HDL -kolesterolin seikkailua

Karppauksesta perillä olevien yksi keskeinen väite on, että tyydyttynyt rasva lisää hyvää HDL -kolesterolia. Tällä äänitteellä Harvardin proffa Dariush Mozaffarian kertoo, että alkoholin jälkeen tyydyttynyt rasva olisi toiseksi tehokkain ruokavaliotekijä HDL:n nostamisessa.

Uusi yhteenveto HDL:stä ja ravinnosta

Ruokavalion vaikutuksesta HDL  -kolesteroliin on juuri ilmestynyt uusi katsausartikkeli (Siri-Tarino et al. 2011), joka muodostaa tämän kirjoituksen rungon. Johdannoksi asialle seuraava lainaus katsausartikkelin introsta:

”…independent associations of HDL-C with coronary heart disease (CHD) risk have been reported by the majority of prospective epidemiologic studies [4], with several studies identifying HDL-C as the single strongest predictor of CHD risk [5, 6].

Suomeksi sanottuna epidemiologisten tutkimusten mukaan HDL:llä on iso merkitys sille, kehittyykö henkilölle sepelvaltimotauti vai ei. Onko sen merkitys suurempi vai pienempi kuin LDL -kolesterolin, onkin sitten toinen kysymys. LDL/HLD -kolesteterolin suhdetta (tai Tot C/HDL) pidetään usein parempana sydän- verisuoniterveyden ennustekijä kuin LDL:ää yksin (Fernandez et al .2008). Ja kuten kaikki tietävät Suomessa huomio kiinnitetään vain LDL:ään, karrikoiden siis. Koska HDL:lle ”ei ole voinut tehdä juuri mitään”.

Siri-Tarinon katsausartikkelin mukaan yksilön HDL -kolesterolitaso selittyy noin 40-60 %:sti perimällä. Loppu on sitten ruokavalion ja muiden elämäntapojen määräämää. Liikuntaharratus 3-4 kertaa viikossa n. 40 minuuttia kerralla lisää HDL -kolesterolia n. 0,1 mmol/L. Suurinpiirtein sama 0,1 mmol/L vaikutus saadaan, kun alkoholi nautitaan 1-2 annosta päivässä tai kun vaihdetaan 10 E % hiilareita rasvaksi.

Siri-Tarino 2011. Curr Atheroscler Rep. 2011 Sep 8.

Artikkelissa ei ole tehty muodollista analyysiä, onko tyydyttynyt rasva tehokkaampi kuin PUFA nostamaan HDL -kolesterolia, kun ne korvaavat hiilihydraatteja ruokavaliossa. Numeroiden valossa näin toki näyttää olevan. Joka tapauksessa on selvää, että HDL -kolesteroli kohoaa kun hiilihydraattien saanti vähenee suhteessa rasvaan. Olipa sitten rasva SFA:ta, MUFA:aa tai PUFA:aa.

Taulukkoa ei kannata lukea kuin piru raamattua. Esimerkiksi alkoholin HDL -kolesterolia nostava vaikutus on ”vain” 9,2 %, koska alkoholi annos on määritelty melko pieneksi. On mahdollista, että suuremmat alkoholiannokset nostavat enemmän HDL:ää joskin vaikuttavat mahdollisesti myös triglyserideihin negatiivisesti. Laihtuminen saattaa sotkea osin hiilihydraattirajoituksen ”itsenäistä” vaikutusta, vaikka pelkän laihtumisen vaikutus arvioitiin olevan tämän katsauksen mukaan vain + 0,4 %. Artikkelissa todetaan myös tupakoinnin lopettamisen parantavan HDL -kolesterolia hiukkasen.

Miksi aina vain LDL eikä HDL?

