Voiko rasvoilla vaikuttaa muistin toimintaan?

Johdantona tälle kappaleelle käytän Timo Strandbergin artikkelia Duodecimma (15/2011): Rasvat ja aivot. Tässä tuoreessa miniartikkelissa Stranberg toteaa, että tyydyttynyttä rasvaa runsaasti sisältävä ruokavalio on liittynyt väestötutkimuksissa dementian lisääntyneeseen ilmaantumiseen. Koe-eläintöissä runsas tyydyttyneen rasvan saanti on pahentanut aivoinfarktista koituvia aivovaurioita sekä heikentänyt monin eri tavoin aivojen optimaalista toimintaa mm. lisäämällä neuroinflammaatiota ja aivojen amyloidikuormaa. Artikkelista on myös saatavilla kansan versio Rasvatieto -sivuilla.

Mitä siis tiedämme rasvoista ja muistista ihmisellä?

Tausta

Hieman yli puolet aivojen kuivapainosta on rasvoja. Noin 30 % aivojen rasvahapoista on monityydyttymättömiä. Aivojen yleisimmät rasvahapot ova arakidonihappo ja omega-3 rasvahappoihin lukeutuva DHA. DHA:lla tiedetään olevan keskeinen merkitys yleensä aivojen kehitykselle ja toiminnalle sekä muistille. DHA  on keskeinen rasvahappo silmien verkkokalvon ja muun neurologisten toimintojen kehittymisessä ja ylläpidossa. Vaikkakin napanuorasta mitatun DHA:n määrä, kuten myös runsas rasvaisen kalan käyttö, on ollut yhteydessä hyvään syntyvän lapsen neurologiseen kehitykseen, on raskauden aikaiset supplementaatiotutkimukset tuoneet joko hyvin varovaisen positiivisia tai nollatuloksia. Toisaalta DHA:n erittäin runsaan saannin on arveltu lisäävän rasvojen hapettumista, ja olevan siten haitallista. (Panickar ja Bhathena 2010)

Rasvahappojen saanti ja ravitsemus yleensäkin vaikuttaa aivojen toimintaan jo sikiövaiheessa

Sinänsä merkillistä on, että veren rasvohappopitoisuuksia voidaan muuttaa myös muuttamalla ruokavaliota muuten kuin omega-3 rasvahappojen saannin osalta. Erittäin runsas rasvan saanti saattaa vähentää veren omega-3 rasvahappopitoisuuksia. Kädellisillä koe-eläimillä (marakateilla) tehty tutkimus osoitti erittäin runsaasti rasvaa (1/3 SFA:ta, 1/3 MUFA:aa ja 1/3 PUFA:a) sisältävän ruokavalion vähentävän sekä emon että sikiön veren omega-3 rasvahappopitoisuuksia, vaikka kontrolliruokavaliolla olleiden ja runsasrasvaisen ruokavalion omega-3 rasvahappojen saanti pidettiin samana (Grant et al. 2011).

Omegakolmoset väestötutkimuksissa

Omega-3 rasvahappoja markkinoidaan varsinaisina muistiboostereina. Todellisuus on hiukan karumpi, valitettavasti. Ensiksi kuitenkin hyvät uutiset.

Väestötutkimuksien perusteella omega-3 rasvahapoista voisi olla hyötyä dementian ehkäisyssä (Solfrizzi et al. 2009). Tässä poikkileikkausten ja prospektiivisten tutkimusten yhteenvedossa tutkijat päättelevät:

”…Furthermore, a clear reduction of risk for cognitive decline has been found in population samples with elevated fish consumption, and high intake of MUFA and PUFA, particularly n-3 PUFA.”

Omega-3 rasvahappoilla voisi siis olla hyödyllinen vaikutus kognitiivisiin toimintoihin. Paikallaan lienee muistuttaa, että koehenkilöillä, joilla on runsas omega-3 rasvahappojen saanti, on usein punaisen lihan ja lihavalmisteiden saantikin vähäisempää. Lisäksi saattaa olla, että kalan syöjät ovat yleensäkin terveystietoisempia, ja heidän ruokavalionsa sekä yleinen terveyskäyttäytyminen on terveellisempää. Tämä siis siitä huolimatta, että tällaiset vaikutukset yritään hävittää sekoittavien tekijöiden vakioinneilla.

