Mielenkiintoista keskustelua diabeteksen ruokavaliosta

Keskustelu painonhallintaan ja aikuistyypin diabeteksen hoitoon ja ehkäisyyn käytettävistä ruokavalioista on kiivasta. Julkiseen keskusteluun osallistujat tosin ovat usein muita kuin tiedemaailman guruja.

Satuin kerrankin bongaamaan gurujen keskinäisen keskustelun tiedelehdestä Diabetologia. Keskusteluun osallistui monikansallinen tutkijaryhmä sekä suomalaiset ravitsemus- ja diabetesgurut Matti Uusitupa, Jaana Lindström ja Jaakko Tuomilehto.

Alkuperäinen katsausartikkeli

Keskustelu lähti liikkeelle australialais-saksalais-italialaisen tutkijaryhmän kirjallisuuskatsauksesta tammikuussa 2010. Katsaus pyrkii selvittämään, mitä nykyisin tiedetään diabeteksen optimaalimisesta ehkäisyruokavaliosta. Sen nimi oli: Optimal dietary approaches for prevention of type 2 diabetes (Buyken et al. 2010). Artikkeli on kaikille avoin.

Artikkeli alkaa esittelemällä ja kehumalla suomalaisen DPS -tutkimuksen, jossa diabeteksen ilmaantumista voitiin vähentää yli puolella monipuolisella elämäntapainterventiolla ilman lääkkeitä. Katsausartikkelin kirjoittajat toteavat, että DPS – ja sen sukulaistutkimus DPP on leimattu monilla foorumeilla liian yksioikoisesti vankaksi todistusaineistoksi vähärasvaisen ruokavalion puolesta.

Sekä DPS ja DPP sisälsivät molemmat paitsi a) makroravintoainetason ruokavaliomuokkauksen (siis vähemmän rasvaisen ruokavalion) niin myös b) laihdutus- ja c) liikuntaintervention. Siten ei voida väittää, että saavutettu erinomainen tulos olisi lähinnä vain vähärasvaisen ruokavalion ansiota. Oikea johtopäätös on: vähemmän rasvainen (suositusten mukainen) ruokavalio yhdessä laihduttamisen ja liikunnan lisäämisen kanssa vähensivät diabeteksen ilmaantumista. Siten DPS ja DPP eivät kerro mikä ruokavalio on diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa paras.

Tutkijat referoivat katsaukseessaan laajan joukon erilaisia tutkimuksia diabeteksen esivaiheessa (IGT) ja varsinaisessa diabeteksessa. Katsausartikkeliin liian syvälle menemättä keskeisen sanoman voisi ehkä tiivistää seuraaviin pointteihin:

  • Viime vuosina useat eri ruokavaliomallit, joissa on joko runsaammin rasvaa ja/tai proteiinia ovat tuottaneet parempia laihdutustuloksia kuin vähärasvaiset ruokavaliot
  • Nämä enemmän rasvaa ja proteiinia sisältävät ruokavalioista useat ovat keskenään yhteneviä siinä suhteessa, että ne tuottavat alhaisen aterianjälkeisen verensokerin ja insuliinivasteen
  • Ne ruuat, jotka aiheuttavat (liiaksi) kohonnutta aterian jälkeistä verensokeria, lihottavat ja edesauttavat aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista
  • Raskauden aikaisen ja jo nuoruusiällä alkavan aikuistyypin diabeteksen dramaattinen lisääntyminen saattaa selittyä ruokavaliomalleilla, jotka lisäävät voimakkaasti aterian jälkeisiä insuliinivasteita ja sokereita

Pääsanoma siis näyttää tutkijoilla olevan se, että suuri glukoosikuorma väsyttää vähitellen haiman toimintaa, ja siten aterianjälkeisiä korkeita insuliini- ja sokerivasteita kannattaa välttää melkein hinnalla millä hyvänsä. Abstraktin viimeistä lausetta lainaten: ”The dietary strategy with the strongest evidence of being able to prevent type 2 diabetes is not the accepted low-fat, high-carbohydrate diet, but alternative dietary approaches that reduce postprandial glycaemia and insulinaemia without adversely affecting other risk factors.”