Totuus kolesterolista -kirjassa (s. 46) Kovanen, Strandberg ja Huovinen toteavat, että kokeellisesti HDL -hiukkasia sepelvaltimotautipotilaan vereen ruiskuttamalla on ihmisten sepelvaltimoplakkien kolesterolipitoisuus saatu laskemaan. Eli HDL todella vaikuttaa myönteisesti ateroskleroosin kulkuun. He kuitenkin toteavat, että elämäntavoilla ei voi merkittävästi vaikuttaa HDL -kolesteroliin.

Gurumme antavat tuossa kirjassa ohjeeksi matalasta HDL:stä kärsivälle henkilölle lisätä liikuntaa ja laihtua, lopettaa tupakointi sekä laskea LDL -kolesterolia. Jos nimeää kirjan Totuudeksi kolesterolista, olettaisi että kaikki liikunnan kanssa yhtä tehokkaat elämäntavat, kuten hiilareiden vähentäminen rasvan kustannuksella ja alkoholi, tulevat mainituksi.

Seuraava lainaus amerikkalaisen Institute of Medicine (IOM) systemaattisesta katsauksesta paljastaa ehkä villakoiran ytimen. Siis sen miksi HDL ei pääse samaan sarjaan LDL:n kanssa. Ravitsemustieteeseen sekoittuu lääketutkimus seuraavalla tavalla:

”Although a low level of HDL-C may signal a higher coronary heart disease risk than a moderately high LDL-C level (Robins, 2001), HDL- C has not yet qualified as a surrogate endpoint for cardiovascular risk because there is no evidence that HDL-raising interventions can improve outcomes” (kts s. 181 ilmainen  pdf-versio, Evaluation of Biomarkers and Surrogate Endpoints in Chronic Disease, IOM 2010)

Suomeksi sanottuna. Lääketutkimuksissa statiineilla on saatu hyviä tuloksia LDL:n laskemisessa ja sydänsairauksien vähentämisessä, ainakin jo sydänsairaiden hoidossa. Toisaalta HDL:ää nostavat lääkehoidot eivät ole vähentäneet sydänsairauksia yleisesti ottaen (tosin niasiini on poikkeus). Tästä seuraa päätelmä → HLD -kolesterolista ei vielä ole sydänsairauksien riskitekijämarkkeriksi. Näin lääkkeillä saadut tulokset siirtyvät ravitsemukseen.

Lääketutkimuksen ”transplantaatiota” ravitsemustieteeseen ei kaikki kuitenkaan sulata. Dariush Mozaffarian kirjoitti 2011 amerikkalaisen ravitsemusterapeuttien yhdistyksen lehdessä artikkelin ” The Great Fat Debate: Taking the Focus Off of the Saturated fat”. Hän oli nimenomaan lukenut IOM:n raportin tarkkaan. Mozaffarian mukaan IOM puoltaa LDL:ää riskmarkkerin lääketutkimuksissa, mutta ei yksipuolisena ja pääasiallisena riskimarkkerina ravitsemustieteessä.  Mozaffarian toteaa:

” …Thus, the IOM conlcuded that effects of foods on LDL cholesterol alone were no valid use as a biomarker to determine effects of on disease risk”.

Mozaffarian on siis sitä mieltä, ettei LDL  ei ole yksin hyvä ruuan terveellisyyden biomarkkeri. Sinne kuulunee hänen mukaansa myös HDL ja moni muu tekijä, kuten inflamatooriset markkerit.

Lisäksi lääkelogiikka horjuu kun siirrytään kolesterolin imeytymistä estäviin lääkkeisiin. Kolesterolin imeytymistä estävä lääke, uudehko lääke nimeltä etsetimibi (joka on siis eri asia kuin statiini) ei näytä estävän sydäntapahtumia tai vähentävän ateroskeleroosia vaikka laskeekin veren LDL -kolesterolia reilusti (Kts. esim. Dr. Briffa tai Heartwire). Miten tämä sopii yhtälöön? Ehkä siten, että statiinit vaikuttavat myös matala-asteiseen tulehdukseen, mutta kolesterolin imeytymisenestolääkkeet eivät?  Enää ei ollakaan kiinni LDL:ssä…

Vertailukelpoinen mutta laiminlyöty HDL -efekti

Ei unohdeta sitä, että LDL:llä ja HDL:ssä on kyse eri kaliiperin mittayksiköistä. +0,1 mmol/L nousu HDL:ssä vastaa hyvinkin 0,5 mmol/L laskua LDL:ssä. Siksi on parempi pelata prosenteilla. Katsotaan miten paljon ruokavaliolla voidaan vaikuttaa HDL -ja LDL -kolesteroliin.