Väestötutkimuksien mukaan runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja, ja erityisesti omega-3 rasvahappoja saavien kognitio on parempi. Vai ovatko he vain parempiosaisia?

Omegakolmoset satunnaistetuissa tutkimuksissa

Vuonna 2009 julkaistun minikokoisen meta-analyysin mukaan kolmessa pienessä RCT -tutkimuksessa (n=51, yhteensä) saatiin joitakin viitteitä omega-3 rasvahappojen hyödyllisyydestä (Riediker et al. 2009). Koska tämän meta-analyysin kattavuus on todella riittämätön, on tärkeä tarkastella myöhempiä huomattavasti suurempia tutkimuksia.

Tutkimukset häiriintyneessä kognitiivisessa tilanteessa

Ohessa kahdesta suurehkosta satunnaistetusta tutkimuksesta yhteenvedot. Ensimmäisessä tutkimuksessa koehenkilöiden muisti oli vain lievästi häiriintynyt, jälkimmäisessä tutkittiin dementikkoja.

Quinnin tutkimuksessa (jäljempi) jo dementiaan sairastuneita osallistujia oli 245 ja sen kesto oli 18 kuukautta. Dementiavaiheessa omega-3 rasvahapoista ei ollut hyötyä.

Yurko-Mauron tutkimuksen osalta on syytä huomata, että omega-3 ryhmä sai lisäksi C- ja E-vitamiinipitoista yrttivalmistetta, mutta lumeryhmälle sitä ei annettu. Yhden mittarin (PAL) mukaan muistitoiminnot paranivat, kun kahdella eri muistin osa-alueella ei tapahtunut testeissä muutosta. Koehenkilöt eivät itse huomanneet muistissa mitään muutoksia. Tutkimuksen kesto oli 6 kuukautta ja osallistujia 485.

Vuonna 2010 julkaistussa israelilaisessa tutkimuksessa omega-3 rasvahapot puolestaan suojasivat lievistä muistihäiriöistä kärsivien iäkkäiden muistia nopeuttamalla välitöntä verbaalista muistia. Tässä tapauksessa käytettiin muunnettua epätavallista omega-3 rasvahappovalmistetta, johon oli integroitu fosfatidyyliseriini (”Phosphatidylserine containing omega-3 fatty acids”). Tutkimus kesti 15 viikkoa ja siinä oli 157 koehenkilöä. (Vakhapova et al. 2010)

Tervemuistiset

Suuressa (n=1748) ranskalaisessa satunnaistetussa neljä vuotta kestäneessä SU.FOL.OM3 -tutkimuksessa omega-3 rasvahapot yhdessä B-vitamiinien kanssa eivät suojanneet merkitsevästi muistitoimintoja muistiltaan terveillä sydänpotilailla (Andreeva et al. 2011). Saman tutkimuksen ala-analyyseissä tutkijat kuitenkin huomasivat, että ne jotka olivat aiemmin saaneet aivohalvauksen hyötyivät omega-3 rasvahappojen ja B-vitamiiniravintolisästä. Tämän tutkimuksen tulkintaa vaikeuttaa se, että siinä oli mukana B-vitamiini.

Suuressa brittiläisessä tutkimuksessa 876 muistiltaan tervettä ikääntynyttä satunnaistettiin kahdeksi vuodeksi omega-3 rasvahappovalmisteelle tai lumeelle. Kahden vuoden seurannassa sekä lume että omega-3 -ryhmässä muisti oli samalla tasolla, eli omega-3 rasvahapoista ei näyttänyt olevan hyötyä. Tässä tutkimuksessa ei käytetty vitamiineja (Dangour et al. 2009). 302 tervettä ikääntynyttä hollantilaista käsittäneessä tutkimuksessa ei myöskään saavutettu hyötyä puolen vuoden omega-3 ravintolisällä suhteessa lumeeseen (van de Rest et al. 2008).