Oheinen kuva kertoo lisää yksityiskohtia janoaville. Koko artikkeli löytyy tästä

Suomalaisgurujen vastaus

Suomalaiset (nimet mainittu edellä) vastaavat katsausartikkelin kirjoittajille kirjeessään ”Prevention strategies for type 2 diabetes should be based on evidence-based medical nutrition data”,  jonka Diabeteologia myös julkaisi toukokuussa 2010 . Valitettavasti kirje on avoin vain lehden tilaajille (kirjastoille jne.).

Suomalaiset pitävät aihetta äärimmäisen polttavana ja tärkeänä. Uusitupa ym. kuitenkin toteavat artikkelin kirjoittajien vähätelleen DPS ja DPP -tutkimuksien antia.

Suomalaisten mielestä näissä molemmissa tutkimuksissa osoitettiin, että suositusten mukaisella ruokavaliolla voidaan vähentää sairastumista diabetekseen.  Ja DPS:ssä ja DPP:ssä käytetyt satunnaistetut päätetapahtumatutkimukset nimenomaan ovat todistusarvoltaan kaikkein vankimpia. Suomalaiset myöntävät liikunnan ja painonpudotuksen olevan tärkeitä diabeteksen ehkäisyssä DPS -tutkimuksessa.

Suomalaisten mukaan (kirjoitetu maaliskuussa 2010) paras satunnaistettujen tutkimusten näyttö on edelleen juuri DPS:stä ja DPP:stä. Tutkijat lisäävät, että DPS:ssä kyse ei suinkaan ollut vähärasvaisesta vaan keskirasvaisesta ruokavaliosta, jossa rasvan osuuden sallittiin olevan 35 E %, joskin tavoite oli 30 E %. Lopulta tutkittavat päätyivät DPS -tutkimuksessa samaan n. 32-34 E % rasvasta. Hiilihydraattien absoluuttinen saanti  grammoina ei lisääntynyt lainkaan lähtötilanteeseen verrattuna , vaikkakin suhteellinen osuus kokonaisenergiansaannista lisääntyi 3,3 % DPS -tutkimuksessa.

Gurut myös toteavat, että katsausartikkelin kirjoittajien olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota rasvan laatuun. Tyydyttynyt rasva heikentää heidän mukaansa insuliinisensitiivisyyttä ja veren kolesteroliarvoja, ja voi siten aiheuttaa sydänsairauksia. Tällä on aikuistyypin diabeetikolle erityistä merkitystä. Kirjeessä ei oteta lainkaan kantaa erikseen tutkimuksiin, joita katsausartikkelissa esiteltiin laajasti, esim. Välimeren ruokavalioon tai hiilihydraattien rajoittamiseen eri tavoin.

Suomalaisten kirje päättyy erittäin mielenkiintoisesti. Uusitupa ja kumppanit toteavat, että rasvan laadun lisäksi aikuistyypin diabeetikoiden ruokavaliosuosituksia pitäisi terävöittää hiilihydraattien suhteen. Lisäksi heidän mukaansa olisi järkevämpää keskittyä ruoka-ainevalintoihin kuin yksittäisten ravintoaineiden (suoja- tai makroravintoaineiden) kyttäämiseen.

Summasummarum, suomalaisten viesti tuntuu olevan, että kaikesta kaivetusta tutkimusaineistosta huolimatta paras tieteellinen näyttö (RCT -tutkimusnäyttö) on nimenomaan DPS – ja DPP -tutkimuksista.

Tutkijoiden vastaus suomalaisille

Artikkelin kirjoittajat kiittävät heinäkuussa 2011 (!)  julkaistussa vastauksessaan suomalaisia arvokkaasta palautteesta, ja rakentavasta keskustelusta jota aiheesta todella kaivataan. Tutkijat toteavat Uusitupaa ja kumppaneita mukaellen, että ideaalitilanteessa eri ruokavalioista todella olisi pitkäkestoista satunnaistettuihin tutkimuksiin perustuvaa päätetapahtumanäyttöä. Mutta koska sellaista ei ole kuin parista tutkimuksesta (juuri DPS ja DPP), pitää ottaa huomioon myös väestötutkimuksien näyttö ja välimuuttujiin perustuva RCT -tutkimusnäyttö. Heidän mukaansa tämä tutkimusnäyttö huomioiden näyttää vahvasti siltä, että a) Välimeren ruokavaliomalli, b) matalan GI:n ja/tai glukoosikuorman ruokavaliot ja, c) kasvikunnan proteiiniin painottuvat ruokavaliot ehkäisevät ja sopivat parhaaksi hoidoksi aikuistyypin diabetekseen.

