Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy -paljon on jo selvinnyt

Suomeen on perustettu elokuun lopussa 2011 uusi diabetesyhdistys, Suomen uusi diabetesyhdistys. Uuden yhdistyksen kipinä taisi loppujen lopuksi syttyä siitä, ettei karppaamista ole hyväksytty viralliseksi diabeteksen ehkäisyksi ja hoidoksi Suomessa. Aiemmissa kirjoituksissa olen käsitellyt tyypin 2 diabeteksen hoitoa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (VHH -sarja osa 3). Tulokset ovat olleet näissä tutkimuksissa pääsääntöisesti hyviä.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion kykyä estää tyypin 2 diabetesta ei vielä toistaiseksi testattu kertaakaan (?) pitkäkestoisissa tutkimuksissa esidiabetes lähtökohtana.

Mitä sitten tiedetään diabeteksen ehkäisystä ruokavaliolla ja muilla elämäntavoilla?

Markku Laakson näytönastekatsaus

Akatemian professori Markku Laakso on vetänyt yhteen ennen vuotta 2009 julkaistut satunnaistetut tutkimukset esidiabeteksessa (IGT/korkea paastoverensokeri). Kyse on ainoastaan satunnaistetuista pitkäkestoisista tutkimuksista, ja yhteenveto on julkaistu Käypä Hoito -suosituksen näytönastekatsauksessa: Elintapamuutokset tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Oheinen kuva summaa tulokset.

Kaikissa mainituissa tutkimuksissa keskeinen periaate ruokavalion osalta oli, että ne olivat pitkälti suositusten mukaisia. Laakso ei katsaukseessaan mainitse, mutta alkuperäisartikkelista tieto löytyy, että intilaisessa IDDP-1 tutkimuksessa koehenkilöt eivät onnistuneet laihtumaan tilastollisesti merkitsevästi. Selittääkö tämä ko. tutkimuksen huonomman tuloksen?

Mielenkiintoista sinänsä, että kiinalaisessa kuusi vuotta kestäneessä ei-satunnaistetussa seurantatutkimuksessa liikuntainterventioon osallistuneilla diabeteksen ilmaantuminen estyi yhtä paljon kuin ruokavaliointerventiolla (Pan et al. 1991). Tämä kiinalainen tutkimus, satunnaistamisen puutteesta huolimatta, viittaa siihen, että myös pelkällä riittävällä liikunnalla saatetaan päästä kohtuullisiin tuloksiin.

Espanjalainen tutkimus 2010

Tämä espanjalainen tutkimus on ilmestynyt Markku Laakson katsauksen jälkeen (Salas-Salvadó et al. 2010, kaikille avoin) . Tutkimuksen puute on se, ettei kaikilta tutkimukseen osallistuneilta selvitetty sokeriaineenvaihdunnan tilaa. Diabeetikot suljettiin kuitenkin lähtötilanteessa pois. Koehenkilöt olivat kaikki sydän- ja verisuonisairauksien korkean riskin henkilöitä. Oheisessa taulukossa keskeiset tulokset.

Tässä yhteydessä on tärkeä huomata, että kontrollina oli vähärasvainen suositusten mukainen ruokavalio ja aktiivihoitona Välimeren ruokavalio, jossa pyrittiin vähentämään mm. punaisen lihan ja lihavalmisteiden sekä voin käyttöä sekä lisäämään tuntuvasti kalan ja äyriäisten sekä ennenkaikkea joko pähkinöiden tai neitsytoliiviöljyn käyttöä (oliiviöljy ja pähkinät jaeltiin ilmaiseksi).  Oheinen lause suoraan tutkimusprotokollasta kuvaa asennetta rasvan laatuun Välimeren ruokavalion aikana:

”… a high fat intake is allowed, as long as most fat is derived from fatty fish and vegetable sources, particularly olive oil or nuts”

Ruokavaliot olivat ad libitum, eli energiaa ei rajoitettu. Liikuntaa ei ohjattu lisäämään, eikä laihtumiseen kannustettu. Paino pysyi muuttumattomana kaikissa tutkimusryhmissä. Kontrolliryhmässä rasvan  saantia kykeni riittävästi vähentämään vain 21 % koehenkilöistä, vaikka tavoite oli suomalaisittain vaatimaton, < 35 E % rasvasta. Jälleen kerran osoitus siitä, että vähärasvaisenkaan ruokavalion noudattaminen ei ole koehenkilöille helppoa.