Lapsille tehtiin Etelä-Afrikassa mielenkiintoinen tutkimus. Siinä kahdelle eri koululaisryhmälle annettiin kahta erilaista leipää. Toinen ryhmä sai kalajauholla rikastettua leipää (sisälsi paljon omega-3 rasvahappoja) ja toinen lumejauheella rikastettua leipää. Koe oli satunnaistettu eteenpäin suuntautuva tutkimus ja siihen osallistui yhteensä 183 lasta 6 kk ajan. Tutkimuksen päätyttyä ”kalaleipää” saaneiden ryhmässä luku- ja muistitehtävien suorittaminen sujui hieman paremmin kuin vertailuryhmässä (Dalton et al. 2009).

Pettymyksen puolelle menee puolestaan 16 viikon mittainen satunnaistettu tutkimus 8-10 vuotiailla koululaisilla, joilla omega-3 rasvahapot eivät kohentaneet muistitehtävistä suoriutumista (Kirby et al. 2010). Samaan pettymysten sarjaan liittyi Intiassa tehty omega-3 supplementaatiotutkimus koululaisilla. Vuoden seurannassa omega-3 rasvahapot eivät juurikaan vaikuttaneet muistitoimintoihin (Muthayya et al. 2010). Myös kaksi kuukautta kestäneessä koululaistutkimuksessa koettiin pettymys, amerikkalaislasten muistissa ei ollut eroja lume ja omega-3 rasvahapporyhmien välillä (Kennedy et al. 2009).

Tulokset tervemuistisilla: 1 kpl positiivisia (lapsilla), 6 kpl nollatuloksia, 0 kpl negatiivisia

Tulokset lievissä muistihäiriössä: 2 kpl positivisia (toisessa omega-3 -ryhmä sai myös vitamiineja ja yrttiä)

Tulokset dementiassa: 0 kpl positiivisia, 1 kpl nollatuloksia, 0 kpl negatiivisia

Pitkäaikaisen ja runsaan omega-3 rasvahappojen saannin vaikutus muistiin on edelleen epäselvä, koska kaikkia omega-3 ravintolisillä tehtyjä tutkimuksia vaivaa niiden liian lyhyt kesto (< 2 vuotta).

Omega-3 rasvahappojen vaikutus muistiin ei ole tullut vahvistetuksi satunnaistetuissa tutkimuksissa. Tosin haittaakaan ei ole havaittu.

Tyydyttynyt rasva väestötutkimuksissa

Lisää riskiä

Vuonna 2010 julkaistun meta-analyysin mukaan runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio lisää dementian riskiä (Lee et al. 2010). Tähän meta-analyysiin otettiin mukaan väestötutkimuksia, jotka oli julkaistu ennen vuotta 2009. Mielenkiintoista kyllä kaikki rasvan laatua koskevat tutkimukset (3 kpl) olivat suomalaisia (Kivipelto, Laitinen CAIDE -aineistoa). Runsas tyydyttyneen rasvan saanti lisäsi dementian riskiä yli kaksinkertaisiksi koko tutkimusväestössä ja jopa nelinkertaiseksi apoE ε4 -kantajilla. Monityydyttymättömien rasvahappojen saanti vähensi riskiä 60 %.  Tässä analyysissä ei ollut mukana amerikkalainen tutkimus, jonka mukaan tyydyttynyt rasva lisää dementian vaaraa (Harris et al. 2004), eikä myöskään suomalainen tutkimus, jossa runsas tyydyttyneen rasvan saanti lisäsi kognition heikkenemisen riskä (Eskelinen et al. 2008).

Meta-analyysissä eivät olleet mukana myöskään seuraavat tutkimukset. Amerikkalaisen hoitajatutkimuksen diabeetikoita käsittäneessä osassa havaittiin, että runsas tyydyttyneen ja transrasvan saanti, vaan ei kokonaisrasvan saanti, liittyi suurempaan riskiin kognition vähenemiseen (Devore et al. 2009). Ranskalaisessa tutkimuksessessa runsas rasvan saanti sinänsä ei ennustanut kognition muutosta, mutta runsas tyydyttymättömien rasvahappojen näytti suojaavan kognition heikkenemiseltä viiden vuoden seurannassa (Vercambre et al. 2010).