Tutkijat vastaavat suomalaisille , että on mielenkiintoista, että moni DPS -tutkimuksessa  suositeltu ruoka-aine (esim. hapatettu ruisleipä) aiheuttaa matalan insuliinivasteen ja aterian jälkeisen sokerin. Osa DPS -tutkimuksen hyvistä tuloksista voi siis selittyä sillä, että suositetut ruoka-aineet  aiheuttavat vähäisen insuliini- ja sokerivasteen. Tätä asiaahan suomalaiset eivät lainkaan kirjeessään käsitelleet, vaikka se oli monikansallisten tutkijoiden pääpointti. Lisäksi ulkomaalaiset tutkijat toteavat, että DPS yleisesti tulkitaan puhtaasti vähärasvaista ruokavaliota puoltavaksi vaikka kyse on siis myös matalan GI:n ruokavaliosta.

Tutkijat jatkavat kehummalla DPS -tutkimusta vakuuttavaksi. Silti he sanovat, että  DPS -tutkimusta ei oltu suunniteltu eri ruokavalioiden vertailututkimukseksi. Siten siitä ei voi vetää johtopäätöksiä, että DPS:n ruokavalio olisi parempi kuin vaikka Välimeren ruokavalio tai hiilihydraattirajoitteinen ruokavalio.

Rasvasta kirjoittajat toteavat sen mikä on kaikkien huulilla. Liika tyydyttyneen rasvan jahtaaminen on vienyt huomiota pois muista tärkeistä ruokavalion tekijöistä (kuten siitä miten nopeasti verensokeria ja insuliinia kohottavien ruoka-aineiden merkityksestä terveydelle).

Tutkijat päättävät vastineensa: ” …it should be clearly stated that the body evidence available no longer supports the superiority of ’low fat, high carbohydrate’ dietary approaches for the prevention of the type 2 diabetes”.

Oma kommentti

Katsausartikkeli ja siitä virinnyt kirjeenvaihto tiivistää hyvin sen mistä aikuistyypin diabeteksen ruokavaliohoidossa kiistellään. On näkemyseroja siitä, millaiset tutkimukset ovat riittävän hyviä todistamaan jonkin ruokavalion etuja ja haittoja. Osa tutkijoista ei millään haluaisi laajentaa tarkastelua rasvan määrän, laadun ja kuidun ulkopuollelle. Osa taas on perin kyllästyneitä pelkkään saman asian jauhamiseen, kun uudet tutkimustulokset puhuvat muuta.

Hyvä Uusitupa ym.!

Ilahduttavaa oli, että Uusitupa ym. ottivat yllättävänkin voimakkaasti kantaa sen puolesta, että diabeetikoiden ruokavaliosusosituksia tulisi terävöittää hiilihydraattien laadun suhteen. Käytännössähän tämä tarkoittaa höttöhiilareiden ja sokerin entistä tiukempaa karsimista. Tällaisia äänenpainoja guruilta Mikael Fogelholmia ja Kirsi Pietiläistä lukuunottamatta en ole juuri nähnyt. Olisikohan liikaa pyydetty, että Uusitupa ym. toteaisivat saman asian myös suomalaiselle medialle ?

Gurumme eivät innostu beta-solun väsymisestä

Hämmentävää on se, miten suomalaiset gurut lähes tyystin hiljenevät beta-solu -insuliini- sokeri-höttöhiilariakselista. Mitäs jos yksi keskeinen tekijä aikuistyypin diabeteksen ehkäisyssä todella onkin juuri se, mitä nettikeskusteluissa usein väitetään: liika tärkkelys ja sokeri → liika aterianjälkeinen sokeri ja insuliini → haiman väsyminen vähän liikkuvilla ja geneettisesti alttiilla henkilöillä? Lisäksi siihen insuliinin aiheuttama ruokahalu ja lihominen.

