Kova rasva, omegat, täysvilja, alkoholi vai liikunta?

kirjoittanut | 21.10.2011 | Blogi | 16 Kommentit

Väestötutkimuksia koskevia meta-analyysejä arvostellaan usein eri syistä. Kriitikistä huolimatta niitä tekevät maailman kovimman luokan tiedemiehet ja- naiset, ja niitä julkaisevat arvostetut tiedelehdet. Niiden tarkoitus on kerätä tutkimusnäyttö usein ristiriitaisista tutkimuksista yhteen kansiin. Jos niiden sisältö on samansuuntainen kuin päätetapahtumatutkimuksien, silloin tietämys alkaa olla hyvin vahvaa. Mielestäni sekä tyydyttyneen rasvan ja omega-3 rasvahappojen kohdalla näin on. Selitän tarkemmin.

Meta-analyysejä lukiessa ei pidä tuijottaa pelkkää tutkimuksien yhteenlaskettua keskiarvoa (esim. RR=0,81) tai tilastollista merkittävyyttä, eli p-arvoa. On kiinnitettävä huomiota myös tutkimusten kokonaismäärään, tulosten yhdenmukaisuuteen ja luottamusväleihin. Haluankin esittää seuraavat esimerkit, joiden uskon jossain määrin valaisevan lisää sitä, mikä on aidosti eri ruokavalion rasvakomponenttien osuus sydänterveydelle.

Alkoholin ja liikunnan vaikutus

Seuraavat kuvat osoittaa mielestäni sen, miten edellä esitetty tilanne sydäntaudin ja elämäntapatekijöiden suhteen voi näyttää maallikollekin paljon kirkkaammalta, ilman että tuijottaa p-arvoja tai ymmärtää kovin paljon tilastotiedettä, kuten riskisuhteita. (Kiinnitä huomiota miten pallukat ja luottamusvälit liikkuvat suhteessa 1-pystyviivaan, ja klikkaa kuvat suuremmaksi). Alkoholitutkimuksista (vasemmalla) 16 kpl osoittaa selvää hyötyä sydänkuolleisuuden suhteen kun käytetään 1-2 annosta alkoholia/pv.  Liikuntatutkimuksissa (oikealla) 21 kpl osoittaa hyvästä aerobisesta kunnosta olevan hyötyä sydänsairauksista välttymiselle. Yksikään liikunta- tai alkoholitutkimus ei osoita päinvastaista, eli että hyvän kunnon tai kohtuullisen alkoholin käytön vaikutus olisi negatiivinen. Varsin yhdensuuntaista siis. (Ronskley et al.2011) (Kodama et al. 2009)

”Glykemiamittarit” (GI ja GL) ja täysvilja

Glykeemistä indeksiä ja kuormaa suhteessa eri sairauksiin on tutkinut Barclay’n työryhmä (2008). He keräsivät yhteen eri sairauksia koskevaa tietoa väestötutkimuksien pohjalta. Kuten kuva kertoo, on tietämys kovin heikkoa suhteessa edellä mainittuihin liikuntaan ja alkoholiin. Vuonna 2008 oli olemassa vain kaksi väestötutkimusta, jotka ylipäätään tarkastelivat sydänsairauksien ja glykeemisen indeksin (GI)  (tai GL:n) välisiä yhteyksiä. Toisessa niistä glykeeminen indeksi oli yhteydessä sydänsairauksiin ja toisessa ei. Sama koskee glykeemistä kuormaa (GL).

Lähde: Barclay et al. 2008 AJCN

Tämä meta-analyysi (eli melko vähäinen väestötutkimuksien määrä) selittänee osin myös sen, miksi hiilihydraatteja ei vielä oteta sydänsairauksien osalta yhtä tosissaan kuin rasvoja. Tosin meta-analyysin jälkeen on ilmestynyt ainakin yksi massiivinen väestötutkimus, jonka mukaan glykeeminen kuorma ennusti vahvasti sydänsairauksia (Halton et al. 2008). Sivuhavaintona on todettava, että Barclay’n meta-analyysissä sekä korkea GI että GL näytti liittyvän aikuistyypin diabeteksen ilmaantumiseen erittäin selkeästi (3 tutkimusta).