Ei lisää riskiä

Aiemmassa saman tutkijan johtama toisessa ranskalaistutkimuksessa rasvan laatu tai määrä ei liittynyt kognition heikkenemiseen (Vercambre et al. 2009). Yhdysvaltalaisen WHI -tutkimuksen jälkianalyysissä tyydyttyneen rasvan saanti ei liittynyt kognition muutoksiin (Naqvi et al. 2011)

Päätelmä

Valtaosa väestötutkimuksista näyttää toistaiseksi siihen suuntaan, että tyydyttyneen rasvan suuri saanti heikentää muistitoimintoja. Kuten Solfrizzi et al. 2009 päättelevät:

”At present, several studies suggest that an increase of SFA could have negative effects on cognitive functions”

Tyydyttyneen rasvan saanti väestötutkimuksissa on liittynyt muistisairauksien ilmaantumiseen. Vai ovatko he vain huono-osaisempia?

Tyydyttynyt rasva satunnaistetuissa tutkimuksissa

Äskettäin julkaistiin erittäin mielenkiintoinen satunnaistettu tutkimus lievistä muistihäiriöistä kärsivillä iäkkäilllä. Tutkimuksessa koehenkilöt (n=49)  satunnaistettiin joko A) runsaasti tyydyttynyttä rasvaa (> 25 E %) sisältävälle ruokavaliolle  ja toisaalta B) vähän tyydyttynyttä rasvaa (< 7 E %) sisältävälle ruokavaliolle. A-ruokavaliossa oli lisäksi vähemmän hiilihydraatteja (35-40 E %), joskin jäljelle jäävät hiilarit olivat  raffinoitua laatua (höttöhiilaria). B-ruokavalio vastasi nykyisiä ravitsemussuosituksia. (Bayer-Cartner et al. 2011)

Neljän viikon kuluttua tutkimuksen päättyessä runsaasti tyydyttynyttä rasvaa (ja raffinoituja hiilihydraatteja) saaneilla A-ryhmän koehenkilöillä useat eri biokemialliset muuttujat muuttuivat kognition kannalta epäedulliseen suuntaan, mm. terveiden selkäytimen amyloidipeptidien määrä lisääntyi runsaasti tyydyttynyttä rasvaa ja raffinoituja hiilareita saaneilla. Lisäksi A-ruokavalion muistitoiminnoissaan havaittiin tilastollisesti merkitsvää hidastumista. Tutkimuksen tulkintaa vaikeuttaa luonnollisesti, että rasvan laadun lisäksi muuttui hiilihydraattien laatu ja määrä. Merkillepantavaa on, että tutkijat johdannossaan toteavat omega-3 rasvahappotutkimuksien olleen lähinnä pettymyksiä, ja että kokonaisvaltaisella ruokavaliomuutoksella on odettavissa tuloksia muistitoiminnoissa. (Bayer-Cartner et al. 2011)

Eräässä toisessa hiljattain julkaistussa tutkimuksessa koehenkilöt noudattivat viiden päivän ajan erittäin runsaasti rasvaa (yli 70 E%)  sisältävää ruokavaliota tai vähärasvaista ruokavaliota (Holloway et al. 2011). Viiden päivän seurannassa erittäin runsaasti rasvaa sisältänyt ruokavalio heikensi huomattavasti  kognitiota.

Muita satunnaistettuja tutkimuksia en onnistunut teemaan liittyen löytämään. Harmillista sinänsä, että varhaisissa rasvanvaihtotutkimuksissa 1960 -luvulla ei oltu vielä kiinnostuttu dementian ehkäisystä.

Varsin huojuvien ja alustavien satunnaistettujen tutkimuksien mukaan liika rasvan ja erityisesti tyydyttyneen rasvan saanti heikentää muistitoimintoja.

Yhteeveto

Monityydyttymättömien rasvahappojen runsas saanti ja erityisesti, omega-3 rasvahappojen runsas saanti on liittynyt useissa väestötutkimuksissa hyviin muistitoimintoihin ja vähäisempään dementian ilmaantumiseen, kun taas tyydyttyneen rasvan saanti on liittynyt dementian lisääntyneeseen ilmaantuvuuteen.

Omega-3 rasvahapoilla tehdyt satunnaistetut tutkimukset ovat suurimmalta osaltaan olleet pettymyksiä, ainakaan ei voi puhua muistiboostereista.