Tätä teoriaa ja linjaa puoltaa sekin mitä aikuistyypin diabeteksesta synnystä nykyisin tiedetään. Aikajärjestyksessä ensiksi näyttää tulevankin geenien sanelema beta-soluvaurio, ja muutos ensivaiheen insuliinierityksessä, ja vasta sitten insuliiniresistenssi. Jos geneettisesti alttiit beta-solut todella väsyvät ajan saatossa liiasta hiilarien annostelusta, niiden liikakuormaa olisi todella syytä välttää.

Uudet RCT -tutkimukset täydentävät kuvaa

Kirjeenvaihdon keskellä tammikuussa 2011 julkaistiin suomalaistutkijoiden peräänkuuluttama satunnaistettu ruokavaliointerventio aikuistyypin diabeteksen ehkäisyssä. Tässä espanjalaisessa tutkimuksessa Välimeren ruokavalio, jossa painotetttiin erityisesti pähkinöiden ja neitsytoliiviöljyn käyttöä vähensi aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista myös noin puolella vs vähärasvainen  ruokavalio. Tässä tutkimuksessa koko hyöty on laitettavissa puhtaasti ruokavalion piikkiin.

Ottaen huomioon tuon espanjalaisen tutkimuksen tuloksen on ihmeellistä, miten vähän se on herättänyt mielenkiintoa meillä ja muualla. Aiemmin olen uutisoinut, että vähärasvainen ruokavalio ilman liikunnan lisäystä ja painonpudotusta ei myöskään auttanut amerikkalaisia naisia ehkäisemään aikuistyypin diabetesta suuressa RCT -tutkimuksessa. Itse asiassa vähärasvaiseen ruokavalioon näytti liittyvän lievä verensokerin kohoaminen.

Pasta ei kuulu joukkoon

Huonoihin hiilareihin (höttöhiilareihin) usein liitämme perunan, pastan, riisin, valkean leivän ja sokerin. Mutta kuuluuko  valkoinen pasta sinne oikeasti? Vaikuttaa siltä, että valkoinen pasta antaa erittäin alhaisen sokeri ja insuliinivasteen, huolimatta vähäisestä kuidun määrästä. Jos Buyken et al. ovat oikeassa alkuperäisissä väitteissään, niin olisi aika ryhtyä tarkemmin pohtimaan eri ruokien merkitystä aterian jälkeisille sokeri- ja insuliinivasteille. Tämän teorian valossa pasta on erinomainen hiilihydraatin lähde!

Kuitu ei ehkä olekaan kaikkein keskeisin hiilihydraattisidonnainen tekijä sokeri- ja insuliinivasteita arvioitaessa, vaan paljon kyse myös ruuan resistentistä tärkkelyksestä, ja muista paksusuoleen kulkeutuvista huonosti ohutsuolessa imeytyvistä hiilihydraateista, kuten fruktaaneista ja galaktaaneista (erilaisista FODMAP -hiilihydraateista).

Rasva hillitsee insuliini- ja sokerivasteita

Rasva hillitsee myös tehokkaasti hiilihydraattien aiheuttamia insuliini- ja sokerivasteita, niinkuin THL:n tutkijat menneenä talvena raportoivat (Hätönen et al. 2011). Olisiko siinä yksi syy siihen, miksi rasvan vähentäminen ei ole todistettavasti ollut sydän- ja verisuoniterveydelle mitenkään erinomaista?

Välipalakysymys

Jos Buyken et al. väitteet aterianjälkeisten sokerien ja insuliinivasteiden merkityksestä ovat näin totta olisi jatkossa kiinnitettävä runsaasti huomiota erityisesti pelkkää hiilihydraattia ja/tai proteiinia sisältävien välipalojen terveysvaikutuksiin. Kuten edellä todettiin rasva vähentää tehokkaasti insuliini- ja sokerivasteita. Ja kuten muualla olen kirjoittanut, proteiini yksin, kuten myös hiilihydraatti aiheuttaa runsaat insuliini- ja sokerivasteet. Siksi optimaalinen välipala sisältäisi myös jonkin verran rasvaa, siis jos Buykenin et al. teoria voidaan osoittaa pitävästi oikeaksi. Lisäksi olisi paikallaan miettiä välipalojen määrää, onko nykyinen aikuistyypin diabeteksen ruokavaliomalli monine välipaloineen todella eduksi? Mitä enemmän välipaloja, sitä enemmän aterianjälkeisiä sokerin- ja insuliinin nousuja.