Kuten taulukosta näkyy tyydyttynyttä rasvaa vaihtamalla PUFA:aan 10 E % (n. 30 g) päivässä saadaan LDL:ää alas n. 10 %. Sama 10 % ”hyvä muutos”  terveyden kannalta saadaan, kun hiilareita vaihdetaan rasvaksi 10 E %.

Mahdollisuus. Miksi ei otettaisi molempia hyviä?

Vähennetään vaan LDL -kolesterolia mutta parannetaan myös HDL -kolesterolia. ”Molempi parempi” temppu onnistuu sillä, että vaihdetaan tyydyttynyttä rasvaa PUFA:aan (kuten Suomessa on jo paljolti tehty) ja samalla vähennetään (höttö)hiilareiden määrää 10 E % (jota Suomessa ei ole tehty) ja lisätään vastaavasti 3,33 E % SFA/MUFA/PUFA fraktion osuutta (taulukko). Silloin saame yhden erävoiton sijasta kokovoiton.

Tällainen muutos ei edes ole niin vaikeaa kuin voisi luulla. Siirrytään vain hiukan nykysuositusta rasvaisempaan Välimeren ruokavalioon, kuten Predimed-Reus tutkimuksessa (neitsyt oliiviöljyn voi korvata suomalaisella kylmäpuristetulla rypsiöljyllä).

Minun pääpointti on tämä:

Ihan yhtä paljon kun SFA:n vaihtaminen PUFA:aan vaikuttaa LDL -kolesteroliin, vaikuttaa myös hiilareiden korvaaminen rasvalla HDL:ään. Nämä 2 temppua on mahdollista tehdä yhtä aikaa

Kerroppa oma näkemyksesi HDL:stä!

Lue lisää LDL -kolesterolista ja ruokavaliosta: LDL -kolesterolin seikkailua

Lähteet

Palomäki A et al. Effects of dietary cold-pressed turnip rapeseed oil and butter on serum lipids, oxidized LDL and arterial elasticity in men with metabolic syndrome. Lipids Health Dis. 2010 Dec 1;9:137

Siri-Tarino. Effects of Diet on High-Density Lipoprotein Cholesterol. Curr Atheroscler Rep. 2011 Sep 8. [Epub ahead of print]

Jos et usko, että höttöhiilareiden vaihtaminen kolmeen eri rasvatyyppiin tasaisesti ei vaikuta lainkaan LDL -kolesteroliin lukaise Renate Michan ja Darish Mozaffarianin katsaus ” Saturated fat and cardiometabolic risk factors, coronary heart disease, stroke, and diabetes: a fresh look at the evidence. ” (kuva 2 b)

20 thoughts on “HDL -kolesterolin seikkailua”

  1. ”Kerroppa oma näkemyksesi HDL:stä!”

    Jokseenkin omilla linjoillasi. Olisit kenties voinut mainita erot HDL-partikkeleista (the bigger, the better). Samoin HDL:n suhteen, liittyen tuohon siteeraukseen IOM:ltä: LDL/HDL -suhteen merkitystä asiassa tuskin kukaan kiistää, nuivahko sävy perustunee siihen että erottelutarkkuutta kysymykselle riippumatta LDL-tason kehityksestä ei oikein löydy. Kts. esim. Briel et al (2009). Toisin sanoen kyse on ”sekä että” -tilanteesta.

    ”PS 1. Kuulunko muuten nykyään denialistien joukkoon ?”

