Lihavuustutkijan viesti VHH:sta ravitsemusterapeuteille

Viime viikolla järjestettin Helsingissä pohjoismaisten ravitsemusterapeuttien tieteellinen kokous, Nordiska Dietistdagarna (NND). Yksi laajaa kiinnostusta herättäneistä aiheista lienee ollut ETM, LT, lihavuustutkija Kirsi Pietiläisen esitys vähähiilihydraattisen (VHH) ruokavalion puolesta. Itse en päässyt kokoukseen paikan päälle, mutta netissä Kirsin luennon dioja selatessani ilahduin kovasti. Pyysin Kirsiltä pientä haastattelua, johon hän ystävällisesti suostui. PS. huomaatkaa, että NND -nettisivuilla on useita muitakin hyvin mielenkiintoisia esityksiä!

____________________________________________________________________________

Lääkäri, lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen, HUS

Osallistuit Helsingissä järjestetyn Nordiska Dietistdagarna  -symposiumin vähähiilihydraattista ruokavaliota koskevan session väittelyyn. Esityksesi oli VHH:n puolesta lihavuuden hoidossa. Mitkä olivat pääviestejäsi Helsingissä pohjoismaisille ravitsemusterapeuteille?

Lukemien artikkeiden perusteella minusta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta (VHH) on hyvä näyttö laihdutuksessa aina puoleen vuoteen saakka. Vuoden kohdalla tulos on laimentunut, mutta yhä VHH:ta puoltava. On useita tutkimuksia, joissa painonpudotus on VHH:lla ja vähärasvaisella ruokavaliolla sama, mutta sellaisia en ole löytänyt, joissa vähärasvainen olisi VHH:ta parempi.

Lipideistä triglyseridit laskevat ja HDL nousee, kun VHH:ta käytetään painonpudotustarkoituksessa. Mielestäni tämä näyttö on selvä. LDL :n osalta tulokset on sekavampia, joskus LDL kohoaa, joskus ei. LDL:n partikkelikoko muuttuu edullisemmaksi eli kookkaammaksi VHH –jakson aikana. Ehkä kookkaat partikkelit kantavat verisuoniterveydelle hyviä komponentteja mukanaan, tosin tätä ei vielä varmuudella tiedetä.

Verenpaine laskee VHH:lla hiukan useammin kuin vähärasvaisella, mutta laihdutettaessa molemmat dieetit yleensä laskevat verenpainetta. Glukoositasapainosta kaipaisin lisää tietoa etenkin aterianjälkeisissä arvoissa. Paastoverensokeri ei paljasta todellisia muutoksia esim. insuliiniresistenssin purkautumisesta. Glukoosi- ja insuliiniarvot seuraavat mahdollisesti enemmän painonpudotusta kuin ruokavalion koostumusta.

Mielenkiintoista sinänsä näyttää olevan se, että kun tutkimuksiin otettujen laihduttajien rasvan saantia on seurattu VHH –jakson aikana, on kokonaisrasvan saanti pysynyt ennallaan laihdutusjaksoa edeltävään aikaan verrattuna. Eli absoluuttisesti ajateltuna potilaat ovat vähentäneet vain hiilareita, rasvaa he ovat saaneet grammoina kuten ennenkin. Vähärasvaisella ruokavaliolla olleet ovat puolestaan vähentäneet absoluuttisesti laskien lähinnä rasvaa hiilihydraattikuorman pysyessä ennallaan. On sellaistakin näyttöä, että VHH-laihdutusruokavaliota noudattaneilla tyydyttyneen rasvan saanti on vähentynyt verrattuna lähtötilanteeseen.

VHH määritelmä on sekava. Osissa tutkimuksissa VHH:ksi kutsutaan ruokavaliota, jossa hiilihydraatteja on 40 E %, toisissa 10 E %. Näin poikkeavilla ruokavalioilla on luonnollisesti hyvin poikkeavat vaikutukset myös metaboliaan. Vähähiilihydraattisen ruokavalion voi koostaa monella tavoilla. Omasta mielestäni paras tapa on poistaa, tai ainakin radikaalisti vähentää höttöhiilareita eli sokeria, valkoisia viljoja, riisiä, pastaa ja perunaa menemättä äärimmäiseen hiilihydraattien välttämiseen. Tärkeää on syödä suojaravintoainetiheätä, vitaalia ruokaa.