Keskeinen kysymys

Keskeisin kysymys on edelleen se, että mikä ruokavalio sopii liikunnan kylkeen kaikkein parhaiten diabetesta ehkäistäessä. Liikunnan, painonpudotuksen ja suositusen mukaisen ruokavalion noudattaminen on vähentänyt  neljässä tutkimuksessa aikuistyypin diabetesta.Myös sekä japanilaiset että intialaiset ovat saaneet myös hyviä tuloksia liikuntaa ja suositusten mukaisia ruokavaliota yhdistävillä ruokavalioilla.Ilmeisesti vain yksi tutkimus on keskittynyt pelkän ruokavalion avulla aikuistyypin diabeteksen ehkäisyyn, ja siinä  tutkimuksessa Välimeren ruokavalio oli tehokkaampi kuin tavanomainen nykyinen espanjalainen ruokavalio.

Monet suomalaiset gurut ovat sitä mieltä, että juuri nykyisin suositeltu ruokavalio on paras diabeteksen ehkäisyssä. Ulkomailla on monet sitä mieltä, että Välimeren ruokavalio, jossa on hiukan enemmän rasvaa on paras. Kolmannet taas, että hiilihydraattirajoitteinen, jossa ehkäpä vielä kasvikunnan proteiineiihin painottuva ruokavalio on se paras.

Vääntöä riittää niin kauan näitä ruokavaliovaihtoehtoja verrataan keskenään. Ja kun julkista tai yksityistä rahaa ei ole tällaisiin tutkimuksiin enemmälti ole, niin keskustelu jatkukoon vaan. Itse liputan Väimerellisen ruokavalion puolesta, jossa on höttöhiilarit karsittu kohtuullista pasta-annosta lukuunottamatta. Se vielä maistuukin halvatun hyvältä.

PS . Ei ole kovin kiihkeätempoista tuo kirjeenvaihto, ulkomaiset tutkijat vastasivat suomalaisten kirjeeseen lähes vuoden viiveellä. Pysyy bloggaajakin kelkassa 🙂

Pääasialliset lähteet

Buyken AE et al. Optimal dietary approaches for prevention of type 2 diabetes: a life-course perspective. Diabetologia. 2010 Mar;53(3):406-18. Epub 2010 Jan 5.
Buyken AE et al. Prevention strategies for type 2 diabetes should be based on evidence-based medical nutrition data. Reply to Uusitupa M, Lindström J, Tuomilehto J [letter]. Diabetologia. 2011 Jul 3. [Epub ahead of print]
Uusitupa M et al.. Prevention strategies for type 2 diabetes should be based on evidence-based medical nutrition data.
Diabetologia. 2010 Aug;53(8):1809-10. Letter

[poll id=”31″]

16 thoughts on “Mielenkiintoista keskustelua diabeteksen ruokavaliosta”

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Diabetes ja liikalihavuus aiheuttavat mielettömiä kustannuksia yhteiskunnalle. Luulisi, että asian tutkimiseen löytyisi yhteistä rahaa. Eikö henkivakuutusyhtiöillä myös olisi intressiä? LCHF on saanut aikaa yksittäisillä ihmisillä merkittäviä muutoksia diabeteksen hallinnassa. Eikö sitä nyt jo voisi ottaa hypoteesiksi? Tuntuu, että tutkijat eivät uskalla ryhtyä tähän. Pelätäänkö lääketeollisuuden ja elintarviketeollisuuden tutkimusrahojen ehtyvän?