Erityisen mielenkiintoista olisi kuulla lisää tuloksia omega-3 rasvahappojen vaikutuksista aivojen mukautumisvaiheessa lasten oppimiseen ja muistiin. Ainakin yhden tutkimuksen mukaan, muistitoiminnot voivat kohentua.

Vielä erittäin alustavien ja todella lyhytkestoisten satunnaistettujen ihmistutkimuksien mukaan erittäin runsas tyydyttyneen rasvan saanti saattaa lisätä amyloidikuormaa ja muita muistin kannalta epäedullisiä muutoksia keskushermostossa, joita vielä huono hiilihydraattien laatu saattaa pahentaa.


21 thoughts on “Voiko rasvoilla vaikuttaa muistin toimintaan?”

  1. Tuosta Hollowayn papereista tekee ainakin mieli sanoa, että noin lyhyellä koeajalla koehenkilöt tuskin ehtivät sopeutua kovin hyvin ruokavalioon, johon siis sisältyi päivittäin 20 grammaa hiilihydraatteja. Voi olla että rasva ei sitä kognitiota heikentänyt, vaan pikainen muutos ketoosidieettiin?

    1. Holloway’ssa kaiken takana voi olla myös ketoosi. Samaa mieltä.

  2. Samaa mieltä, useimmille 5 päivää on liian lyhyt aika sopeutumiseen eli sen puolesta vaikutuksia ei voitu mielestäni luotettavasti tutkia. Samoin se, että korkean rasvan ryhmä laihtui tuon 5 päivän kokeen aikana voi vaikuttaa. Koe piti olla isokalorinen, mutta en tiedä kuinka tarkkaan noita syömisiä kontrolloitiin. Energiavaje huonontaa myös kognitiivisia toimintoja. Tosin, todennäköisesti painonlasku johtuu hiilihydraattivarastojen ja niihin sitoutuneiden nesteiden vähenemisenä eli energiansaanti saattoi olla riittävää. Rasvakudoksen suhteen kun ei havaittu eroa.

  3. Vielä yksi pikkuhuomio Bayer-Carter -paperista…

    ”mm. terveiden selkäytimen amyloidipeptidien määrä lisääntyi runsaasti tyydyttynyttä rasvaa ja raffinoituja hiilareita saaneilla.”

    Voikohan olla, että tämä kohta ehkä antaa vähän vääränlaisen kuvan A-ryhmän (tai no HIGH-ryhmän) vasteesta ruokavalioon? Taulukonhan mukaan beeta-amyloidi 42 toki nousi terveillä A-ryhmässä ja laski terveillä B-ryhmässä terveillä ihmisillä, mutta kun tarkastettiin sitä tutkimuksen toista ja oikeastaan suurempaa puolikasta (29hlö, kun terveitä oli 20) eli lievästä muistihäiriöstä kärsiviä, niin nimenomaan vähärasvaisella ryhmällä amyloidien määrä nousi ja runsasrasvaisella ryhmällä muutosta ei tullut.

  4. Tutkijat taitavat olla sitä mieltä, että tuo havainto on yhdensuuntaista aiemman tiedon mukaan. On olemassa muistin heikkkenemiseen liittyvä tipping point, jonka jälkeen amyloidi plakkia ei kerry selkäydinnesteesen kuten aiemmin. SIten muistihäiriövaiheessa (aMCI) ei enää voi näkyäkään muutoksia amyloidien kertymässä selkäytimeen, vaikka sitä edelleen kertyy aivoihin (esim. Figure 3 ja sen alla oleva tekstikappale). Näin minä heidän juttunsa tulkitsisin.

    Lievästä muistihäiriöistä kärsivät käsittääkseni ovat ohittaneet tuon ”tipping point”’in jonka jälkeen amyloidin kertyminen vähenee automaattisesti. Sen tarkemmin en ilmiötä tunne enkä ymmärrä.

