Suomi ottaa polyfenolinsa kahvista

Toissapäivänä yritin saada terveyttä edistäviä polyfenoleita järjestykseen (kts. kirjoitus tästä). Haastava kapitelli, josta tiedetään vielä melko vähän. Mutta sen verran tiedetään, että  mistä suomalainen polyfenolinsa saa.

Suomalaisen ruokavalion suurimmat polyfenolien lähteet (Ovaskainen et al. 2008, kaikille avoin tutkimus, klikkaa suuremmaksi):

Tärkeimmät havainnot

  1. Kahvi on suurin polyfenolien lähde suomalaisessa ruokavaliossa (63 % kaikista polyfenoleista). Kahvista saamme erityisesti fenolisia happoja.
  2. Hedelmät ovat tärkein flavonoidien lähde (84 % kaikista flavonoideista)
  3. Marjat eri muodoissa ovat tärkein antosyaanien lähde (88 % kaikista antosyaaneista)
  4. Leipä ja viljatuotteet ovat kahvin jälkeen toiseksi suurin polyfenolien lähde, ilmeisesti niiden runsaan ferulahappopitoisuuden vuoksi
  5. Vihannekset eivät ole keskeinen polyfenolien lähde
  6. Viini ei ole merkittävä polyfenolien lähde

Edellä esitetyt tiedot kertovat suomalaisten keskimääräisistä fenolisten yhdisteiden saannista. Entä mitä yksittäinen ihminen voi tehdä lisätäkseen polyfenolien saantia? Siinä on avuksi kuopiolaisen tutkijan Riitta Törrösen keräämät tiedot (klikkaa suuremmaksi, lähde löytyy tästä). Huomioitavaa ehkäpä on se, ettei kahvi sovikaan kahdenkymmenen listalle painoyksikköä kohden vertailussa.

Taidanpa jatkaa omatekoisen kaakaon sekoittelua ja aloittaa aronian käytön  -tästä asiasta on turha tehdä tämän pidempää 🙂

Lähde

Ovaskainen et al..  Dietary intake and major food sources of polyphenols in Finnish adults.J Nutr. 2008 Mar;138(3):562-6.

5 thoughts on “Suomi ottaa polyfenolinsa kahvista”

  1. Aronia on yksi lempimarjojani, mutta yllättävän moni ei pidä sen mausta. Siitä saa hyvää hilloa tai punaviiniä liharuokien seuraksi. Sato alkaa juuri kypsyä, tänään maistelin syksyn ensimmäiset.

  2. Aronia on paljon käytetty koristepensaana julkisissa istutuksissa. Sitä on helppo löytää syötäväksi ihan tienvarsiluiskista, parkkipaikoilta, puistikoista, hautausmailta jne. Sen tunnistaa loistavasta ruskavärityksestä ja kiiltävänmustista marjatertuista.

  3. Ei minusta. Tuomenmarja korkeintaan, mutta niitä ei niinkään näe koristeistutukissa, ja tuomen lehti on ohut ja himmeä, ei nahkamaisen kiiltävä kuten aroniassa, ja marjat paljon pienempiä. Tuomenmarjassakin myrkyllinen on vain sen sisällä oleva kivi. Ympäröivä hedelmäliha ei.

    Kuva on hyvä, siitä näkee myös lehden muodon ja nahkean pinnan. Maku muistuttaa pihlajanmarjaa mutta on miedompi, siitäkin sen tunnistaa.

  4. ”Tanniineihin lukeutuvat ellagitanniini- ja proantosyanidiiniyhdisteet. Ellagitanniini on määrältään merkittävä luonnonmarjoissa esiintyvä fenolinen tanniiniyhdiste. Tutkimuksissa sen on havaittu estävän haitallisten suolistobakteerien, mm. salmonellan, stafylokokki- ja kampylobakteerien kasvua. Hyödyllisten suolistobakteerien kasvuun ellagitanniinit eivät vaikuta.”

    http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/marjat/ravintosisalto/

    Siis pitäisikö vadelmia ja lakkoja sittenkin välttää?

Kommentointi on suljettu.