Rasvakirjat puntarissa, Saarnia vetää pisimmän korren

Viimeisen vuoden aikana on ilmestynyt mielenkiintoisia kirjoja rasvakeskusteluun liittyen. Itse asiassa nämä kirjat, ja varsinkin Somppien kirjat, ovat pitäneet keskustelua liekeissä.

Tutustuin kirjoihin tarkemmin ja keräsin pienen osan näiden kirjojen viesteistä yhteen. Halusin verrata sitä, miten lähellä tai kaukana toisistaan kirjoittajat ovat. Aika kaukana. Jos sinua kiinnostaa mitä kirjailijat ovat mieltä rypsiöljystä, margariinista, paistorasvoista, kookosöljystä jne. alappas käännellä oheisia PowerPoint -kuvia alla 🙂

Oma tiivistetty arvioni kirjoista on seuraava.

Rasvoilla parempaa terveyttä, ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia

Kirjassa on raikas ja alan ammattilaiseksi rohkeakin ote. Käytännölliset ohjeistukset rasvojen saannista, jotka olen valmis allekirjoittamaan. Sisältää varsin paljon yksityiskohtaista ja uutta tietoa, vaikka voi päältä katsoen olla vanhan asian kertausta. Esim. omegakananmunia koskeva vertailu on hyvin mielenkiintoinen. Pientä ongelmaa uskottavuuteen aiheuttaa jotkin asiavirheet, esim. linolihapon saannin epätarkat arviot ja transrasvan lähteet. Erityinen plussa paistamiseen soveltuvien rasvojen vertailu ja ylipäätään se, miten kuumentaminen vaikuttaa rasvoihin (ja siten terveyteen). Kiinnostavin ja uskottavin kirja näistä kolmesta.

Parantavat rasvat, yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi ja liikuntafysiologi Jani Somppi

Barrikaadihenkinen kirja kaikesta paljon muustakin kuin rasvoista. Itse asiassa rasvat tuntuu välillä ihan sivujuonteelta hiilihydraattien ja antioksidanttien maailmassa seikkaillessa. Eläinrasvasta yritetään tehdä kepulikonstein elämän eliksiiri. Mielenkiintoisia käänteitä, poukkoilua ja silmänkääntötemppuja. Esim. Rasvojen parantavat vaikutukset -kappaleen osteoporoosiosiossa kerrotaan kahdella virkkeellä rasvojen vaikutuksesta osteoporoosiin ja pari sivua on juttua saman otsikon alla kalsiumista, D-vitamiinista, K2 -vitamiinista, kolajuomista, fosforista. ”Suolisto rakastaa rasvaa”, mutta missä on perustelu. No rakkaushan on aika subjektiivista. ”Vain aniharvalle riittää perusruoka; tarvitsemme ruokavalion tueksi ravintolisiä”.

Onkohan Taija Somppi unohtanut täysin sen, mitä lääkiksessä on oppinut tutkimuksien tulkinnasta ja yhtäpitävyydestä sekä väitteiden perustelemisesta? Sompit haukkuvat viralliset toimijat heikoista tutkimusnäytöistä ja perusteluista. Omaksi keppihevoseksi kelpaa mikä tahansa yksittäinen tutkimustulos, he esittävät kovan rasvan parantavien vaikutusten tueksi satunnaisia (ja harvinaisia!) väestötutkimus- ja surrogaattimarkkerituloksia – välillä riittää mökin mummo joka on vielä yhdeksääkymppiä käydessä on terve kuin pukki vaikka ei ole kurriin ja margariinin koskenut.

Sompit sulkevat silmänsä, tai eivät tiedä, viime aikaisten RCT -pohjaisten meta-analyysien tuloksia, joissa missään ei ole osoitettu mitään terveyshyötyä kovalla rasvalla. Paljon on myös asiavirheitä, esim. ruisleipä aiheuttaa perunan kaltaisen hyvin korkean insuliinivasteen, suomalaisten ruokavalio on niin vähärasvainen, ettei rasvaliukoiset vitamiinit imeydy, rasvattomassa maidossa ei ole enää mitään ravinteita jäljellä jne. Parhaimillaan Sompit ovat, kun he kirjoittavat luonnosta peräisin olevien ruokien terveellisyydestä. Kirjassa pyydetään siivoaman raffinoidut hiilihydraatit pois kaapista, hienoa! Kirjassa haukutaan lääkefirmat, statiini, lääkelaitos, elintarviketeollisuus, ravitsemusterapeutit ja -proffat.