    Siksi mielestäni havainto tyydyttynyttä rasvaa ja huonoja hiilareita sisältävän ruokavalion vaikutuksista amyloidipeptidien kertymiseen on edelleen validi. Havainto on käsittääkseni samansuuntainen mitä koe-eläintöissä on saatu (vrt. Strandbergin artikkeli)

  5. Muistitoimintojen suhteen B-C paperissa tulee mieleen heti myös erot mikroravinteissa, esim. magnesiumin saanti? Lähinnä tutkimus voi kertoa huonon vs. hyvän ruokavalion eroista, eli kokonaisuuksista. Viidessä päivässä tuossa toisessa paperissa taas saadaan ihmiset vain vihaiseksi ketoosilla, täyttä roskaa ilman mitään annettavaa tieteelle.

    Colpolla on clutterin ohessa useita kognitioon ja mielialaan liittyviä tutkimuksia ketoosissa ja korkearasvaisella olleista ihmisistä – trendi näyttää olevan selkeästi miinuksen puolella:

    http://anthonycolpo.com/?p=89

  6. Reijo, omega 3-ryhmästä EPA on psykiatriassa näyttänyt hyödyllisemmältä kuin DHA mm. synnytyksenjälkeisessä masennuksessa. Onko katsauksissasi eritelty näitä toisistaan? Käsitän että EPA voi mm. nostaa aivojen DHA-tasoja kun taas liika DHA voi jopa haitata tätä, sama homma eikosanoidien tuotannon kanssa hermoston suhteen. Verisuonten suhteen on toki taas vähän toisin.

    N1, itse en ole juuri ikinä havainnu kalaöljyilä mitään vaikutusta kognitioon ennen siirtymistä pelkkään epa:han. Huomio on vuosikausien mittainen ja sisältänyt pidempiäkin taukoja.

    Vielä sen verran, että entäpäs MCT ja kookosrasva? Käsitän että ainakin yhdellä lääkefirmalla MCT on vaiheen 2 trialissa Alzheimeriin (joku patentoitu frankenversio toki). Onhan kookos ruoista rikkain tyydyttyneiden lähde!

    Ps : iphonella vaikea eritellä tarkemmin – heittelen enemmän viitteitä myöhemmin.

  7. Halusin keskittyä sydän- ja verisuonisairauksiin, diabetekseen sekä dementiaan. Olisi sinänsä mielenkiintoista tutkiskella omega-3 rasvahappoja masennuksen, muiden psykiatristen sairauksien ja allergioiden yhteydessä.

  8. Eiköhän se kuitenkin ole lähinnä hiilarit jotka niitä pääalueen vaivoja aiheuttaa. Esim

    http://download.journals.elsevierhealth … 000045.pdf

    Sanovat mm. seuraavaa:
    – Advanced glycation end-products (AGEs) are present in significant
    amounts in Alzheimer’s brains.
    – Fructose, an increasingly pervasive sweetening agent, is ten times as
    reactive as glucose in inducing AGEs.
    – Over time, neurons become severely damaged due to chronic exposure
    to glucose and oxidizing agents, and are programmed for apoptosis
    due to highly impaired function
    – The cerebrospinal fluid of Alzheimer’s brains is deficient in fats and
    cholesterol

    Tutkijat suosittavat:
    – Simple dietary modification, towards fewer highly-processed
    carbohydrates and relatively more fats and cholesterol, is likely a protective measure against Alzheimer’s disease.

    Muutenkin, Reijo, sinulla tuntuu olevan aika monesti vähän sanoisinko tiettyyn suuntaan kallistunut ote näihin aiheisiin. Jotenkin tuppaa näitä pufien hyötyjä tukevia tutkimuksia löytyvän ikään kuin helpommin vaivaan kun vaivaan.

    Eikös luulisi, että Alzheimer ja dementia olisi poistunut Suomesta tyystin kun tyydyttynyt rasva on 40 vuodessa lähes karsittu ruokapöydistä?