  2. Kyllä jossain vaiheessa rahaakin varmaan löytyy.

    Ravitsemustieteen valtaeliitissä kai kaikkialla maailmassa (siis proffa- dosenttitasolla) painottuu ne henkilöt, jotka ovat olleet aiemmin vähärasvaisen ruokavalion kannalla ja nyt kovasti edelleen ajavat lähes pelkkää rasvahypoteesilinjaa. Heillä on myös suurin valta siihen millaisia tutkimuksia saadaan alulle, ja mille haetaan vakavasti rahoitusta.

    En tiedä olisiko rasvahypoteesiin itsensä ankkuroineilla henkilöillä intressiä lähteä tekemään tutkimusta, jossa on suuri riski, että oman opinkappale joutuu pahaan vastatuuleen.

    Jos tuon Buykenin katsausartikkelin lukee ja näydentää sitä esim. tällä Välimeren ruokavaliota koskevalla meta-analyysillä:
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20546959
    …ja vaikka VHH -jutuilla joista olen paljon itsekin kirjoitellut ,niin väistämättä tulee tunne, että ehkä Välimeren ruokavalion ja jonkin verran hiilarirajoitteisen ruokavalion suuntaan kannattaa sokeritaudille alttiin henkilön ruokavaliota säätää.

    Mutta kyllä jostakin maasta tällainenkin eri ruokavalioita vertaileva tutkimus vielä joskus tulee, ehkä Espanajasta tai Italiasta. Mten kauan siihen menee aikaa, sen onkin toinen tarina. Jos tänään aloitettaisiin potilaiden rekrytointi niin ainakin 5 vuotta menisi, ennenkuin tiedelehdestä saisimme tuloksia lukea. Tietääkseni tällaista vertailevaa tutkimusta ei ole käynnissä, mutta meneillään olevia tutkimuksia ei tosin kovin varmuudella tiedetä.

    Ainakin yhden pienimuotoisen meneilläään olevan low fat vs high protein – vertailututkimuksen bongasin PubMedista (tosin liikunta on mukana tässäkin):

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20868506

  3. Vaikea sanoa mikä olisi paras, mutta eiköhän ala olla pikkuhiljaa selvää, ettei se ainakaan ole suomalaisten ravintosuositusten mukainen.
    Kokemusteni sekä muiden kokemusten perusteella liputan VHH:ta. En kuitenkaan katso että vaikkapa Heikkilä olisi Atkinsia parempi, tai Montignac parempi kuin Kwasnievski. En tiedä tarpeeksi ja asiasta ei puhuta kansankielisesti, jotta muutkin kuin teknokraatit ymmärtäisivät asian.

    Lukuisat VHH-variaatiot näyttäisivät hillitsevän insuliinintuotantoa. Diabetes ainakin minun nuoruudessani oli nimeltään sokeritauti, jonka sai liiasta sokerista. Onko taudin kuva muutettu?
    Jos ei, niin käsittääkseni verensokerin matalalla pitäminen on hyvä keino välttää sitä. Miksi pitäisi syödä sokeria ja sitten piikitellä itseään kalliilla teknoinsuliinilla, kun voisi jättää suurimman osan sokerista syömättä?

    1. Kiitos kommentista Jatsi. Tuo on todella ravitsemus- ja lääketiedettä vaivaava ilmiö. Tutkimustapoja on monia, ja edes niden laittaminen tärkeysjärjestykseen ei ole onnistunut yhteisymmärryksessä. Olisin kiinnostunut kuulemaan, että jos luet oheisen artikkelin läpi niin aukaiseeko/valaiseeko se sinulle yhtään meidän ”teknokraattien” kieltä ja ajatusmaailmaa.

      http://www.pronutritionist.net/nain-luen-tutkimuksia/

      Kyse on aika usein siitä, että erilaisia tutkimusnäyttöjä (tuloksia) ladotaan vanhanaikaiseen vaakaan, ja kun on riiittävästi näyttöä toisen asian puolesta vaaka kallistuu painavampien ja useimpien tutkimustulosten suuntaan. Mutta kinaamista siitä, mikä tutkimus on mitenkin painavaa riittää siis edelleen.