    Sikäli kun et nähdäkseni kiistä lipidiarvojen merkitystä sv-tautiriskille kuten vaikkapa Uffe R. ja muut ”velikullat”, niin et.

  2. Laitanpa tähän muutaman lainauksen:

    ”HDL (high density lipoprotein) on niin kutsuttu ”hyvä” kolesteroli. Vähärasvaisuuden suosittelun perusteella voisi siis kuvitella, että rasvat laskevat ja hiilihydraatit nostavat HDL-pitoisuuksia. Asia menee kuitenkin juuri päinvastoin: rasvat nostavat ja liian runsas hiilihydraattien syöminen laskee HDL:n tasoja. Vain teollisia transrasvoja tämä ei koske: niiden vaikutukset ovat huonoja lähes kaikkiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin.”

    ”Sekä rasvojen että kolesterolin runsaampi syöminen on tutkimuksissa tuottanut suurempikokoisia LDL-partikkeleita kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattavilla.”

    ”Interheart tutkimuksessa esiin nousi yhdeksän yksittäistä sepelvaltimotaudin riskiä lisäävää tekijää. Tupakointi, verenpainetauti, diabetes, vyötärölihavuus, vähäinen liikunta, stressi, päivittäisten kasvisten ja hedelmien syönnin vähyys ja huonot kolesteroliarvot olivat huonoa ennustetta kuvaavia, sen sijaan maltillinen mutta päivittäinen alkoholinkäyttö vähensi riskiä. Tutkimuksessa huonoilla kolesteroliarvoilla tarkoitettiin pienien tiheiden LDL-partikkeleiden ja HDL:n välistä suhdetta.”

    Näiden lisäksi puhutaan triglyserdeistä ja myös omega-rasvahapoista.

    Siteeraukset kirjasta: Salmenkaita, Tavi: Laihdu ilman nälkään hiilihydraattitietoisella ruoavaliolla, Teos 2004

  3. Näyttää taakkaa kertyvän enevästi Triglyn (VLDL-C) niskaan riskitekijänä. Tästä kyllä käytiin aikanaan jo ”uskonsota”, kolesteroli voitti.
    – mitä runsaampi sokeri-hh (erik. viljat) sitä korkeampi Trigly.
    – mitä korkeampi Trigly, sitä matalampi HDL (ja päinvastoin).
    – LDL:n laatutekijöillä on merkitystä ja korreloi edellisiin.
    Metabonomiikka taitaa olla ainoa keino ratkaista tämä kisa, jos ei uskalla tehdä henkilökohtaista koetta.
    Jos sitten onnistuu, mikä tapahtuu usein, on yksittäistapaus.

  4. Voisitko maaritella hottohiilarit? Itse ymmarran ne suorana glukoosina tai fruktoosina tai sitten nopeana tarkkelyksena (peruna, riisi). Mutta miten esim. hitaasti imeytyvat kaurapuuron hiilarit ja sen sisaltama liukoinen kuitu vaikuttavat eri lipidifraktioihin? Kannattaako puuroa syoda kolesteroli- ja triglyprofiilin kannalta? Enta pastaruokien vaikutus?

  5. Kaurapuuro on nopeata hiilaria. Lue ihmeessä Peter tämä juttuni ”Ruisleivästä nopeata hiilaria”. Siinä on myös kaurapuuro mukana. Puuro on ihan hyvää ruokaa. Kuten sanot siinä on liukoista kuitua. Samoin ruisleipä vaikka sekin on useimmiten nopeaa tai keskinopeata hiilaria. Pasta on poikkeus niinkuin blogissani ”VHH ja insuliinivaste” kirjoitin, vaikka siinä ei olisi lainkaan kuitua, se on silti hidasta! Asia nopeista ja hitaista hiilareista ei ole yksinkertainen. Jos oikein paljon kiinnostaa lue myös blogini ” Syvätietoa hiilareista”.