Kirjassa on myös helmiä. Sompit ampuvat alas osuvasti esim. P/S -suhteen, jota aina välillä yritetään nostaa tärkeäksi tekijäksi (ei todellakaan ole!). Suolaa rokotetaan ihan kunnolla myös. Samoin kirjan alku on osin mielenkiintoista ravitsemuspolitiikan historiikkia, ainakin niille jotka eivät ole lukeneet Gary Taubesia.

Mielenkiintoista luettavaa sopivassa mielentilassa.

Totuus kolesterolista, lääkäritutkijat Petri Kovanen, Timo Strandberg ja toimittaja Maarit Huovinen

Tämä kirja onkin ihan toista maata kuin edelliset. Tässä on virallinen totuus. Esipuhe toteaa: ”Lääketiede, kuten tiede yleensäkin, on itseään ohjaava instituutio. Se on itsekriittinen järjestelmä, koska se koostuu toisiaan kohtaan kriittisten tutkijoiden tutkimustuloksista. Siksi se on mahdollisimman luotettava lähestymistapa totuuden etsimisessä. Siksi luonnontieteissä ja muissa ”kovissa” tieteissä voittaa lopulta Totuus.”

Kirjoittajien mukaan kolesteroli- ja siten rasvateoria on osoitettu pitävästi. Kirjassa ei kuitenkaan esitetä pienintäkään aineistoa ”toisiaan kohtaan kriittisten tutkijoiden tutkimustuloksista”. Kaikki kritikki laitetaan denialistien ja median julkisuushakuisuuden piikkiin. Looginen ketju ja todistus on kuitenkin valitettavan kepeää. Viimeaikaisista meta-analyyseistä ei puhuta mitään. Keskiössä on edelleen Ancel Keysin seitsemän maan tutkimus, Pohjois-Karjala -projekti ja vastaavat ekologiset ja havainnoivat tutkimukset. Valitettavasti nämä todisteet eivät ole juurikaan parempia kuin Somppien todisteet.

Tässäkin kirjassa on muutamia asiavirheitä. Kasvirasvajäätelöitä ja kekseissä väitetään virheellisesti merkittäviksi transrasvan lähteiksi, tutkijat suosittelevat kevytmargariineja potilailleen jne., ja se kaikista harmillisin: HDL:n nostamisesta korvaamalla hiilihydraatteja rasvalla ei ole lainkaan kirjassa, ei edes  kappaleessa”HDL -tason nostaminen” (eikä sen puoleen alkoholistakaan). Tämä on erityisen harmillista siksi, että kirjan alussa kirjoittavat toteavat HDL:n olevan jopa tärkeämpi kuin LDL sydänsairauden ehkäisyssä. Ja siksi että tällä tempulla voidaan nostaa HDL sama 10 % mitä LDL voidaan laskea reilulla rasvanvaihdolla. Ainoaksi matalan HDL:n nostokeinoksi tutkijat esittävät liikunnan.

Maailmanluokan tutkijat, kuten Dariush Mozaffarian, Walter Willet, Arne Astrup, Marianne Jakobsen, Richard Feinman, Ronald Krauss, Jeff Volek, Christopher Ramsden, ovat esittäneet viimeisen vuoden aikana itsekriittisiä puheenvuoroja liian yksisilmäistä rasvavalistusta kohtaan. Näitä kriitikoiden ääniä ei tässä kirjassa kuitenkaan kuulla. Toivottavasti Strandberg ja Kovanen kuitenkin aidosti ovat tietoisia, että myös huipulla tulee (ettei tule yllätyksenä).

Kirjan parasta antia on alkupuolen LDL- , HDL- ja VLDL -kolesteroliaineenvaihdunta. Tästä kirjasta kelpaa opiskella nämä asiat. Mielenkiintoista on myös lukea tutkijoiden tulkintoja siitä, mistä rasvasota saa kipinänsä. Myös tutkijoiden omat potilastapaukset, omat elämäntavat ja kirjeenvaihdot muiden tutkijoiden kanssa ovat kiehtovia.