Diabeetikoiden kannattaa jättää vähemmälle höttöhiilareita, se on mielestäni selvä. Lisäksi näyttää siltä, että insuliiniresistenssistä kärsivät hyötyvät muita enemmän vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Näyttää myös siltä, että geneettinen alttius huonoille hiilareille on olemassa. Esimerkiksi omissa potilaissani on ahmijalihavia, joiden metabolinen profiili on moitteeton vaikka ahmivat hurjasti hiilihydraatteja, ja ovat lihavia. Sitten on niitä, jotka eivät kestä yhtään raffinoituja hiilihydraatteja. Eräällä potilaallani hiilihydraattien rasvoittama maksa oli valtava ulottuen lantioon saakka. Hiilihydraattien vaikutukset voivat olla todella yksilölliset.

Mikä oli opponenttisi ravitsemusterapeutti Ingrid Larssonin (Sahlgrenka sjukhus) pääviesti?

Vastaväittäjä korosti ketogeenisen ruokavalion haittoja. Tällaisina hän mainitsi kuivumisen, munuaisten laajentumisen/vajaatoiminnan, pahanhajuinen hengityksen ja ummetuksen. Lisäksi hän korosti muutamaa epidemiologista tutkimusta, joissa VHH:n käyttöön liittyi lisääntynyt riski sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen ja syöpään. Sinänsä mielenkiintoista oli kuulla ruotsalaisesta haittavaikutusrekisteristä, johon oli tullut 20 ilmoitusta VHH:sta.

Keille VHH mielestäsi sopii, ja keille ei?

”Tohtori Pietiläisen VHH” sopii kaikille, siis turhan sokerin ja höttöhiilareiden vähentäminen. Tiukka hiilihydraattirajoitus ei sovi munuaisten vajaatoiminnassa, eikä mielestäni nuoruustyypin diabeteksessakaan. Sydänpotilailla ja diabeetikoilla olisin tarkka rasvan laadusta, ja suosisin kasvisperäisiä rasvoja tyydyttyneen rasvan sijaan.

Terve sopeutuu melkein mihin ruokavalioon vain. Sopeutuminen erilaisiin energiaravintoaineisiin painottuviin ruokavalioihin on kai ollut eloonjäämisen kannalta historiallisesti välttämätöntä.

Mitä olet mieltä termistä muotidieetti, “fad diet” tutkimusmäärän valossa?

En lainkaan pidä sanasta dieetti. Sitä on alettu käyttää ylipäätään väärin. Dieettihän tulee kreikan sanasta dietia ja tarkoittaa elämäntapaa. VHH:kin on monille elämäntapa. Minusta se ei ole muotidieetti.

Laihdutustutkimuksia on melko paljon.  Pitkäaikaisia (yli  5 vuotta) tutkimuksia ei ole, eikä tutkimuksia, joissa paino olisi pitkään pyritty pitämään yllä VHH:lla ilman laihdutuspyrkimystä. Väestötutkimuksissa on virhelähteitä, minkä vuoksi niiden tulkinta ei ole yksiselitteistä.

Tutkimuksilta toivoisin myös päätetapahtumatietoa, mihin suuntaan vaaka kallistuu, kun LDL:ssä tapahtuu epäedullinen muutos ja triglyserideissä ja HDL:ssä myönteinen muutos.  LDL -partikkelikoon merkitys päätetapahtumille on myös vielä kysymysmerkki. Vielä on siis tutkimista.

Mitä muuta haluaisit sanoa VHH:sta?

Minua kiinnostavat yksilölliset erot ihmisten välillä. Haluaisin tietää, laihtuvatko jotkut potilaat erityisen paljon VHH:lla energiansaannista riippumatta. Vai onko kalori edelleen kalori?

Tarvitaan myös lisätutkimuksia aineenvaihdunnasta uudenaikaisilla, aiempaa paljon tarkemmilla menetelmillä.

Kiitos haastattelusta lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen!

________________________________________________________________________________

Lisätietoa:

Kirsi Pietiläisen diat Nordiska Dietist Dagarna -kokouksesta löytyvät tästä.

Oman 12 -osaisen VHH -kirjoitussarjani yhteenveto löytyy tästä. Yhteenvedon kautta pääsee porautumaan kaikkiin 12 osaan, viitteisiin sekä kuviin. Kirjoitussarjani  käsittää kaikki osat mukaan lukien n.100 A4 -liuskaa vastaavan määrän tieteeseen pohjaavaa tekstiä VHH.sta.

[poll id=”30″]

8 thoughts on “Lihavuustutkijan viesti VHH:sta ravitsemusterapeuteille”

  1. Tämä haastattelu oli aivan mahtava. Kirsi toi vastauksissaan esille asiallisia ja avarakatseisia näkemyksiä, joita on ilo lukea. Tämä edusti mallikkaasti oikean tiedenaisen tai -miehen tyyliä. Kiitos teille molemmille.