    Mun pointti on se, ettö kun hiilareita vähennetään se pitää tehdä tietenkin huonoimmasta päästä: sokeri, makeat juomat ja jogurtit, valkea leipä, valkoinen riisi, peruna (erityisesti ranskalainen), karkit, suuret pasta-annokset. Se hiilarimäärä mikä jää jäljelle saisi olla, kokojyvää mahdollisimman pitkälle. Esim kaurapuurokin sopii kyllä kuvaan.

    Kaikkinensa GI -arvoja tutkaillessa kannattaa muistaa, että yksittäisen ruuan GI -arvo voi olla hyvin erilaisen kuin kokonaisen aterian. Esim. kaurapuuron GI:ta voi muuttaa samaan aikaan nautittu rasva(silmä) jne, jogurtti, leikkele, kananmuna jne…

    1. Kiintoisa artikkeli, joka herattaa muutamia kysymyksia. Ensinnakin siina pienessa taulukossa sokerin (glukoosi?) GI on 65 mutta siina suuressa se on 103. Mista tassa on kyse?

      Sanoit myos kaurapuuron hiilareiden olevan nopeita mutta taulukossa ”rolled oats” on aivan siina rajalla (55) ja ”instant oats” paljon korkeammalla. Kannattanee siis suosia ensimmaista, vai kuinka? En tieda, onko niiden ravintoarvoissa eroja. Taalla Uudessa-Seelannissa kaupasta saa kumpaakin (”rolled” ja ”quick”).

      Useimmissa hedelmamehuissa sokeripitoisuus (liuennut glukoosi) on limujen luokkaa, silti niiden GI:t ovat melko alhaisia. Miten juomien GI:t lasketaan – kiintean aineen vai jonkin tilavuusmitan perusteella? Itse pidan tomaattimehusta, jossa nayttaa olevan paljon vahemman sokeria kuin muissa hedelmamehuissa (eika lykopeenista & co. liene haittaa).

      Miten GI vaikuttaa lipidiprofiiliin, insuliinivasteen kautta vai miten?

      1. Peter, eri valmisteilla saadaan erilaisia arvoja. Kyse on siitä, että valmistustekniikka voi olla erilainen, tutkimusmenetelmät ovat voineet poikeata ja herran ties mitä. Tämä on GI sellainen soppa…Siitä onkin mielestäni yritetty tehdä liian simppeliä, paljon on kiinni muustakin kuin kuidusta.

        Huomasit varmaan että ruisleipäkin voi olla nopeaa, keskinopeaa tai hidasta. Kannattaa siis kuitenkin suosia hidasta. GI:tä ei pitäisi laskea ikinä vaan mitata laboratorioloissa standardoidun annoksen jälkeen mitattaessa verensokeria (ja insuliinia). Etukäteislaskelmat ovat usein arvauksia, jotka eivät osu oikeaan. Lipidiprofiiliin vaikuttaa hiilihydraattipitoisten ruokien kuidut ja FODMAP:it jne. jotka vähentävät imeytyvän kolesterolin määrä (kuidut vähentää), kaikki sokerit/HH nostaa triglyseridejä, liukeneva kuitu voi lisätä hieman HDL (epävarmaa enkä tiedä mekanismia). Insuliinivaikutus ilmeisesti liittyy enemmän matala-asteiseen tulehdukseen.

        Miltä se Uuden-Seelannin ruokavalio näyttää noin muuten verrattuna suomalaiseen?

  6. ”Miltä se Uuden-Seelannin ruokavalio näyttää noin muuten verrattuna suomalaiseen?”

    No kyllahan taalla on melko tyypillinen lansimainen ruokavalio joka ei hirveasti suomalaisesta poikkea. Plussana on tuoreiden hedelmien, vihannesten ja kalan ja muiden meren antimien saatavuus ympari vuoden ja niiden parempi valikoima ja puhtaus (kala).