Itse jään odottamaan erityisellä mielenkiinnolla, mikä on Totuus kymmenen vuoden kuluttua.

Ps. Rasvakirjoitussarja lähenee päätöstä.

20 thoughts on “Rasvakirjat puntarissa, Saarnia vetää pisimmän korren”

  1. Sullahan on aktiivinen blogi nykyisin! Kiva juttu ehdottomasti. Monet muut suomalaiset terveysblogit tuntuvat olevan pitkälti talviunilla…

    Arvelinkin A-talkin perusteella ettei Sompin kirjaan ole tulossa hirveän kriittistä settiä. Harmi juttu kun tällainen sitten näyttää tilanne olevan… Sen verran kuitenkin kysyisin, että millaista kritiikkiä P/S -suhteeseen on? En ole itse juuri koskaan ajatellut koko juttua.

    Kovasen kolesterolikirjan esipuheesta tulee mieleen toki myös kolesteroliskeptikkoyhdistyksen THINCS’in etusivulta löytyvä lainaus:

    ”The great tragedy of Science: the slaying of a beautiful hypothesis by an ugly fact” – Thomas Huxley

    Pitänee joskus varmaan huvin vuoksi tsekata itsekin tuo Kovasen kirja, jos vaikka sattuisi löytymään.

    Tulipa mainitusta Willettistä muuten aika provo juttu taas vastaan karppausfoorumilla, laitoin blogiinkin. http://valtsuhealth.blogspot.com/2011/10/walter-willett-ja-hiilihydraatit.html Tuonhan jälkeen ei sovi karpin ruokavaliota mollata konsensusargumentilla. Jos kerran huippututkijoidenkin keskuudessa ollaan tuolle linjalle lähdetty.

    1. ”Kovasen kolesterolikirjan esipuheesta tulee mieleen toki myös kolesteroliskeptikkoyhdistyksen THINCS’in etusivulta löytyvä lainaus:”

      Joka sopii kaikkein parhaiten THINCSin omaan toimintaan, kys. poppoon näkemykset kun eivät ole millään kriteereillä mitaten järin tieteellisiä.

      ”Tuonhan jälkeen ei sovi karpin ruokavaliota mollata konsensusargumentilla. Jos kerran huippututkijoidenkin keskuudessa ollaan tuolle linjalle lähdetty.”

      No ei tuollaiselta anekdoottipohjalta vielä voida esittää että esim. peruna itsessään olisi saatanasta tms. muuta vastaavaa joita höyrähtäneimmissä puheenvuoroissa tulee vastaan. Jos miettii vaikkapa sitä muotoa jossa jenkit perunansa nauttivat (vinkki: eivät uusina & kuorineen keitettyinä), niin Willettin kommentit asettuvat kontekstiinsa. Eikä Willett myöskään tietääkseni promotoi vhh-ruokavaliota vaan (yhdessä muun HSPH:n kanssa) lähinnä Välimeren ruokavaliota, höttöhiilarien karsiminen kun ei ole synonyymi karppaukselle.

    2. Valtsu, P/S -suhteesta Sompin sanovat, että se on huono koska ei huomio lainkaan transrasvaa, eikä sitä mitä tuo P (PUFA) on. Se voi olla linolihappoa tai alfa-linoleenihappoa, joilla on monien mielestä aika iso ero.

      Mielestäni P/S -suhde on huono ennen kaikkea siksi, että siitä on yritetty tehdä mittari joka kertoisi kerralla kaiken oleellisen ruokavalion rasvoista. Yllä oleva jo osoittaa, ettei kerro.