    Pentti H

    1. Pentti, jos kysyt virallisia suosituksia edustavilta tahoilta, saattavat olla sinun kanssa juuri päinvastaista mieltä meikäläisen kallistuksista 🙂

      Tässä kirjoitussarjassa ei ollut tarkoitus keskittyä hiilihydraatteihin, joiden vaikutuksesta olen kirjoittanut mielestäni melkoisesti VHH -sarjassa Osa 8. Kehoitan sinua ja muita kiinnostuneita lukemaan tämän kirjoituksen ja kertomaan oletko edelleen samaa mieltä siitä mihin suuntaan olen kallellaan. Tai edes vilkaisemaan tätä kuvaa:
      http://www.pronutritionist.net/wp-content/uploads/2011/03/Dia12.jpg

    2. AGE-tuotteet eivät välttämättä ole suoraan yhteydessä hiilarin saantiin. Ne voi nousta karpatessakin ja Chris Masterjohn kirjoitti aiheesta hyvän esseen, joskin vähän hankalan sellaisen.

      http://blog.cholesterol-and-health.com/2011/10/where-do-most-ages-come-from-o.html

      Linkkasin Facebookissa tällaiseen artikkeliin, jossa mietittiin että aivoinfektiot (esim C. pneumoniae) voi olla aika tärkeä juttu Alzheimerin taustalla: http://perfecthealthdiet.com/?p=126 Ruokavaliojuttujen ohella tuokin voi olla ihan hyvä juttu seurattavaksi.

    3. ”Eiköhän se kuitenkin ole lähinnä hiilarit jotka niitä pääalueen vaivoja aiheuttaa.”

      Niinkös siellä Karppausforumin vertaistuessa sanottiin? No, kys. läpyskästä ei löydy mitään kokeellista näyttöä moiselle eikä seikkoja kuten korkeahiilarisen ruokavalion hiilarien laatu tms. edes käsitellä. Kyseessä on siis puhtaan teoreettista pohdintaa, joka ei tietenkään sulje pois esim. runsaasti safaan (siis suhteessa rasvojen kok.saantiin) sisältävän ruokavalion mahdollisia ongelmia.

      Jos nyt hivenen lohduttaisin sinua: avaintekijä tuntuu nimenomaan olevan tässä(kin) se ruokavalion kokonaistilanne. Safa per se tuskin on mikään erityinen riskitekijä, olettaen että rasvansaanti ei koostu liki pelkästään/valtaosin siitä.

      ”Muutenkin, Reijo, sinulla tuntuu olevan aika monesti vähän sanoisinko tiettyyn suuntaan kallistunut ote näihin aiheisiin.”

      Joo. Reijo on selvästi kallellaan objektiivisuuteen päin. Tämän ärsyttävyyden ymmärtää kyllä vhh-fundisten parissa.

      ”Jotenkin tuppaa näitä pufien hyötyjä tukevia tutkimuksia löytyvän ikään kuin helpommin vaivaan kun vaivaan.”

      Ajatella. Että ihan nykykäsitystä kehdataan esitellä.

  9. Niin täällä jossain jutussahan viitattiin tyydyttyneen rasvan aiheuttavan haimasyöpää. Kuitenkin haimasyövän esiintyvyys on noussut monikertaiseksi 70-luvun alusta tähän päivään vaikka safa poistettu ruokavaliostamme melkoisen tehokkaasti.

    On selvää, että ketoosi ja siinä yhteydessä käytetty safa hidastaa muistitoimintoja tilapäisesti. En näe siinä kuitenkaan mitään vikaa ja pahaa. Vilkastuttaahan esimerkiksi nikotiini, amfetamiini ja sokeri aivotoimintaa mutta epäilen, että siitä ei aivoille koidu ainakaan mitään hyvää pitkällä juoksulla. Tässäkin siis kannattaisi miettiä mikä on hyväksi ja mikä pahaksi pitkässä juoksussa.

    FF

    1. Haimasyöpäviittauksia en nyt saa päähäni, mutta kuten Hooper meta-analyysi osoitti rasvan laadulla tai määrällä ei ollut satunnaistetuissa tutkimuksissa mitään yhteyttä syöpiin.

  10. Kiitos selkeästä kuvasta, Reijo. Siinäkin viitataan vahvan vihjaavasti tyydyttyneen ja dementian yhteyteen. Edelleen ihmettelen miten mm. dementia on lisäänytynyt kovaa vauhtia vaikka tyydyttynyt rasva on eliminoitu miltei tyystin lautaselta 40 vuodessa. Ei oikein tue löydöstä.