    Meijerituotteet lienevat taalla terveellisempia koska lehmat laiduntavat ulkona ympari vuoden (leudompi meri-ilmasto). Ruohoravinto tuottaa maitoon paljon enemman konjugoitua linolihappoa kuin rehuviljaravinto.

    http://www.reuters.com/article/2010/05/28/us-milk-grass-fed-cows-idUSTRE64R5GY20100528

    Takalaiset ovat yksi maailman lihavimmista kansoista jenkkien ja aussien rinnalla ja erityisesti ”matalan sosioekonomisen aseman” ihmiset (paljolti maoreja ja Pacific Islanders) syovat lahinna roskaruokaa. Kylla kaupasta kunnon ruokaa saa jos haluaa.

  7. Kiinnostavaa. Kerran Welligtonissa ja Mt. Ruapehu vuorella käyneenä tutustuisin kyllä mielelläni paremmin ruokakultuurinne :–) .Onko siellä yritetty kovasti vähentää suolan käyttöä? Sellaiseen raporttiin törmäsin viime vuonna.

    1. Olen asunut taalla vasta pari vuotta enka tieda tuosta suolasta. Liittyen edelliseen postiini, myos lihatuotteet ruohoruokituista elaimista ovat terveellisempia, eivat vain maitotuotteet. Parempi rasvahappokoostumus ja enemman vitamiineja kummassakin.

  8. Näissä kolesteroliasissa ollaan mielestäni menty hyvin yksinkertaistetulla kaavalla eteenpäin eli esim SFA->Kolesteroli ylös->Sydänsairaus. Tai näin se on ainakin tiedotettu eikä tiedotukseen ole juuri puututtu. Todistusaineistona on käytetty jopa sitä että kun jokin lääke laskee kolesterolitasoa ja sitä kautta ehkäisee (hieman) sairastumisia niin sama pätee siihen että vaihdetaan voi margariiniin. Kuten näistä sinunkin kirjoitelmista (HDL ja LDL seikkailut) käy ilmi niin toki rasvat ja hiilihydraatit vaikuttavat jonkin verran näihin arvoihin mutta parhaimmillaankin ne ovat vain hienosäätöä. Tarkoitan vain että ne ovat pieniä osasia kokonaisuudessa. Esimerkiksi stressi voi sekoittaa elimistön aineenvaihdunnan jolloin on yksi hailee syötkö voita vaiko margariinia. Vaikka Antti Heikkilä usein ampuu ylikin omissa kommenteissaan (varsinkin blogissaan) niin hän on kuitenkin esimerkki siitä että hän puhuu ihmisestä kokonaisuutena. Ainakin hänen jo -94 selkäkirjoissaankin mainitaan jo mielen vaikutus eri kiputloihin.
    Mitä tulee kolesteroliin yleensä niin miten määritellään sopiva kolesterolitaso? Miten märitellään että se on liian korkea (jos nyt jätetään ääripäät pois)?? Vaikka Ravnskov ja Kendrick ovat punainen vaate joillekin, tuovat he mielestäni tärkeitä osasia keskusteluun. ”Kaikki on jo tutkittu” asennetta taas ei kaivata.

    P.S. Uudessa Seelannissa olisi kiva käydä…mutta se onkin jo isompi projekti 🙂

    1. Jty, yes ja tuo pitää paikkansa myös omega-3 rasvahappoihin. Mielestäni niihin kohdistetaan ihan kohtuuttomia odotuksia, ei ne mitään paratiisirasvoja ole nekään.

  9. Sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki kirjoittaa Duodecimin terveyskirjaston artikkelissa, että ”veren hyvän HDL-kolesterolin määrään ravinnon laatu ei suoraan vaikuta.”

    Voiko Mustajoki olla noin pahasti asioista pihalla? Tuoko terveyskirjasto ”luotettavan, riippumattoman ja ajantasaisen tiedon terveydestä ja sairauksista”?

  10. Mustajoki on lähes säännönmukaisesti pihalla kuin lumiukko. Toisaalta vastikään kuuntelin erään sisätautilääkärin dosentuuriluentoa ja hän väitti siellä samaa. Tämä fakta on ilmeisesti järjestelmällisesti kuopattu, sillä se on poliittisesti epäkorrekti.