      Tuo viimeinen kommenttisi on aika oleellinen. Ja sitäkin toivottavasti vielä tutkitaan. Harva taitaa lähtökohtaisesti innostua insuliinin pistämisestä, vaikka siihen melko nopeasti kuulemma tottuu. Sokerit on saatu todellakin selvästi alemmaksi useissa VHH -tutkimuksissa, ja jos samalla laihtumistulos on vielä ollut hyvä, moni on voinut päästä lääkkeistä jopa eroon. Tärkeätä on kuitenkin pitää mielessä se, että kerran ja ”puhjennut” diabetes kytee aina taustalla, ja on todennäköistä ettei kaikkien kohdalla onnistuneella VHH -hoidollakaan voida loputtomiin siirtää lääkkeiden käyttötarvetta.

  4. Olihan mielenkiintoista tekstiä. Kuitenkin niin kaukana todellisesta potilastyöstä. Käytännössähän myös ateriarytmillä ja ruoan rakenteella sekä kunkin yksittäisen aterian koostumuksella on merkitystä glukoosiaineenvaihtuntaan sekä syömisen säätelyyn. On hyvin yksinkertaistettua keskittyä vain kolmeen energiaravintoaineeseen yhtenä klönttinä näin monimutkaisessa asiassa. Lisäksi potilaat ovat yksilöitä omine arvoineen, elämäntilanteineen ja tapoineen, joten oikeassa elämässä viilaus eri ravintoaineiden kanssa ei onnistu, vaan työ perustuu siihen, millaisia muutoksia potilaat ovat valmiita/mahdollisia tekemään. Ruokavalioon liittyvien asioiden lisäksi aivan kiistaton merkitys sokeriaineenvaihduntaan on myös liikunnalla, mikä tuo runsaasti vapautta ruokavalion koostamiseen sokeritasapainon häiriintymättä. Vaikka ravitsemustiede on oma tieteenalansa ja optimaalia halutaan etsiä tutkimusten avulla, niin onneksi käytännössä voi saada apua mm. liikuntatieteestä, psykologiasta, elintarviketieteestä ja lääketieteestä.

    1. Vaikka noissa tutkimuksissa keskitytään pääasiassa energiaravintoaineisiin, tuppaa usein muuttumaan myös joidenkin suojaravintoaineiden ja esim. kuidun saanti. Joten ei ne niin eritystettyjä ole, ruokavaliomalleista niissä on kysymys. Olisi paras piirtää kuviksi…

      Hienoa kuulla, että lähtökohtana on yksilöllinen valmius. Silloin varmaan päästään pisimmälle.

      Miksi koet, että nämä ovat niin kaukana käytännön potilastyöstä? Esim. VHH:ta toteuttaa todennäköisesti jopa kymmenet tuhannet, ehkä sadat tuhannet suomalaiset tällä hetkellä, jollakin modifikaatiolla. Jos olisi selvyys, onko VHH yhtä hyvä tai jopa parempi kuin suositeltu ruokavalio diabeteksen ehkäisyssä niin, sitten voitaisiin kaikkialla suositella sitä avoimesti, esim. diabeteshoitajat. Nyt näin ei tapahdu, ainakaan laajamittaisesti. Diabeteshoitajat pysyttelvät pääsääntöisesti Diabetesliiton suosituksessa, joka on aika kaukana VHH:sta.

      1. Kiitos kommentistasi. Diabetsliiton ruokavaliomalli diabeetikoille on turvallinen valinta. Jos ravitsemuksen ei ammattilainen lähtee muuttamaan sitä enemmän rasvaa ja proteiinia sisältäväksi ruokavalioksi, niin voi tulla odottamattomia ongelmia vastaan. potilaat ovat yksilöitä, niin diabeetikotkin. Mikä on liitännäissairausten merkitys metaboliaan, onko potilaalla nefropatia vai jo todettu CKD, lisäksi tulee huomioida, että diabeetikon riski sydän ja verisuonisairauksiin on sama, kuin muuten terveellä ykden infarktin läpikäyneellä. Tästä syystä mentäessä erilaisiin muokattuihin ruokavaliohin, tulee konsultoida ravitsemusterapeuttia, jolla on ammattitaitoa määritellä sopiva ruoka-aineiden kombinaatio potilaalle.