      Lisäisin vielä muutaman asian:
      – P/S -suhde ei kerro onko ruokavaliossa kylmäpuristettua vai raffinoitua öljyä. Tällä voi olla merkitystä rypsiöljynkin kohdalla, aivan kuten oliiviöljystä paremmin tunnetaan
      -P/S -suhde voi olla ideaalinen vaikka rasvojen saanti olisi kokonaisuudessaan päin mänty. Esim. erittäin vähärasvaista ruokavaliota noudattavalla P/S -suhde voi olla kunnossa. P/S -suhde kertoo vain suhteellisista osuuksista ei absoluuttisista määristä
      -P/S -suhde ei huomioi lainkaan hiilareita/protskua. Jos vaikka SFA:ta vähennetään oleellisesti ja vaihdetaan höttöhiilareihin, tulos ei ole terveyden kannalta lainkaan edullinen mutta P/S -mittari kyllä värähtää oikeaan suuntaan

      P/S -suhde on salakavala, kuten transrasva. Saarnian sanoja lainatakseni.

  2. Jossakin läppärin ruudun ja tuolin selkänojan välimaastossa voi olla vikaa, kun en itse löytänyt (enkä yhäkään löydä) Saarnian kirjasta mainintaa, että n-kookosöljy nostaa LDL-kolesterolia. 😐

    Semmoisen käsityksen olen saanut, että lauriinihappo (jota on ~puolet kookoksen tyydyttyneestä rasvasta) nostaa lähinnä HDL-kolesterolia, joskin samalla kokonaiskolesterolia enemmän kuin mikään muu rasvahappo. Aiempaan blogimerkintään postaamassani kysymyksessä kookosöljyn terveysvaikutuksista ajoinkin hieman takaa sitä, että olisiko pienellä määrällä ko. öljyä mahdollista pamauttaa HDL kattoon asti samalla, kun ylivoimainen enemmistö ruokavalion rasvoista (ja kuidusta, jota useista kasviöljyjen lähteistäkin mukavasti saa) laskee LDL-(ja kokonais)kolesterolia.

    Tämä on tietysti pelkkä mututuntumalla tehty hypoteesi. Mutta ajatusleikkinä ihan kiehtova.

    Nimim. alipainoinen rasvanystävä 🙂

    1. Lauri olet sikäli oikeassa että siellä puhutaan veren kolesterolista eikä veren LDL -kolesterolista. Pieni nyanssi mutta korjaanpa sen pois häiritsemästä. Kolesterolia ja kookosöljyä koskevat asiat ovat sivulla 102 (ensimmäinen kappale) ”…sen runsasta käyttöä ei voi suositella. Runsas tyydyttyneen rasvan saanti ja vähinen tyydyttymättömien rasvojen saanti huonontavat useimman suomalaisen kolesteroliarvoja.” Ja kappale jatkuu esimerkillä perheestä joka käytti paljon kookoskermaa ja kolesteroliarvot kohosivat. Kiitos huomiosta!

      Voisin vielä toisessa yhteydessä kirjoitella tarkemmin kookosöljystä. Minusta se vaikuttaa lipidien valossa paremmalta kuin yleisesti ottaen luullaan. En tiedä olisiko tästä Harvardin Walter Willettin vastauksesta jotain iloa sinulle. Hän kehuu juuri tuota HDL -vaikutusta melko hyväksi:
      http://hvrd.me/oCdtFr

  3. ”Siksi luonnontieteissä ja muissa “kovissa” tieteissä voittaa lopulta Totuus.”

    Kolesteroliteoria on irvikuva luonnontieteiden tekemisestä. Luonnontieteissä mielipiteet, väitteet, teoriat yms. pohjautuvat toistettaviin, mitattaviin objektiivisesti todennettaviin seikkoihin.

    Esim. jos teoria väittää:

    kun syöt paljon voita ja kananmunia veren kolesteroli nousee.

    Havainto:

    Lukuisat, kuten minä, olemme havainneet, että veren kolesteroli itse asiassa putoaa, kun vaihtaa margariinin voihin ja syö kananmunia vaikkapa 10 x enemmän kuin mitä ko. teorian kannattajat suosivat.

    Eli alkuperäinen väite on luonnontieteiden lähtökohdan mukaan täysin päin seiniä, kuten on koko kolesteroliteoria.

    Näin fysiikkaa opiskelleena koen usein ravitsemus- ja lääketieteiden edustajat tahoina, jotka eivät ymmärrä luonnontieteistä yhtään mitään.

    Kovanen & Strandberg & Huovinen ovat juuri tällaisia tahoja.