    1. Tätä faktaa, jonka Anssi todisti olleen jo vuonna 2000 oppikirjassa ei ole myöskään dyslipidemian Käypä Hoito -suosituksessa. Ainakaan minä en löydä. FB:ssä tuli ilmi, että tämä on ihkauusissa ESC:n dyslipidemia suosituksissa mukana, mutta en löydä niitä pitkänä versiona netistä jotta voisin itse tarkistaa. Sieltä ne sitten tulee luultavasti aikanaan kyllä meillekin. Tosin dyslipidemian KH on kai juuri päivitetty.

  11. Peter, Suomen tv:ssä esitettiin muuten viime vuonna Petra Bagustin juontamaa uusiseelantilaista sarjaa nimeltä “What’s really in our food?” (suom. Mitä ruokamme sisältää?), jossa tarkastellaan elintarvikkeiden sisältämiä ainesosia ja ruuan alkuperää. Siellä Uudessa-Seelannissa näyttää pyörivän jo 4. tuotantokausi uuden juontajan, Carolyn Robinsonin johdolla, mutta täällä Suomessa on tietääkseni esitetty toistaiseksi vain 1. tuotantokausi (10 jaksoa). Katsoin kaikki jaksot, ja katsoisin mielelläni uudempiakin jaksoja, joten toivon mukaan nekin tulevat tv:stä joskus myöhemmin.

    1. Jim. Joo, tunnen kylla tuon sarjan ja olen joitakin jaksoja katsonutkin. Ihan kiintoisa sarja vaikkei itselleni suuria yllatyksia ole sisaltanyt. Ehka tamantyyppisia ohjelmia kiatsovat lahinna ne jotka niista vahiten hyotyvat eli ne jotka muutenkin kiinnittavat ruokavalioonsa huomiota. Pelottavan moni taallaa mattaa kaupan karryt tayteen roskaruokaa.

      Mitas mielta taalla palstalla ollaan aspartaamista, asesulfaami-K:sta ja kumppaneista? Itse valtan niita kuin ruttoa koska kasitykseni mukaan ne lihottavat edistamalla rasvan varastoitumista kehoon ja lisaamalla ruokahalua, mahdollisista muista haitoista puhumattakaan.

      1. Peter: ”Mitas mielta taalla palstalla ollaan aspartaamista, asesulfaami-K:sta ja kumppaneista?”

        Tuosta aspartaamista liikkuu paljon kauhutarinoita, mutta on vaikea sanoa, että mikä on totta ja mikä ei; tässä esim. yksi kirjoitus: http://www.elinahytonen.fi/2011/02/aspartaami/. Tällä hetkellä aspartaami on Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA:n) uudelleenarvioitavana, joten saa nähdä tullaanko se korvaamaan esim. stevialla tulevaisuudessa.

        Lisäaineita, joihin monien asiantuntijoiden mukaan kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota aspartaamin lisäksi (varsinkin pienten lasten kohdalla), ovat makkaroiden ja nakkien nitriitti, laimennettavien mehujen bentsoehappo sekä eräissä limppareissa ja makeisissa käytettävät atsoväriaineet (joista viimeksi mainitut olivat muuten välillä Suomessa kiellettyjä ennen EU:hun liittymistä). Myös natriumglutamaatista on ollut paljon puhetta ainakin täällä Suomessa.

      2. Aspartaami on monessa tiedeyhteisössä saanut synninpäästön. Minun mielpiteeni on kutakuinkin sama kuin Juuso Reinikaisen: ://www.pronutritionist.net/makeutusaine-stevia-vastaa-luonnollisuustrendiin/

        Kts. kappale ”intensiviimakeutusaineet osa…”

        Ei suurempaa huolta aspartaamin käytöstä, mutta en silti käyttäisi sitä holtittomasti. Kaikki liika makeaan makuun totuttelu on minusta huono lähtökohta.

Comments are closed.