Tähän kohtaan olisin halunnut ottaa samanlaiset kuvat kuin edellä koskien liikuntaa ja alkoholia. Valitettavasti täyviljasta en löytänyt sellaista meta-analyysiä, jossa riskisuhteet ja luottamusvälit olisi esitetty kuvana. Pidin kuitenkin tärkeänä, että täysvilja tulee mukaan. Ilmeisesti tuoreimman täysviljaa koskevan meta-analyysin mukaan on olemassa 8 väestötutkimusta (8/10), joissa täysviljan runsas käyttö liittyi pienempään sydänsairauksien riskiin. Vain kahdessa tuli nollatulos, eikä yksikään osoittanut päinvastaista. Edelleen varsin yhdensuuntaista.  (Flight &Clifton 2006)

Tyydyttyneen rasvan ja omega-3 rasvahappojen vaikutus

Tyydyttyneen rasvan vaikutusta sydänsairauksiin olen käsitellyt jo useampaan kertaan. Muistin virkistykseksi Siri-Tarinon ja Skeaff & Millerin meta-analyysien tulokset rasvoista. Skeaff&Millerissä 3 tutkimusta osoitti haittaa runsaasta tyydyttyneen rasvan saannista (5 E %↑). Siri-Tarinossa kaksi tutkimusta (2/14) osoitti haittaa suuresta tyydyttyneen rasvan saannista. Erittäin yhdensuuntaista, ei merkitystä sydänterveydelle suuntaan eikä toiseen.

Omega-3 rasvahappoja koskeva vastaava väestötutkimuksien meta-analyysi Skeaff&Miller (2009). Tässä meta-analyysissä 6 tutkimusta osoitti hyötyä omega-3 rasvahappojen puolesta, muissa 14 tutkimuksissa hyötyä ei havaittu. Ei niin vakuuttavan yhdensuuntaista kuin olisi kuvitellut.

Satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysit

Kuten olen tässä kirjoitussarjassa aiemmin havainnollistanut omega-3 rasvahapoilla tehtyjen meta-analyysien tulokset ovat myös vaatimattomia. Sama koskee yhtä lailla tyydyttyneen rasvan korvaamista erilaisilla kasviöljyillä (Hooper et al. 2011, Ramsden et al. 2010). Lisäksi erityisesti tyydyttyneen rasvan korvaamista kasviöljyllä koskeviin tutkimuksiin liittyy erilaisia vakavia metodologisia puutteita (Kts. Mielisairaalatutkimus, Oslo Diet Heart).

Kaikkinensa kumpainenkin rasvatyyppi on tuottanut pettymyksen omissa satunnaistetuissa päätetapahtumatutkimuksissaan. Selvästi yhdensuuntaista, voimakasta ja laajalti sydän- ja verisuoniterveyteen vaikuttavaa etua ei päätetapahtumatutkimuksissa ole voitu havaita.

Yhteenveto

Väestötutkimuksien pohjalta näyttää siltä, että  alkoholi, aerobinen kunto (liikunta/paino) ja täsyvilja suojaavat johdonmukaisemmin sydäntaudeilta kuin tyydyttyneen rasvan saannin vähentäminen tai omega-3 rasvahappojen runsas saanti*. Tyydyttynyt rasva ei siis ole kauhea tuholainen, eikä omega-3 rasvahapot ole mikään suuri pelastaja. Tätä käsitystä vahvistaa myös tulokset satunnaistetuista päätetapahtumatutkimuksista.

Rasvojen pienempää painoarvoa ”terveysvalistusportfoliossa” korostaa mielestäni myös se tosiasia, että kaikkein parhaat tulokset sydänsairauksien ehkäisyssä on saatu useita ruokavaliokomponentteja kerralla muuttamalla, kuten hyvin tehokkaasti sydänkuolemia ehkäiseissä Lyon Diet Heart ja Oslo Diet Heart -tutkimuksissa. Niissä molemmissa oli keskeistä rasvojen lisäksi myös kasvisten, hedelmien, täysviljan korostaminen sekä punaisen lihan ja lihavalmisteiden vaihtaminen kalaan.

Niiden, joita tämä ajattelu kiinnostaa erityisesti, kannattaa etsiä käsiinsä Dariush Mozaffarianin viime kesäinen meta-analyysi, ja nimenomaan koko pitkä teksti useiden eri ruokavaliokomponenttien, ei siis ravintoaineiden, vaikutuksista terveyteen (Mozaffarian 2011). Sieltä löytyy useiden eri ruokien yhteydet eri sairauksiin, kuten aivohalvaukseen, sydänsairauksiin, diabetekseen.

*)  En halua mitätöidä rasvojen merkitystä terveydelle, pikemminkin kritisoin niiden suhteellista osuutta ja painoarvoa kaikessa terveysvalistuksessa. En myöskään puolla suomalaisten sydänterveyden edistämistä alkoholin kulutusta lisäämällä

Kuva: BigStockPhoto

[poll id=”48″]