Aiempi kirjoitukseni tästä tutkimuksesta löytyy tästä, ja ravitsemusterapeutti Jan Verhon laskelma tutkimuksessa käytetystä pähkinäcoctailista löytyy tästä.

Vielä suomalaisesta DPS -tutkimuksesta

Suomalainen DPS -tutkimus oli satunnaistetuista tyypin 2 diabeteksen elämäntapoja koskevista ehkäisytutkimuksista ensimmäinen (Tuomilehto et al. 2003). Sen jälkeen jenkit, japsit ja intialaiset ovat toistaneet havainnot perässä. DPS -tutkmusta tituleerataankin landmark -tutkimukseksi.

Multifaktoriaalisen DPS -tutkimuksen ydinkohdat (liikunnan lisääminen, suositusten mukainen ruokavalio ja pieni laihtuminen):

  • Diabetes estyi 58 % 3,2 vuodessa
  • Laihtuminen 4 kg    ”
  • Liikunnan lisääminen ohjattuna ja subventoituna (kuntosalia ja aerobista liikuntaa)
  • Useita muutoksia ravinnossa suositusten mukaista ruokavaliota kohden (esim. rasvan saanti 32-33 E %,  jäi tavoitteesta 30 E %)
  • Jälkiseurannassa 3 vuotta varsinaisen tutkimuksen jälkeen (eli 6 vuoden kohdalla) edelleen -43 % vähemmän diabetesta aktiivihoitoryhmässä (Lindström et al. 2006)

Tutkimuksesta tehtiin kymmenen vuoden kohdalla uhkarohkea analyysi koskien sydän- ja verisuonitautien ilmaantumista (ei diabetesanalyysiä). Uhkarohkea siksi, että myös kontrolliryhmässä olleet tiesivät 3,2 vuoden jälkeen, miten he voivat jatkossa estää tehokkaasti diabetesta ja mahdollisesti sydänsairauksia. Niin kävikin, että DPS:n kontrolli- että aktiiviryhmässä ei ollut eroa sydänsairauksien ilmaantumisessa. Kukaan ei tiedä miten olisi käynyt, jos koehenkilöt olisivatkin noudattaneet DPS -ohjelmaa kymmenen vuotta tuon 3,2 vuoden sijaan.

Lopuksi

Elämäntapamuutokset näyttävät tehokkaammilta kuin diabeteksen ehkäisyssä tehokkaimpana pidetty lääkehoito eli metformiini. DPP -tutkimuksessa mukana ollut metformiini vähensi diabeteksen ilmaantumista n. 30 %, kun taas elintavat lähes 60 %. Vielä on keskeneräistä esitellä kaikkein tehokkain ruokavalio diabeteksen ehkäisyssä. Eniten on näyttöä suosituksen mukaisesta ruokavaliosta osana laajempaa elintapakokonaisuutta, mutta Välimeren ruokavalio näyttää Predimed-Reus -tutkimuksen valossa erityisen lupaavalle. Entä olisiko kohtuullisesti hiilarirajoitteinen ”Predimed -ruokavalio” vielä parempi?

PS. Jos mielestäsi jokin keskeinen diabeteksen ehkäisytutkimus on jäänyt tästä pois tai väärin esitelty, laitathan kommenttia 🙂

Kahvi ja tee taitavat estää aikuistyypin diabetesta

Mielenkiintoista keskustelua diabeteksen ruokavaliosta

Syvätietoa hiilareista

Välimeren ruokavalio pesi niukkarasvaisen

7 thoughts on “Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy -paljon on jo selvinnyt”

  1. Tämä on tullut muutaman kerran eteen, mutta en ole sitä kunnolla opiskellut. Tämä on kai niitä keskeisiä tutkimuksia, joista Ruotsissa keskustellaan. Ilmeisesti halusit vinkata tutkimuksen , vaikka se ei ole diabeteksen esto- vaan hoitotutkimus. Hyviä tuloksia jo diabetekseen sairastuneilla.

    Minusta tuntuu, että nämä kaksi seuraavat meta-analyysiä sisältää keskeisen tiedossa olevan VHH:sta ja diabeteksen hoidosta. Diabeteksen ehkäisystä VHH:lla en ole nähnyt yhtään varsinaista RCT -tutkimusta. Onko jollakin tiedossa?