    1. ”Kolesteroliteoria on irvikuva luonnontieteiden tekemisestä.”

      Ongelmahan on nyt siinä, että sinä et a) tajua mistä puhut tai b) tajuat, mutta puhut siitä huolimatta puuta heinää. ”Kolesteroliteorialla” tarkoitetaan sitä, että lipidarvoilla (siis mm. LDL:n määrällä, LDL/HDL -suhteella tms.) on merkitystä sv-tautiriskin suhteen. Tässä ei ole mitään ”irvikuvaa”, vaan kyseessä on hyvin perusteltu näkemys jonka tukena on vankka näyttö. Jos olet eri mieltä, kerro perustellen miksi ja jätä olkiukkoilu pois.

  4. Luin juuri Somppien kirjan, ja kyllähän siellä vilisi voipaketin mentäviä aukkoja todisteluketjussa. Kirja toimii varmaankin uskonvahvistuksena kaikkein fanaattisimpien hurmoskarppien parissa, mutta ei se lähempää kriittistä tarkastelua kestä. Se on vahinko sillä niiden aukkojen perusteella on aika helppo ampua alas koko kirja, jonka hyvissä kohdissa ei ole mitään uutta, mutta onpahan koottu vhh:n rasvakritiikin perusteet taas kerran.

  5. Reijo,

    Mielenkiintoista, että poimit tuon osteoporoosikohdan esimerkiksi Somppien kirjasta. Itse osteoporoosin ehkäisystä ja hoidosta elämäntavoilla kirjan kirjoittaneena sanoisin, että se tutkimusnäyttö mitä asiasta on olemassa, ei ainakaan tue Somppien tyydyttyneitä rasvoja suosivaa linjaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Tämänhetkisen näytön valossa luustolle näyttävät olevan terveellisimpiä neitsytoliiviöljy fenolisine yhdisteineen ja alfalinoleenihappo (pellavansiemenöljy), ja ehkä myös kalan rasvat. Sen sijaan tyydyttyneet rasvat ja runsasrasvaisuus on eräissä tutkimuksessa yhdistetty korkeampaan murtumariskiin.

  6. Lueskelin juuri eilen Somppien kirjaa ja ensimmäisenä ihmettelin tuota ”osteoporoosi paranee tyydyttyneellä rasvalla”- väitettä. Hyvä Juhana, että vahvistit tämän tiedon vääräksi.

    Yhtä asiaa en ymmärrä (tai en ymmärrä kyllä montaa muutakaan), mm. Somppien kirjassa, omegoiden suhteesta puhuttaessa: ”Ideaali tilanne tulisi olla 3-2:1…”. Sitten rypsiöljyä arvostellaan huonoksi ja todetaan: ”Rypsiöljyssä on noin 2/3 omega-6-rasvahappoja ja 1/3 omega-3-rasvahappoja.”, eli siis juuri suhde 2:1. Oliiviöljyä suitsutetaan, mutta ei kerrota, että siinä LA ja ALA suhde on 20:1. Toki oliiviöljyssä on vähemmän PUFA:ja kaiken kaikkiaan, muttei se omega-suhteeseen vaikuta. Voisiko joku vääntää rautalangasta?

    Eräässä kahvipöytäkeskustelussa ihmeteltiin myös Somppien suhtautumista kalaöljyyn sallivaan käyttöön ennen leikkausta. Onko kyse kirurgin ammatillisesta näkemyksestä vai mistä? http://bit.ly/gNdjhU

    Käsittääkseni Sompit ovat mukana kalaöljy-bisneksessä, ainakin GMP-merkitty kalaöljy vilahtelee tekstissä tiuhaan.

  7. Minustakin kirja vaikuttu parisataasivuiselta GMP-merkityn kalaöljyn ja Somppien kipuklinikan mainokselta. Heräsi kysymys, mahtaako kyse olla ns. sponsoroidusta kirjasta?

  8. Jan: Ideana taitaa olla se että rypsiölyssä on määrällisesti niin paljon kutosia verrattuna oliiviöljyyn. Suhdehan rypsiöljyssä on hyvä, mutta onko ALA verrattavissa EPA:an ja DHA:han?