  5. Reijo, vasta nyt luin tämän. Erinomainen referointi keskustelysta ja järkeenkäypiä johtopäätöksiä! Mielestäni tässä(kin) asiassa tarvittaisiin kykyä synteesiin tekoon. Tarvittaisiin sen tunnustamista, että on tarpeen yhdistää monia tekijöitä.

    1. Juhana, näin juuri. Parhaat tuloksethan on diabeteksen ja kardiovaskulaaritautien ehkäisyssä saatu, kun on muunneltu useaa eri ravinto- tai elämäntapatekijää samanaikaisesti. Sinänsä tärkeää olisi käytännön läheinen tieto siitä, mitkä erilaiset ruokavaliomallit ehkäisevät parhaiten diabetesta. Näin kukin riskissä oleva voisi valita omaan tilanteensa parhaiten sopivan.

  6. On vähän niinkuin peräpeiliin katsoisi. Täällä Ruotsissa on tapahtunut ravintorintamalla paljon mihin Suomen ravintopäättäjät kieltäytyvät ottamaan asiallista kantaa.
    Elintarvikelaitos meni miinaan yrittäessään löytää tieteellisiä perusteita Viralliselle ravintosuositukselle joka käsittääkseni on samanlainen kuin Suomessakin. Mitään peristeita ei löytynyt huolimatta aikaisemmista puheista tuhansista tutkimusraporteista.
    Diabetesliiton ravintosuositus syynättiin valtion oman elimen toimesta ja tulos oli yhtä surkea. Tieteellistä pohjaa ei löydy.
    LCHF/VHH ruokavalio on Sosiaalihallituksen päätöksen mukaan ”tieteeseen ja käytännön kokemukseen perustuva hoitomuoto D2:ssa ja painonhallinnassa”.
    Sydän- ja verisuonitaudeilla ja kolesterolilla pelotteleminen tyydytetyn rasvan yhteydessä on myös osoittautunut pelkäksi myytiksi.

    Isot laivat kääntyy hitaasti mutta kääntyminen on aivan selvästi käynnissä.

    1. Kiitos kommentista Veijo. Voisitko laittaa linkin tuohon Ruotisin Sosiaalihallituksen päätökseen, josta tuo lainaus on? Saattaisi kiinnostaa tämän blogin lukijoita.

  7. Kliinikon mielestä D-liiton malli on turvallinen valinta?

    Kehtaan väittää vastaan. Todennäköisesti olen sitten poikkeustapaus, mutta ainakin sillä mallilla en välty korkeista verensokereista ja insuliinikynän jatkuvasta napseesta. Määrät alkavat olla megalomaanisia. Kuusi kertaa päivässä jotain kituseen ei ole minulle ihanteellinen malli. Eikä myöskään ateriasuositukset.

    Joten, mikä nyt neuvoksi Niskavuori? KAS KUMMAA! Vähemmän hiilihydraatteja kaikissa muodoissa ja enemmän rasvaa, proteiinia ja PAALIKAUPALLA rehuja. Silloin pysyy kroppa kunnossa. Ainakin minulla.

    Ihmiskokeeni toinen vaihe, jossa olen syönyt virallisterveellisten suositusten mukaan, lähenee loppuaan.
    Raporteeraan siitä aikanaan. Mutta nyt kohden uusia seikkailuja.

  8. Minä en usko hetkeäkään Diabetesliiton ruokasuosituksen olevan hyväksi kakkostyypin diabeetikolle. On sen verran omakohtaista kokemusta siitä ruokavaliosta. Kun vaihdoin LCHF-ruokavalioon, tilanne koheni verensokerien osalta viikossa parissa ja pitkäsokerini sain normaaliksi seuraaviin verikokeisiin mennessä. Diabetesliiton ruokasuosituksilla pitkäsokeri oli koko ajan koholla.

    Jossain tämän blogin artikkelissa otettin kantaa pastan sallimisesta vhh-ruokavalioon. Ei sovi ainakaan diabeetikolle. Vaikka pasta nostaa verensokeria hitaasti, verensokeri nousee kuitenkin liian korkealle ja pysyy korkeana pitkään.

Comments are closed.