    Pentti H

  11. Pentti, väestössä tapahtuvilla muutoksilla ei oikein voi tällaisia asioita selittää. Esim. Suomessa on tapahtunut 80 %:in sydänkuolleisuuden lasku, kun ollaan vaihdettu tyydyttynyttä rasvaa PUFA:aan. En usko, että haluat selittää tuota muutosta rasvan laadun ja määrän muuttumisella. Ei oikein vain toimi, näissä pitää luottaa prospektiivisiin väestötutkimuksiin ja satunnaistettuihin päätetapahtumatutkimuksiin.

  12. Tuo edellinen ”kommentti” kaipaa poistoa…

    Pohdiskelin vaan, että voisiko tuolla Bayer-Carter -paperissa olla yhteyttä That Paleo Guy:n kirjoitukseen, jossa havaittiin että pitkäketjuiset rasvahapot, myös mm. linolihappo monien voin rasvahappojen ohella, aiheuttavat jonkinlaisen immuunivasteen ainakin suolistossa. Ehkä kenties muuallakin? Alzheimerissa taitaa kuitenkin olla immuunijärjestelmä aika keskeisessä roolissa. Niin, se That Paleo Guyn artikkeli täällä: http://thatpaleoguy.blogspot.com/2011/08/nutrient-induced-inflammation-in.html

    Olisipa ollut kiva nähdä samanlainen koe, jossa ”kovan” rasvan tilalla olisi ollut jotain linolihappopitoista. Olisiko tulos ollut kenties samanlainen?

    1. Voi olla ehkä parempi jos jollakin tavalla alustan, vaikka itselläkään ei juurikaan ole tietämystä tässä, muuta kun joitain yksittäisiä nippelitietoja jotka saatan jopa väärintulkita…

      Mulla on sellainen vaikutelma (vai olenko hukassa?), että tuossa linkkaamassani artikkelissa se mielenkiintoinen kohta on, että kylomikronit ilmeisesti johtavat jonkinlaiseen hetkelliseen suolen läpäisevyyteen ja siten bakteerivuotoon, mistä voi seurata sitten TLR-4 reseptorin kautta kaikkea jännää tulehdushommaa ja yleisesti immuunijärjestelmän aktivointia.

      ”Dietary fats are digested and absorbed by the enterocytes and packaged into chylomicrons. These chylomicrons are pushed out of the enterocytes to the spaces between each of these cells (the intercellular space, funnily enough), where they tend to stack up on each other, stretching these spaces out. They are restricted from moving any further by a membrane that the enterocytes are anchored to – the basement membrane. Eventually, something has to give, and the basement membrane ruptures allowing the chylomicrons containing long chain fatty acids to flow through to the lymph. But now we have a problem. There is a stretched gap between the cells lining the gut (enterocytes), and a breach in the basement membrane, giving access to anything sitting in the gut lumen (pathogens, food antigens, etc), through to the systemic circulation (via the lymph system).”

      Kylomikroneita tarvitaan pitkille rasvoille, mutta ei keskipitkille eikä lyhyille. Tämä on esim voin ja kookosrasvan kannalta aika merkityksellinen ero. Kookosrasvassa rasvahapot on keskimäärin lyhyempiä kuin voissa.

      Ja saman logiikan perusteella kaikki mitä voin kovat, ”pahat” rasvahapot aiheuttavat tuolla kylomikronipaikoissa, pitäisi aiheutua myös linolihapon syömisestä, koska myös linolihapon imeytymisessä on kylomikronit mukana.

      Tästä on karppausfoorumilla ollut joitakin kiinnostavia keskusteluja. Jos hakee vaikka hakusanalla ”endotoxin”, niin löytää kaikenlaista vähän hankalempaa pohdintaa. Tässä esim yksi: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=36&t=46621&p=1000433&hilit=orange+cream#p1000433

      No, tällaista epätäsmällistä pohdintaa tämä. Täsmällistä ja melkoisen varmaa on kuitenkin tässä se, että kun ollaan kiinnitetty kaikki huomio rasvan tyydyttyneisyysasteeseen, ollaan samalla unohdettu että näillä molekyyleillä on muitakin ominaisuuksia kuten muun muassa koko. 😉

Kommentointi on suljettu.