  9. Miksi niin moni (minä myös) on saanut paremmat veriarvot vaihtamalla rypsin ja margariinin voihin ja n-kookosöljyyn. N-oliiviöljyä olen käyttänyt jo aiemminkin… Muutamilla tutuilla veriarvot on aina olleet hyvät, ja yllätys yllätys heillä ei ole kaapeissaan margariinia tai muita ”hyviä rasvoja”

    Ruokavalioni on VHH, enkä tieteestä ymmärrä juurikaan mitään, mutta omasta kehostani kuvittelen tietäväni jotain. Ja nyt kun olen ollut VHH:lla jo toista vuotta ihmettelen, että missä vaiheessa tämä hyvä kehitys painon, kunnon, mielen, veriarvojen yms. suhteen jatkuu ja jos se loppuun, niin milloin ja miksi. Miksi menee ensin vuosia arvot parempaan ja sitten ne yhtäkkiä teksisi U-käännöksen?

    Nykyisen ruokavalion toteuttaminen on erittäin helppoa. Ja siihen kuuluu olennaisena osana nämä virallisesti parjatut rasvat. Olen kamppaillut koko aikuisikäni painon kanssa enkä painoa saanut pysyvästi laskemaan sitten millään.. ennenkuin nyt.

    1. Hyvä kuulla, että olet Mike onnistunut. Harvard näyttää ainakin kehuvan kookosöljyn vaikutusta HDL -kolesteroliin. Toisaalta tuossa uudessa kirjoituksessani referoin Mensinkin artikkelia, jonka mukaan kookosöljyn vaikutus ei ole mitenkään suvereeni, koska nostaa myös LDL -kolesterolia. Ihmiset on erilaisia ja tutkimuksissa pelataan lähes aina vain keskiarvoilla.

  10. Jan: Silloin puhutaan koko ravinnon omega3/6 -suhteesta eikä yksittäisen öljyn. Paleopiireissä on ainakin ajatuksena pitää o6 -tasot alhaalla jolloin suhde korjaantuu itsestään, eikä tarvitse ottaa kalaöljyä niin suuria määriä tasapainon korjaamiseksi. Ajatuksena siis pitää kaikki helposti hapettuvat rasvahapot alhaisella tasolla elimistössä.

  11. Reijo moitit Somppeja tästä: ”Paljon on myös asiavirheitä, esim,. ruisleipä aiheuttaa perunan kaltaisen hyvin korkean insuliinivasteen”, mutta kirjoitat itse toisaalla ”ruisleipä on, suomeksi sanottuna, sokeria nopeampaa hiilihydraattia! ”
    http://www.pronutritionist.net/nopeata-hiilaria-ruisleivasta/

    Ei vaan, arvostan kovasti asiantuntemustasi ja blogiasi. Tsemppiä A-talkiin. Itse karppaan jättämällä tyhjät höttöhiilihydraatit pois ja lisäämällä tilalle kasviksia, marjoja ja hyviä rasvoja. Kovan rasvan ja punaisen lihan määrä ei tuossa muutu lainkaan. Ihmettelen, että miten joku voisi moittia tuollaista karppausta epäterveelliseksi? Hiilarimäärät on kyllä puolittuneet. Sitä paitsi kasviksista saa enemmän kuitua kuin ruisleivästä (per saatu kcal) eli painonhallitsija ei tarvitse ruisleipää kuidun vuoksi(kaan).

  12. Tero, en ole varma oliko kommenntisi tarkoitus oikeasti osoittaa että tuossa on virhe. Varmasti sivuiltani löytyy virheitä, mutta tuo kyseinen asia ruisleivästä menee näin. Useiden ruisleipien aiheuttama sokerivaste on samaa tasoa kuin sokerin mutta insuliinivaste ruisleivälle on silti huomattavasti pienempi. Tämä tiedoksi erityisesti niille lukijoille jotka eivät ole lukeneet tuota ruisleipäpostausta. Kyllä tuossa sun karppipaketissa tosiaan on palikat pakoillaan.

    Niin ja jos virheitä löytyy niin pyrin ne korjaamaan. Tein äsken esim. ’els’in komentin pohjalta (kts.edellä) muutoksen yhteen postaukseen.

Comments are closed.