksia hiivainfektion hoidosta tai estosta ei ilmeisesti ole. Yhdessä vuonna 1989 julkaistussa tapaus-verrokkitutkimuksessa vaginan hiivainfektiota oli enemmän niillä, joiden ravinnossa oli vähäisesti kuitua, runsaasti sokeria ja energiaa (Reed et al. 1989). Vaikka tietoa hiivainfektioiden ehkäisystä ja hoidosta ruokavaliolla on onnettoman vähän, prebiootisesti toimivien kuidun ja hiilihydraattien suosiminen lienee järkevää. Koe-eläintutkimuksessa prebiootit (oligosakkaridit ja inuliini, ns. FODMAP -hiilihydraatit) ovat vähentäneet suoliston kolonisoitumista hiivalla (Buddington et al. 2002). Tällaisia prebioottisesti toimivia hiilihydraatteja on erityisesti hedelmissä, palkokasveissa, kaaleissa, (täysjyvä)viljoissa ja sipuleissa. Tällaiset hiilihydraatit voivat  aiheuttaa herkkävatsaisille turvotusta, kipua ja ilmavaivoja (kts. kirjoitukseni FODMAP -hiilihydraateista).

Samoin sokerin ja yksinkertaisten hiilihydraattien välttäminen on järkevää, kuten myös liian energian saannin. Syödyn hiivan määrän (pullan, hiivaleivän jne.) vähentämisestä en löytänyt lainkaan tutkimustietoa, mutta ei vähentämisestä varmaan haittaakaan olisi.

Lopuksi

Jos henkilöllä on hiivaa suolistossa (ulosteessa) yli laboratorioiden viitearvojen hoidoksi yleensä määrätään sienilääke. Tämän ohella ja jatkossa hiivainfektioille altiiden henkilöiden lienee järkevää kokeilla pitkäaikaisesti probioottivalmistetta (Lactobacillus rhamnosus tai reuteri). Runsaasti kuitua ja paksusuolessa fermentoituvia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio on teoriassa myös eduksi ja sokeri ja höttöhiilarit haitaksi, mutta tutkimusnäyttöä asiasta ei ole. Edellä mainittujen altistavien tekijöiden kunnollinen hoitaminen ja mahdollisuuksien mukaan poistaminen on myös tärkeää, ja erityisesti kannattaa pitää mielessä diagnosoimattoman (piilevän) altistavan sairauden mahdollisuus taudin aiheuttajana.

Pääasiallinen lähde

Schultze & Sonnenborn: Yeasts in the Gut: From Commensals  to Infectious Agents. Dtsch Arztebl Int. 2009 December; 106(51-52): 837–842

6 thoughts on “Hiivaa suolistossa, onko se hiivasyndroomaa?”

  1. Kommentointi jäänyt viime aikoina, mutta jospa nyt jotain ehtisi näpyttää. 🙂 Mielenkiintoisia suolistojuttuja pohdiskeltu täällä.

    Itse olen törmännyt hiivasyndroomaan potilastyössä aina silloin tällöin. Monesti oireita kuvaillaan hyvin IBS-oireiden tyyppisesti, mutta olenpa kuullut sellaisiakin oirelistauksia, kuten jatkuva kutina joka puolella kehoa, päänsärkyä ja ”kolotusta”. Kuulemma oireet vähenevät raffinoidun ruoan vähentämisellä. Mielenkiintoista, mutta hämmentävää.

    Muuten, minkä takia mielestäsi pitäisi vähentää ruoassa olevan hiivan syömistä? Leivontahiiva on kuitenkin Saccharomyces-sukua eikä Candidas. Lisäksi jokainen leipoja tietää, mitä sille hiivalle tapahtuu kuumissa lämpötiloissa, eli se kuolee. Minun (maalais-)järkeeni ei mene se, miten kuollut hiiva voisi virvota eloon elimistössä – varsinkaan, kun matkalla suolistoon on mahahapot vastassa jne. jne. Kotikaljat ja simat voisi periaatteessa olla ongelmallisia, koska niiden valmistuksessa lämpötila ei nouse hiivantappotasolle. Epäilen, että monelle pullansyöjälle oireita aiheuttaa pullan FODMAPsit tai vehnä sinällään. Spekulaatiota, spekulaatiota… 🙂

  2. Leena, kiitos kommentista! Olen ihan samaa mieltä. Oireet voivat oikeasti johtua FODMAP -eista.

    Hiivan välttäminen on suosittua, mutta juuri kuten perustelet, en näe siinä itsekkään kovin järkeä. Eikä asiaa ilmeisesti ole tutkittukaan. Hyviä pointteja nuo simat ja kotikaljat ja muut hiivapohjaiset juomat.

    Myyttejä on ravitsemuksessa hurjasti, ja usein ne ovat melko heikolla pohjalla. Mutta joskus aina sattuu, että kansa tietää aiemmin kuin asiantuntijat. Joten on paras olla valppaana 🙂

  3. Ja hampaat… vuosia jatkuneet säännölliset hiivatulehdukset loppuivat kuin seinään, kun viisaudenhampaan alla muhinut tulehdus hoidettiin.

  4. Sitä paitsi ravitsemusterapeuttien tehtävä on mielestäni kyllä turvata ruokavalion ravitsemuksellinen laatu, oli asiakkaan ruokavalio mikä tahansa. Niin hyvin kuin se siis on mahdollista huomioiden asiakkaan toiveet. Joskus olen oikeasti joutunut jonkun ihme pH-dieetin mukaan ohjeistamaan potilasta, koska hän oli sitä mieltä, että ”I’m doing it with or without your help.” Itse IBSiläisenä tiedän, että ihan sama, kuinka terveellistä se ruisleipä on, en vaan pysty sitä oireiden takia koko ajan nassuttamaan.
    Myyttejä toki on, mutta usein myyttien pohja on huhupuheet tai tutun kummin kaiman sanomiset. Silloin meidän kyllä tulee myös ammattitaitomme puolesta myös kertoa ja perustella, miksi myytillä ei ole luultavasti pohjaa. Edelleen kuulen tarinaa kissanraatorasvoista ja vastaavista. Peruna ei voi olla myrkkyä. Muuten tämä kansa olisi aikoja sitten kadonnut Suomenniemeltä. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

  5. Kiitos hyvästä artikkelista. Tuli taas uutta näkökulmaa. Olen itse soveltanut Special Carbohydrate Dietiä ärtyneen suolen ja hiivasyndrooman oireisiin hyvällä menestyksellä. Ohjelma perustuu teokseen: Elaine Gottschall: Breaking The Vicious Cycle, Intestinal Health Through Diet. Kirja on saatu kahteen Uudellamaalla sijaitsevaan yleiseen kunnankirjastoon. Ohjelman noudattaminen pitää hiivan kurissa. Liika makean, esim. kuivattujen hedelmien syöminen tuo oireet takaisin. Colitis Ulcerosa- ja/tai Crohnintautipotilailla dieetin noudattaminen on tosi tarkkaa, jotta siitä saa avun. Jotkut ovat voineet luopua kortisonilääkityksestään dieetin avulla. SCD-fi on suljettu keskusteluryhmä, joka toimii vertaistukiperiaatteella.

Comments are closed.