    Kodama et al. 2008
    http://care.diabetesjournals.org/content/32/5/959.full.pdf

    Kirk et al. 2006
    http://www.konopka-dr.de/pdf/Kirk08LowCarb.pdf

  2. Olisi mielenkiintoista tietää, millä prosentilla sairastuvuus pitäisi laskea väestötasolla, jotta D2 epidemia oikeasti lähtisi laskuun. Käyrä lienee rankasti ylilineaarisesti nouseva tällä hetkellä, ja jotenkin on sellainen fiilis, että nuo prosentit ovat vielä turhan vaatimattomia tositoimissa, vaikka hyvältä tuossa näyttävätkin.

    Noista Reijon antamista linkeistä pisti silmään, että vain jälkimmäisessä ja siinäkin vain kolmessa läpikäydyssä tutkimuksessa low carbohydrate ryhmän makrot oli lähellä sitä mitä karppaukseksi kutsutaan (Yancy 2005 ja Gannon 2004, Gumbiner 1998). Vaikea siis kuvitella, että noista saa mitään kovin järkevää VHH meta-analyysiä aikaan.

    En asiasta kyllä mitään tiedä, mutta luulisin, että uusi diabetesyhdistys on perustettu juuri huonojen diabeteksen hoitokäytäntöjen takia (nykyisten diabeetikkojen tarpeeseen) eikä niinkään ehkäisymielessä.

  3. Karppaus on katsojan silmässä olliver 🙂 Meinaan vaan että näitä määrittelyjä on niin monia. Minusta nuo tutkimukset kertovat melko koruttomasti sen, että keskivertokarppaaja ei myöskään pysty pitämään kovin tiukkaa hiilarirajoitusta tällaisessa ruokakulttuurissa, jossa hiilihydraatteja on tarjolla valtavasti eri muodoissa. Tähän liittynee myös ihmisen tarve ja mieltymys hakea jatkuvasti vaihtelua ruokavalioonsa, jota hiilihydraattipitoiset ruuat tuovat karppiruokien joukkoon.

    1. Tuo selitys ei nyt Reijo ikävä kyllä mene noin kevyesti läpi. Väittämäsi saattaa pitää paikkaansa oikeassa elämässä, mutta kun tehdään tai ollaan tekevinään RCT-tutkimuksia, niin ruokavalion pitää olla joltisenkin etukäteen suunniteltua. Ja sellaisen vaikutelman saakin, kun vilkaisee ensimmäisen paperin (Gannon 2003) abstraktia: ”Objective: The metabolic effects of a high-protein diet were compared with those of the prototypical healthy (control) diet, which is currently recommended by several scientific organizations.”

      Eli missä olikaan se hiilihydraattirajoitus? En väitä, etteikö tällaista saisi tutkia, mutta että ottaa tutkimus mukaan mukamas hiilihydraattirajoitteisena on silkkaa petkutusta. Jos itse noudattaisin tuollaista hiilarirajoitusta, söisin päivässä 300g hiilihyraattia. Karppaustako?

      Meta-analyyseillähän voi hienosti kikkailla valitsemalla mieleisiään tutkimuksia. Tässä kyseisessä ovat onnistuneet hyvin. Ikävä kyllä valitut tutkimukset eivät vastaa kuitenkaan meta-analyysin otsikkoa.

  4. Ymmärrän pointtisi, ja tiedostan ongelman. Jatkaakseni tuosta mitä sanot: Välimeren ruokavaliotakin voisi epidemiologi pitää hiilihydraattirajoitteisena. Esim. vaikkapa tuossa PREDIMED -ruokavaliossa hiilareiden saanti oli n. 40 E % lähtötilanteessa. Käytännön elämässä tätä ei kuitenkaan pidetä hiilihydraattirajoituksena. Kaikkihan lopulta lähtee siitä millaisia tutkimuksia tehdään, varsin usein tutkimuksissa on saatu melko pieni ero ”VHH”:n ja runsaasti HH sisältävän ruokavalion välille.

  5. 30.11.2011 päivitetty Duodecimin Diabeteksen käypä Hoito -suositus on ottanut mukaan Predimed-Reusin seuraavalla tavalla: ”Ns. Välimeren ruokavalio näyttää liittyvän pienempään tyypin 2 diabeteksen vaaraan 42, mutta vaikutus on maltillinen.” Maltillinen = 52 % alenema = sama kuin suomalaisessa DPS -tutkimuksessa.

Comments are closed.