  2. Harvinaisen selkeää tekstiä ns. vanhan ajattelun kannattajalta. Olen iloinen Kirsin uudesta tavasta ajatella. Pelkään kuitenkin, että hänen tieteellinen tiensä vaikeutuu vanhojen pellejen ankaraan vastustukseen.

    Kun joskus 1H NMR-tutkimustulokset julkistetaan, niin koko kolesteroliteoria menee romukoppaan. Toivottavasti Kirsi pääsee lukemaan edes abstrakteja kun H:gissäkin on 1 laite 1-tyypin diabetestutkimusprojektissa.

    On kuin kevät olisi koittanut tässä änkyröitten maassa. Saa nähdä, kukkiiko maa?

    Onnesta häkeltynyt

  3. Halkosouvin päälle katselin Kirsin tarinat.
    Se tietenkin on sekoilua, että VHH olisi jotakin 40E%. Tunne vain yhden, joka kannattaa näin suurta hh-määrää. Hän kyllä sallisi rasvankin lisäystä (pehmeää). Saa arvata kuka.
    Hh määrä tietenkin on sovitettava sietorajoihin ja se on monilla T2DM-kroonikoilla todella matala, itsellänikin.

    Jokohan edellä mainittu 1H NMR alettaisiin ottamaan vakavasti? Tuote on suomalainen ja antaa täysin uudet ulottuvuudet ajattelulle.
    Mistä lienee edellinen kommentoija saanut tietonsa? Lääkärikunta ei asiasta tiedä muutamaa hiljaista poikkeusta lukuunottamatta mitään – sääli.

  4. Minusta on hienoa että Suomessa on myös Kirsin kaltaisia sekä lääke- että ravitsemustietellisen koulutuksen käyneitä asiantuntijoita. Lääkärieden peruskoulutuksessa ravitsemustieteellistä näkökulmaa on yllättävän vähän siihen nähden, että lääkärieltä kuitenkin käytännön työssä odotetaan laajaa ravitsemusosaamista.

  5. 40 % hiilihydraatteja on ”paljon”, eikä sitä ehkä voi määrittää sanalla vähähiilihydraattinen, onhan se toki vähähiilihydraattisempi kuin virallinen linja.
    Mutta toisaalta tuo 40 % hiilihydraattiannos on joillekin ihmisille aivan sopiva ja se heille suotakoon.
    Mikähän olisi paras nimitys kaikille meille hiilihydraatteja tarkkaileville ihmisille? Hiilihydraattitietoinen?

    Itse olen tarkkaillut hiilihydraattisyömisiäni syksystä lähtien (9 kk), enkä vielä osaa sanoa, mikä olisi minulle sopivin hiilhydraattimäärä – vai onko minussa vielä kivikauden geenit niin voimakkaina, että kenties hiilihydraattien määrää pitäisi säädellä vaikka vuodenaikojen mukaan?

  6. ” Glukoositasapainosta kaipaisin lisää tietoa etenkin aterianjälkeisissä arvoissa. Paastoverensokeri ei paljasta todellisia muutoksia esim. insuliiniresistenssin purkautumisesta. Glukoosi- ja insuliiniarvot seuraavat mahdollisesti enemmän painonpudotusta kuin ruokavalion koostumusta.”

    Puutun vielä tähän K.P.:n arveluun. Itsekään en ole tästä liikoja tutkimuksia havainnut (=verensokerin pitkäaikaisseuranta muuttujina ravinto, lääkitys ja liikunta).

    Tämän tutkimiseksi JA tulevien/ jo potilaiden ohjaamiseksi on olemassa aivan kelvollisia mittaustapoja. Yleisin on anturin avulla tehtävä jatkuva verensokerin mittaus. Mittaustulos saadaan viiden (5) minuutin välein. Tulostuva mittauskäyrä on todella havainnollinen yllälueteltujen muuttujien osalta.
    Tutkimukseen riittämätön mittatarkkuus? No ei, kun menetelmää käytetään ja se riittää käytännössä VAIN 1-diabeetikkolasten insuliinipumpun annoksen määritykseen.
    Lääketeiteessä pätee muutama järjenkäytön sääntö. ”Kun kuulet kavion kapsetta, tuskin tulee seepra”. Tämä liittyy maalaisjärkeen,
    ”Yleiset taudit ovat yleisiä JA harvinaiset taudit ovat harvinaisia”. Tämä liittyy sekä kaupunkilaisjärkeen ETTÄ maalaisjärkeen.

    Verensokerin jatkuva mittaus on helppoa ja se antaa erittäin hyvää perustietoa.
    Solukalvoilla spekulointi antaa myös hyvää tietoa – pitkässä juoksussa.

Comments are closed.